Tauko jatkuu yhä vaan

Tapa on jo lopettanut yskimisen. Pila ja Kuje yskivät vielä satunnaisesti. Amanda yski pari kertaa, mutta ei sen enempää. Toivottavasti Ama ei nyt aloittaisi yskimäänkään sen enempää. Se on noista koirista ainoa, joka älyää levätä. Muut purkavat energiaa leikkimällä keskenään sisällä.

Viikon koirat jaksoivat levätä tekemättä mitään, mutta sen jälkeen alkoi tekemisen puute näkyä. Olen nyt naksutellut koirille jonkun verran jotain pieniä tempunpoikasia, että olisi edes jotain aivojumppaa. Jahka nuo lakkaavat yskimästä, niin ollaan vielä parisen viikkoa karenssissa siihen päälle. Mutta silloin voidaan jo ehkä lähteä metsälenkeille.

Kujeen jälkeen juoksut aloitti Amanda. Sinänsä harvinaisen hyvä väli noille kahdelle pitää juoksut kun ei muutenkaan voida kisata. Sormet ristissä toivottiin, ettei Pila aloittaisi juoksuja. Mutta ei menny niinkuin toivottiin ja aloittipa sekin. Kennelyskän vuoksi astutus siirtyi. Olisi liian suuri riski sairastuttaa sulho ja kuka tietää, että miten se niihin pentuihin vaikuttaisi. Siispä katsotaan myöhemmin uudelleen. Tapa ei halunnut jäädä paitsi muiden ilosta ja aloitti sekin ensimmäisen juoksunsa.

Viimeiset pari päivää on Kujeella ja Amandalla ollut tärppipäivät, joten meno on meillä hyvin hormonihuuruista. Isot tytöt tyrkyttää itseään nuoremmille. Huoh, osaa ne nartut olla aika rasittavia juoksuissaan ja kun näillä kaikilla on vielä lepäilyn jäljiltä ihan liikaa energiaa, niin ne ovat extraärsyttäviä. Onneksi koirille juoksut tulee vain pari kertaa vuodessa eikä kerran kuussa.

Mulla on eroahdistusta agilitysta. Oli tosi ihanaa olla talkoissa lauantaina ja olin siellä koko päivän ihan vaan siitä ilosta, että näki agilitya. Ei olisi tarvinnut olla kuin aamupäivä. Aika erilainen tunnelma oli aamulla ykkösluokilla kuin kolmosten kisoissa myöhemmin. Kisakuume kohosin, mutta ihan mielenkiintoista oli seurata muiden ohjausta kun ei sitä tule itse kisatessa katsottua niin tarkkaan.

Kisoja ja treenejä

Ohhoh, taas on jäänyt päivitys jonnekin ihan puolitiehen. Ajattelin ladata oman seuran kisoista otetut startit nettiin, mutta sekin on jäänyt. Jotenkin se oli niin rankka viikonloppu, että siitä toipumiseen meni viikko ja jotenkin sitä vaan unohti lopulta kokonaan.

Lauantaina oli talkoissa. Perjantaina iltavuoro töissä päättyi siinä kymmeltä ja nukkumaan ei tietenkään päässyt heti kun Tapa on iltavuorojen aikaan sitä mieltä, että päivä vasta alkaa kun me tullaan kotiin. Aamulla viiden aikaan ylös, että pääsi ennen seiskaa kentälle pystytteleen kisapaikkaa kuntoon. Kisat venyi jonnekin kymmeneen vissiin, että kauheen ajoissa ei päässyt kotiin taaskaan. Ja luonnollisesti Tapa oltuaan, pissareissuja lukuunottamatta, yksikseen oli taas sitä mieltä, että aktivointi alkaa nyt ja mellasti koko yön.

Sunnuntaina ei tarttenut olla kisapaikalla kuin vähän ennen kasia. Ei mun olisi tarvinnut olla niin aikaisin, jos en olisi ollut V:n kyydin varassa, kun olin vaan kisaamassa. Pilalla kaksi starttia ykkösissä ja Amalla kaksi starttia kolmosissa. Pilan kanssa oli niin väsynyttä. Ei ollu mitkään ihan parhaimmat startit. Tulokset taisi olla yliaika-vitonen ja hylly. Niiden jälkeen kömmin V:n autoon nukkumaan. Olikin virkeämpi olo kun heräsin kolmosten startteihin. Eka rata hyllytettiin, mutta hyppiksellä tehtiin puhdas rata. Valitettavasti ihanneaika oli meidän ulottumattomissa, että voitettiin sitten yliaika-nollalla. Hienoa oli silti :)

Tiistain treeneissä päästiin Minnan ryhmässä kokeilemaan uudestaan sitä meidän hyllyttämää rataa. Koin valaistumisen siitä mitä tein tokalla esteellä väärin ja samoin kokeilin ohjata vähän eri tyyliin muita vaikeita kohtia. Ams oli aivan loistava. Minna palkkas sen kepeiltä namikupilla ja saatiin keppeihinkin vähän vauhtia. Jäi niin hyvä mieli ja tunne, että me kehitytään.

Pila ei treenannu tiistaina kun mentiin sit keskiviikkona Anne Huittisen "kerran kuukaudessa"-kurssille. Siellä oli kivaa. Otettiin pätkissä 28 esteen rataa. Pila oli pikkaisen turhan pomppiva ja pureva. Irtos ihan sika hienosti putkiin, mäkin välillä jopa juoksin. Ja tein persjättöjä, mikä oli pelottavaa. Kotiläksyksi saatiin kontaktit, koska Pila himmaa jos jään taakse, sekä putki, koska Pila kääntyy putkesta tullessaan epäloogisesti. Lisäksi kepeillä irtoaminen ois syytä laitaa treenilistalle. Näistäkin treeneistä jäi hyvä mieli.

Viime lauantaina käytiin Valkeakoskella kisaamassa vielä kaksi starttia ennen Pilan taukoa. Meidän oli tarkoitus jäädä kisatauolle ja tehdö kontaktit kuntoon, mutta Pila aloitti juoksut, joten saadaan nekin kätevästi pois alta kun kerta taukoilla oli joka tapauksessa tarkoitus. Kati Wala oli tehnyt kaksi kivaa ykkösten agirataa. Valitettavasti mulla ei ollut kuvaajaa, joten videoita ei oo.

Ratapiirroksetkin on todennäköisesti päin mäntyä, mutta ehkä niistä saa jotain kuvaa.

Ekalla radalla tippui 6 esteen rima, kun valssin vähän tielle ja vielä käskytin riman päällä Piu. Kääntyi kyllä hyvin kepeillä. Puomilla ei tullut loppuun asti. Keinulta vapautin ennenkuin ehti loppuun. Pussin jälkeiselle hypylle ei meinannut mennä ja ehti purrakin. Olin fiksusti hypyn edessä. Ihme ettei tullut kieltoa. A:lta lähti liikkeellä, ei sanallaisella käskyllä. Toruin siitä, mutta en ottanut estettä uusiksi. Tästäkään ei saatu kieltoa, joten vitosella maaliin ja toiselle sijalle.


Toisella radalla ennakoi A:n vapautuksen. Muurin jälkeen valui jonnekin viiden metrin päähän kun unohdin kääntää ennen muuria. Taas vapautin keinulta liian aikaisin. Argh! Piiskaa ohjaajalle. Mielettömän hienosti Pila haki kepit. Keppien jälkeen tein persjätön myöhässä, mutta tein kummiskin ja toimi. Puomin kontakti ei hyvä, tuli lppuun kyllä, mutta vapautus oli surkea. Putkesta Pila tuli mun päälle, puri tissistä ja tipahti 19 esteen eteen selälleen. Tästä kielto ja vitosella tältäkin radalta maaliin. Mun pitäisi ehkä harjoitella noita putken jälkeisiä hyppyjä.... Olin taas jossain ihan kuutamolla ja kun Pila ei tiedä, se palkkaa itsensä puremalla.

Nyt on hyvä jäädä tauolle ja korjailla kontaktit kuntoon, sekä opetella ohjaamista ja putken jälkeistä elämää. Lisäksi tarvittaisiin häiriötreeniä noihin rimojen tiputteluihin. Ne alkaa nimittäin ärsyttää oikein todella.