Lisää viikonlopusta

Viikonloppu oli ihan mieletön. Sääkin suosi meitä siinä mielessä, ettei satanut. Lauantaina oli tosin aika viileä tuuli. Mua ahdisti koko viikon ilmottautuneiden vähäinen määrä. Meillähän lopulta oli tosi paljon ulkopuolisia koulutuksessa kun ei seuran omalta puolelta tulleet paikat täyteen. Vähän sellainen olo oli, etten enää koskaan, ikinä halua olla järjestämässä mitään.

Viikonloppu itsessään meni niin loistavissa tunnelmissa, ettei enää voi olla kuin tyytyväinen. Amalla oli lauantaina valmennusryhmän treeni ja lisäksi meillä oli Niinun kanssa toimintasuunnitelma keskustelu. Pila oli iltapäivällä Teemun treeneissä. Päivä alkoi teorialuennolla, jossa kyllä moni juttu kolahti ja kovaa. Silti oli todella vaikea saada omaa asennetta kohdalleen ja aika pitkälti molemmissa koulutuksissa keskityttiin mun asenteeseen ja tekemiseen. Tän vuoden valmennus teemaksi tulikin mun kohdalla rauhallinen ja varma ohjaus. Itseasiassa olin sunnuntaina mielestäni paremmin oikeassa vireessä.

Aman kepit oli molempina päivinä hyvät ja Teemun treenissä sunnuntaina tein kahdesti onnistuneen takana leikkauksen kepeille. Niinulta tuli hyviä, uusia ideoita keppien suhteen ja mulle tuli sellainen olo, ettei niiden kanssa kannata vielä luovuttaa.

Tän vuoden kolmantena asiana asenteen ja keppien lisäksi on käsien hallinta. Huitominen kuriin. Ei mikään ihan helppo projekti, mutta jo kolmessa treenissä näkyi mikä ero koirissa on kun ohjaan oikein enkä vaan huiski. Tiedossahan se on ollut, mutta on siihen puuttuminen on vaikeeta. Silti tavoitteena on että ensi keväänä ei kädet osoittaisi kohti voimalinjoja vaan suoritettavia esteitä.

Pilasta tuli kommentti, että erittäin lupaava koira, mutta ois syytä vähän hallitakin sitä. Aijaa... Mun pikkuprinsessako tarttis rajojakin. Teemun koulutus sopi niin hyvin meille. Mä haluaisin erityisesti Pilan kanssa uudestaan. Pilallakin alkaa keppiprojekti, joskin ihan erilainen kuin Amalla.

Talven treenipaikat tuli jakoon ja ilmoitin sinne vaatimattomasti 3 koiraa. (Ama, Kuje, Pila) Viikonlopun jäljiltä mulle tuli niin paljon ideoita Kujeenkin suhteen. Lisäksi koska me kaapattiin Frida meille hetkeksi hoitoon, mulla ois viisi testikania. Ja suuret suunnitelmat :D

Valmennuskauden alku

Valmennuskausi alkoi loistavissa tunnelmissa :) Ihan mielettömän hyvä fiilis jäi sekä Niinun, että Teemun treeneistä. Paljon ajatuksia ja tonneittain treeni-intoa.

Ohjatut treenit: Niinun viikkorata 1

Valmennusryhmä hakee vähän tapoja ja käytännöntoteutuksia. Projekti etenee ja muokkautuu sitä mukaa kun ymmärretään toimintaa paremmin. Jonkun verran homma on vielä hakusessa.

Koska itse pääsen treeneihin vain joka toinen viikko, se luo oman haasteensa. Päätin, että nyt otan aamuviikoista sen ilon irti, että treeneissä katsotaan joku tekniikka, jota sitten harjoittelen kaksi viikkoa itsekseni. Pidän näistä foorumillemme "päiväkirjaa", joten blogiin kirjaan vain tekniikan, jota tullaan harjoittelemaan. Tarkoitus on iltavuoroviikolla videoida kyseinen tekniikka, niin että näen kehitynkö ja myös siksi, että muut pääsevät kommentoimaan miten se menee. Tiistaina tekniikaksi tuli poispäinkäännös mitä en ratatreenissä osannut tehdä Amandan kanssa.

Meillä oli tällä viikolla valmentajana Jari. Sieltä napsui taas erittäin hyviä huomiota. Suuri ongelma meillä oli valuminen. Tässä-käskyn ajoitus pitää tehdä jotenkin ihan älyttömästi paljon ennen kuin Amanda hyppää estettä, jonka jälkeen sen pitäisi kääntyä. Jotenkin noihin valumisiin pitäisi keksiä jotain. Poispäinkäännös ei onnistunut. Tarkkuutta ja rintamasuunnan huomiointia. Mulla on karmee tapa vaan huiskia sinnepäin ja semmoiset tietynlaiset huiskaisut saa kaiken lisäksi Aman jonnekin kaukaisella galaksille asti. Sitten se menee semmoiseksi kalasteluksi, alan varmistella ja homma hajoo palasiksi. Päin tyhjää seinää pujottelu oli todella vauhditon ja muutaman kerran Ama lopetti pujottelun kesken. Hmmm... en muista että päällejuoksussa ois ollu valittamista silloin kun tein sen kunnolla, sen sijaan sen jälkeinen lähelle vetäminen oli ihan järkyttävän vaikeeta kun meinasin tehdä seuraavallekin esteelle aina sen päällejuoksun. Mutta hyvä treeni oli.

Valmennusryhmä: Niinun ensimmäinen treeni

Piti anoa eilinen pekkaseksi, että pääsin valmennusryhmän ensimmäiselle treenikerralle mukaan. Ja kausi alkoi Niinun koulutuksella. Meillä oli hienoista seikkailua Aman kanssa pelkkä paikalle pääseminen. Yllättävän hyvin osui paikallisbussit aikatauluihin, mutta pieni valuuttaongelma meinasi tyrmätä meidän matkan alkuunsa kun mulla oli matkassa liian iso raha. Onneksi sain kaivettua jostain taskunpohjalta pari kolikkoa, että päästiin eka osuus keskustaan asti. Siellä juostiin kiireellä automaatille ja ehdittiin kuin ehdittiinkin vaihtobussiin. Ei ollu ihan helppo jäädä oikealla pysäkillä pois, mutta sekin onnistu. Riitti tarpeeksi valoa, että pystyi päättelemään vähän kadun nimistä, että millä pysäkeillä liikutaan. Oishan se ihan hienoa jos ois auto ja kortti eikä tällaisia ongelmia ois.

Niinun radassa oli 32 estettä ja me onnistuttiin suorittaan niistä 13. Ei kauheen pitkälle. En ole yhtään yllättynyt :D Jouduttiin hiomaan jokaista ohjausliikettä, koska mun tekninen osaaminen on aika mitätöntä. Mutta kivaa oli ja tykkäsin kovasti Niinun tyylistä valmentaa. Mä onnistuin jopa vähän rentoutumaan vaikka oli vieras kouluttaja ja se on aika hyvin. Ja oli vielä uusi treenipaikkakin, mikä myös aiheuttaa mulla jännitystä. Ihana Tanja kuvas mun mokailut. Suuret kiitokset Tanjalle!

Meidän uusi, vanha halli nimettiin Takkulaksi. Aika vaikee ajatella Navettaa Takkulana, mutta ehkä se jossain vaiheessa kääntyy kielelle. Viime viikon mattotalkoista peruttiin puolet päivistä, niin maanantaina oli porukka joutunut rehkimään paitsi esteet paikalle, myös viimeistelemään loput matoista. Pikkasen siellä oli vielä mattoja teippaamatta kun teippi loppui kesken, mutta hyvin ne pysyi paikoillaan. Pinta oli ihan kiva itelle juosta, mutta Ama suti monta kertaa. Se ei millään alustalla oo mun mielestä oo liukastellu ennen. Loppua kohden se selvästi alkoi hahmottaa paremmin erilaisen pinnan ja liukastelu väheni. Isoilla koirilla näytti olevan parempi pito kuin nopeilla, kevyillä.

Kaikkineen olen ihan hirveän innoissani tästä projektista. Alku lähti mielestäni hyvin käyntiin. Meillä on miljoona treenattavaa asiaa edessä. Amalla kontaktit, mulla ohjaustekniikka tolleen päällimmäisinä. Mun mielestä ehkä ihaninta oli, kun Ams oli niin innoissaan ja sinkoili esteille.