Pentusuunnitelmia

Taas on blogi kokenut hiljymisen hetkiä. Suunnittelin torstaina, että voisi viikonloppuna raapustella jotain siitä miten ihku ja suloinen Pila on. Aihe johtui ihan siitä, että pääsin tiistaina ekaa kertaa yskän alkamisen jälkeen treenaamaan, kun vihdoin oli saatu tauko lusittua. Ja Pilan kanssa treenaaminen vaan kerta kaikkiaan saa sydämenkuvat vilkkumaan silmissäni, siinä koirassa vaan on jotain mikä iskee muhun.

No kirjoitussuunnitelmat muuttuivat eilen kun molemmat äitiehdokkaat aloittivat juoksunsa. Jos tänne sattuu joku uusi lukija, niin Pila sijoituskoira Kipalta ja Kuje on sen äiti, entinen sijoituskoira, Kipazin J-pentueen emä. Keksimme Kipan kanssa, että voisi olla mielenkiintoista kokeilla menisikö äidin ja tyttären pentueet kuinka helposti samalla kertaa. Myös Kujeen pentue menee Kipan nimiin, joten kaikki pentutiedostelut siihen suuntaan.

Yritin kaivaa tähän jotain kuvaa Kujeesta puhelimeni kätköistä, mutta eipäs löytynytkään mitään yksin kuvia, sen sijaan löysin hirveän pinon kuvia missä Kuje nukkuu söpösti jonkun toisen vieressä. Tässä se on Camon kanssa. (Karvainen jalka on V:n, ei mun...)

Pilan pentusuunnitelmathan on olleet vireillä jo vuoden. Viime vuonna jouduttiin kennelyskän vuoksi siirtämään astutusta ja kevät tuntui paremmalta ajalta, joten siirtyivät heti vuodella. Onneksi tänä vuonna meidät kohdannut köhä tuli ja meni ennen juoksuja.. Pitää koputtaa puuta. Kujeen suunnitelmat taas on tuoreemmat, vaikka ollaan palloteltu ajatusta silloin tällöin jo pidemmän aikaa. Sulhanen Kujeelle löytyi luonnetestistä. Kuiskis on koiristani ainoa testattu ja hupaisa sattuma, että testissä on käyneet, niin sen ensimmäinen sulho Totti, kuin uusi kokelas Manne. Luonnetestit kun ei ländereille ole mitään kovin yleistä puuhaa.

Varmaan pitäisi kaivaa järkkärikin jostain kätköistä ja ottaa jotain järkeviä kuvia. Ei ole kuvaillut taas hetkeen kiinnostanut. Puhelimella on miljoona kertaa helpompaa napata jotain epäselvää. Varsinkin kun iPhonessa on kaikkia hauskoja sovelluksia. Mutta jospa sitä taas kokeilisi osaako edes pitää kädessä isompaa kameraa.

Ja vissiin voisi nyppiä morsiamiakin edustavamman näköisiksi. Olen aika laiska turkin hoitaja, ja kaikeksi onneksi koirille on siunaantuneet varsin helppohoitoiset karvat. Mulla on tapana päästää ne niin turilaan näköisiksi kun mahdollista, koska pidän kovasti röhöttävistä korvakarvoista ja pörröisestä olemuksesta. Mutta ehkä sitä voisi vähän ehostaa tyttöjä ennen treffejä.

Juoksut alkoi

Oi miten jännä päivä tänään oli. Sekä Kuje, että Pila aloittivat juoksut. Tapa aloitti omansa aikaisemmin, ja se varmaan sai Kuikun ja Piun aikaistamaan omaa juoksuaan, jonka olisi pitänyt alkaa vasta maaliskuussa. Tytöt on nyt saaneet matolääkkeet ja aloittaneet Pentu Nutrolinin syömisen. Juoksun kunniaksi käytiin vähän treenailemassa ja sillä välin Länderimobiili oli kuukahtanut pihaan. Auts, päivä olikin vähän turhan onnistunut. Kuje ja Tapa Pila

Camo hoidossa

Campusteri tuli meille kolmeksi kuukaudeksi kyläilemään. Tosin ei kauhean hyvin ole kyläilyt alkaneet sillä koko porukka alkoi yskiä ja meillä vissiin taas vaihteeksi on iskenyt kennelyskä ja koko porukka on levossa ja karanteenissa.

Joulukortti

Silmälääkäri

Hyvä päivä lääkärissä :)

Ama: terveet silmät ja polvet 0/0, ei ollut merkkiäkään lasiaisvuodosta tai verenpurkaumasta
Kuje: terveet silmät, oikeassa näkyi joku iiriskysta, joita tulee ja menee sivulöydöksinä, ei näkynyt ylimääräisiä ripsiä mitä edellisillä kerralla oli, pienet kyynelaukot, terveet polvet 0/0, joskin oikea on vissiin saanu jonku iskun, koska oli hiukan paksumpi kuin toinen
Pila: terveet silmät, yksi kyynelkanava puuttuu vasemmalta alhaalta
Tapa: terveet silmät

Talvimatkailua

Testattiin asuntoauton talviominaisuuksia ja lähdettiin Seinäjoen kisoihin pitemmällä aikataululla. Pysähdyttiin yöksi bensa-asemalle jonnekin Sienäjoen tuntumaan. Kaasulämmitin päälle ja asuntoauto oli mukavan lämmin. Aina siihen asti, että joko a) loppui kaasu tai b)venttiili jäätyi. Yhtä kaikki aamuyöstä lämmitys alkoi hiipua, eikä kaasua oikein tahtonut riittää kahvinkeittoonkaan aamulla. Vaan kyllä sillä sinänsä pärjää pakkasessakin. Tarttee vaan ensi kerralla tarkistaa kaasun tilanne... Tai hankkia toisenlainen kaasupullo (ja liitin).

Kipalassa kyläilemässä

Vintage Cam kuvia

Kameraleikkejä Oulussa

Hyvää pyhäinmiesten päivää!

Leikin Vintage Cam -appsilla. Alla vähän kokeiluja.













Tässä on yhdistetty kuvia Dipticillä.



Ja alkuperäiset kuvat

Kuva ensilumesta

Kuje jäätymässä lumen peittämällä kentällä. Niin se vaan satoi jo lokakuussa lumi pihaan :0

Parsonleirillä

Pila pääsi parsonleirille, kun siellä oli tullut pari peruutusta ja ehdin heti laittaa viestiä kun asiasta vinkattiin. Matkaan lähdettiin länderimobiililla ja suunnitelmana oli yöpyä siinä.


Kuiskis tuli mukaan seuraneidiksi ja mahdollisesti tuuraajaksi, mikäli neljä treeniä yhdelle viikonlopulle olisi ollut Pilalle tauon jälkeen liikaa. Vaan eihän Pilalle mikään ollut liikaa kun se vihdoin sai nauttia agista ja se painalsi kyllä menemään koko rahan edestä ja oli aivan mahtava. Joten Kuje joutui tyytymään seuralaisen osaan.

Asuntoautossa on kaasulla toimiva lämmitys, jota harjoittelin jo tiistain treeneissä käyttämään. Sen käyttö onnistui oikein mukavasti ja auto lämpeni mukavan lämpöiseksi. Jossain vaiheessa yötä heräsin silti ihan jääkalikkana. Ensin luulin, että kaasu oli loppunut, mutta lopulta riitti kun laitoin lämmitystä isommalle. Meidät oli vain yllättänyt pakkanen.

Pila ja Kuje olivat oikein kelpo matkakaverit. Vähän niiden pitää turhan paljon vahtia matkailuautoa ja haukkumista oli pikkaisen liikaa. Niin ja kyllähän Kuje taisi varastaa tiskipöydältä dipin sillä aikaa kun piipahdin huoltoasemalla. Mutta noin muutoin olivat oikein kilttejä ja helppoja.

Olen viime aikoina innostunut askartelemaan ja enpä malttanut reissuunkaan lähteä ottamatta vähän tarvikkeita mukaan. Vaikka ajatukset pääasiassa olivat agilityssa, niin hyvin sitä sunnuntaiaamuna ehti vähän leimailla.

Kipalassa

Tikit pois

Amsin tikit poistettiin tänään ja haava näytti hoitajankin mielestä oikein hyvältä. Kiva juttu. Paraneminen näyttää olevan hyvällä tolalla ja liikuntaakin uskaltaa lisätä. Pääsee metsään koko lauman kanssa :)

Aman pinkki puku

Amanda oli ensimmäisenä iltana leikkausen jälkeen vähän sekava, mutta jo seuraavana aamuna se oli selkeästi parempi. Kauluri oli Amasta tosi inhottava, joten ostin sille vauvan potkupuvun suojaamaan mahaa. Ensimmmäinen ostos oli ruskea, mutta se oli pikkaisen turhan tiukka ja sain käydä hakemassa vähän isompaa kokoa olevan pinkin.


Ama onkin viihtynyt puvussaan oikein hyvin. Ja se on muutenkin toipunut leikkauksesta todella hyvin. Ensi alkuun se malttoi lepäillä, mutta viime aikoina pomppiminen on lisääntynyt, eikä enää ole ihan niin helppoa pitää länderiä aloillaan. Amasta on paikallaan hyppiä keittiössä tuoleille ja kotiin tullessa ylös alas paikoillaan. Vaikka se on kyllä ollut helpompi pitää levossa kuin Pila.


Kaikein kurjinta oli varmaan poistaa liimaside haavan päältä. Vaikka liottelin sitä puolisen tuntia vedessä, niin silti se oli niin tiukassa, että Amandan mahaan jäi kamalat punaiset jäljet ja teipin irroittaminen sattui kovasti. Sen alta paljastui siisti haava, joka ei ollut vuotanut yhtään. Torstaina käydään poistattamassa haavasta tikit.


Olen niin iloinen miten hyvin Ama on toipunut. Ja lämpimät kiitokset kaikille peukutuksista ja mukana elämisestä.

Ama lääkärissä

Voi pientä Amsia. Eipä siitä kovin montaa päivää ole kun sanoin, että meillä ei oo ollu kellään kohtutulehdusta ja nyt ollaan sen vuoksi viettämässä sunnuntaita eläinlääkärissä. :(




Lisäys: Aika paljon myöhemmin Amanda pääsi leikkauksen jälkeen takas kotiin. Leikkaus meni hyvin ja toivotaan, että Ama lähtee toipumaan hyvin. Suuret kiitokset Reviirin henkilökunnalle Aman hyvästä hoivasta.