Vihreä metsä

Metsä oli vihreä ja kuuma.

Puruharjoitukset

Tänään vähän taannuttiin mun pureskelussa. Laitettiin keppeihin verkot. Ne oli muuten tosi helpot pujottaa. Kaikki länderit kiinni tolppaan ja siitä sit yksitellen pujotteleen. Palkkana toimi pallo. Kuje pääsi ekana ja sillä oli hyvä vire. Amalla yksi toisto, haki hyvin ite oikeaan väliin, vauhti ja itsenäisyys oli se mitä haettiin, mutta vauhti ei vielä ollut kummoinen. Palkkautui hienosti pallolla. Pila vapautui viimeisenä ja säntäsi ekana hyppimään mua päin ja pureskelemaan käsiä. Auts! Pikkaisen liikaa riekkuenergiaa. Meni melkoinen tovi ennenkuin pentu rauhoittui. Muutamat hyvät toistot saatiin kepeillä.



Vielä saa muutaman toiston ottaa koko verkoilla ennenkuin miettii ekan kaaren poistoa. Pila ei vielä ole ihan tajunnut keppien ideaa, vaikka viimeisessä pujottelussa oli jo hyvä rytmi. Sisäänmeno on sille ihan mysteeri vielä. Kerran se kiersi koko kepit kun huiskautin kädellä. Varmaan liitti sen puunkiertoon.

Otettiin pientä ratapätkääkin. Kuje oli aluksi innoissaan, mutta tiukan käännöksen jälkeen sen vire laski. Käännös meni hyvin, mutta sen jälkeinen elämä sitten lössähti. Ollaan venytelty, että jumeista ei pitäisi olla kyse. Ehkä sitä ei vaan ole palkattu fiksusti käännösten jälkeen. Otin sitten pelkkiä käännöksiä palkalla ja Kuiskis muuttui iloisemmaksi. Jätettiin sen osalta siihen. Mielenkiintoinen huomio kaikkineen. Pitää ottaa huomioon tulevia treenejä suunnitellessa.



Piupau otti samaa pätkää, mutta pari hyppyä kerralla. Rimat oli 30:ssä. Vähän mietin kuvia kattellessa pitäiskö pikkuhiljaa nostaa 35:n. Ens viikolla ois tiedossa hyppytreeni, että vois konsultoida valmentajan kans. Alussa Pila malttoi pysyä paikoillaan, mutta kun se vähän väsyi niin alkoi hiippailu. Pitää muistaa käydä välillä palkkaamassa paikoillaan pysymisestäkin.



Mulla ittellä oli kädet ja vartalo ihan hukassa. Nykyisin sentään tiedostan sen, kun vaan vielä osais muuttaa ohjaukseen nää oivallukset. Suurimman osan virheistä tajusin vasta jäähdyttelylenkillä käydessäni treeniä päässäni läpi. Osan havaitsin jopa ihan ihmeteltyäni miksi koira menikin ihan väärältä puolelta, niin että pääsin tekemään oikeamman liikkeen kentällä. Ja sitten on tietysti kaikki ne mitä en edes tajunnut. Ei ole helppoa. Enkä vieläkään tiedä millä saisin itseni ajoittamaan paremmin. Siinäpä sitä onkin pohdittavaa kesäksi.

Talkoopuuhailuja

Viikonloppu on mennyt kisojen merkeissä, mutta tällä kertaa vain talkoillen. Lauantaina oli omassa talkoovuorossa ja sunnuntaina sitten menin kuvaamaan omien koulutettavien radat. Ja pakkohan se oli vähän kanniskella esteitä ja tarkastella rokotuksia sun muuta. Ei vaan osaa olla toimettomana.

Auringonpaistetta piisasi molempina päivinä. Lauantaina onneksi mukana oli viisas Maiju, jolla oli pelastavaa aurinkovoidetta. Aurinkovoiteen tehokin tuli testattua, kun selkään oli vahingossa jäänyt voideton läntti. Ihanan kirkkaanpunainen. Tänään sitten ajattelin, että en voi palaa, mutta niin vain tarttui pohkeisiin punaista väriä, vaikka lähdin kolmosten aikaan jo kotiin ja aamulla oli muutama pilvikin taivaalla. En sentään pahasti palannut.

Näin ratatyöntekijän näkökulmasta taas arvosti ihan eri juttuja radalla kuin yleensä. Hitaat koirat oli ihania putkissa kun niiden jäljiltä ei tarvinnu korjailla. Hyllyt oli ihan parhaita kun ei tartte aikaa hermoilla, tai sitä sattuuko ehtimään korjata kahteen kertaan mentävän aidan riman. Ja tuomareiden huumorintaju on ihan korvaamatonta. Meillä oli onneksi ihan parhaat tuomarit (Virkkala&Sivonen), niin viihtyi tosi hyvin töissä ja tänään muuten vaan paikalla puuhailemassa.

Meidän seuralla talkoovelvoitetta on suhteellisen paljon, mutta en laita sitä pahakseni, sillä tälläkin kertaa tuli taas opittua uusia asioita. Seura ei pyörisi ilman kisojen tuloja, kisat ei pyörisi ilman talkoita ja pienessä seurassa on jokainen työntekijä tarpeellinen. Onneksi puuha on hauskaa, vaikka aika poikki eilen olin koko päivän ulkonaolon jälkeen.

Piupau-pikkainen oli haistelemassa kisafiiliksiä ja sain otettua sillä lämppäripuomilla muutaman hyvän kontaktille pysähtymisen. Palkkana naksu ja palanut makkara. Oli kuuma ja koira poikki, niin pysähtyminen sujui ongelmitta.

Verkot

Tämän päivän shoppailujen tulos, tai no irtokepit on vanhat.


Aitaverkonpalasia ja pakoputkenkiristimiä (muistaakseni ne oli jotain ton nimisiä)


Asennetta


Ihme!!


Ja sitten se kenen vuoksi verkot tehtiin

Asenneongelma ja tavoitteiden asettelua

Koska Kujeen jalkaan loppujen lopuksi tuli A-episodista vain pieni naarmu, päätettiin lähteä tänään kisaamaan ATT:n järjestämiin kisoihin. Jalassa näkyy vielä pieni rupi, mutta menoa se ei sunnuntaiaamun jälkeen ole haitannut. Niinpä huonoista kisoista on turha syyttää sitä. Meillä on Kujeen kanssa pahemmanlainen asenneongelma. Kuje on vielä lähdössä innoissaan, mutta sen jälkeen sen fiilis lopahtaa ja se vaan mennä humputtaa kuin sunnuntaikävelyllä. Tässä vaiheessa voi katseen kääntää peiliin ja voi miettiä mitä oikein onkaan tapahtunut. Ennen pentuja kisoissa oli koira joka ei meinannut käsissä pysyä ja nyt, niin nyt on oikein kiltti vauhditon otus.

Siispä Kujeen tavoitteeksi laitetaan vauhti, into ja sähäkkyys. Jos se on siellä on aikaisemmin ollut, niin on se mahdollista kaivaa esiin. Meillä on ollut liian paljon hallintaa ja vaikeita treenejä. Aloitetaan tekemällä helpompia, lyhyitä pätkiä runsaalla leikkipalkalla ja katsotaan johtaako se mihinkään. Toisaalta voisi elätellä toivoa, että innon puute johtuisi myös siitä, että juoksut olisi tulossa ja ehkä silloin myös Amalla. Nyt peukut pystyyn, että ainakin Amanda aloittaisi juoksut vaikkei Kuje aloittaiskaan.

Kisojen tulokset Kuje 3xHYL, Ama HYL ja kielto+melkein 10 sekuntia yliaikaa. Nyt sit pidetään kunnolla taukoa kisoista ja katsotaan joskus juoksujen (jahka ne alkais) jälkeen uudelleen. Jos saisin Kujeesta kipinän irti agirotuun mennessä.

(On se silti ihan sikamakee, vaikka meneekin hiljaa. Se vaan on niin Kuje <3 )

Ps. Onnittelut velipojalle Vipulle, josta tuli tänään AVA! sekä toiselle velipojalle Veikolle, jonka näin tehneen nollan ykkösluokan kisassa viime viikolla :) Ootte te hyviä!

Pilan ekat agitreenit

Viime viikon perjantaina Pirpanainen oli mukana SDP:ssa ja vaikka se pääsi siellä palloilemaan, niin ihan varsinainen treeni se ei ollut. Olin tosi iloinen siitä miten reipas se oli. Piupau oli uudessa paikassa heti kuin kotonaan, eikä menoa haitannut eri näköiset hypyt tai putket. Pila pääsi kokeilemaan kontaktikapistustakin. Ei ollut Pirpanaisella mielessä lainkaan pysähtyminen, vaan pääasia tuntui olevan vauhti ja suuret loikat. Paljon on meillä treenattavaa edessä.

Tiistaina oltiin ekaa kertaa seuran treeneissä ja se oli Pilan ensimmäinen virallinen treenikerta. Harjoiteltiin putken ja hypyn kanssa twistiä, pakkovalssia ja pakkovalssi-jaakotusta sekä kahdella hypyllä päällejuoksua. Vaikeeta oli. Pila oli oikein taitava, mutta mulla oli aina joku käsi hukassa. Päällejuoksuakin treenattiin monta kertaa ilman koiraa. Jotenkin mun toinen käsi hyytyy ja tipahtaa. Eikä kroppa käänny. Pitäisi varmaan peilin edessä harjoitella. Olen nimittäin päättänyt, että nyt opettelen ohjaamaan enkä vaan huido.

Pilan mielestä treenaaminen oli hauskaa ja ihan superhauskaa oli varastaa putkeen. Ennenkuin ehdin suutani aukaista oli pentu putkessa. Kotiläksyksi saatiinkin odottaminen ja lähtö vain käskyllä. Ollaanhan me sitä harjoiteltu, mutta häiriötilanteessa se olikin vähän vaikeampaa.

Kummasti putki houkutteli Piupauta. Saattaisko johtua siitä, ettei se alkuun juuri mitään muuta estettä ole kokeillut. Ei se silti mun mielestä mikään putkihullu ole. Ainakaan kun Ireen vertaa, joka imeytyy putkeen vaikka kentän toisesta päästä. Amandalle putki ei alunperin ollut lainkaan mieluinen este, mutta sekin on alkanut irtoamaan sinne hyvin. Joskus jopa liian hyvin kun en osaa aavistaa sen sinne irtoavan. En tiedä mistä putki-innostus koirille on nyt viime aikoina syntynyt, vaan niin kauan kun ei liiallisuuksiin mene, olen ihan tyytyväinen. Kaipa jotain on tehty oikein koska se niistä kivaa on.

Pilasta on tullut treenikoira, joten kai sitä pitäisi tavoitteitakin miettiä. Tällä hetkellä se huippu mitä kohti pyritään on, että Pila nousisi kolmosiin ennen Ireä. Tavoite ehkä on mahdollinen, siitä huolimatta, että Pila ei vielä osaa mitään ja sillä ei ole ikää juurikaan. Se mikä tekee tavoitteesta vaikeamman, lähes mahdottoman on, että en halua tällä kertaa lähteä hosumaan, vaan opettaa pohjat kunnolla ennen kisaamista. Ja tarkoitus olisi säilyttää vauhti. Kujeen kanssa vauhti on kadonnut totaalisesti, Amalla sit ei alunperin ollut, mutta se on nyttemmin lisääntynyt. Saas nähdä kuinka Pilan kanssa käy. Ainakin se on hyvin lupaava.

Matka tavoitteeseen on pitkä, joten väliin pitää tunkea monen monituista pienempää etappia. Tällä hetkellä pohdinnassa on, että kuinka lähtisin opettamaan kepit. Ostin irtokepit ja kokeilin kujaa. Ei oikein tunnu mulle sopivalta opetustavalta. V lupasi viritellä verkot. Kujeen opetin niiden kanssa ja se on mulle ollut itselle parastapa opettaa. Katsotaan nyt. Niin paljon on opeteltavaa, vaan pääasia on, että meillä on Pilan kanssa hauskaa. Siwan sanoin ilon kautta :)

Hallintaa ja kaaosta

Perjantaina käytiin SDP:llä yksityistunnilla. Eipä ollut huono koulutus kun lauantaina ensimmäisessä startissa tehtiin Amandan kanssa virheetön rata. Se olikin ensimmäinen kolmosluokan rata jonka olen ohjannut ilman virheitä. Valitettavasti tehtiin yliaikaa, mutta henkisesti melkoinen voitto. Voin siis selvitä kolmosen radoistakin virhettömästi :) Kuje teki V:n kanssa myös puhtaan suorituksen, mutta yliaikaa oli ihan järkyttävästi.


(Kuvasi Maiju Degerman)

Seuraava startti oli hyppyrata, jolla ohjasin ensin Kujetta ja sitten Amaa. Tai siis ohjasin Kujetta ja Amandan kanssa ohjaamisesta on ihan turha puhua. Kujeen kanssa käänsin tyhmästi hypyn päällä. Ei, ei... Aman voi kääntää hypyn päällä, mutta ei Kujetta. Rima alas. Lopussa mokasin vielä toiseksi viimeisen hypyn ja päästin Kujeen hyppäämään sen väärästä suunnasta kun lähdin hätiköimään. Aman rata meni hyllyksi jo neljännellä esteellä kun se irtosi väärään putkeen. Sen jälkeen ei voi sanoa minun ohjanneen, mutta hauskaa meillä oli. Mokasin vielä kepitkin, mutta uskomatonta kyllä Amanda kesti korjauksen hyvin.

Tänään oli vähän huono päivä. Kuje loukkasi itsensä ekassa startissa. Sataa ripsutti vähän. Kuje liukastui A:n ylösmenolla ja satutti etutassunsa. :( Se nilkutti hetken aikaa, mutta lähti ravaamaan sen jälkeen. Tassussa on haava, mutta enää se ei arista sitä. Tosi kurja kun Kujeella oli tällä radalla hyvin vauhtiakin. Onneksi jalka näyttää hyvältä, etä selvittiin todennäköisesti melkolailla säikähdyksellä.


(Kuvasi Maiju Degerman)

Amandan kanssa ensimmäisenä radan pujottelu oli ihan syvältä. Karmea. Tuo keppikulma ei sovi Amalle lainkaan. Se pujotteli, mutta vauhti oli kävelyä. Mokasin yhdelle hypylle ohjauksen ja sain Aman menemään ohi ja melkein lähetettyä putkeen. Epämääräisen pelastelun seurauksena sain Aman kuitenkin yli hypystä ja virheettömästi loppuun. Miksi en osaa vaihtaa ohjaustapaa lennosta? En päässyt ennen hyppyä oikeaan kohtaan vaan jäin liian sivuun. Silläkin hypyllä olisin saanut Aman yli, jos en olisi vain työntänyt vaan olisin muuttanut liikkeen ja tehnyt siihen vaikka jaakotuksen tai jotain. Miksi ihmeessä aivoni ovat niin jäässä?

Toisella radalla oli mulle ja Amalle täysin mahdoton keppikulma. Teki mieli jättää koko startti välistä kun näin sen. Lähdettiin kuitenkin koska halusin kokeilla alun, joka onnistuikin hyvin. Kepeille mulle ei ollut mitään eväitä. Ama sinkosi hypyltä keppien puolenvälin läpi. Ajattelin tässä vaiheessa tehneeni hyllyn, mutta saatiin siitä vitonen. Odottelin keppien päässä ja lähetin Aman pujottelemaan. Nyt kepit onnistuivat nopeammin kuin ekalla radalla ja tästä jäi hyvä mieli. Loppurataa en ohjannut vaan annoin Amandan valita itse hypyt. Hyllyhän siitä tuli.

Lauantaista jäi hyvä mieli, mutta sunnuntain latisti Kujeen loukkaantuminen. Kisapaniikkini on yhä aika iso, mutta ei ehkä enää niin mahdoton. Paljon jäi mieleen treenattavia kohtia. Mulle miinusta ohjauksen lopetuksesta kesken radan. Amalle plussia hienoista putkiin irtoamisista ja miinusta C kisan surkeasta pujottelusta. Kujeelle miinusta ekan startin hitaudesta ja plussaa seuraavien starttien nopeudesta. Vielä on opittavaa. Kaikilla meillä.

Puuhailuja ja suunnitteluja

Eilen käytiin kentällä kääntymässä. Portin tolppa on käännetty (miesten toimesta, ei mun) ja koirat sai rallatella. Länderit pääsi leikkimään Proon kanssa. No sehän meni tietysti niin, että Pila juoksutti Prota, Kuje teki täsmäiskuja Pilaa kohti aina kun pikkuländerin juoksulinja meni läheltä ja Amanda kävi välillä sanomassa Prolle "räyh!" Mulla oli mukana kamera, mutta en tietenkään tajunnut kuvata. En tietenkään, koska agikentällä aivoni muuttuvat vihreäksi mönjäksi enkä osaa ajatella. Ois saanu niin kivoja kuvia.

Koska olin iltavuorossa käytiin samalla Pilan tulevan kouluttajan kanssa tavoitteet läpi. Mun tavoite on saada Pila kolmosluokkaan ennenkuin V saa Iren sinne :D Niin ja tehdä Pilan kanssa perusteet kunnolla. Tarkoitus ois myös opettaa se hukkaamatta Pilan vauhtia, vaikka mulla onkin paha tapa hidastaa koiria. Saatiin heti kotiläksyksi tässä-käskyn opetus kädestä palkkaamalla ja puiden kierto. Siispä suuntaan tänään kolmen länderin kera metsään. Koutsi lupasi myös puuttua siihen, ettei Pila pääse mua pureskellen suorittaan rataa. Sillä vähän tuppaa kierrokset nouseen agiesteiden luona.



Amandalle me otettiin raivokepit. Ensin otin Iren kanssa pari kertaa pujottelen sen nenän edessä ja sitten vasta Ama pääsi suorittaan. Olipas vauhtia, ja raivoa. Palkkasin sen kepillä. Siis semmoisella oksalla. Ei ois uskonu, mutta se palkkautu sillä aika hyvin. Samalla kepillä millä olin palkannu myös Iren. Saatiin kaksi onnistunutta toistoa ja vissiin neljä semmosta missä Ama ei pujotellu loppuun asti, mutta meni vauhdilla, niistä palkkasin kaksi siitä huolimatta ettei menny loppuun. Ainoo huono puoli oli, että tän jälkeen Ire oli aikas kierroksilla ja sen treenistä ei meinannu tulla mitään. Amalla ei muuta otettu. Kuje ei päässy ollenkaan treenaamaan. Sai vaan juosta. Toki se luikahti putkeen ku päästin ne lopussa juoksenteleen, mutta niin meni Ama ja Pilakin.





Sitten suunnittelin hieman länderiagia Tampereelle. Kenttä ois nyt alustavasti varattu 23.5 pariksi tunniksi ja sinne ois tarkoitus järjestää agilityn esittely- ja höntsäilypäivä. Wilman ja Ronjan omistaja Päivi lähettelee aiheesta sähköpostia ja mä laitan vielä foorumille infon. Sen lisäksi yritän järjestää 4:lle länderi-koirakolle 8 kerran koulutuksen. Aika on perjantaisin 16-17.30 eli ei mikään kauhean ideaali, mutta toi on ainoa mikä mulle itelle sopii ja mä vedän sen joten muita mahdollisuuksia ei oikein oo. Se on noin joka toinen viikko vaan. Hintaa en vielä tiedä, se on kyselyn alla. Nyt jos joku Tampereen seudulla asuva (länderin omistaja) sen tästä bongaa, niin sähköpostitse voi kysellä adeina [a] mbnet.fi lisää. Etusijalla on ne, joilla ei treenipaikkaa ole, koska täälläpäin ei mikään hirveän helppo oo alkeiskursseille päästä. Tän tarkotus ois helpottaa harrastuksen aloitusta. Mutta myös muut voi kysellä.

Kesäkausi alkoi

Ohoh, aika on taas vierähtänyt kaikkialla muualla kuin blogin päivityksen parissa. Se on mennyt Amandan juoksuja odotellessa, mutta niitä ei vieläkään näy, ei kuulu. Se on pentujen suhteen huonompi homma. Aikataulut on menny vähän ohi ja ympäri jo moneen otteeseen. Ja juoksut on yhä vaan hukassa. En tiedä mitä kummaa koirat oottelee.

Tällä viikolla alkoi kesän treenit pyöriä. Mä olenkin sitten kolmena päivänä viikossa kentällä. Tiistaina ja torstaina treenaamassa ja perjantaina vetämässä itse koulutusta. Ihan kivalta kuulostaa. Päästiin halutuille kouluttajille ja muutenkin meni mun osalta oikein putkeen. Joka toinen viikko oon kuitenkin iltavuorossa, että se vähän sotkee tota pakkaa.

Ollaan V:n kanssa samassa vuorossa, joten sain loistavan idean, että vois yhdessä ottaa yksityistunteja SDP:lta iltaviikolle. Meillähän ois yhteensä 4 treenattavaa koiraa Ama, Kuje, Ire ja Pila. Niinpä tilasin ekan tunnin ja jos se vaikuttaa hyvältä niin vois sit jatkaa.

Viikonloppuna ois tarkotus suunnata Ouluun kisoihin ja moikkaan porukoita. Näyttelykalenteriinkin oon saanu Pilalle ja Kujeelle pari merkintää ja tarkotus ois vielä muutama muu näyttelysuunnitella niiden lisäksi tälle vuodelle. Vähän tylsää kun niissä ilmotusaika umpeutuu jo kuukausia ennen näyttelyä. Olen ihan liian tottunut siihen, että agikisoissa ilmottautuminen menee kiinni viikkoa ennen kisaa. Seuran omat kisatkin lähestyy. Sinne sitten talkoileen pitkästä aikaa. Tai talkoilinhan mä siellä läntsykisoissa. No yhtä kaikki, ihan kivaa sekin.

On keväinen olo, vaikka ulkona on aika kylmää ja harmaata. Siitä huolimatta ajattelin nyt suunnistaa kohti kenttää. Tässä vielä loppuun tosi nolo video Amandan varaslähdöstä. Se on hyvä lopetus talven treeneihin :)

Video
En vaan voi olla nauramatta tolle :DDD

Läntsymestaruudet

Eilen meni päivä Janakkalassa agikisoissa. Koska tytöt ei juoksuja aloittaneet, niin päästiin testaamaan taitoja Henri Luomalan radoilla. Tämä oli ensimmäinen kerta kun osallistuin näihin länderikisailuihin ja oli hauskaa. Talkoiltiin ensin ykkösten ja kakkosten ajan ja sitten kisattiin kolmosissa. Aika rankka päivä, mutta antoisa. Ennen kaikkea oli hieno nähdä niin paljon ländereitä.

Länderit on rotuna pienilukuinen, sisäsiittoinen ja valitettavan sairas. Aina joskus mietin, että pitäisikö sitä seuraavan koiran kohdalla vaihtaa rotua. Ja sitten vilkaisen omia koiria, tai nään jossain läntsyjä ja joudun toteamaan, että yhtä mahtavaa ja mulle sopivaa rotua ei vaan ole. Ne vaan on. Parhaita.

Mun auvoisiin tunnelmiin vaikutti se, että Ama oli ihanan ohjattavissa sunnuntaina ja se PUJOTTELI hyvin ekalla radalla. Jäi niin mieletön fiilis, ettei mitään rajaa. Mä tietty kämmäilin oikein olan takaa. Tuomari varmaan sääli Amaa kun sillä oli niin surkea kartturi ja antoi vaan kaksi kieltoa. Mokailuista huolimatta ohjasin koko radan. Siitä olen tyytyväinen. Ja lisäksi juoksin, vaikka kovempaakin voisi juosta.

Toisella radalla pujottelu ei ollut enää niin hyvä. Tälläkin radalla kämmäsin pimeällä putkella. Mun pitää harjoitella putkiin ohjaamista. Ja lisäksi mun pitäisi selvittää, että kauan Amalla menee aikaa putkissa, sillä mun oma ajoitus meni ihan totaalisesti pieleen kun olin nopeampi kuin kuvittelin. Ja ihan totaalisen väärässä paikassa, ohjaamassa väärään kohtaan.

Video radasta

Paljon on siis parannettavaa, mutta olen moniin asioihin tyytyväinen. Tää oli muuten eka kerta kun lähdössä en ajatellut, että ehkä kuolen, kun joudun kolmosten radalle. Ehkä on siis olemassa mahdollisuus, että mun kisapaniikki helpottaisi mitä enemmän kisaan. Polte päästä kisailemaan kasvoi taas, vaikka Tamskin kisojen jälkeen tuntui, siltä etten koskaan enää halua kisata.

V ja Kuje sähläili ekalla radalla kans kympin edestä, mutta toisella radalla ne repäs ja teki nollan! Hyvä V ja Kuje! Se olikin Kujeen eka kolmosluokan nolla ja pikkuinen Ruiskiskuu meni sillä perhetilastossa Aman edelle, sillä Amandalla ei kolmosista ole yhtään puhdasta rataa. Ja aika hienosti muuten ohjattu mieheltä, joka ei oo vuottakaan vielä lajia harrastanu...

Omista koirista ei oo kuvia, mutta napsin muutaman kuvan muista siinä Aman ja Kujeen ratojen välissä. Ois voinu kuvailla enemmänkin, mutta ei sitten aivot ihan kunnolla toiminu kisajännityksen vuoksi.

Chili <3

Loput kuvat

Kiitoksia vaan kaikille oikein kivasta päivästä! Tutuille, uusille tutuille ja ennen kaikkea mukavalle länderiporukalle :)

Pilan treenejä

Pilakin pääsi viime viikolla vähän kokeilemaan agia kentälle. Mulla on sen kanssa pieniä (?) vaikeuksia. Jotenkin niin vaikea olla kakaran ohjissa. Pelottaa kauheasti, että pilaan sen.

Tässä harjoiteltiin palkkausta

Ja kolme hyppyä (jossa heitän palkan päin viimeistä aitaa..)

Tänään olin Janita Leinosen radanlukutaito-luennolla. Ihan mielenkiintoinen. Olisi ollut mahdollisuus päästä näkemään myös virhetreeniä, mutta valitettavasti mun pääni alkoi olla niin jumissa, että päädyin kotiin suuntaamiseen. Huomenna pitäisi jaksaa ensin talkoilla Janakkalassa länderimestaruuksissa ja sitten vielä kisata Amalla. Pääasiallinen tuonne lähdön tarkoitus on tukea yhdistystä ja päästä näkeen paljon ländereitä. Se varmasti onnistuu :) V ohjaa Kujeen startit ja siitä meillä on pieni veto päällä. Katotaan kuin käy.

Juoksuja ei näy, ei kuulu.

Metsälenkkeilyä

Iltaviikko töissä, joten ollaan aamuisin nautiskeltu metsälenkeistä. Eilen käytiin korkkaamassa myös kevään ensimmäiset ulkotreenit. Olipa ihana pitkästä aikaa nauttia agista pihalla. Esteitä ei ollut montaa käytettävissä, mutta olipa puomi ja kepit. Siihen ku lisäs muutaman hypyn ja putken, niin tuli ihan hyvä rata.



Anskun blogia lueskellessani, tuli mieleen että koiria ei aikoihin oo trimmattu. Otin lenkille mukaan furminaattorin ja harjasin koirat sillä. Kujeesta lähti varmaan kaksi karvaa. Se on aika helppohoitoinen. Mielessä kävi, että vois Aman korvakarvat nyppiä, mutta ne on jotenkin niin symppikset, että jätin koskematta. Kun mentiin vatsalihastreeni-rungon ohi, Kuiskis kiipes sinne vilauksessa, se myös kokeili onnea parin kiven päällä ja pakkohan mun oli antaa muutama namu kun toinen oli niin fiksu.




Kuvat on otettu vissiin viime viikolla, mutta sopii hyvin tähänki viikkoon.

Keväistä menoa

Tarkoitus ei ollut suunnitella mitään sen kummempaa, kunhan odotella juoksuja. Niitä ei vieläkään näy, joten päätin ilmoittaa tytöt länderimestaruuksiin ensi viikonlopulle. Ehkäpä kisoihin ilmoitautuminen taikoisi juoksut esiin. En tiedä miksi ne ovat niin paljon myöhässä. Kaipa se on taas tämä kun odotetaan Aman juoksuja. Niinhän se oli edelliselläkin kerralla.



Viikko on mennyt lähinnä hengailun ja metsälenkkeilyn merkeissä. Metsässä ollaan harjoiteltu puunrungolla tasapainoilua ja kivien päällä seisomista. Treenataan kesäksi vatsalihakset kuntoon :D

Tyylinäytteet tytöiltä

Koulutusvideot sunnuntailta

Ja tänään oli editointi-vuorossa videopätkät sunnuntailta. Mehän ei Aman kanssa päästy kumpanakaan päivän ratoja kokonaan läpi, että todellisuudessa radat olivat pidempiä.

Osa 1

Osa 2

Osa 3

Osa 4

Koulutusvideot lauantailta

Haa mulla on lukija :D Ja sen kunniaksi väänsin tänään lauantain videopätkiä kasaan. Tästä puuttuu nyt keppien suoritus välistä.

* Ensimmäisellä pätkällä päästiin esteet 1-12

* Toisessa pätkässä suoritetaan esteet 17-22

Jari Suomalaisen koulutus

Viime viikonloppuna pääsimme maailmanmestarin oppiin Amandan kanssa. Koulutus oli todella kiva. Emme opetelleet mitään uusia tekniikoita vaan oli ihan perusohjausta. Siitä huolimatta sai paljon irti koirasta ja itsestään. Meno oli jotenkin kokoajan kannustavaa ja jäi uskomattoman hyvä ja positiivinen mieli. Todellakin sellainen treeni mitä tähän väliin tarvitsin.

Huomioita:
* Amanda ajattelee liikaa pujotellessaan (tämä oli äärimmäisen osuva kuvaus, kun Amalla on vauhtia ja intoa alla se pujottelee paremmin, ei jää niin aikaa pohdiskella, jos se taas ehtii jäädä vähääkään miettimään vauhti hidastuu, sen pohtiessa kuinka este oli tarkoitus suorittaa)
* Voisin juosta...
* Turha tässättely pois ja selkeä käteen käsky tilalle
* Välistä vedossa tarkkaile rintamasuuntaa
* A:lla ei vielä kovaa vauhtia, koska koira ei osaa pysähtyä niin hyvin
* Puomilla voisi tarkkailla omaa asentoa ja pikkuhiljaa vaikeuttaa

Kujeen saamat huomiot:
* Draivia lisää
- helppoja ratoja koiralle
- onnistumisia V:lle että yhteistyö lähtee pelittään

Molempina päivinä radat oli mukavia. Aika paljon piti miettiä rytmitystä. Milloin mennään kovaa, milloin hidastetaan. Meillä lauantain kepit oli huonot, sunnuntaina paljon paremmat. Kumpanakaan päivänä en päässyt rataa loppuun asti. Mä harvoin pääsen. En tiedä millä sitä sais ittelle paremman hermorakenteen, että oma pää pysyis kasassa...

Videoita ois kauhee kasa ja oon koko viikon yrittäny kerätä inspistä, että sais niistä tehtyä vaikka jonku koosteen, mutta ei oo oikein löytynyt intoa editoida. Emmä tiedä jaksaako kukaan niitä ees kattoa :D Me vaan Aman kanssa mokaillaan, tai siis mä mokailen ja Ama yrittää pysyä matkassa.

Juoksut ei oo vieläkään alkanu... :/

Auringonpaistetta

Hassuja vauvoja

Hiekkaa siellä ja täällä

Kummasti lumet on huvennu maisemista. Käytiin tyttöjen kanssa aamulenkki metsässä ja harmitti etten ottanu kameraa mukaan. Neidit kirmas ympäriinsä niin innoissaan mahdollisuudesta spurttailla. Yritettiin kehittää lihaksia puunrungon päälläkin, mutta ei noi pysyny siinä. Sutivat vaan hurjasti ja mötkähtivät maahan. Ens kerralla pitää ottaa kamera ja nameja.

Viikonloppu pitää sisällään agia. Koska juoksuja ei näy, eikä kuulu, otan koulutukseen Aman. Kujekin pääsee V:n treenattavaksi sunnuntaina. Saas nähdä kuinka mun Aman kanssa käy. Onko meno päätöntä säntäilyä vai saanko sen hallintaan. Odotan innolla huomista.

Meillä on hallikausi vielä kuun loppuun ja sit pääsee ulos. Oon kurkkinu työmatkalla kentän tilaa ja vihdoin siellä näkyy hiekkaa. Alunperin tää koulutus piti olla ulkona, mutta lumitilanteen vuoksi ollaan hallilla. Kesän koulutusryhmiin hakukin on alkanut. Amalle en hakenut paikkaa. Toivottavasti sen kesä menee pentupuuhiin. Kujeen lisäksi ilmoitin Pilan. Tarkoitus ois myös kesällä jatkaa kouluttelua.

Ei tässä muuta kuin odotellaan kesää (ja juoksuja). Vaikka kevät on ihanaa aikaa, niin alkaa taas ärsyttää lattioille kulkeutuva hiekka. Koirat kantaa sitä mukanaan. Paljon! Ja koska ne nukkuu sängyssä, niin joka ilta saa ravistaa tai vaihtaa lakanat. Vaikka pahin sorakuskari Onni on porukoiden luona, niin turhan paljon hiekkaa piisaa. Mutta toisaalta on kevät! Hurraa!

Video editointia

Kokeilinpa Windows Movie Makerilla editoida vähän treenivideoita. Ihan hauskaa puuhaa, vaikka en jaksanut kovin kummoisesti paneutua asiaan. Miniläppäri pyöritti ohjelmaa kiitettävän hyvin. Kuumeni tosin kovasti.

Tässä Kujeen treeni

Pitänee katsastella enemmänkin videoita, jos niistä sais jotain julkaisemisen arvoista aikaan.

Koirapuuhaton pääsiäinen -vai oliko?

Tarkoitus oli viettää rentoa pääsiäistä. Ei agikisoja, ihan vaan hengailua poikaystävän kanssa. Onnistuinko siinä? En varsinaisesti. Me vietettiin kyllä hauskaa yhteistä laatuaikaa, käytiin ulkona kattomassa leffa yms. mutta niin vain tuli lähdettyä agitreeneihin ja loppujen lopuksi myös sunnuntaina piipahdettua mätsärissä.

Perjantaina mun vetämästä ryhmästä ei kukaan tullut, joten hyödynnettiin aika V:n kanssa ja tuloksena on kasa länderivideoita. Pitää tutkailla niitä tarkemmin joku päivä. Koska mulla ois joka tapauksessa ollut meno ja treeni, niin tää ei ollut yhtään possumaista :D

Kävin lauantaina ostamassa Mustista ja Mirristä pari klikkeriä. Samalla kuulin, etä sunnuntaina ois mätsäri Hakametsässä. Olihan sinne pakko ryöstää Pila ja mennä harjotteleen. Niin hyvä tilaisuus, ei voi jättää käyttämättä. Pila pikkuinen jaksoi esiintyä tosi hienosti pienten sinisten pentujen ekaksi. Pitäisi ilmoittaa se jonnekin oikeaan näyttelyyn. Se seisoo nätisti, käyttäytyy pöydällä hyvin, mutta ravaaminen on välillä hakusessa. Mulla oli myös Kuje, joka ravas upeasti, mutta seisoi ku lehmä ja oli pöydällä kamala. En tajua mikä Kujeeseen on pöydällä iskenyt. Se on nyt muutaman kerran ollut ihan eri koira kun sen nostaa pöydälle. Pitäis varmaan harjotella ja vahvistaa että pöydällä olo on kivaa. On niin epäkujemaista venkoilla siinä.

Eilen mulla oli oma treeniryhmän treenit, mutta loppujen lopuksi treenattiin Tonin kanssa kahdestaan. Oli hauskaa. Todella :) Länderit oli aikas huippuja. Tai no ekalla radalla ne oli huippuja ja toka pätkä meni ihan reisille, mutta siinä vaiheessa kamerasta loppui akku, joten ne mokailut ei jääny filmille. Eka pätkä oli Tamskin kisojen hyppiksen alku, mikä meillä meni ihan pieleen Kujeen kanssa. Hallilla se meni tietenkin hienosti. Mikä kaikkein positiivisinta, niin se meni jopa Aman kanssa putkeen. Tuntui ihan mielettömän mahtavalta ohjata kun kerrankin oltiin Aman kanssa tekemässä samaa rataa.

Kuje ekalla kerralla

Toinen jo meni puhtaasti

Amandan eka kerta

Ja silläkin toinen meni puhtaasti

Toinen rata pätkä oli sitten agiradalta mukaelma keppien jälkeisestä elämästä. Ei me ihan saatu sitä kohilleen, mutta suurinpiirtein tällänen.

Kisoissa neloshyppy oli muuri ja meillä oli vitosen edessä vielä yksi hyppy. Aman kanssa ei meinattu millään saada kuviota kohdalleen. Tarkoitus oli hidastaa se hypylle ja ottaa välistä tiukasti, kääntää sylkkärillä ja työntää sit eteenpäin hypyille. No se kosahti heti siihen hidastamiseen. Kisoissa hyllytin Aman ku se hyppäs ton ekan hypyn väärään suuntaan, nyt sain sen ekan hypyn yli, mutta tokan se luki väärään suuntaan. Eikä muuten meinannu kääntyä niin millään tonne väliin. Hypin jossain vaiheessa tasajalkaa ja kiljuin TÄSSÄä, mutta sillä ei ollut mitään vaikutusta. Ama ei ees vilkassu vaan luki tokan (kuvassa nro 3) hypyn väärään suuntaan. Mutta sit me palattiin lähtöruutuun ja harjoiteltiin vain kääntymistä sinne väliin ja lopulta Ama meni radan oikein.

Kujeen kanssa ongelmaksi muodostui se, että Kuiskis ei millään ois halunnu pujotella loppuun asti. Ei me sit montaa toistoa otettu kun keskityttiin tekeen muutama hyvä pujottelu. Erinomaisen hyvä mieli jäi treeneistä. Viikonloppuna oiskin sit Suomalaisen Jarin koulutus. Saas nähdä, että aloittaako koirat juoksuja. Jos ei, niin ehkä otan sinne Aman. Sen kanssa on helpompi saada virheitä aikaiseksi. Onneksi meidän seurassa pääsee koulutukseen vaikka nartulla ois juoksut, ettei tartte sen puolesta jännäillä.