Auringonpaistetta piisasi molempina päivinä. Lauantaina onneksi mukana oli viisas Maiju, jolla oli pelastavaa aurinkovoidetta. Aurinkovoiteen tehokin tuli testattua, kun selkään oli vahingossa jäänyt voideton läntti. Ihanan kirkkaanpunainen. Tänään sitten ajattelin, että en voi palaa, mutta niin vain tarttui pohkeisiin punaista väriä, vaikka lähdin kolmosten aikaan jo kotiin ja aamulla oli muutama pilvikin taivaalla. En sentään pahasti palannut.
Näin ratatyöntekijän näkökulmasta taas arvosti ihan eri juttuja radalla kuin yleensä. Hitaat koirat oli ihania putkissa kun niiden jäljiltä ei tarvinnu korjailla. Hyllyt oli ihan parhaita kun ei tartte aikaa hermoilla, tai sitä sattuuko ehtimään korjata kahteen kertaan mentävän aidan riman. Ja tuomareiden huumorintaju on ihan korvaamatonta. Meillä oli onneksi ihan parhaat tuomarit (Virkkala&Sivonen), niin viihtyi tosi hyvin töissä ja tänään muuten vaan paikalla puuhailemassa.
Meidän seuralla talkoovelvoitetta on suhteellisen paljon, mutta en laita sitä pahakseni, sillä tälläkin kertaa tuli taas opittua uusia asioita. Seura ei pyörisi ilman kisojen tuloja, kisat ei pyörisi ilman talkoita ja pienessä seurassa on jokainen työntekijä tarpeellinen. Onneksi puuha on hauskaa, vaikka aika poikki eilen olin koko päivän ulkonaolon jälkeen.
Piupau-pikkainen oli haistelemassa kisafiiliksiä ja sain otettua sillä lämppäripuomilla muutaman hyvän kontaktille pysähtymisen. Palkkana naksu ja palanut makkara. Oli kuuma ja koira poikki, niin pysähtyminen sujui ongelmitta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti