Eilen tultiin bussilla Raahesta takaisin Vaasaan. Linja-autoasemalta lähdimme piipahtamaan työpaikallani. Aurinko porotti kuumasti ja neljän kilsan kävely sai minut ja koirat ihan läkähdyksiin. Koirat jäivät lepäilemään varjoon ja minä käväisin töissä ja täytin samalla vesipullot.
Parikymmen minuutin levon jälkeen suunnistimme kotia kohtia. Menimme toista reittiä kuin yleensä. Yritin valita mahdollisimman varjoisan reitin, ettei Onni ihan läkähdy. Kaarsimme vähän liian kaukaa ja päädyimme Prisman luo. Kävin hakemassa meille vähän evästä. Koirille luut ja minulle vähän purtavaa. Menimme varjoon lepäilemään. Onnille maistui vesi, mutta Amanda taisi vain tuhahtaa sille.
Jatkoimme matkaa Kotirannan kautta kohti kotia. Matkalla Onni kävi hurmaamassa pari ihmistä. Amanda kävi vain nuuhkaisemassa, mutta Onnihan jäi sinne pitkäksi aikaa silitettäväksi. Tallustimme kuumaa asvalttia pitkin kotiin. Jalat alkoivat tuntua vähän hassuilta. Kotona selvisi miksi jalat tuntuivat niin kummilta. Olin saanut kumpaakin jalkaan kaksi isoa rakkoa. Toiset kantapäähän ja toisen päkiään. Kotona ei enää kävelystä meinannut tulla mitään, kun ei tiennyt miten olisi jaloilla astunut ilman, että osuu rakkojen päälle.
Nyt on jalat laastaroitu, mutta kävely ei vieläkään maistu. Onneksi pyörä oli kunnossa ja ei tarvinnut tulla enää kävellen sitä seitsemää kilsaa töihin. Auh, auh, auh...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti