Sillä aikaa kun Onni ja me ihmiset olimme näyttelyssä, Amanda sai harjoitella yksinoloa tyhjässä talossa. Ystäväni äiti kävi piipahtamassa paikalla. Amanda oli tuijotellut suurilla silmillään huoneen nurkasta hyvin epäluuloisena. Ensimmäinen makupala upposi ja toinen makupala teki Amandasta jo kaverin.
Jaa'a eipä taida neidistäkään olla vahtikoiraksi, mutta parempi se näin on. Yllättävän nopeasti Amanda oli alkanut suhtautua ystävällisesti puoliksi vieraaseen ihmiseen, joka tulee ihan yllättäen. Tosin Amanda on hyväksynyt kaikki ystäväni ilman ongelmia, joten ehkä tämä ei niin yllättävää ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti