Perjantaina heräsin ihan hirveän aikaisin pesemään Onnin. Jos olisin ehtinyt/jaksanut/muistanut, pestä sen viikon verran aikaisemmin niin ei olisi tarvinnut herätä siinä neljän aikaan hapuilemaan shampoopulloa. Onni kieriskeli ruohikossa lauantai-aamuna ennen näyttelyyn lähtöä, sillä eihän glenni liian puhdas saa olla...
Olimme Raision näyttelyssä, jonne oli ilmoitettu 11 glenniä. Ihan kaikki eivät tainneet olla paikalla, mutta löytyi melkoinen määrä tappijalkaisia partasuita. Onnin kanssa on vain kerran aikaisemmin näyttelyssä käyty ja silloin paikalla oli vain 1 glenni, Onni. Oli siis mukava päästä vihdoin vähän vertaamaan kuinka erinäköinen ja -lainen oma glennini on muihin saman rotuisiin verrattuna.
Olihan se. Ensinnäkin kyllä Onnin glenniksi tunnistaa, mutta meidän näyttelykampauksemme oli vähän... karvainen. Onnilla oli kaksi kertaa niin paljon karvaa kuin toisissa. Huomaa, että minulla ei ihan tuo näyttelytrimmailu ole hallinnassa ja tykkään pitää Onnia pitkässä karvassa. Kaikkein hauskinta oli, että näyttelyarvostelussa luki "Turkki OK". Pitänee lähteä vähän trimmausoppiin kunhan saan muuton pois alta ja sitä rataa.
Ulkonäöltä Onnin siis tunnisti silti glenniksi, mutta luonteeltaan se olikin varsin erilainen. Siinä kun kaikki muut hyörivät ja pyörivät, Onni makasi maassa. Glennejä sanotaan terrieri ryhmän rauhallisimmiksi terriereiksi, mutta se taitaa pitää paikansa vain Onnin kohdalla. :D
Meillä oli pieni piknik glennistien kanssa. Mahtavaa porukkaa. Minut ja Onni otettiin niin ystävällisesti mukaan. Varmaan paras näyttely tähän asti. Ei siksi, että meillä olisi mennyt upeasti (EH ), vaan siksi että ihmiset olivat niin ystävällisiä ja oli mukava höpistä ja naureskella glennin omistajien kanssa.
Kiitoksia vain teille kaikille, samoin kuin rakkaille ystävilleni, jotka lähtivät mukaan!
( Kävin katsomassa pikkupodengojen kehän. Ehkä jonain päivänä... )
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti