Eilen oli meillä Hervannassa länderien agipäivä. Mukaan oli ilmoittautunut yhdeksän koiraa. Lisäksi oli matkassa omat, mutta ne ei juuri saaneet nautiskella kun koulutin ja kaikki aika meni siihen. Toisaalta niille tekee hyvää ihan vaan hengaillakin välillä kentällä ja harjoitella odottamista. Pääsivät sentään lämmittelylenkille. Vaikka päivä vaikutti sateiselta, niin onneksi alkoi ripsimään oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun lähdettiin pois kentältä.
Olipa tosi hauska. Musta on aina mukava nähdä oman rotuisia ja onhan se kouluttaminenkin kivaa. Toivottavasti jäi koulutettavillekin hyvä fiilis, ja ainakin muutama tyytyväinen kommentti tuli, että ainakin osa taisi nauttia. Näyttäisi myös siltä, että saan järjestettyä kesäksi oman länderien alkeiskoulutuksen, koska mukaan ilmoittautui tarpeeksi koirakkoja. Vähän puheltiin, että voisi uusia tälläisen koulutuspäiväkin myöhemmin kesällä. Mulla vaan täyttyy viikonloppukalenteri hirveää vauhtia, niin pitää sumplia.
Länderitreenien jälkeen vedin vielä omalle koulutusryhmälle extratreenin kun meiltä jäi tokokisojen vuoksi yksi treenikerta välistä. Siinä olikin sitten viisi tuntia koulutusta yhdelle päivälle. Mitenköhän huippukouluttajat jaksaa koko päivän? Aika rankkaa tuollainenkin rupeama oli. Tosin se oli myös hauskaa ja antoisaa ja mulla jäi ittelle tosi hyvä mieli. Lähti raksutteleen uudet treenisuunnitelmat mielessä. Katotaan mitä kaikkea niistä kesän mittaa saadaan aikaiseksi.
Sitten muita juttuja, Amsipamsi on ilmoitettu oman seuran iltakisoihin. Juoksuja ei näy, mutta pentusuunnitelmat eteni päätökseen. Ama jatkaa eloaan neitinä. Ehkäpä tällekin juoksun lykkäämiselle oli siis syynsä. Tietyllä tavalla Aman kanssa on ollut onnea matkassa ja nyt se onni näyttäytyi siinä, että tuli lisäinfoa niin, että tietää ettei Amsia kannata äidiksi haikailla. Sinänsä sääli, koska yhdistelmä ois ollu vähän erilainen, mutta tätä tää elo on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti