Tämä vuotisiin SM-karkeloihin ei ehditty mukaan, mutta laitetaan tavoitteeksi yrittää päästä ensi vuonna. Ja Pilan kohdalta voisi miettiä kisauran korkkausta, jos perusteet alkaisi ensi kesään mennessä olla kunnossa. Aman kohdalla suunnitelmat on aika auki. Se saa nyt olla varakoirana näissä suunnitelmissa. Tavoite on silläkin saada nollat kasaan, mutta katsotaan nyt ensin tuo pentuprojekti kunnolla päätökseen. Kuje pääsee siis ykköskisakoiraksi, sitä ennen sillä kuitenkin pitää olla motivaatio kohdallaan. Aloitetaan tauolla ja lähdetään sit katsoon virettä. Sen lisäksi haluaisin varmuutta kepeille (pujottelu loppuun asti) sekä kontakteille. Irtoaminen olisi ihan kiva lisä. Tauon jälkeen aloitetaan yksinkertaisilla jutuilla, itsevarmuutta ja paljon palkkaa.
Enemmän painoarvoa voisin laittaa omaan osaamiseen. Josko sitä vihdoin opettelisi ohjaamaan. Ensinnäkin ohjauskuviot on mulla ihan hakusessa. Ne pitäisi opetella selkärankaan, niin että liikkuessani tiedän mitä kumpikin käsi tai jalka on tekemässä. Rintamasuunnan hallinta on toinen osa-alue, jonka haluan saada paremmin hallintaan. Tämän lisäksi haluan todella oppia ajoittamaan paremmin, sillä olen niin kyllästynyt olemaan myöhässä.
Samalla kun opetan Pilalle alkeita, voin hyvin opetella itsekin ohjauskuvioita. Varmaan olisi ihan fiksua jopa laittaa vähän niitä ylös. Eikä se olisi lainkaan huonompaa harjoitella myös isojen kanssa samat kuviot läpi, niin että tietää varmasti niidenkin osaavan. Ensimmäisen kohdan kanssa on siis toimintasuunnitelma valmiina. Kunhan olen saanut ohjauskuviot selkärankaan asti painettua, alan vaatia itseltäni, että hallitsen kokonaisten ratojen ohjaamisen. Ei yksittäisiä sarjoja, vaan pitkiä ratoja kokoajan ohjaten. Kuolleet kädet pannaan. ;)
Rintamasuunnan hallintaan ajattelin liittää myös radan lukemisentaidon. Siinä on mulla selvästi puutteita. En oikein osaa katsoa ansapaikkoja, enkä kovinkaan paljon ole ajatellut miten esteiden kulmat vaikuttavat linjoihin. Nyt pitää opetella katsomaan ratoja enemmän linjoina ja samalla ehkä opin käyttämään rintamasuuntaa paremmin hyväkseni. Olisi mukava katsoa vaihteen vuoksi sellaista videoptkää, jossa en joka välissä ole koirien tiellä ja niiden kulku ei olisi täynnä jyrkkiä mutkia sinnetänne.
Kolmas kohta, ajoittaminen, on kaikkein vaikein. En oikein vielä tarkalleen tiedä miksi olen niin pahasti myöhässä. Yksi syy ainakin on varmistelu. On opeteltava luottamaan koiriin. Ja myös itseeni. Meillä on tulossa seuraan syksyllä joku mentaalivalmennuksenkurssi, sinne on varmasti syytä suunnata. Hermot, hermot, ne pettää ihan liian helposti. Tähän kohtaan voisi varmaan laittaa myös päivitetyn virtuaalikoiran. Virtuaalikoira on siis se mitä rataantutustumisessa mietit ohjaavasi. Mun otukseni on joku kolmijalkainen ajatustenlukija, joka kiitää silti salamana ja irtoilee milloin minnekin. Olisi varmaan fiksumpaa ohjata virtuaali-Amaa tai virtuaali-Kujetta riippuen kumpaa satun kulloinkin ohjaajaan. Jos tiedän minne ne kulloinkin ehtivät ja myös sen mitä kulloisellakin liikkeelläni tekevät, tiedän paremmin missä minun pitäisi olla ja minne pitäisi seuraavaksi ehtiä. Ja ois varmaan syytä erottaa noi kaksi ja Pila kolmantena toisistaan.
Ennen kaikkea tulkoon tulevasta keruukaudesta hauska ja antoisa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti