Aikas erilaisia matkakumppaneita oli kaikki. Pila meni ihan kivasti, mitä nyt olisi halunnut syödä lattialta kaikki roskat. Rauhoittui kyllä paikoilleen. Camo matkusti ainoana sylissä, pikkaisen oli vilkkautta ilmassa, mutta oiva matkailija. Amanda tutisi puolet matkasta, joka stressistä tai sitten sillä oli lievää matkapahoinvointia. Helppo ja kiltti se on, mutta pikkaisen kävi sääliksi. Kuje paineli suoraa taakse ja meni makaamaan. Ehdottomasti parhain matkustaja. Se todella yllätti mut kun en muistanut kuinka ihana onkaan Kujeen kanssa liikkua ihan vaan kahden.
Torstain treeneissä Amalla oli alussa ihan käsittämätön vauhti. Sinkosi kuin ohjus ja mulla hajos kaikki kortit pakasta. Mentiin rataa A:lle, ja siihen oli pakko pysähtyä palkkaamaan ja vetään henkeä. Onneksi pysähdyin, sillä sen jälkeen ohjaus ei toiminu. Takana leikkaamista pitäisi harjoitella Amankin kanssa. Kun ongelma, siinä liikkeessä, olen minä. Mä vaan rynnin enkä osaa yhtään säädellä omaa vauhtiani niin, että koira oikeasti pääsisi mun edelle. Sitten oon jumissa ennen koiraa esteessä ja yritän huitoa vaan siinä ja toivoa, että koira menis esteen vaikka oma liike on stopannut.
Harjoiteltiin treeneissä persjättöä. Oli kauhean vaikea kohta harjoitella sitä kun Ams ois halunnu mennä kokoajan selän takaa A:lle. Jotenkin taas unohdin miten A vetää Amaa. Eikä se yhtään auttanut, että hyppylinja oli suoraan sinne A:lle. Kyllä liike sit lopulta onnistui, mutta tosi vaikee saada liike ja ajoitus kohdalleen.
Jotenkin ihan perusliikkeetkään ei oo mulla selkärangassa. Ja kun osa energiasta pitää käyttää ihan vaan sen miettimiseen, niin olen toivottoman myöhässä. Ehkä mun pitäisi harjoitella niitä perusliikkeitä ihan ilman koiraa joku viikko ja sitten toinen mokoma koiran kanssa ja sitten liittää vielä esteet mukaan. Tässähän loppuu vallan aika kesken.
Nyt pitäisi suunnata kentälle (taas) viikonloppu kisoissa töissä ja siinä oiskin tää loma sit.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti