Agilityelämää

Taas aika vierähti ihan liian nopeasti ja ensimmäinen työviikko on jo takana. Loma meni siis maanantaita lukuunottamatta kentällä. Viikonloput kisat olivat viimeiset viralliset kisat tälle vuodelle, ja myös suurimmat, jotka tänä vuonna ollaan pidetty. Ihan kivaa oli talkoilla. Jotenkin siellä paikalla vaan viihtyy, kun saa viettää aikaa kavereiden kanssa siitä huolimatta, että saa painaa hommia. Taas loistavia tuomareita työntekijän näkökulmasta. Joku valitsee meille kivoja. Olin molempina iltoina ihan poikki. Onhan noi pitkät talkoopäivät aika raskaita, mutta on se kaikkineen sen arvoista.

Tiistaina käytiin Pilan kanssa treeneissä. Putken pimeää suuta sai pikkaisen hakea, kun mä tuppasin vähän liikaa rynnimään. Okseria otettiin hyppysuoran päässä ja sen Pila teki hyvin. Renkasta yksinään ja putken seurana. Keppejä niin, että vaan toisella puolella oli verkot. Se oli hauska idea, ja yllätyin, kun Pila pujotteli ne hyvin. Pussia otettiin hypyn kautta, ja puomilta palkkailin muutaman kerran. Kauheen nopeasti tuntui koira väsyvän. Meillä oli aika intensiivinen tunti. Hienosti ipana kaikkineen menee, vaikka treenataankin ihan pimeällä ja ympärillä on häiriökoiria.



Paras treenissä oli toi pujottelun sujuminen. Innostuin keskiviikkonakin tekemään verkkokeppejä niin, että eka kaari oli poissa ja Piu pujotteli senkin hyvin. Viimeisen kaaren poissaoloa se ei vielä kestä. Olin jo vähän luovuttanut noiden keppien suhteen, mutta nyt tuli uutta intoa. Selvästi tauko niiden harjoittelusta teki vaan hyvää.

Kujekin oli tiistaina treenaamassa, mutta torstain treenit jäi väliin, sillä keskiviikkona siltä poistettiin murtunut poskihammas. Kuiskis-reppana. Ei se ole kipuillut, tai kipuaan ainakaan näyttänyt. Satuin vain huomaamaan hampaan tutkiessani sattumalta sen suuta. Oli vielä todella pahasti haljennut, eikä mitään tietoa miksi. Nyt Kujeelta puuttuu yksi hammas, kaikki muut sentään on tallessa. Karenssiakin rapsahti kuukausi kipulääkkeen loppumisesta. Pari päivää Kuje saa niitä napsia ja suuta pitää putsailla jollain aineella aina ruuan jälkeen, ettei bakteerit jää haavaan muhimaan. Parin viikon päästä vielä käydään lääkärille näyttämässä, että onko parantunut siihen malliin kuin piti. Ainakin Kuje on ihan oma itsensä. Ei olisi leikkauksen jälkeenkään halunnut maata siinä pesässä minkä sille tein vaan itsepäisesti kipitti heti makkariin ja pomppasi sänkyyn. Pomppiminen oli muistaakseni ohjeen mukaan kiellettyä. Toivottavasti toipuminen jatkuu näin hyvänä.

Torstaina sekä Pila, että Ama pääsi kokeilemaan helppoa ratapätkää. Siihen saatiin pari kohtaa jossa pääsi hiomaan persjättöjä. Mukavia onnistumisen iloja molempien kanssa. Amandakin meni niin hyvin kepit. Jei! Kontakteista keinu meni Pilalla ekalla kerralla lentokeinuksi (taas...). Siihen tarttis saada joku järki. Ama taas karkas keinulta ennen aikojaan. A taisi olla molemmilla hyvä, Pilan kanssa varmistelin sitä. Kumpikaan koirista ei ihan oikeasti osaa kontakteja. Kouluttajalta tuli hyvä vinkkejä häiriötreeniin.

Tänään kouluttamaan ja huomenna olisi mentaalivalmennuksen eka kerta. Aika agility-painotteista elämää. Talossakin mietin, että voisi ehkä sittenkin siirtää pikkaisen aidan paikkaa, niin saisi isomman treenitilan. Voisi myllätä myös vähän kasvustoa matalaksi niin pihalla olisi paljon enemmän tilaa. Pihan tekeminen on kyllä ensi kesän projekti vasta. Jos saisi tänä vuonna edes sen kylppärin kuosiin.