Hengissä selvittiin länderileiristä, mutta enpä voi sanoa vielä ihan palautuneeni. Ehkä pikkuhiljaa alkaa taas olo normalisoitua. Sain nimittäin sännätä leiriltä suoraan töihin sunnuntaina ja alkuviikko on taas mennyt töitä tehdessä. Eilen tosin innostuin lähtemään mukaan tokoilu puuhiin ja ilta menikin sitten siinä.
Vaan jospa aloittaisin alusta. Torsti iltana huoasin, että Amanda on vähän outo. Tiivis tarkastelu ja vessapaperi testi näyttivät punaista. Juoksu alkeneet. Ei voi olla, ajttelin. Miten se osaakaan ajoittaa taas noin mahtavasti.. Jatkoin pakkailuja ja perjantaiaamuna tuijottelin taas takapäätä. Jep. Ei ollut unta. Amanda aloitti juoksun eikä päässyt mukaan. Harmitti melkoisesti.
Perjantaiaamulla sitten hypättiin Kujeen veljen Padin omistajien Minnan ja Ossin kyytiin. Onni ja Kuje saivat mennä takaosaan ja Padi istui vieressäni takapenkillä. Matka sujui iloisesti rupatellessa. Kuje vietti ison osan matkasta kiusaamalla Onnia, mutta muuten koirat menivät hyvin näpsäkästi autossa.
Siilinjärven suunnalla käytiin kaupassa ja mentiin hakemaan mökin avaimet. Padin porukat olivat varanneet möin ja me röyhkeästi tungettiin samaan mökkiin hengailemaan. Miljoonat kiitokset Minnalla ja Ossille niin kyydeistä kuin majoituksesta. Ilman teitä ei oltaisi leirille päästy! Kävimme katsahtamassa mökin, joka oli tosi hieno. Kuje ja Padi leikkivät varmaan joka hetken joka mökillä vietettiin paitsi silloin kun ne suljettiin eritilaan nukkumaan. Jestas kun niillä riitti virtaa.. Uskomattomia.
Perjantaina ehdittiin sopivasti leirille syömään. Osa porukasta oli tuttua, osa vierasta. Oli tosi hienoa saada kasvot monelle netin kautta tutuksi tulleelle. Terkut vaan kaikille meidänkin blogia seuraaville leiriläisille! ;) Leirin ohjelmasta naputtelin juuri jutun läntsylehteen, että sieltä voipi sitten lukea jos sattuu yhdistykseen kuulumaan. En viitsi sen kummemmin siitä kirjoitella.
Perjantaina me osallistuimme kotitottikseen, joka tosin meni meidän osalta vähän sinnepäin. Matkan jälkeinen väsymys alkoi painaa, enkä jaksanut kovin kummoisesti keskittyä. Näyttelytrimmauskin oli vähän... no Kujeessa kun ei kovin paljon nypittävää ole. Mutta sain muutaman vinkin, jotka laitoin kyllä korvan taakse. Liiketreenissä tulikin sitten hyviä vinkkejä ja otin häntävinkistä heti vaarin. Katsotaan sen toimivuutta tulevaisuudessa. Ainakin Kuje on ryhtynyt tiputtamaan seisoessaan automaattisesti hännän alemmas eikä vedä sitä kokoajan siansaparoksi.
Lauantai oli Onnille aika voittoisa päivä :D Poika taisi voittaa möllikisoissa miniluokan. Joo, osanottajia oli kaksi ja Onni teki puhtaan radan. Mutta voitto kun voitto. Joku sanoi, että kun on kerran möllikisat voittanut on valmis kisaamaan. Eli pitänee ruveta kasaamaan pojalle kisakalenteria. Mitä siitä jos ei muurit ja pituudet suju..... ;D Iltasella Onni sitten palkittiin leirin symppiskoirana. Nyt jokainen leirillä ollut tietää miksi Onni tarinoihin on nimetty JästiPääksi.
Sunnnuntain leirinäyttely meni kivasti. Kuje oli nätisti pöydällä, liikkui eteenpäin ja seisoi paikoillaan. Onnikin sallistui muut-luokkaan. Herra oli hurmannut tuomarin jo paljon aikaisemmin ja nappasi glennimäisellä olemuksellaan sen luokan voiton. Leirinäyttely oli kyllä mukava seurata. Vitsit länderit on sitten nättejä!
Mökillä ollessa käytiin katsomassa aamulenkillä lehmiä. Padille ja Kujeelle oli moiset elikot ihmetyksen aihe. Onni ois tietenkin ahlunnut mennä syömään ne. Se näytti jopa fiksusti mallia, että niiden päälle voisi hyökkäillä ja jos ei pääse tarpeeksi lähelle niin turhautneena voi yrittää haukkuen komentaa. Kuje otti samantien mallia ja alkoi haukkumaan. Onneksi Padi sentään oli fiksumpi. Jänniä lehmät olivat pentujen mielestä ja hurjan kiinnostavia. Ihan kosketus etäisyydelle ei pennut päässeet, mutta molemmat olivat rohkeasti haistelemassa lehmiä ihan toisin kuin Amanda joka lehmät nähdessään säntäsi ensimmäisenä pakoon. Tosin silloin lehmät kyllä laukkasivat hirveällä ryminälle meidän luo ja nämä taasen lönköttelivät hitaasti kohti.
Mökki oli järven rannassa, joen saunasta käytiin uimassa. Onni uiskenteli kepin perässä ja Kujekin sitten uskaltautui vähän kastelemaan mahakarvoja. Uimaan ei sentään neiti ryhtynyt. Tiedä sitten jos vähän useammin kävisi kaksikon kanssa rannassa, saattaisi tuo pikkuneitikin alkaa uimaan. Amandaa ei paranisi ottaa mukaan, sillä se näyttäisi esimerkkiä siitä, että vesi on ihan ällöä, jos mahaan asti osuu.
Mökillä olo oli tosi rentouttavaa. Koirilla oli tietenkin vähän rankkaa kun taukomatta piti leikkiä. Sunnuntaina tultiin Kuopiosta junalla kotiin ja kyllä oli muuten väsynyttä sakkia junassa. Vetelin itse unia vähintään yhtä makeasti kuin koirat. Tajusin sentään laittaa kännykkään herätyksen niin ei jäänyt vaihto väliin ja Tampereellakin hypättiin pois junasta. Asemalta käveltiin kotiin ja olin ihan varma, että Kuje kotona nukkuu. Mitä vielä, kiskoi Amandaa parrasta ja yritti innostaa leikkiin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti