Kokeilin tällä viikolla parin päivänä ajan olla juomatta kahvia. Muuten kahvia tulee juotua joka päivä. Aamu alkaa sillä ja töissäkin tulee juotua yleensä ainakin yksi kupillinen. Parin päivän testin tuloksena voin todeta olevani aikas koukussa kofeiiniin. En nimittäin herännyt kumpanakaan päivänä kunnolla. Fiksusti sijoitin testin aamuvuoroon ja töissä tiistaina en havahtunut hereille ollenkaan, keskiviikkona heräsin juuri ennen ruokkista, mutta sen jälkeen tuli taas laput silmille. Jos olisin hetkeäkään pitempään istunut paikoillani, niin siihen oisin nukahtanut. Töiden jälkeen oli pakko nukkua päikkärit ja silti ilta meni väsymyksen vallassa. Olipahan ihan eri fiilis kun veti torstaina aamukahvit ennen töihin lähtöä. Ekaa kertaa sillä viikolla tuntui että on heräillä. Kahvinarkki, mikä kahvinarkki. Päätä ei sentään särkenyt.
Talo on pysynyt pystyssä. Kylppäri on kesken yhä vaan. Piha sai uuden näön, kun puolet aurattiin auki. Nyt vois kokeilla lumiverkottomia keppejä. Ainakin kunnes taas ollaan kohta samassa tilassa. Jospa nyt ei autotkaan jumittelis hankeen. Auraamattoman puolen polku on muuten semmoiset kolkyt senttiä ylempänä kuin toinen puoli. Siinä on semmoinen hieno porras.
Koirat on kilttejä ja ihania. Ne on niin helppoja, että oikein ihmetyttää. Metsään ei olla päästy hetkeen kun lumi valtasi sen. Käpsytellään tylsästi pyörätietä. Voihan noita siinäkin irti pitää, mutta kaipaan semmoista metsän rauhaa. Ei vaan viitsisi lapion kanssa mennä sinne kaivelemaan polkuakaan. Taidetaan suosiolla tyytyä valmiiksi aurattuun kävelyreittiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti