Arkipuuhia vain

Ollaan taas kesän jälkeen valuttu takaisin arkiseen aherrukseen. Suunnitelmia on lähinnä agilityn saralla, joskin länderileirin jälkeen koiraharrastuksiin on lisätty toko. Kipazin kasvattitapaamisessa päästiin kokeilemaan myös rally-tokoa, jonka leirillä missasin, koska en päässyt perjantaina niin ajoissa leirille. Rally-versio vaikuttaa itseasiassa sopivammalta, mutta koska päätin ensin kokeilla tokoa, niin treenataan nyt sit sitä. Ainahan sen voi vaihtaa myöhemmin jos siltä tuntuu.



Tokoilu on meillä niin alkuvaiheessa ettei suuria tavoitteita ole. Toki niin hyvin yritetään tehdä, että joskus oltaisiin kisavalmiit, mutta kuinka monta vuotta siihen menee jää nähtäväksi. Itseasiassa tokoon osallistuminen alunperinkin johtui siitä, että lueskelin netistä kommentteja, ettei länderistä saa leivottua toko-koiraa. Koska en itse harrastanut lajia, niin paha oli väittää vastaan. Joten pakko kokeilla, jotta tietää pitääkö se paikansa. ;) Musta kun läntsyt on olleet kovinkin kivoja ja helppoja harrastuskoiria, mutta ehkä agility on vain niin paljon helpompaa.



Meidän ikuisuus remontti eteni kylppärissä taas askeleen. Ensinnäkin saippuaviritys lavuaariin muuttui toimivaksi. Ja toisekseen vihdoin sain hankittua kaapit. Vielä kun saisi ne asennettua. Sitten puuttuisi enää katto. Ja viimeistelyt. Eihän tätä oo kun kaksi vuotta puuhailtu... Hiljaa tulee hyvä.

Halu treenata on kova

Hmmm... Agilityhulluus on vaarallinen tauti...

Piha ei näyttänyt kotiin palatessa yhtään sen vähempi lumiselta kuin lähtiessäään.


Koska olin kuitenkin päättänyt, että treenaan ensi viikolla keppejä, että saadaan edes jotain treeniä Pilan kanssa alle. Niin sitähän oli ihan pakko alkaa heti matkatavarat autosta raahattuaan alkaa lapioimaan lumen keskelle koloa kepeille.

Pitkän aherruksen jälkeen sitä saattoikin huokaista ja lähteä hakeen keppejä.

Niin tai saattoi todeta, että kepit pitää kaivaa hangesta. Ne olivat tietysti jäätyneet maahan. (Tottakai)

Lopulta kepit oli saatu pihaan. (Totesin, että ois ehkä vähän pidemmäkin kolosen kaivaa sinne metrin hankeen. Ehkä huomenna...)


Pilan ilmeestäkin huokuu kaipuu päästä kentälle.


Pila pääsikin testaan pujottelutaitojaan ja saatoin todeta, että ihan hyvä, että tässä viikko aikaa ennen kisoja. Ehkä Piu taas muistaa miten pujottelu suoritettiinkaan... ;)

Paranevaa porukkaa

Jaa pitäisiköhän tähänkin blogiin kirjoittaa jotain. Aika taas virtaa hurjaa vauhtia eteenpäin. Uusi vuosi on edennyt harppauksin, enkä meinaa mukana pysyä.

Tytöt on olleet kipeänä. Niille iski joku mahapöpö ja kaikki oksentelivat vuoron perään. Jipolle tauti iski kaikkein pahiten ja sille tuli paha ripuli, josta vasta nyt aletaan vähän jo toipua.

Pila on sitä mieltä, ettei se ole sairas ollenkaan ja sitä on selvästi harmittanut, ettei suuremmin olla mitään liki viikkoon puuhattu. Rakas energiapakkaus. Onneksi ne on Tapan kanssa riehuttaneet toinen toisiaan.

Meille piti uudistua sähköt. No ehkä tässä joku päivä. Riippuu sähkölaitoksesta ja sähkömiehistä jne. Sähköt on taas välillä napsuneet kun piti laittaa pattereita suuremmalle, ei voi pitää hellaa ja pesukonetta sitten yhtä aikaa päällä. Autuaasti olen unohtanut sellaiset murheet viime talvelta..

Uusi jääkaappi sentään saatiin, vanhan sanottua sopimuksensa lähes irti. Nyt vanha koristaa olkkaria siihen asti, että jatkaa matkaansa suuntaan x.


Kuvassa laihtunut Jippo ja vanha jääkaappi

Laumaelämää

Viikonloppuna oli melkoista hulinaa kun talossa oli 8 koiraa. Toivottavasti tällä viikolla ois jossain vaiheessa uudestaan, sillä jätin fiksuna metsälenkeiltä puhelimenkin kotiin, niin ei voinut edes kännykkäkuvia napsia. Ois tullu kivoja poseerauksia kun koirat intoili kivien päällä.

Poikien kanssa otettiin kerran keppejä. Kavensin kujaa ja heti meni vaikeaksi. Nyt pitäisi ottaa taas viikon verran keppitreeniä päivittäin. Meillä oli tässä hauduttelutaukoa, joka ei kyllä näkynyt valaistumisena.

Piu pääsi lauantaina taas Kurkisen kurssille. Oli kivaa. Rata oli vaikeampi kuin ensimmäinen, mutta nyt päästiin pidemmälle. Tällä kertaa kukaan ei kuvannut, joten voin vain kuvitella sen menneen paremmin. Siellä oli yksi ihana kohta jota aion treenata itsekseni, missä mulla oli todella vaikeaa mennä eteenpäin eikä peruuttaa. Rimat oli 35:ssä ja niitä lensi ohjausvirheistä. Kepit oli hyvät, kontaktilla jäi tutkiin kuolalimppiä. Arvon yhä ilmoitanko marraskuun alussa Hyvinkäälle vai en.



Valkoinen sohva ja lauma koiria ei ole hyvä ajatus, mutta musta päällinen oli pakko laittaa pesuun. Pystyyköhän tuota jotenkin kotikeinoin värjäämään? Muutenkin kuin täyteen kuraisia tassunjälkiä.

Mun käsityöinnostus jatkuu. Käytiin shoppailemassa viikonloppuna lisää tarvikkeita. Löysin kaikenlaista kivaa. Jostakin pitäisi vielä repiä aikaa. No autokoulua alkaa marraskuussa loppua. Teoriakoekin on käyty ja inssi häämöttää. Sen jälkeen olisi ainakin niiden tuntien verran ylimääräistä aikaa.

Muutin yläkerran työpistenurkan käsityönurkaksi. Koska siinä ei koskaan tietokonetta näy, niin olkoon ompelukone sitten levällään. Tosin koneelle pitäisi nyt keksiä joku muu järkevä paikka. Ja varmaan pöytäkin. Yksi ylimääräinen pöytä olisi, mutta suunnittelin sen muuttamista agilityesteeksi.

Ai niin vessa eteni kulmahyllyn verran eteenpäin heti kun Maiju tuli. Maijulla on hyvä vaikutus remonttiin :D
Ja siis kylppäri on yhä vaan kesken. Metsästän sinne jotain kivaa peiliä ja haaveilen katosta. Kaapisto toiselle seinustalle on yhä kesken jopa ajatusten asteella. Siihen ei vaan ole tullut mitään hyvää ideaa.

Piha valmistui

Äiti kaipasi päivityksiä ;)

Salaojat on täytetty soralla. Agikenttä on peitetty hiekalla.


Pihan ympärille on rakennettu aita. Tarkoitan nyt sitä ei-kentän puolta missä koirat saa vapaasti peuhata. Mies teki ihan superhienot aidat porteineen. Mä vedin paikoilleen vain sen ruman osuuden aidasta.


Rakas ramppi on takaisin omalla paikallaan.


Pikkaisen testattiin Pilan kanssa keppejä uudella kentällä. Kivaa oli. Nyt on aikas väsynyt, mutta hyvin tyytyväinen olo. :D

Kasoittain hiekkaa

Piha etenee. Tai ehkä ylenee?

Pihamaa

Piha on myllätty. Vihdoin viime viikonloppuna kävi kaivurimies tekemässä taikoja. Maanantai oli tulvillaan mutaa, tiistaina hankittiin salaojaputkea ja muuta härpäkettä, tänään osa ojista peitettiin soralla. Homma etenee. Jossain vaiheessa mulla on oma agikenttä :)



Niin ja talon ympärille tulee ne salaojat, mutta se ei oo läheskään niin kiinnostavaa kuin tasainen kenttä... ;)

Meillä haukutaan vieraat pystyyn

Joopa joo. Meillä totisesti vieraat ensin haukutaan ja sitten vasta tuumitaan, että onko edes tuttuja. Kaivurimies numero 532 oli ensimmäinen, joka lopulta tuli pihaan asti ihan vain kuunnellakseen haukkuja. :D No ilmeisesti siitä huolimatta olisi valmis kaivelemaan pihaa nurin. Joten siltä osin remontti ikäänkuin edistyy. Sähkölaitokselle piti muistaa lähettää joku lappunen, joten siltäkin osin ehkä edistytään, koska lappunen tuli kiikutettua postilaatikkoon.

Shoppailun huumassa kylppärikalusteiden lisäksi tuli ostettua sänky. No niin nyt on makuuhuonekin sitten kalustettu. Muuta sinne ei juuri mahdukaan. Kylppäriin on ostamatta vielä kattopaneeli ja kaapisto, muuten alkaisi olla suurin osa hankittuna. Vihdoin. Enpäs kauaa miettinytkään. Se, että koska noi ostetut kalusteet menee paikoilleen onkin toinen juttu. Mutta ehkä meillä parhaassa tapauksessa on lavuaari ihan vessassakin ennen töiden alkua.

Piha rehottaa. Yritäpäs ottaa kuvaa koiranpennusta kun ruoho on melkein pidempää mitä pentu on korkea. Ruohonleikkuria kun ei vieläkään ole tullut ostettua.

Univelkoja

Tuntuu, että viimeksi olen nukkunut hyvin Kipalassa kasvattitapaamisen jälkeen. Sen jälkeen on yöunet jääneet aina vain lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Oih mikä ilo, että on juhannuksen vuoksi pitkä viikonloppu. Sai nukkua :D



Amandakin aloitti maanantaina juoksut ja kesälomasuunnitelmat selkiytyi asteen verran. Pila ja Kuje pääsee agileirille ja kisailemaankin, mutta Ama saa mennä hoitoon. Sen pitemmälle suunnitelmat ei sitten edenneetkään kuin ekat viisi päivää. No eiköhän sitä lopuille kolmelle viikolle jotain keksi. Ainahan sitä voi vaikka lepäillä.



Talossa osa nurmikosta katosi miehen ja trimmerin toimesta. Sisälläkin tapahtui ja keittiöön tuli portti. Tosi kätsyä, nyt kun vielä oppisi laittamaan portit kiinnikin, jos ei halua koirien keittiöön menevän. Juhannuksen kunniaksi käytiin saunassakin pitkästä aikaa. Polttopuiden puute kun on vähän vaikeuttanut saunomista. Pihasauna on oikea ilo ja tytötkin tykkää. Amandaa ei meinannu saada saunasta poiskaan.



Ensi viikko menee päiviä laskien. 4 työpäivää ennen lomaa.

Kesäloman odottelua

Tai jos tulis edes huominen. Ois vapaapäivä ja pääsisi Kipalaan. Alkaa jo työrupeama painaa ja lähestyvä kesäloma tuntuu jo työmotivaatiossa.

Kesäloma suunnitelmat on auki yhä vaan. Kuje aloitti juoksut ja nyt ois hauska tietää, että koska ne loppuu. Loppuuko niin ajoissa, että päästään agileirille. Aloittaako Ama juoksut? Varmaan, mutta koska. Noilla juoksuilla on kovin iso ja määrävä osa nartun elämää hallinnassa. Jälleen kerran mietiskelen, että oisko syytä leikkauttaa neitoset. Eipä tarttis miettiä, että koska pääsee ja minne.

No näyttelyiden osalta ei juoksut vaikuta. Pila ja Kuje on ilmoitettu Kemiin ja Ouluun missikisoihin. Pitäis varmaan treenata. Pilan kanssa ollaan vahvistettu viime aikoina istumista, niin ettei se varmaan osaa enää seistä ollenkaan. Ravi on satunnaisesti treenattu, mutta kovin on vaikeeta. Pilan mielestä paras tapa liikkua on päätön ralli. Kuje ravaa yleensä oikein sievästi, mutta seisoo kuin vanha lehmä, jos ei sitten istu. Että kovin korkein odotuksin ei näytelmiin mennä.



Agilitya ei ole tehty. No jos ei lasketa satunnaisia kontakteille pysähtymisiä ennen lenkille lähtöä. Sekin tosin lähinnä vaan mun verenpaineen nostatusta, kun kaikki pysähtyy minne sun sattuu, jos pysähtyy, ja vähintään siinä vaiheessa kun kiskon hiuksiani epätoivosta niin säntäilevät edestakaisin kuin hyvittelevät länderit. Argh! Miksi edes yritän?



Talossa uudistukset tapahtuvat hitaasti. Salaojia ei vissiin sittenkään tarttis tehdä. Tehdäänkö sittenkin vaiko eikö. Ei tiedä. Kaivurimieshäiskänen on kovin kiireinen eikä ehdi katsomaan pihaa ja tekemään tarjousta. Piha rehottaa odottaessaan. Ruohonleikkuri on rikkisärki. Nököttää litsaantuneessa vajassa, ja voikukat valloitti pihan sillä välin. Enää niihin ei edes ruohonleikkuri pure, kohta tarttee jonkun raivauskoneen varmaan. Kuulemma asia on hoidossa.

Jotain sentään on tapahtunut. Meille tuli olohuoneen ja keittiön väliin kiinteä portti. Samanlainen pitäisi vielä saada eteisen ja keittiön väliin. Se, on vielä vähän kesken. Ja niistä tulee kuulemma oikein nätit, kunhan maalaa. Koska maalaus tapahtuu jäänee mysteeriksi. Yhtä kaikki, portti on paljon kätevämpi kuin edeltäjänsä. Toivottavasti keittiönportti valmistuu piakkoin sekin.

Piupaupou kävi katsomassa Wilman wauvasia. Mulla olisi siitä kamerassa kuvia, mutta ne nyt on siellä kamerassa. Ostin uuden miniläppärin, joka meni heti seuraavana päivänä huoltoon. Ei tunnu kovin kannattavalta ostokselta.... Käyttöjärjestelmäkin on ihan susi, ei pysty edes taustakuvaa vaihtaan. Tarkoitus oli ruveta käyttään sitä ja siirtää kamerasta kuvat sinne uuteen miniin, mutta eipä nyt pysty. Harmillista.

Onneksi heinäkuu lähestyy, ja sitten on koko kuukausi lomaa. Sitä odotellessa..

Kesäkuu

Onpas kesäistä. Koiratkin on päivälenkillä aivan puhkipoikki kuumuudesta. Varmaan pitäisi aikatauluttaa metsään meno iltaan. Eka reaktio vapautus-käskyn jälkeen on silti päätön kaahaaminen.



Olin ihan positiivisesti yllättyny kuinka hyviä kännykkäräpsyjä iPhonella onnistuikin lenkillä ja pihassa napsimaan. Tai sit ne vaan tässä kännykässä onnistuu näyttää hyvältä ;)



Kesälle ja lomalle ois suunnitelmia, mutta ei vielä mitään ihan varmaan. Paljon on liikkuvia elementtejä aikataulussa. Jonkun kaivurimiehenkin piti tulla tekeen tarjous pihatöistä. Piti piipahtaa tänään tai tällä viikolla, mutta tuleekin sitten joskus. No, jos tässä jotain on talven aikana oppinu niin odotteleen. Kaipa kaikki sitten aikanaan...



Nautitaan kesäisestä säästä. Huomenna talkoileen ja lauantaina pääsee agikoulutukseen. Toivottavasti säät suosii.

Outo nukkumapaikka

Pila mielestä sohvalla nukutaan näin. Se myös rakastaa juosta sohvan selkänojaa edestakaisin ja roikkua käsinojalla. Myös käsinoja on oiva nukkumapaikka. Luulen, että Piu on puoliksi apina...

Heräämisiä

Blogi on jäänyt aikas vähälle huomiolle taasen. Olin pari viikkoa korvatulehduksessa, joka oli muuten ihan kamala ja sitkeä tauti. Multa meni kaksi agilityviikonloppua sivusuun ja samalla iski agimasennus. Nyt ei ookaan kisoja oikein tiedossa. Koirista Ama ja Kuje kävi kyllä kisailemassa, Pilan tuloksiin merkittiin POISSA, joka onkin sille yleisin tulos tällä hetkellä. V tehtaili Aman kanssa oikein hienon nollankin, että koirilla meni hyvin. Kuje jopa starttaili kahden eri ohjaajan kanssa.

Sen jälkeen kun palasin sairaslomalta töihin, niin en muuta oo tehnykään. Viikonloppu meni töissä ja tahti jatkuu torstaihin asti. Torstaina pitäisi talkoilla seuran kisoissa ja sit taas perjantaina töihin. Hohhoijaa. Vaan pitää nyt painaa ennen kesälomaa, että saisi kerättyä remonttikassaa. Jahka heinäkuu alkaa, niin sitten on aikaa lomailla koko kuukausi.

Kai tässä pitäisi pikkuhiljaa herätä kesään. Silloin kun vaivuin sängyn pohjalle oli ihan talvi, satoi jopa lunta samalla viikolla. Ja kun vihdoin nousin, niin onkin ihan kesä ja puut täynnä lehtiä ja ihmiset sortseissa. Vielä en oo viikossa päässyt mukaan kesään, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa taas nousta. Agitreeneihinkin oon päässyt ja maistui niin mannalta pitkän tauon jälkeen.

Talolle ois jonkun verran remonttisuunnitelmia hahmoteltuna. Saapa nähdä kuinka montaa niistä tänä kesänä lähdetään toteuttamaan. Todennäköisesti sähköt on pakko toteuttaa, pihan laitto ois se mitä eniten haluaisin (siis agikenttä ja salaojat, kasvihuoneen suhteen oo valmis odotteleen) ja ulkokuoren uusiminen ois pihaa välttämättömämpi, toinen päätyseinä kun on aikas kärsineen näköinen. Uusi varasto pitäisi saada talven aikana kaatuneen tilalle. Kylppäri pitäisi tehdä loppuun, se on yhä vaan kesken, kun ei olla löydetty täydellistä kaapistoa. Niin ja kun aletaan miettiä, niin pitäisi päättää mitä tekee sen takan suhteen, ottaako vai eikö, joka taasen vaikuttaa siihen, että keittiö pitäis laittaa uusiksi. Niin ja yläkerta ois kiva saada inhimillisen näköiseksi, mutta sitä ennen pitäisi tietää, että tehdäänkö katolle jotain vaiko ei.

Eipä lopu omakatitalossa hommat. Tähän mennessä oon saanut hankittua olkkariin uuden kesämaton. Alkuhan sekin ;)

Kevät tulee taloon

Meillä alkaa pikkuhiljaa lumi sulaa talon pihasta. Kentän puoli on jo puoliksi sula, mitä nyt reunoilla on parin metrin kinokset. Mutta voi kauhee minkälaisessa kunnossa se maa on. Tasaisesta ei voi puhuakaan samana päivänä. Mun agilitykenttäni on täynnä kraatereita ja monttuja. Routa on vissiin painanut maata. Jossain enemmän, jossain vähemmän. Sille on pakko tehdä jotain jos haluaa pihalla treenata.



Sisällä mikään ei oo edistyny. Kylppärin valo on yhä Kipalta saatu ladattava lyhty, koska seinävaloa ei oo ostettu. Eikä oo ostettu myöskään kylppärikalusteita tai edes allasta. Tuleekohan siitä koskaan valmista? Miksi hienot kalusteet ei vaan vois ilmestyä sinne? Oon yrittäny kattella, mutta mitään sopivia ei ole sattunut eteen.

Muutenkin sisäpuoli taloa kaipais hoitoa ja järjestelyä. Odotan että ilmat vielä pikkaisen lämpenis ja vois ottaa taas käyttöön yläkerran. Sais ehkä pitkästä aikaa olohuoneen, olohuoneen näköiseksi.



Ulkona tarttis tehdä kaikenlaista muutakin kuin taikoa agikenttä tasaiseksi. Talon ulkoverhoukselle tarttis tehdä jotain, samoin kattoa pitäis tarkastella. Mietin, että jos laittais kasvihuoneen, mutta se saattanee siirtyä ens kesään, sillä pitäisi laittaa uusi ulkovarasto lytistyneen tilalle. Kaikkee pitäis. Keväistä omakotitalo-ihanuutta...

Kylmä kylppäri

Kujeen synttärien kunniaksi meillä oli taas sähköt poikki. Argh! On se kumma miten niitä vastoin käymisiä pukkaa. Aina kun joku juttu tuntuu menevän hyvin, niin eikös joku muu synkistä arkea. Talossa toimii nykyisin kylppärissä vessanpöntön lisäksi suihku ja siellä oikeasti pystyy käymään. Luksusta ;) 



No huomenna ois kaiketikin sähkäri tulossa vilkaiseen kylppäriä ja ehkä se samalla keksii miksi sulake meillä napsuu vähän väliä. Ei oo kauheen kiva tulla kotiin vaan huomatakseen että sisälämpötila on +14 tai saati sit herätä aamulla siihen että on +12. Ja oishan se ihan kiva käydä suihkussa, niin että siellä ois valot eikä tarttis pitää ovea auki. Kaikista ongelmista huolimatta talo on yhä vaan ihana ja oma piha parhautta. 

Huomenna tulee myös Maiju kera Leelan ja Camon, joten koiria tulee viikon verran riittämään. Jee! Ihan parasta. :)

Kujeelle terveen paperit

Eläinlääkäristä tuli viestiä, että cushing-tautia Kujeella ei ole. Huh, helpotus. :) Seuraava verikontrolli on vuoden päästä, joten toivottavasti Kujeen osalta ois lääkärireissut nyt tässä. Olen niin helpottunut.



Pilan tassuunkin näyttää antibioottisalva tepsivän. Se on vissiin temunnut jossain ja oikeaan ranteeseen oli joku aikaa takaperin tullut naarmu ja innokkaan hoivaamisen johdosta naarmun alla on joku patti. Patti näyttää laskevan, että oisko ollu pieni tulehdus.

Molemmat lääkärissä käyneet koirat on nyt doping-karenssissa, joten jää Hyvinkään kisat meidän osalta väliin. No ehkä voidaan sen sijaan mennä SDP:lle epiksiin tai jotain. Pilakin pääsee sunnuntaina ekaa kertaa Niinun koulutukseen.

Talo, no jaa tai sauna on kuvauksellinen, koska se oli tällä viikolla päässyt lehteen. Siinä yritettiin kuvata miten tukossa lumesta vastapäätä oleva alikulkusilta on, mutta näkyypä siitä hyvin saunakin.

Lumi on tukkinut meilläkin pihaa ihan kiitettävästi. Aitaa ei ole jäljellä yhtään missään. Joku neiti vielä keksi että ilman aitaa voi vaeltaa agikentän puolelle. Vaan pääasiassa koirat pysyy hyvin pihassa aidan puutteesta huolimatta, ja pihaahan se kentän puolikin oikeasti on, vaikka sille puolelle saakin mennä vain luvalla.

Kuulemma huomenna pääseen kotona suihkuun. Ans kattoo...

Arkikahvit

Kokeilin tällä viikolla parin päivänä ajan olla juomatta kahvia. Muuten kahvia tulee juotua joka päivä. Aamu alkaa sillä ja töissäkin tulee juotua yleensä ainakin yksi kupillinen. Parin päivän testin tuloksena voin todeta olevani aikas koukussa kofeiiniin. En nimittäin herännyt kumpanakaan päivänä kunnolla. Fiksusti sijoitin testin aamuvuoroon ja töissä tiistaina en havahtunut hereille ollenkaan, keskiviikkona heräsin juuri ennen ruokkista, mutta sen jälkeen tuli taas laput silmille. Jos olisin hetkeäkään pitempään istunut paikoillani, niin siihen oisin nukahtanut. Töiden jälkeen oli pakko nukkua päikkärit ja silti ilta meni väsymyksen vallassa. Olipahan ihan eri fiilis kun veti torstaina aamukahvit ennen töihin lähtöä. Ekaa kertaa sillä viikolla tuntui että on heräillä. Kahvinarkki, mikä kahvinarkki. Päätä ei sentään särkenyt.

Talo on pysynyt pystyssä. Kylppäri on kesken yhä vaan. Piha sai uuden näön, kun puolet aurattiin auki. Nyt vois kokeilla lumiverkottomia keppejä. Ainakin kunnes taas ollaan kohta samassa tilassa. Jospa nyt ei autotkaan jumittelis hankeen. Auraamattoman puolen polku on muuten semmoiset kolkyt senttiä ylempänä kuin toinen puoli. Siinä on semmoinen hieno porras.

Koirat on kilttejä ja ihania. Ne on niin helppoja, että oikein ihmetyttää. Metsään ei olla päästy hetkeen kun lumi valtasi sen. Käpsytellään tylsästi pyörätietä. Voihan noita siinäkin irti pitää, mutta kaipaan semmoista metsän rauhaa. Ei vaan viitsisi lapion kanssa mennä sinne kaivelemaan polkuakaan. Taidetaan suosiolla tyytyä valmiiksi aurattuun kävelyreittiin.

Omakotitalon ihanuuksia

Tämä viikko on taas ollut niin omakotitalon ihanuutta. Erityisen ihanaa, kun ainoa lämmitysmuoto on sähkö, joka on jo pariin otteeseen ollut poikki. Aika nopeaa talo jäähtyy ilman lämmitystä. Liekö pitäisi harkita sitä takkaa. Kylppäri on kesken yhä vaan. Joka paikka tulvii lunta. Auto ei meinannut lähteä pihasta kun eturenkaat vajosivat lumeen.

No onneksi on piha... Tai jotain.

Aamuviikon kiireitä

Viikko vierähti taas hirveetä vauhtia. Aamuviikoilla ei kerkeä kyllä tehdä niin mitään. Koirarukat on ollu ihan hunningolla. Tiistaina ja torstaina olin seuran mattotalkoissa. Keskiviikkona ja perjantaina ehdittiin puuhata jotain pientä, mutta aikas kuollutta on meno ollut. Ja mä oon ihan poikki. Onneksi on kaksi vapaapäivää ja saa tehdä mitä lystää.

Keskiviikkona naksuttelin pikkaisen. Ei mitenkään ihan onnistunutta. Totoroa yritin opettaa nostaan takajalat kirjan päälle, mutta sain sen vaan potkaisemaan kirjaa. Ei taida olla mun laji. Tässäkin suhteessa varmaan ajoittamiseni on myöhässä.

Perjantaina otettiin pientä agipuuhailua koirien kanssa. Kuvasin kaikkien treenit. Jälkikäteen katsottuna treeneit näytti paremmilta kuin itse treenatessa tuntui. Tai sitten annan virheet itselleni videolla helpommin anteeksi. Tässä on Totoron tyylinäytteitä koottuna.
Video

Talo on ollut viikon verran hunnigolla. Ei oo ehtiny/jaksanu tehdä yhtään mitään. Remontti ei oo edistyny, kylppäri on yhä vailla vesieristystä. Olen ilmeisesti aamuviikoilla niin paljon tiellä tai jotain kun illassa ollessa kylppärissäkin tapahtuu.

Onneksi on viikonloppu! Puuh.

Onni tuli taloon

Koko viikon olen puunannut ja järjestellyt paikkoja ihan vaan sitä varten kun porukat tulee käymään. Talossa on ihmeellisen siistiä. Järjestelyvimman seurauksena keittiökin näyttää taas keittiöltä, eikä kaatopaikalta. Siihen varmaan aika paljon vaikutti se, että vessassa on nyt seinä ja pesutorni on sitä seinää vasten eikä keskellä lattiaa. Eikä lattia ole myöskään remonttiromppeiden peitossa. Olohuone tyhjeni käytetyistä vaatteista ja ne päätyivät omiin paikkoihinsa kaappeihin. Lisäksi sain purettua kamalan pöydän olkkarin nurkasta. Vihdoin! Sääli, että olohuoneessa on yhä pakko säilyttää jotain typeriä levyjä jotka menee vessan seinään. Niitä ei voi säilyttää ulkona ja varastoa ei ole. No jaa, ei kaikkea kerralla. On siellä vielä lyhyet tikapuut ja muuta ihmeellistä. Tuskinpa koskaan onnistun saamaan talosta mitään muodikasta ja hienosti sisustettua.



Tullessaan porukat tipautti meille Onnin viikoksi hoitoon. Onni oli kyllä sitä mieltä, että se ei tänne halua jäädä ja jäi surkeana tuijottelemaan ovea. Ekana ulos päästessään säntäsi portille katsomaan, että tästä ne meni. Tänään se sentään on vähän iloisempi.

Lauantai meni jotenkin varkain ja sunnuntai kului ihan yhtä vikkelään. Käytiin katsomassa Tamskin Tallia. En sitten ilmoittanut tyttöjä sinne kisaamaan. Sen verran sain kuulla juttuja matosta, että jätin suosiolla väliin. Onneksi ei satanut, joten kosteutta ei ainakaan kakkosten aikaan ollut vaan maton pito oli hyvä.



Samalla reissulla Totskiroolle hankittiin kisakirja. Ei sillä, että se välttämättä sitä koskaan tulee tarvitsemaan. Huittisen Anne mittas Totskin selkeäksi maksiksi. 45 senttiä oli mittaustulos. Kieltämättä siltä se vähän munkin silmään näytti kun oli semmoisen sentin, vähän yli, Amaa korkeampi. Sääli, medien hypyt ois paljon inhimillisempiä. Totski sai hurjasti kehuja hienosta käytöksestä ja upeasta seisomisesta. Tuli niin hyvä olo ja ylpeys Kipan puolesta kun toi jätkä nyt vaan on niin makee. Siellä se kulki mukana niinku ois aina ollu ja mittaus meni niin hyvin, ettei oo yhtään mun koiraa mitattu yhtä helposti. Totski vaan seistä pönötti ja sen jälkeen kerjäs iloisesti rapsuja.

Iltasella väkersin renkaan loppuun. Nyt se on päällystetty. Ei ihan yhtä herkästi hajoa kuin ennen päällystämistä, mutta rengas-osa irtoaa yhä.



Mulla on talven varalle myös sisäkenttä. Olohuoneeseen saa semmoisen 3x3 metrin alueen, jossa voi vaikka treenailla ohjaustekniikkaa yhdellä hypyllä. :D Siinä on vielä hieno mattopohja ja kaikkea ;) Ensi viikko pitää sisällään oman seuran mattotalkoita. Sen jälkeen alkaakin talvikausi, joka korkataan Niina-Liina Linnan koulutuksella. Jee!