Toka yöpyminen

Koska eka yö Länder-mobilessa meni vähän valvoessa, päätettiin kokeilla vielä toinen yritys. Vaihtoehtona olisi ollut sisämajoitus porukoilla.



Nyt sotasuunnitelmana päätettiin ottaa kaikki koirat parvelle.



Alkuun kaikki menikin ihan hyvin, mutta sitten Tapa säikähti kattoikkunan verhon avaamista. Se saa aina joskus sellaisia pieniä paniikkikohtauksia. Juoksujen jälkeen tosin vähemmän kuin ennen. Koska nyt se ei päässyt pakenemaan yläkerran sängylle, mikä on kotona sen paniikkihuone, niin se katosi etupenkille, missä on sen mielestä asuntoauton paras paikka.



Loput kolme länderiä viihtyi parvella hyvin ja Tapsukin nukkui tyytyväisenä edessä, joten toka yö meni hyvin nukkuessa. Seuraavalla kerralla pitää katsoa haluaako Tapsu kokeilla parvea vai nukkuuko mielummin etupenkillä.

Eka "yöpyminen"

Länder-mobile starttasi perjantai-iltana töiden jälkeen kohti Oulua. Koirille ei vielä ole laitettu matkustuspaikkoja enempää kuin yksi häkki pöydän alle, joten kahdelle piti keksi joku paikka. Hätäratkaisuna tällä matkalla toimi vessa.



Vaikka koirien ilmeistä voisi muuta päätellä, niin ne viihtyvät vessassa paremmin kuin häkissä. Ollaan pysähtyessä aina vaihdettu koirien paikkoja, niin tulee vähän vaihtelua. Parit on kyllä pysynyt samana, sillä Tapa kiusaa Amandaa suukoilla, eikä sitä pysty vessaan komentamaan kunnolla, joten Aman hermojen vuoksi se on saanut olla Kujeen kanssa.



Pysähdyttiin yöksi jollekin pysähtymispaikalle noin puoleen väliin matkaa. Sellainen huomio, että kun matkassa on vessa, niin oishan se tietty kiva jos se toimis. Ehkä jossain vaiheessa... Jos vaikka hankkis niitä vessankäynnistelyaineita ja silleen.

Toinen huomio on, että ois vaan pitäny ottaa kaikki länderit parvelle nukkumaan, niin ois ehkä ollu paremmat mahdollisuudet yrittää nukkua. Ama pääsi vanhimpina viereen. Sitten Pila pääsi pompittuaan kymmenen minuutti ylös alas, koska alkoi vaikuttaa siltä että se vielä katkoo jalkansa yrittäessään hypätä sänkyyn. Kuje ja Tapa jäi alas ja ramppasivat pitkin poikin autoa ja toinen (veikkaan Tapaa) kiljui koko sen kolme tuntia joka ehdittiin "nukkua".

Sänky oli kyllä ihan mukava. Mulla oli vähän kylmä, joten toinen peitto ois ollu hyvä. Ehkä niistä kahdesta metelöivästä länderistä ois ollu enemmän hyötyä lämmittiminä. No ens kerralla kokeillaan nostaa kaikki sänkyyn.

Pila ja putket

http://www.youtube.com/watch?v=-5m97PNRhvY

:P eihän siitä voi olla tykkäämättä....

Asuntoautoilua

Eilen ajoin asuntoautolla ensimmäisen kerran. Oikein hienosti peruutin kuutisen metriä ja suoraan ojaan. Eipä ihan lupaavasti alkanut harjoittelu. Onneksi paikalle pysähtyi pari nuorta miestä kiskomaan auton ojasta ja matka saattoi oikeasti alkaa. Ajettiin kauppaan ja takaisin. Ja olipa jännittävää. Tänään menin ekaa kertaa koirien kanssa yksikseni "reissun". Ajettiin tietysti kentälle treenaamaan agilitya. Ihan hauskaa oli. Treenit oli kivat ja autoilutkin sujui. Jätin auton aurinkoon, eikä verhoistakaan ollut alhaalla kuin ison ikkunan suoja. Autossa oli silti mukava lämpötila. Eli uskaltaa hyvin jättää koirat sisälle. Varmaan saa viileämmäksikin kun jättää auton fiksusti ja laittaa kaikki aurinkosuoja sekä mahdollisesti availee ikkunoita. Tässä vielä vähän kuvia, kun äiti on toivonut niitä. Asuntoauto ulkoa päin Tervetuloa :) Sisältä Toinen kuva sisätiloista Keittiötä Synttärisankari Pila leikottelee parvella Amanda ja Tapa penkillä Kuje söpöstelee Yhteispotretti samalla penkillä

Vieraita

Viikonloppuna meillä oli vieraita, niin ihmisiä kuin koiriakin. Leela ja Camo on meidän koirille tuttuja, mutta Nala taisi olla uusi tuttavuus. Hyvin mahtui seitsemän koiraa taloon.

Viikonloppu meni aika hyvin agikisoissa talkoillessa. Ei paljon tarttenu vieraidenkaan viettää. Toivottavasti tulevat toisen kerran niin ehtii vähän enemmän höpistä. Nyt meni aika englantia takutessa.

Meillä oli kymppivuotiskisoissa kaksi ulkomaista tuomaria ja käytettiin puhumiseen englantia, vaikka toki ruotsalaistuomarin kanssa olisi voinut puhua ruotsiakin. Yllättävän hyvin sujui munkin osalta englannin puhuminen, vaikka pelkäsin sitä jo etukäteen kun olin joutunut jonkun vastaavan ratahenkilön tehtävään.

Oli mukavaa pitkästä aikaa olla mukana kisajärjestelyissä. Siinä saa aina uutta näkökulmaa ja oppii. Lisäksi tuomarit oli tosi mukavia tälleen työntekijän näkökulmasta ja seuran henki on niin hyvä, että talkoissa viihtyy, vaikka se onkin rankkaa ja on seuraavan viikon ihan poikki.

Mun tarttis vissiin pikkuhiljaa opetella ajamaan asuntoautoa. Jos vaikka lähtis sillä kisoihin. Tai ei se kuulemma oo asuntoauto vaan asuntoauton poikanen :D

Tapa Tampereen näyttelyssä

Tapa kävi pyörähtämässä Tampereen näyttelyssä. Mentiin ajoissa paikalle, että Tapsu ehtisi tottua hälinään. Me oltiin molemmat aika pihalla ensimmäinen tunti, että siinä mielessä oli hyvä olla ajoissa paikalla. Aikataulut vaan kehässä ei ihan pitäneet paikkaansa, vaan se oli useamman tunnin myöhässä. Onneksi oli länderiväkeä ja muita tuttuja paikalla, niin saattoi edes höpistä.

Vähän ennen kehän alkua Tapa alkoi olla tosi tylsistynyt. Se alkoi pomppia ja repiä hihaa. (Aivan, jotenkin saan opetettua nämä pahat tavat kaikille koirille....) Onneksi olin ottanut mukaan lelun ja saatiin purettua leikkiin vähän turhaa energiaa.

Kehässä Tapa menikin tosi nätisti ja rennosti. Se oli pöydällä mahtava. Antoi katsoa hampaat ja ennen kaikkea oli rento tutkittavana, vaikka mua jännittikin siinä vieressä. Hyvä Taps! Edes takaisin ravaamisessa tuli vähän pomppuja. Onneksi ympärijuoksu oli mennyt ihan puhtaalla ravilla. Tapaa on kiva viedä kun se ravaa aina. Ei tartte miettiä miten saa vaihdettua peitsiltä raville. Seisomisessa alettiin olla molemmat aika pitkästyneitä kun tuomari arvosteli pitkään ja hartaasti. Erittäin tyytyväisiä ollaan, esiintyminen meni hienosti ja arvosana oli parempi kuin osasin odottaa.

Tapa JUN EH, JUK1
Tuomari: Paula Heikkinen-Lehkonen
"Erittäin hyvin kehittynyt, lihaksikas ja jäntevä narttu. Selkälinja hieman kaareva ja liikkuessa taipumusta takakorkeuteen. Hyvä luusto. Täyteläinen rintakehä. Tummat, melko pienet silmät. Hieman haja-asentoiset korvat. Etukäpälät kääntyvät hieman ulos ja takaliikkeet jäävät rungon alle. Häntä kaartuu voimakkaasti selän päälle. Ranteet saisivat olla joustavammat. Niukka karkea karva. "
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä

Kujeen luonnetesti

Kujeen pisteet.

Toimintakyky: +1 (kohtuullinen)
Terävyys: +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +1 (pieni)
Taisteluhalu: -1 (pieni)
Hermorakenne: +2 (tasapainoinen)
Tempperamentti: +2 (kohtuullisen vilkas)
Kovuus: +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: +++ (laukausvarma)

Yht. 162



Koska en itse päässyt katsomaan Kujeen testiä, niin en oikein voi kertoa mitä siellä tapahtui. Videot kuitenkin olen vihdoin päässyt näkemään ja Kuje vaikuttaa niissä ihan omalta itseltään, joten varmaan on sitten Kujeen näköiset pisteetkin. En oikein tiedä luonnetestistä tarpeeksi osatakseni itse sen kummemmin arvioida.

Tässä kuitenkin teille videomateriaali:

Videot luonnetestistä

Yhtä sun toista puuhaa

Lumi on vihdoin sulanut pihasta. Oksien, lehtien ja neulasten täyttämä kenttä on paljastunut ja kaipaa epätoivoisesti siistimistä. Inhoan syvästi kolmea puuta pihassa, niitä kahta kuollutta koivua, joka pudottavat oksia ja sitä ilkeää lehtikuusta, joka syksyisin varistaa neulasensa suoraan kentälle. Ehkä ne saadaan kaadettua jossain vaiheessa pois. Sitä odotellessa joudun vaan siivoamaan kenttää haravan kanssa.

Meillä on taas piisannut kiireitä koirajutuissa. Joka välissä on jotain. Kalenteri on aika täyteen ympätty pitkälle kesään. Erityisesti viikonloput. Niitä ei tunnu olevan tarpeeksi.

Viime viikonloppu meni koiramaisissa menoissa. Lauantaina V lähti Kujeen kanssa luonnetestiin, mun suunnatessa Pilan ja Amandan kanssa agikoulutukseen. Sunnuntai vietettiin agikoulutuksessa yhdessä koko perhe.

Laitan Kujeen luonnetestistä ihan oman postauksen jahka saan videot jossain vaiheessa nettiin asti. Mulla on vähän teknisiä ongelmia niiden kanssa. (Huom, jos blogia lukee joku, jonka video mulla on, niin laittelen niitä tuleen teille jakoon, kun saan siirrettyä nettiin.)

Tässä lyhykäisyydessään Kujeen pisteet.

Toimintakyky: +1 (kohtuullinen)
Terävyys: +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +1 (pieni)
Taisteluhalu: -1 (pieni)
Hermorakenne: +2 (tasapainoinen)
Tempperamentti: +2 (kohtuullisen vilkas)
Kovuus: +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: +++ (laukausvarma)

Yht. 162

1-vuotias

Synttäriposeeraus kuvia

Vappureissu

Meille kotiutui vappuaattona uusi auto.


Tarkoitus oli lähteä sillä seikkailemaan Vaasaan, mutta eipä lähdetty kun auto hajosi pihaan.

Mentiin sitten Toyotalla.....

(Sopu sijaa antaa)

Vaasassa käytiin moikkaamassa kaveria ja yövyttiin hulppeasti hotellissa, mistä sit suunnattiin vappupäivänä kisailemaan ja sen jälkeen takas kotiin. Loma oli lyhyt mutta mukava. Paljon auringonpaistetta ja hyvää seuraa :) Kiitoksia seurasta niin vanhoille kavereille kuin uusille tuttavuuksillekin!

Pila esittää kuinka koirat ei koskaan istu pöydässä.


Myy, joka on länderien mielestä todella pelottava ja syö pieniä koiria.


Väsynyt matkaaja hotellissa.


Ama sammui telkkarin ääreen


Loppuun vielä Tapan 1-vuotisposeeraus. Järkkärissä ehkä on parempia kuvia, mutta niiden kaivaminen sieltä kestää taas oman aikansa, joten saatte tyytyä kännykkäräpsyyn.

Vauvoja

Kävin keskiviikkona katsomassa Kujeen ensimmäisiä lapsenlapsia. Olivat söpöjä ja tulivat iloisena laumana heti tervehtimään. Kyllä koiranpennut on vaan niin suloisia piraijahampaistaan huolimatta.

Kumma kyllä pentukuume ei noussut. Johtuisiko siitä, että Tapa on ihan pentu vielä. Vaikka se täyttää kohta vuoden, niin se on ihan vauva. Juoksujen jälkeen käytös on vähän rauhoittunut ja muuttunut vakaammaksi, joten ehkä siitä kasvaa vielä joskus fiksu aikuinen. Tai no meidän lauma ja fiksuus ei ehkä kulje ihan samaa reittiä.

Noin muutenkin Tapassa tapahtuu koko ajan kehitystä parempaan suuntaan. Näyttelyjuttuja pitäisi treenata ennen Tampereen näyttelyä. Agia se on mennytkin, V:n kanssa hyvin ja mun kanssa kohtuullisesti. En enää ole niin epätoivoon vaipumassa kuin aluksi siitä, ettei me olla samalla kartalla. Tapa etenee sen verran mukavasti V:n näpeissä, että voin tyytyä katseleen kentän laidalta.

Kevättä

Kevät tulee, vaikkakin tuntuu, että lunta on yhä toivottan paljon. Kuva on otettu Pirkkalassa lämmittelylenkillä viime viikon keskiviikkona. Tie oli lumeton, mutta pelto yhä lumen vallassa. Vähän niinkuin meillä piha on lumen vallassa, mutta tiet on jo sulat ja metsäkin paikoitellen.

Länderipose tänään metsässä:


Vaikka isommat tuntuu välillä olevan sitä mieltä, että Tapa on rasittava kakara. ( Erityisen rasittava silloin, kun se saa pusuttelukohtauksia. Vaikka pusuttelu kuulosta mukavalta, niin Tapa osaa kyllä vetää sen välillä vähän överiksi. ) Niin se on silti niiden pikkusisko ja välillä ne saa jopa kuvattua kesken herkän perhehetken. Tässä Pila hoivaa Tapaa.

Sylinlämmittäjiä

Me ollaan treenattu, kisattu ja niiden vastapainoksi myös koomailtu kotisohvalla. Treenien ja kisojen suhteen suunnitelmat vaan suhisee päässä. Aika näyttää mitä sitten toteutuu. Tarttis agin lisäksi pohtia myös näytelmiin lähtemistä ja ehkä harjoitella sitäkin varten.

Remontti ei sen kummemmin oo edennyt. Sähköt toimii, mutta jotain niihin pitäis tehdä vielä. Kylppäri odottaa (yhä) kattolautoja ja kaapistoinspistä, joskin jälkimmäiseen sain taas yhden idean Ikeasta. Ehkä joskus. Me ollaan aika hitaita.

Länderit on aikas mukavia otuksia. Niissä riittää tarmoa ja koulutettavuutta harrastamiseen sekä toisaalta ne on kotona suloisia sylieläimiä.

Syliin mahtuu kolme


Tai joskus jopa neljä länderiä ;)

Kuvia matkan varrelta

Kännykuvia kisareissuilta.

Raisiossa


Raisiossa


Helsingissä

Turuuus

Turun reissu tehty. Mikä siis todellisuudessa tarkoitti sitä, että menin Raisioon kyläilemään, kisasin Liedossa ja Turkua oli reissussa mukana vain pieni kiertolenkki kotikulmilla. Jännästi kaikista niistä paikoista joissa olen asunut vain Muhkurin talo tuntuu kotitalolta. Sieltä on paljon hyviä ja iloisia lapsuusmuistoja.

Meidän kyläilyt meni paremmin kuin osasin odottaa. Neljän länderin lauma kun on melkoinen sähläjengi, enkä aikaisemmin ole yksin koko porukkaa tainnut missään kuskata. Vaan koirat käyttäytyi oikein kiltisti ja tykkäsivät kovasti jopa kyläpaikan vuoden ikäisestä lapsesta, vaikka eivät niin pieniä lapsia juuri ole nähneet.

Varsinkin Tapa oli tosi positiivinen yllätys. Se on välillä saanut "paniikkikohtauksia" erilaisista asioista, mutta juoksun jälkeen se ei ole säikkynyt niin paljon. Se moikkaili ihan rohkeasti ihmisiä ja liikkui reippaasti joka paikassa. Se on saanut itsevarmuutta ja toivottavasti tämä suuntaus jatkuisi. Olen niin tyytyväinen sen kehitykseen.



Matka oli niin keväistä, mutta Tampereelle palatessa koitti talvi. Piha oli palatessa paljon lumisempi kuin lähtiessä ja lisää tuntuu kerääntyvän. Onneksi kennelyskäkarenssi on ohi, joten voidaan sentään treenata hallilla, koska kepit on jälleen lumen alla. Ja sitä paitsi kontaktit on tällä hetkellä suurin murheenaihe. Sikäli ei hukuta lumeen.