Kesälomareissu alkoi

Asuntoautoreissu koirien kanssa starttasi eilen. Kesäloma noin muuten alkoi Agirodun merkeissä ja siellä tuli nautiskeltua kolme päivää agilityn huumasta ja hyvästä seurasta. Maanantaina pakattiin auto ja agitreenien jälkeen suunnattiin nokka kohti Oulua.

Yö meni jossain matkan varrella tien pientareella. Aamulla nitkutettiin Viitasaaren ABC:lle hakemaan maitoa, että sai silmät auki ja pääsi jatkamaan kohti Raahea. 

Pika-päivitys

Ollaan elossa. Blogihiljaisuudesta huolimatta.

Aman polvi on odottelutilassa. Se ei ole enää oireillut, mutta Ama kyllä jumittaa etuosasta pahimmin kuin ennen. Leikkaus on silti iso riski ottaen huomioon Aman sydänvian. Joten tarkkaillaan tilannetta.

Kuje osallistui yksilöihin sm-kisoissa V:n ohjaamana. Tuloksena hylly ja paljon kisakokemusta. Joukkuekisasta pari taisteli jonkin sortin tuloksen.

Pila pääsi edustamaan joukkuekisaan seuran riveissä ja hienosti ohjasin kolmannella esteellä putkeen väärään päähän. Mutta kokemuksena SM:t oli mahtavat.

Tapa pääsee ekoihin kisoihin agirodun möllijoukkueeseen ja jatkaa toivottavasti sen jälkeen jonkun ykkösen startin heinäkuussa.

Talo on kesken. Aitaa on vahvistettu ja korjattu, mutta Tapa karkailee silti. Asuntoauto on söpö ja reissuja on taas kertynyt. Sain kennelnimen, pääsin kouluun ja kohta alkaa parin viikon kesäloma.

Kesän eka reissu

Koska on jo melkein kesä niin lähdettiin Aman, Kujeen ja Pilan kanssa tän vuoden ekalle asuntoautoreissulle. Ilmoitin Pilan Hattulaan ja Lietoon kisaamaan. Koska Tapaa vähän jänskättää olla Zorron seurassa niin annettiin niille vähän laatuaikaa ja otin vanhemmat tytöt Pilan matkaseuraksi.




Asuntoauto on siitä kätevä, että sitä voi vähän sisustaa. Tai kai enemmänkin voisi tehdä jos vaihtaisi kaapistot. Keväällä iskee aina sellainen sisustusinto ja yhden puuskan aikana sain vihdoin ommeltua uudet sohvan päälliset ja hankittua uudet matot. Valmista ei tullut sillä verhot voisi vaihtaa ja hankkia kuramaton oven eteen, mutta ihan uusilla sohvan päällisilläkin sai ilmettä muutettua taas erilaiseksi.



Autossa kokkailu on yllättävän hauskaa. Testailin uutta tapaa keittää kahvia. Tai lähinnä lämmittää maitoa sinne kahviin. Viime vuonna kokkailut oli hyvin yksinkertaisia. Lähinnä kaikkea "lisää vain vesi" -ruokaa. Nyt testailin laittaa ruokaa vähän pidemmän kaavan mukaan. Jääkaappia en laittanut päälle, otin vaan kylmäkalleja mukaan. Hyvin oli pakasteet vielä sunnuntai-iltana kotiin palatessa jäässä.



Koska matkaan liittyi autoilua, niin tottakai valitsin taas jonkun hiekkatien ajettavaksi. Karttasovellus antoi kolme vaihtoehtoa ja jostain syystä osasin valita (taas) sen huonoimman.



Amanda oli valitettavasti aika stressaantunut. Lauantaina se läähätti ja tärisi koko päivän. Oikeastaan vasta kun mentiin nukkumaan se rauhoittui. Sunnuntaina se onneksi oli jo vähän rauhallisempi ja tyytyi vain tärisemään. En tiedä oikein mikä sitä ahdisti. Sillä oli Kuje koko ajan kaverinakin, joten sinänsä ei pitäisi olla mitään ihmeellisempää.



Kuje ja Pila olivat helppoja matkatovereita. Eipä niiden kanssa yleensä ole tarvinnutkaan mitään sen kummemmin ihmetellä. Pikkaisen mua nauratti huomata, että matkustaessaan vessassa Pila, sen sijaan että olisi lattialla tyynyn päällä, istuu vessanpöntöllä. Voihan sitä toki siinäkin matkailla.

Amandan jalka

Ajattelin, että Aman jalka ansaitsee ihan oman postauksen. Ekan kerran jotain vikaa huomattiin kun n-elikot oli meillä kyläilemässä. Ama nosti oikeaa takajalkaa välillä. Silloin ajattelin, että se on niin jumissa, koska se käytti jalkaa normaalisti ja ravasi hyvin. Pääsiäisenä takajalkan patti aukesi, joten jalan nostelu laitettiin patin piikkiin. Patti parani itsekseen, joten ei lähdetty lääkäriin.

Hieroja sitten huomasi ensimmäisenä mikä vika jalassa on, kun käsiteltäessä polvilumpio lähti rutisten pois paikoiltaan. Käytiin näyttämässä jalkaa Oivassa ja eläinlääkäri oli samaa mieltä, jotain on tapahtunut ja polvi on risa. Ihan helposti lumpio ei lähde paikoiltaan, eikä se tunnu samalta kuin yleensä patellaluksaatiossa vaan pitää semmoista rutinaa. Mutta mäsänä yhtä kaikki. Joten Aman agiura tyssäsi siihen ja jalka odottelee leikkausoperaatiota. Leikatulla jalalla voisi mahdollisesti silti harrastaa, mutta koska Amalla on ikää ja agi ei sille samalla lailla ole kaikki kaikessa kuin Pilalle, niin päätin että aletaan suosiolla miettiä joku muu harrastus Amalle.

Pääsiäisreissu

Hupsista heijaa. Se pääsiäisen päivittäminen jäi. Ja ylipäätään päivittäminen on jäänyt. Ei suinkaan siksi etteikö olisi tapahtunut vaikka ja mitä, vaan koska mulla on vino pino käsittelemättömiä kuvia. Sen siitä saa kun ottaa huonoja kuvia... Mennään nyt niillä kuvilla sitten jotka jo ehdin katsoa läpi.

Pitkänä perjantaina lähdettiin Ouluun porukoiden luo pääsiäisen viettoon. Lauantaina tarkoitus oli suunnata Tornioon pentua katsomaan. Ei suinkaan meille vaan V:n pojalle. Siinäpä sitten juttelun lomassa selvisi, että mennäänkin isän serkun luo katsomaan pentua. Sukulaisvierailu samaan syssyyn.



Lauantaina siis ihailtiin borderterrieririiviöitä ja yksi niistä lähti mukaan paluumatkalle. Zorro-poika matkusti uskomattoman kiltisti autossa. Porukoiden luona esiteltiin sille muut koirat. Ja ketään ei kiinnostanut. Laimeat hännän heilutukset ja se oli siinä. Seitsemän koiraa talossa, omalla tavallaan neljä ei laumaa: Onni, joka asuu vanhemmilla, länderit, Camo, joka oli hoidossa ja sitten Zorro. No, eipä siinä hyvähän se vaan oli, että kaikki tulivat niin helposti juttuun.



Sunnuntaina vietettiin hauska lenkki n-elikoiden kanssa ja siitä mulla olisi miljoonittain surkeita, käsittelemättömiä kuvia. Zorro ja Onni ei päässy mukaan lenkille, otettiin vain tytöt. Pojat pääsivät kyllä seikkailemaan meidän kanssa jäälle myöhemmin ja siitäkin mulla on paljon käsittelemättömiä kuvia.

Pääsiäinen oli oikein kiva ja onnistunut. Ainoa miinus oli, että Amanda oikea takajalka temppuili ja siitä löytyi patti naturan sivusta, joka jäällä juostessa aukesi. Kotimatkakin sujui Zorron kanssa vallan mainiosti. Se on aikas mahtava pentu. Itsepäinen ja rohkea.

Huhtikuu starttaa ja sen kunniaksi kuulumisia

Vihdoin kuvat.fi toimii taas ja olen saanut jopa muutaman kuvan siirrettyä. Latisti entisestään blogiin kirjoittamista kun ei saanut tekstiä kuvitettua.

Kuje voi hyvin. Se on toipunut leikkauksesta. Ja pomppii hyvin entiseen malliin. Haavan nuoleminen ei sitä kiinnostanut, mutta pomppimisen estäminen oli oikea työ ja tuska, ja pitää myöntää, että se pomppi kielloista huolimatta vähän väliä. Länderi...



Pilan toisen ultran jälkeen oltiin vähän masentuneita koko porukka. Pila oli äitiyden pauloissa siihen asti kunnes päästiin ekan kerran treenaamaan agilitya ja kuin taikaiskusta kaikki oireet jäivät agikentälle. Ruoka alkoi maistua ja parissa päivässä Pila oli muuttunut rasittavaksi, energiseksi itsekseen. Meillä on vielä varmistusultra, jossa katsotaan, että kaikki on varmasti kadonnut kohdusta, mutta tällä hetkellä Pila näyttää voivan hyvin.



Meillä oli viikko sitten nelikon porukat kylässä ja olivat ihana piristysruiske. Oli kyllä niin kivaa ja sai ajatukset irti surullisista mietteistä. Vaatimattomat kahdeksan koiraa pyöri tyytyväisenä meidän pienessä mökissä. Ihan hyvin mahduttiin kun kaikki tulivat toimeen keskenään.


(Camo on Pilan takana vähän piilossa, mutta kyllä kuvassa on silti 7 läntsyä ja yksi kääkkä)

Pääsiäisreissu taitanee ansaita oman postauksen ;)

Lisää mälsiä uutisia

Olisin lisännyt pari kuvaa, mutta kuvat.fi ei halua niitä nyt vastaanottaa. Eli ihan vaan lyhyesti, Pilan ultra näytti vielä surullisemmalta kuin ensimmäisellä kerralla. Se edellisessä ultrassa näkynyt oli yhä paikoillaan, mutta hiipuneena. Siellä on ollut ainakin yksi pentu, mutta ei ole kehittynyt vaan lähtenyt imeytymään. Se oli jo pikkaisen pienempi kuin ekalla kerralla. Kahden viikon päästä käydään tarkistamassa, että on kadonnut kokonaan. Ei siis pentuja. :(

Huonompi lääkärissä käynti

Ei mikään paras eläinlääkärissä käynti, vaikka sinänsä aihe alunperin olikin iloinen eli Pilan tiineysultra. Kujeen juoksu on ollut todella outo ja se pääsi Pilan sivussa myös lääkäriin. Juoksu alkoi samaan aikaan kun Pilalla, mutta loppui parissa viikossa, alkaen viikon päästä uudelleen. Vuoto oli epänormaalin runsasta ja jatkuu yhä.

Pila katsottiin eka ja vaikka se ulkoisesti näyttää tiineeltä, niin sisäisesti näky oli mälsempi. Yksi ehkä, mutta ei mitään varmaa. Mennään viikon päästä uudelleen ja toivotaan, että sikiöt olisivat kiinnittyneet myöhemmin ja niitä ei vain vielä olisi ollut näkyvissä.

Kujeen ultrauksessa sen sijaan näkyi. Kohdun seinämät olivat paksuuntuneet, mutta sen lisäksi munasarjassa näkyi jotain lisää, ja se ilmeisesti vuotaa kohtuun. Alkava märkäkohtu ja leikkausaika saatiin huomiselle. Ei siis vauvoja enää Kujeelle.

Iltamassu

Söpöilijät

21 vrk

Pistetäänpäs vähän kuvia Pilasta sen kunniaksi, että se tänä aamuna päätti jättää aamuruoan syömättä.


Ennen astutusta



10 vrk



15 vrk



21 vrk

Pullataikina

Laitetaanpa lisää Pilan paisumiskuvia.
Tässä ne söpisteli Camon kanssa sohvalla. Ne on kyllä niin parhaita kamusia. Campsu pitää Pilaa tassusta kiinni. Napsin myös koko joukon hoivailukuvia, mutta ovat niin tärähtäneitä, ettei viitti blogiin laittaa. Pila ei yleensä hoivaile niin paljon muita, mutta Camon silmät se saattaa puhdistaa. Camo sen sijaan hoivailee muitakin kuin Pilaa, vaikka Piu ehkä onkin sen lemppari.


Pilan paisuminen ei enää ole ihan niin kauheaa, vaikka se lihoo yhä vaan. Pienennettiin vähän annosta, mutta sen ahneus tuntuu vain lisääntyvän. Aamuisin se kärkkyy voilla päällystettyjä nokkostabletteja. Sen jälkeen alkaa odottelua, että koska lähdetään töihin ja se pääsee syömään aamunappulat. No aamut menee vielä kohtuu rauhassa, mutta iltaruoan kerjääminen alkaa jo neljältä! Niin ja ruokinta-aikahan on siinä kymmenen aikaan illalla...

Pila possunen

Astuksen jälkeen Pila on syönyt 24H-ruokaa ja se on saanut syödä sitä niin paljon kuin tykkää. No ei ihan niin paljon kuin tykkää, koska se söisi säkin todennäköisesti heti tyhjäksi. Mutta tuplasti sen määrän mitä normaalisti. Ja Pila on lihonut. Paljon.

Ennen astutusta



10 vrk


Ei se ihan niin pahalta näytä seisomiskuvassa kuin edellisessä postauksessa. Mutta melkoinen tankki se on. Toivotaan, että on tiineenä, sillä muuten sen laihduttamisessa normaali mittoihin on aika työ. :P

10 vrk

Pikkuisen on pläski sylivauva. Ruoka maittaa hyvin, mutta niinpä Pilalle muutenkin maistuu. Vähän on veristä vuotoa, mistä yritän olla panikoitumatta. Noin muuten ei kyllä sen kummemmin ole merkkejä tiineydestä vaan Pila on ihan normaali, energinen itsensä. Näiden läskipallerokuvien vastapainoksi yritän laittaa vähän todellisempia kuvia myöhemmin siitä miltä se maha oikeasti näyttää. Asento nimittäin pikkaisen hämää... ;)

Yritystä, onnistumista ja epäonnistumista

Onpas ollut harvinaisen raskas viikko, mutta myös todella mahtava ja kokemusrikas.

Viime viikon sunnuntaina meillä oli siis tuplatreffit sovittuna, aamusta Frankin ja Pilan kesken ja päivällä sitten saapui Manne kosiskelemaan Kujetta. Toinen morsio sai odottaa vuoroaan tylsästi keittiössä, kun toinen peuhasi olkkarin puolella sulhon kanssa.




Pila oli varsin riehakas ja yli-innokas morsio. Frank-ressu oli hienona herrasmiehenä ihan hätää kärsimässä alkuun kun tyttö vaan paukuttaa tassulla päin naamaa ja sitten säntäilee ympäriinsä kuin mikäkin pupujussi. Kyllä siinä mietittiin kerran jos toisenkin, että mahtaakohan tästä mitään tulla.



Pila on Frankin tavannut muutaman kerran aikaisemminkin ja se on ollut joka kerta aivan täpinöissään ihastuksesta. Luulisi, että niin ihastuneen morsion kanssa astutus olisi lasten leikkiä, mutta ei se ihan ollut.



Aikaa meni ja Mannen saapuminen alkoi lähestyä. Vaan siinä vaiheessa kun alettiin pohtia kalenterin esiin kaivamista, niin pariskunta päättikin napsahtaa nalkkiin. Kaipa Piu halusi pitkittää treffit oikein viimeiseen asti.




Kujetta aamulla harmitti kovasti Pilan treffailut ja se nalkuttikin oikein anoppimaisesti keittiöstä. Mannen tulo ilahdutti suuresti ja Kuiskis seistä törrötti oikein hienosti paikoillaan aina siihen asti kun Manne harkitsi selkään hyppäämistä. Siinä vaiheessa suloinen ja antavainen morsian muuttui hirveäksi syöjättäreksi.


Eipä siinä lopulta auttanut kuin sopia uudet treffit, vaikka Manne kyllä hienosti yritti Kujetta pehmittää. Tuumittiin, että on Kujeelle liian varhaista ja sovittiin uudet treffit tiistaiksi. Vaan ne treffit olivat vielä huonommat, Kuje oli oikein hammastelukuningatar.

Keskiviikkona Kujeesta otettiin progenäyte ja torstaina tulos oli, että juoksu on jo loppunut. Vähän oli kyllä hölmistynyt olo. Liekkö sitten kyse ollut vähän huonommasta juoksusta, sillä se meni niin vikkelään ohi. Jos vertaa Totin kanssa astutukseen, niin tiistai olisi ollut oikea päivä, mutta silloin Kuje oli niin kiukkuinen, että tärpit oli jo ohi. Mälsä juttu, sillä mun mielestä Manne oli aivan mahtava ja olisin kovasti toivonut astutuksen onnistumista.

Pilalle saa nyt pitää paukkuja masun kasvamiseen. Kujeen suhteen mietitään, että kokeillako uudelleen vaikos eikös. En koe olevani itse vielä valmis kasvattajaksi, vaikka kurssin kävikin. Et saa nähdä...

Kihlakakku

Toisen morsion kihlakakku leikattiin ja toinen halusi vielä uudet treffit sulhon kanssa.

Kosioreissun starttaus

Koska me ollaan mitä ollaan, niin meidän kosioreissu alkoi ensin sillä, että käytiin Pilan kanssa alueellisessa valmennuksessa Lempäälässä. Sen jälkeen kotiin hakeen Kuje ja tavarat, ja kohti Mouhijärveä, jossa luonnollisesti oli agilityvalmennusta sielläkin, kun Takkujen valmennusryhmä pyörähti kolmannen toimintakauden starttauksen. Pila sai treenata sielläkin, vaikka alunperin mun piti ottaa sinne Ams, mutta en jaksanut ajalla vielä kertaalleen kotiin vaihtamaan koiria. No ehkä hyvä, koska matkalla Procaniksen hallille eksyin neljästi ja silti sieltä onnistuin ajaan ihan suoraan Kipalaan.




Nyt sit vaan odotellaan sulhoja saapuviksi. Tytöt on kyllä kovasti harjoitelleet etukäteen hommaa..

MyDogDNA Pilot test

Käytiin aamusta ottamassa poskisolunäytteet Oivassa. Tapa, Pila ja Kuje osallistuvat MyDogDNA Pilottitestiin. Koirien mielestä ei ollut yhtään kivaa, että harjailtiin poskia, mutta ne tykkäsivät kyllä kun pääsivät sen jälkeen treenaamaan agilitya. Olihan pakko hyödyntää kun kerran valmiiksi Pirkkalassa.

Tapa


Pila



Kuje


Tässä kuva myös Amandasta, vaikkei se osallistunutkaan. 
Amanda




Ja pitäähän Camonkin päästä esitteleen hieno seisonta :)

Aamukahviseuraa

Kuje on juoksujen alettua ollut hyvin hellyydenkipeä. Hassua kyllä siitä on tullut mun pieni kainalokoirani, vaikka se on tähän asti ollut V:n koira henkeen ja vereen. Se änkee aamulla sängyssä viereen rapsuteltavaksi, tulee telkkaria katsoessa mun syliini ja on aloittanut myös uuden rutiinin tulla aamukahviseuraksi syliini. (Kuvassa näkyy muuten myös Pila omalla paikallaan tuolilla..) Tapsun mielestä tää on ihan tyhmää, sillä Kuje on nyt vähän vienyt sen paikan.