Ajattelin ihan pikaisesti käyttää Kujeen pissala, kun se hutaisi kipullisen vettä naamaansa. Siispä piipahdimme ilman hihnaa vähän matkan päähän. Olimme kääntymässä takaisin päin, kun Kuje keksi, että se voisi vähän sännätä lintujen perään. Kielsin kerran, mutta neiti vaan paineli eteenpäin.
"Mokomakin porsas," tuumin ja ryömiin vieressä olevaan pensaaseen, "ole yksinäsi, jos kerran niin tykkäät." Eipä kauaa mennyt kun näin valkoruskean salaman kiertelevän yksinään. Muutamaan kertaan se juoksi ympärilläni, mutta ei löytänyt. Ei tajunnut käyttää nenäänsä. Lopulta Kuje tuumi, että kaipa olen mennyt sisään ja jäi oven eteen nököttämään.
Ryömin pensaasta. Kuje katseli suuntaani, mutta ei luopunut ovenvieruksesta. Kävelin vähän. Kuje nökötti oven luona ja tähyili joka suuntaan. Lopulta jäin seisoskelemaan vähän matkan päähän ja mietiskelemään, että kauankohan se jaksaa siinä seistä tönöttää. Tyynesti se siinä seisoi ja katseli välillä kaikkiin suuntiin "Kyllä sieltä joku kohta tulee" ilme naamallaan.
Olisimme taatusti vieläkin tuijottelemassa toisiamme kentän poikki, jos ovi ei olisi auennut. "Voi kiitos," Kuje tuumi ja pinkaisi sisään. Siinä vaiheessa oli pakko huutaa sen nimeä. Pää pilkahti ovensuusta ja toisella huudolla Kuje lähti kiitämään ensin kovaa vauhtia luokseni. Juttelin oven avanneen Kutin omistajan kanssa ja annoin Kujeen itse tuumia, mitä pitäisi tehdä. Ovi oli sulkeutunut sen sännätessä ulos kuullessaan toisen huudon. Kolmatta kertaa en huutanut ja Kuje oli vähän hämmentynyt siitä kuka sitä oli kiljunut. Se kävi vähän hyppimässä Kutin omistajan luona ja tuli hitaasti ja haukkuen lähemmäs minua. Voi sitä riemua kun se lopulta huomasi kuka olin. Juteltuani loppuun jutut lähdimme takaisin sisälle.
Kumpikohan nyt meistä sai tässä pelissä pisteet?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti