Tänään mentiin taas tyttösten kanssa pyörällä agitreeneihin. Kuje matkusti pyörälaukussa ja Amanda repussa ensin puoli matkaa ja hölkkäili toisen puolikkaan pyörän vieressä. Oltiin paikalla tosi ajoissa ja käytiin vielä samoilemassa hetken aikaa metsässä.
Ratapiirros. Meillä ei tänään ollut opettajaa ja keksittiin sitten omasta päästämme rata. Harjoittelimme ensin pätkissä ja lopuksi taas otettiin koko rata. Vähän epäilytti, että tauko ei ole tehnyt Amandalle hyvää ja että Onnin jälkeen en osaa enää ohjata oikein nopeaa koiraa. Vaan olin väärässä ja meillä sujui yhteistyö neidin kanssa hyvin.
Otin aluksi puomia apuohjaajan kanssa niin, että Amanda oli kiinni, että saimme kontaktit varmsti pysäytettyä oikein. Kun se sujui niin hyvin uskaltauduin ottamaan Amandan pari kertaa puomille vapaana. Kerran harjoittelukierroksella ja koko rataa tehtäessä. Toinen harjoiteltu pätkä oli putki(5), kaksi hyppyä (6,7) ja putki(8). Koska se oli vähän mutkikkaampi pätkä, kokeilimme harjoitella sitä ollen hyppyjen eri puolille. Luulin, että sylikääntö keppien puolella olisi helpompi, mutta osoittautui, että puomin puolelta olikin helpompi ohjata Amandaa ja toiseen putkeen meno kävi valssilla suht näpsäkästi.
Radan loppu oli ehkä kinkkisin ja en tiedä teinkö sitä lopulta ihan niin kuin oli tarkoitus. Renkaan jälkeen piti vissiin tehdä valssi ja hypyn (10) jälkeen koira piti ottaa haltuun ja kääntää käsissä jotenkin ympäri ja kierrättää toisen hypyn (11) ympäri. No homma sujui kyllä, mutta en tiedä meninkö sen ihan ohjeiden mukaan. Loppurata onnistuttiin menemään ihan virheettä.
Olen tosi tyytyväinen Amandan menoon ja oikeastaan myös oma ohjaaminen oli harvinaisesti tänään ihan kohdallaan. Keppejä saadaan kyllä hioa. Kepit ja kontaktit on meillä kompastuskivenä.
Otin Kujeenkin kanssa vähän matalia hyppyjä, puomia (lähinnä kontakteja) ja u-mallista putkea. Kuje pyörähti vähän kierroksille ja alkoi napsimaan hihoja. Sillä on hirveä motivaatio päästä tekemään ja se on ihan innoissaan päästessään puuhailemaan yhdessä. Puomin yli tekisi mieli viipottaa niin kovaa kuin kintuista lähtee. Kontakteille pysähtyminen oli sen mielestä ihan turha juttu. U-putki meni toisin päin iloisesti, mutta toiseen suuntaan Kujeen ei tehnyt mieli mennä ja en jäänyt sitä pakottamaan. Otettiin sitten vain siitä päästä mikä oli kiva. Ihana hörökorva. Taitaapa olla niin, että tyttönen lähtee sunnuntaina mukaan länderien agipäiville.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti