Pään tyhjennystä

Eilinen päivä meni mietteissä, no jaa ja ihan vähän keppejä harjoitellessa. Aamulla oli mentaalivalmennuksen ensimmäinen luento. Tuli muutamia valaistumisen tunteita. Ja itseasiassa ei vaan mulle, vaan sattuipa vieressä istunut kouluttajakin pukkaamaan kylkeen ja toteamaan, että pätee muuten suhun. Julia Kärnä oli hyvä luennoitsija ja taas voi kiitellä TAKUTien ahkeraa koulutustoimikuntaan kun saivat tällaisen järjestettyä. Kuukauden päästä on vielä toinen luento ja sitä ennen pitäisi käydä kisaamassa ja tehdä kotitehtäviä. En tiedä pitäiskö osallistua Tamskin kisoihin tän kuun lopussa. Omissa epiksissä oon järjestämässä ja muistaakseni jotkut toiset epikset osuu iltavuoroviikolle. No, kai sitä virallisiin voi mennä ihan vaan tarkkailemaan oman päänsä menoa.

Kisaamisen lisäksi päässä on pyörinyt ajatuksia siitä haluanko vai enkö halua kasvattaa. Mulle on eräs henkilö puhellut Kujeen pennuttamisesta jo aika pitkän aikaa. Ha, olisi yksi varma pennun ottaja. Alunperin Kujetta ottaessa taka-ajatuksena oli kasvattamisen aloittaminen, mutta en vieläkään ole päässyt sinuiksi sen kanssa, haluanko ihan oikeasti lähteä mukaan sellaiseen ruljanssiin. Ja vaikka ei oteta huomioon itse pennutusprosessia, niin ei mulla kerta kaikkiaan ole urostakaan Kujeelle. Totti oli semmoinen koira, josta oikeasti halusin pennun. Pila on mahtava otus. Pientä ylikuumentumisongelmaa meillä on agissa ja se on aika varautunut, mutta mieletön harrastuskoira ja toivon siitä aika paljon.



En ihan ole päässyt puusta pitkälle ajatuksissani. Toisaalta tykkään hirveästi Kujeesta. Se on pysynyt terveenä, mutta eipä sillä ikääkään vielä kauheasti ole. Mielestäni se on niin hyvä narttu, että toinen pentue olisi ihan paikallaan. Toisaalta sillä on jo yksi pentue, joten se on antanut jo osansa länderikantaan. Sitten on urosongelma. Mistä löytyisi Kujeelle sopiva uros, joka paikkaisi Kujeen virheitä, jolla ei takana olisi samoja terveysriskejä ja jonka kanssa luonteista tulisi hyviä. Mä itse haluaisin pennuista hyviä harrastuskoiria, mutta oishan se hyvä saada helppoja kotikoiriakin, koska suurin osa pennuista taitaa kuitenkin kotikoiriksi mennä.



Ja niin päädyn taas miettimään, että onko järkeä vai ei? Sekä myös, että jos niitä pentuja tulee, niin miten maltan itse olla ottamatta yhtä, tai kahta? Ja mistä löytyisi uros? Ja onko riskit liian isot?

Nyt saisi vapaasti kommentoida puolesta ja vastaan. Erilaisia näkökulmia otettaisiin kiitollisuudella vastaan.