Ensinnäkin tänään tuli huomattua miten tärkeitä aamurutiinit on. Sähkökatkoksen vuoksi en saanut aamukahvia, enkä todellakaan myöskään kaikkea itsestäni treeneissä irti. Ei vaan pystynyt keskittymään. Treenasin vain Pilan kanssa ja V sitten kokeili Kujeen lisäksi Amandaa.
Toisekseen Piulla ei ollut ongelmaa mennä puomille. Niin minkäänlaista, sillä se varasti sinne heti kun silmä vähän vältti tai ihan muuten vaan jos kaarre meni pitkäksi. Mun ohjaaminen oli todella takkuista. Tuntuma oli huono ja löperö. Päivi sai tosissaan ruoskia ennen kuin lyhyt pätkä meni edes vähän sinnepäin. Pila-raukka sillä ei nyt ollut arvoisensa ohjaaja.
Kostoksi hitaudesta tai surkeesta ohjauksesta Pila kiskoi ihan kiitettävällä innokkuudella hihasta. Jossain vaiheessa suorastaan näki että sillä nousi höyry päästä. Aina se antoi yrittää ja jos ohjaus meni nappiin, niin ei napsimistakaan näkyny. Hyviä vinkkejä ja paljon saarnaa tuli tän suhteen. Vielä kun saisi erityisesti sen ajatuksen, että nappasusta huolimatta edettäis ja tehtäis se tarkoitettu (huonosti alunperin ohjattu) este, eikä jäätäis kökkimään, mun aivoihin asti. Tieto menee tosi hitaasti mulla perille.
Muutakin aatoksia tuli. Kontaktien suhteen pitää tehdä jotain. Pila vapautuu kädellä. Ja tämäkin pitäisi saada mun tajuntaan, että se idioottimainen huiskiminen pois. Voisi ehkä ottaa olkkarissa lankkutreeniä namiautomaatin kanssa. Samaa tarvis Ama ja Kuje.
Kepeillä Pila ei ekoilla kerroilla meinaa pujotella loppuun, eikä kestä juurikaan häiriötä. Veikkaan että sunnuntain kisoissa tulee keppivirheitä. Myös pitkä rata ilman palkkaa on sille vaikeeta ja niitäkin ois syytä harjoitella. Ja erityisesti kisanomaista treeniä eli jatketaan virheestä huolimatta.
Radalla oli kiva poispäinkäännöskohta. Yllätyin kuinka hyvin Pila sen lopulta meni, vaikka ei sitä suuremmin oo treenattu. Samoin kokeilin putkesta tullessa sylkkäriä, joka toimi ilman hyppyä syliin. Se välillä yllättää osaamisellaan. Meistä kahdesta mä oon se, joka on pahasti jäljessä...
Toisekseen Piulla ei ollut ongelmaa mennä puomille. Niin minkäänlaista, sillä se varasti sinne heti kun silmä vähän vältti tai ihan muuten vaan jos kaarre meni pitkäksi. Mun ohjaaminen oli todella takkuista. Tuntuma oli huono ja löperö. Päivi sai tosissaan ruoskia ennen kuin lyhyt pätkä meni edes vähän sinnepäin. Pila-raukka sillä ei nyt ollut arvoisensa ohjaaja.
Kostoksi hitaudesta tai surkeesta ohjauksesta Pila kiskoi ihan kiitettävällä innokkuudella hihasta. Jossain vaiheessa suorastaan näki että sillä nousi höyry päästä. Aina se antoi yrittää ja jos ohjaus meni nappiin, niin ei napsimistakaan näkyny. Hyviä vinkkejä ja paljon saarnaa tuli tän suhteen. Vielä kun saisi erityisesti sen ajatuksen, että nappasusta huolimatta edettäis ja tehtäis se tarkoitettu (huonosti alunperin ohjattu) este, eikä jäätäis kökkimään, mun aivoihin asti. Tieto menee tosi hitaasti mulla perille.
Muutakin aatoksia tuli. Kontaktien suhteen pitää tehdä jotain. Pila vapautuu kädellä. Ja tämäkin pitäisi saada mun tajuntaan, että se idioottimainen huiskiminen pois. Voisi ehkä ottaa olkkarissa lankkutreeniä namiautomaatin kanssa. Samaa tarvis Ama ja Kuje.
Kepeillä Pila ei ekoilla kerroilla meinaa pujotella loppuun, eikä kestä juurikaan häiriötä. Veikkaan että sunnuntain kisoissa tulee keppivirheitä. Myös pitkä rata ilman palkkaa on sille vaikeeta ja niitäkin ois syytä harjoitella. Ja erityisesti kisanomaista treeniä eli jatketaan virheestä huolimatta.
Radalla oli kiva poispäinkäännöskohta. Yllätyin kuinka hyvin Pila sen lopulta meni, vaikka ei sitä suuremmin oo treenattu. Samoin kokeilin putkesta tullessa sylkkäriä, joka toimi ilman hyppyä syliin. Se välillä yllättää osaamisellaan. Meistä kahdesta mä oon se, joka on pahasti jäljessä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti