Agilityleirillä

Terrimonsterien ensimmäinen, mutta ei toivon mukaan viimeiseksi jäävä, agilityleiri järjestettiin 1-3.7 Pöytyällä Kuralan kartanotilalla. Amanda ei juoksuisena saanut osallistua, joten meillä oli mukana Kuje, Pila ja Tapa. Ams sai viettää viikonlopmuiun hoidossa ja oli kuulemma ollut oikein hyväkäytöksinen neiti.



Perjantaina leirillä lähinnä tutustuttiin ja juteltiin. Pentuja oli Tapan lisäksi iso joukko. Ohjaajia oli paikalla viitisentoista, mutta aika monella oli koiria useampi kuin yksi. Kauhean helposti koirat tulivat toimeen. Meillä oli länderit pääasiassa irti, oli niin kätevää kun kaikki koirat tuli toimeen keskenään. Pila jäi monta kertaa Tinka-sheltin kanssa samaan huoneeseen odottelemaankin.





Lauantaina kouluttajana toimi Eva Lacnakova. Koulutus oli englanniksi mitä vähän jännitin etukäteen. Pari ekaa kierrosta olin taas vähän jäykkänä, mutta Eva oli oikein hyvä ja ihanan positiivinen kouluttaja. Päivän toisella koulutuskerralla ei enää mitenkään pystynyt olemaan jäykkä sillä treenasimme kaatosateessa ukkosen välkkyessä ympärillä. Aika ikimuistoista ja ehkä koko viikonlopun parhaat suoritukset tehtiin siinä treenissä.



Evalla oli mielenkiintoisia harjoituspätkiä, sekvenssejä. Sama rata tehtiin joka kerta eri tavoin. Juuri kun koira kuvitteli tietävänsä miten homma menee, niin muutettiin. Pila tosin ei vaihtanut aina vaan karkasi mm. putkeen siitä huolimatta ettei sitä enää seuravassa pätkässä ollutkaan. Me tehtiin oikein hienoja onnistuneita päällejuoksuja ja mut pakotettiin tekemään kauheen pelottavia persjättöjä, jotka kyllä toimi kuin häkä. Ja Eva onnistui saamaan mut liikkumaan mikä oli ihan uskomatonta. Tietty se vaati vähän uhkailuja, mutta liikuin lopulta :D





Sunnuntaina kouluttajana toimi Esa Lehdistö, jolta olta oltiin jo aikaisemmin saatu ratapiirros. Se näytti aivan kuollettavan vaikealta, mutta loppujen lopuksi olikin ihan mentävissä. Koko rataa ei todellakaan päästy Pilan kanssa, mutta saatiin ihan hyviä pätkiä. Tässä koulutuksessa oli jo todella rento ja varma olo. Mä aina jännitän vieraita kouluttajia, mutta nyt ei jännittänyt tippakaan. Toki sillä ettei yöllä ollut tullut montaa tuntia nukuttua ja oli muutenkin aikas puhki oli vaikutusta. Esan koulutus oli perinteisemmän suomalaista. Jäi sellainen olo, että voisi enemmänkin olla Esan koulutettavana.





Leiri oli aivan mahtava. Tosi hauskaa viettää viikonloppu hyvässä seurassa ja samalla saada hyvää koulutusta ja paljon, paljon erilaisia vinkkejä. Leiriltä suunnattiin nappaan Ama mukaan ja jatkettiin Ouluun.

Kesäloma!!!

Kesäloma alkoi :)

Nyt nokka kohti agileiriä.

Univelkoja

Tuntuu, että viimeksi olen nukkunut hyvin Kipalassa kasvattitapaamisen jälkeen. Sen jälkeen on yöunet jääneet aina vain lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Oih mikä ilo, että on juhannuksen vuoksi pitkä viikonloppu. Sai nukkua :D



Amandakin aloitti maanantaina juoksut ja kesälomasuunnitelmat selkiytyi asteen verran. Pila ja Kuje pääsee agileirille ja kisailemaankin, mutta Ama saa mennä hoitoon. Sen pitemmälle suunnitelmat ei sitten edenneetkään kuin ekat viisi päivää. No eiköhän sitä lopuille kolmelle viikolle jotain keksi. Ainahan sitä voi vaikka lepäillä.



Talossa osa nurmikosta katosi miehen ja trimmerin toimesta. Sisälläkin tapahtui ja keittiöön tuli portti. Tosi kätsyä, nyt kun vielä oppisi laittamaan portit kiinnikin, jos ei halua koirien keittiöön menevän. Juhannuksen kunniaksi käytiin saunassakin pitkästä aikaa. Polttopuiden puute kun on vähän vaikeuttanut saunomista. Pihasauna on oikea ilo ja tytötkin tykkää. Amandaa ei meinannu saada saunasta poiskaan.



Ensi viikko menee päiviä laskien. 4 työpäivää ennen lomaa.

Ohjatut treenit: sujuvaa menoa

Tiistaitreenit oli taas antoisat. Minna oli yhdistellyt sm-kisojen radoista pätkiä mukavaksi radaksi. Oli kuulemma liian helppo harjoitus meille, mutta oli tosi ihanaa kerrankin tehdä sellaista treeniä missä sai paljon onnistumisia. Teki itsetunnolle oikein hyvää. :) Ama oli ihana ;)

Virheitä tuli lähinnä sellaisista kohdista missä vaan luotin ja jätin ohjaamisen kesken. Lopuksi otettiin keppejä niin että edessä oli pöydällä namiautomaatti. Tein jopa onnistuneen takanaleikkauksen. Yritetään nyt saada näillä kepit+kontaktipalkka yhdistelmillä vauhtia ja iloa Aman keppeihin. Kotiläksyksi ennakoivia valsseja yhdellä hypyllä ja iloisella palkalla. Meidän hypyt valuu liikaa. 

Pilan treeneistä mulla on videomateriaalia. Sannalla oli kaksi erilaista pätkää, taas sm-kisojen vaikutuksia koottuna. Ensimmäinen oli oikein kivan tuntuinen, toisella aavistelin vaikeuksia päällejuoksujen kanssa ja eihän ne oikein toimineet. Lopulta saatiin päällejuoksu toimimaan, tai ehkä se oli enemmän takaakierto ja veto- tyyppinen ratkaisu, mutta sen jälkeen en saanut Pilaa kepeille mitenkään päin. Ei vaan osannut sijoittua, ei niin millään. Pilan treenilistalle päällejuoksut. 

Ekasta pätkästä onnistunut suoritus:

Video

Toinen pätkä, jossa ei vaan ohjaaja osaa muurin jälkeen
Video

Pilan kontaktit on kivat :) Vieläkin ne on kesken, sillä mun jäädessä taakse ei mene loppuun asti vaan jää tuijottelemaan, mutta ohi juostessa pysähtyy hyvin. 

Synttärilahja

Miniläppärin lyhyt elämä

Miniläppärit ei todellakaan ole kovin pitkäikäisiä kapistuksia. Ainakaan mun käytössä tai mulle sattuneet tapaukset. Ensimmäinen Acer meni heti vaihtoon. Mukava vaaleanpunainen söpöstys, joka oli pakko vaihtaa valkoiseen versioon, koska vaaleanpunainen ei lähtenyt asentumaan. Valkoinen oli pitkäikäisempi versio ja jaksoi vuoden päivät ennenkuin lyhistyi.

Asus on tähän astisista sitkein (puolitoista vuotta kesti kannettavana). Se sitkutteli hajonneella näytölläkin pitkän tovin, kunnes lähti huoltoon. Huollosta pinkki Asus palautui toimivan näytön ja hajonneen akun kanssa. Kiva huolto, kun tuhosi akun ja korjaamaan eivät suostuneet. Läppäri toimii moitteettomasti verkkovirralla, mutta ei se enää ole kannettava. Todella raivostuttavaa. Uuden akun osto ei onnistu, koska koneessa ei ole irtoakkua ja huolto maksaisi enemmän kuin uusi kone.

Joten ostin uuden miniläppärin. Samsungin versio kesti päivän. Lähti hajoneen hiiren vuoksi huoltoon. Parissa viikossa huollosta saapui uusi kone. On nyt kestänyt kaksi päivää. Windowsin versio 7 starter on muuten ihan susi. Epäsuosittelen. Taustakuvaakaan ei pysty vaihtamaan. Katsotaan kauan tämä viides kokelas selviää.

Kesäloman odottelua

Tai jos tulis edes huominen. Ois vapaapäivä ja pääsisi Kipalaan. Alkaa jo työrupeama painaa ja lähestyvä kesäloma tuntuu jo työmotivaatiossa.

Kesäloma suunnitelmat on auki yhä vaan. Kuje aloitti juoksut ja nyt ois hauska tietää, että koska ne loppuu. Loppuuko niin ajoissa, että päästään agileirille. Aloittaako Ama juoksut? Varmaan, mutta koska. Noilla juoksuilla on kovin iso ja määrävä osa nartun elämää hallinnassa. Jälleen kerran mietiskelen, että oisko syytä leikkauttaa neitoset. Eipä tarttis miettiä, että koska pääsee ja minne.

No näyttelyiden osalta ei juoksut vaikuta. Pila ja Kuje on ilmoitettu Kemiin ja Ouluun missikisoihin. Pitäis varmaan treenata. Pilan kanssa ollaan vahvistettu viime aikoina istumista, niin ettei se varmaan osaa enää seistä ollenkaan. Ravi on satunnaisesti treenattu, mutta kovin on vaikeeta. Pilan mielestä paras tapa liikkua on päätön ralli. Kuje ravaa yleensä oikein sievästi, mutta seisoo kuin vanha lehmä, jos ei sitten istu. Että kovin korkein odotuksin ei näytelmiin mennä.



Agilitya ei ole tehty. No jos ei lasketa satunnaisia kontakteille pysähtymisiä ennen lenkille lähtöä. Sekin tosin lähinnä vaan mun verenpaineen nostatusta, kun kaikki pysähtyy minne sun sattuu, jos pysähtyy, ja vähintään siinä vaiheessa kun kiskon hiuksiani epätoivosta niin säntäilevät edestakaisin kuin hyvittelevät länderit. Argh! Miksi edes yritän?



Talossa uudistukset tapahtuvat hitaasti. Salaojia ei vissiin sittenkään tarttis tehdä. Tehdäänkö sittenkin vaiko eikö. Ei tiedä. Kaivurimieshäiskänen on kovin kiireinen eikä ehdi katsomaan pihaa ja tekemään tarjousta. Piha rehottaa odottaessaan. Ruohonleikkuri on rikkisärki. Nököttää litsaantuneessa vajassa, ja voikukat valloitti pihan sillä välin. Enää niihin ei edes ruohonleikkuri pure, kohta tarttee jonkun raivauskoneen varmaan. Kuulemma asia on hoidossa.

Jotain sentään on tapahtunut. Meille tuli olohuoneen ja keittiön väliin kiinteä portti. Samanlainen pitäisi vielä saada eteisen ja keittiön väliin. Se, on vielä vähän kesken. Ja niistä tulee kuulemma oikein nätit, kunhan maalaa. Koska maalaus tapahtuu jäänee mysteeriksi. Yhtä kaikki, portti on paljon kätevämpi kuin edeltäjänsä. Toivottavasti keittiönportti valmistuu piakkoin sekin.

Piupaupou kävi katsomassa Wilman wauvasia. Mulla olisi siitä kamerassa kuvia, mutta ne nyt on siellä kamerassa. Ostin uuden miniläppärin, joka meni heti seuraavana päivänä huoltoon. Ei tunnu kovin kannattavalta ostokselta.... Käyttöjärjestelmäkin on ihan susi, ei pysty edes taustakuvaa vaihtaan. Tarkoitus oli ruveta käyttään sitä ja siirtää kamerasta kuvat sinne uuteen miniin, mutta eipä nyt pysty. Harmillista.

Onneksi heinäkuu lähestyy, ja sitten on koko kuukausi lomaa. Sitä odotellessa..

Epistelemässä

Pilan kanssa käytiin perjantaina epiksissä. Mulla on jotenkin tässä viime aikoina noussut kynnys lähteä Piun kanssa kisaamaan. Kyse ei ole siitä etteikö koira ois taitava ja osaava. Sillä Pila on ihan mieletön, sillä tahto tehdä ja se osaa. Mutta oma ohjaus on niin masentavaa. Surku tulee kun katsoo videota. Huoh, mitä räpellystä taasen. En ehkä koskaan ole kuulutkaan juoksemisesta ja ohjaaminenkin on aikas tuntematon käsite.

Ekalla kerralla ohjasin fiksusti renkaan ohi. Oikein osoitin selvästi renkaan ohi ja Pila, kun ei hae rengasta samaan tyyliin kuin Ama, niin meni kuten ohjasin. Ja päästin väärään päähän putkea ja ohjasin ylimääräsein hypyn saadakseni sen takaisin oikeaan päähän putkea. Takanaleikkaukset oli myöhässä, myöhässä, myöhässä, mutta se olikin sellainen testi, että uskallanko radalla leikata takana ja mhttp://www.blogger.com/img/blank.gifitä sillon tapahtuu. Kontaktit toimi, kepit toimi. Pila pääsi kaksi kertaa hyppimään, mutta ei purrut. Video

Toinen rata oli parempi. Renkaan otin erilailla, A:lta kutsuin läpi. Vähän löysästi vekkailin puomille, mistä ylösmeno-vitonen. Videolla näyttää siltä, että osuisi, mutta ei se munkaan mielestä siihen osunu. Pistän kyllä tuon omaan piikkiin. Ja jälleen virheen jälkeen pakka hajosi sen verran, että en puomin jälkeen ohjannut kunnolla ja Pila ei osannutkaan rataa ulkoa ja mennyt muurin jälkeen hyppyäkin. Jos oisin ajatellut paremmin oisin nyt kokeillut eri ohjausta loppupätkään, mutta enpähän ajatellut. Keinulla sentään tajusin kokeilla, että lähteekö väärällä käskyllä kontaktilta. Ei lähtenyt, pysyi hienosti. Pilalle pisteet, ohjaajalle miinukset. Video

Ohjatut treenit: helleliitoja

Lauantaina Ama ja Kuje osallistui Stenbergin Heinin koulutukseen. Aman kanssa ois treeniaikaa ollut vartti, mutta se jaksoi ekat viisi minuuttia ja oli sen jälkeen ihan kuollu. Ehdin tekeen vaikka ja mitä kun koiran vauhti oli kävelyä. No oli kuumaa ja onnistuin polttamaan itsenikin pahasti, että Amaa ei voi syytellä väsymisestä.

Muuten Heinin koulutus oli kiva. Paljon jäi mieleen juttuja. Rata oli mielenkiintoinen ja kivasti oli erilaisia vaihtoehtoja ohjaukseen. Mun suurin puute oli taas oma vauhti. Ihme hipsuttelua, enkä pääse siitä eroon.

Tiistaina Ama pääsi kuokkimaan Sannan treeneihin kun meiltä oli omat peruttu. Mä niin olen tykännyt tuosta Salen ryhmästä. Sanna on kertoo selkeästi asiat ja on kouluttajana innostava. Tällä kertaa kuumuuden vuoksi tehtiin pientä pätkää. Toisena oli keppitreenit, johon oli liitetty ohjauksena todella vaikea persjättö sekä poispäinkäännös. Pila oli Amaa parempi, johtuen ehkä siitä että luotan sen keppeihin enemmän. Sannalla oli ehdottaa kokeilemisen arvoinen vinkki Aman keppeihin, sitä on pakko jossain vaiheessa kokeilla. Ohjauksena poispäinkäännös oli niiiiiiin miljoona kertaa persjättöä helpompi. Jälkimmäistä ois syytä treenata lisää...

Toinenpätkä oli A-putki-erottelu, välistäveto&jaakotus sekä pimeään putkensuuhun lähetys. Länderit valui hypyille, kun en vaan osannut kertoa välistävedon käännöstä ajoissa. Pilan kanssa sit liioittelin jolloin se tuli hypyn ohi. Ei rytmitys oikein toimi, enkä vielä ymmärrä miten Pilan kanssa tuollaiset ajoitetaan. Oispa syytä treenata lisää. Ihan vaan kahdella vierekkäisellä hypyllä.

Oli kivat treenit. Tykkään kovasti Sannan tavasta opettaa ja ryhmä sopii meille hyvin. Kotiläksyä saatiin taas, vaikka edellisetkin on yhä tekemättä. Joskos loppuviikosta virittäisi radan pihaan ja tekis läksytkin.

Suurin pohdinnan aihe on omalla kohdalla tuo karmee hipsuilu ja varominen. En uskalla, osaa, pysty liikkumaan kunnolla. Ohjaus on keskeneräistä kun kaikki asenne puuttuu. Tiedä mitä siihen keksisi. Koirien kanssa kesän panostus ois keppien ja kontaktien parantamiseen.

Kesäisiä kuvia

Kesäkuu

Onpas kesäistä. Koiratkin on päivälenkillä aivan puhkipoikki kuumuudesta. Varmaan pitäisi aikatauluttaa metsään meno iltaan. Eka reaktio vapautus-käskyn jälkeen on silti päätön kaahaaminen.



Olin ihan positiivisesti yllättyny kuinka hyviä kännykkäräpsyjä iPhonella onnistuikin lenkillä ja pihassa napsimaan. Tai sit ne vaan tässä kännykässä onnistuu näyttää hyvältä ;)



Kesälle ja lomalle ois suunnitelmia, mutta ei vielä mitään ihan varmaan. Paljon on liikkuvia elementtejä aikataulussa. Jonkun kaivurimiehenkin piti tulla tekeen tarjous pihatöistä. Piti piipahtaa tänään tai tällä viikolla, mutta tuleekin sitten joskus. No, jos tässä jotain on talven aikana oppinu niin odotteleen. Kaipa kaikki sitten aikanaan...



Nautitaan kesäisestä säästä. Huomenna talkoileen ja lauantaina pääsee agikoulutukseen. Toivottavasti säät suosii.

Outo nukkumapaikka

Pila mielestä sohvalla nukutaan näin. Se myös rakastaa juosta sohvan selkänojaa edestakaisin ja roikkua käsinojalla. Myös käsinoja on oiva nukkumapaikka. Luulen, että Piu on puoliksi apina...

Heräämisiä

Blogi on jäänyt aikas vähälle huomiolle taasen. Olin pari viikkoa korvatulehduksessa, joka oli muuten ihan kamala ja sitkeä tauti. Multa meni kaksi agilityviikonloppua sivusuun ja samalla iski agimasennus. Nyt ei ookaan kisoja oikein tiedossa. Koirista Ama ja Kuje kävi kyllä kisailemassa, Pilan tuloksiin merkittiin POISSA, joka onkin sille yleisin tulos tällä hetkellä. V tehtaili Aman kanssa oikein hienon nollankin, että koirilla meni hyvin. Kuje jopa starttaili kahden eri ohjaajan kanssa.

Sen jälkeen kun palasin sairaslomalta töihin, niin en muuta oo tehnykään. Viikonloppu meni töissä ja tahti jatkuu torstaihin asti. Torstaina pitäisi talkoilla seuran kisoissa ja sit taas perjantaina töihin. Hohhoijaa. Vaan pitää nyt painaa ennen kesälomaa, että saisi kerättyä remonttikassaa. Jahka heinäkuu alkaa, niin sitten on aikaa lomailla koko kuukausi.

Kai tässä pitäisi pikkuhiljaa herätä kesään. Silloin kun vaivuin sängyn pohjalle oli ihan talvi, satoi jopa lunta samalla viikolla. Ja kun vihdoin nousin, niin onkin ihan kesä ja puut täynnä lehtiä ja ihmiset sortseissa. Vielä en oo viikossa päässyt mukaan kesään, mutta eiköhän tässä pikkuhiljaa taas nousta. Agitreeneihinkin oon päässyt ja maistui niin mannalta pitkän tauon jälkeen.

Talolle ois jonkun verran remonttisuunnitelmia hahmoteltuna. Saapa nähdä kuinka montaa niistä tänä kesänä lähdetään toteuttamaan. Todennäköisesti sähköt on pakko toteuttaa, pihan laitto ois se mitä eniten haluaisin (siis agikenttä ja salaojat, kasvihuoneen suhteen oo valmis odotteleen) ja ulkokuoren uusiminen ois pihaa välttämättömämpi, toinen päätyseinä kun on aikas kärsineen näköinen. Uusi varasto pitäisi saada talven aikana kaatuneen tilalle. Kylppäri pitäisi tehdä loppuun, se on yhä vaan kesken, kun ei olla löydetty täydellistä kaapistoa. Niin ja kun aletaan miettiä, niin pitäisi päättää mitä tekee sen takan suhteen, ottaako vai eikö, joka taasen vaikuttaa siihen, että keittiö pitäis laittaa uusiksi. Niin ja yläkerta ois kiva saada inhimillisen näköiseksi, mutta sitä ennen pitäisi tietää, että tehdäänkö katolle jotain vaiko ei.

Eipä lopu omakatitalossa hommat. Tähän mennessä oon saanut hankittua olkkariin uuden kesämaton. Alkuhan sekin ;)

Pila 2 vee

Onnea Kujeen lapsille Jermu, Jippo, Tikkis, Jekku ja Pila :)

Ohjatut treenit: Niinun viimeinen valmennuskerta

(Frida on taitava pieni putkikoira ;) )

Tiistaina oli Niinun viimeinen valmennuskerta. Olin aikas kamalassa flunssassa. Amandan kanssa meni ihan kivasti, mutta Pilan kanssa ei oma keskittymiskyky oikein tahtonut flunssan alta enää päästä esiin. Oli vähän turhauttavaa säätämistä, kun en millään saanut ajoitusta toimimaan. No toisaalta tietääpä mitä treenata. Samaa ongelmaa on Aman kanssa, mutta Ams antaa paremmin anteeksi osaan sen kanssa ajoittaa edes hiukan paremmin.

Kaikkineen tästä valmennuskaudesta on jäänyt aika sekavat fiilikset. Toisaalta koen oppineeni paljon, toisaalta tuntuu että paljon jäi puuttumaan. Projekti jatkunee ensi syksynä ja näillä näkymin ajattelin pyrkiä mukaan.

Ensi viikolla meillä alkaa kesäkauden treenit Amandalla Minnan koutsauksessa ja Pilalla Sannan. Odotan innolla ja toiveikkaana.

Kätilöimässä: Wilman synnytys

Vappuaattona olin vahtimassa, ettei Wilman synnytys käynnistyisi ja Vappupäivänä menin sitten katsomaan, joskos synnytys jo käynnistyisi.



Oli ihan mielenkiintoinen verrattuna Chilin ja Kujeen synnytyksiin, kun Wilmalta oli ekan pentueen aikaan otettu ylös lämpöjä ja samoin tässä toisessa. Ja kun oli vanhat lämpömittaukset ylhäällä, niin pääsi hyvin vertailemaan miten samaan tyyliin synnytys eteni.



Wilman avautumisvaihe oli pitkä. Odottavan aika on melko loppumattoman tuntuinen kun aamulla aloitettiin odottelu ja yhdentoista aikaan illalla syntyi ensimmäinen pentu. Lopuista ei sitten vappupentuja tullutkaan.



Ensimmäisen ja toisen pennun välikin venyi pariin tuntiin. Wilmalla ei tuntunut olevan minkäänlaista kiirettä näissä asioissa. Kolmannen välikin taisi olla tunnin tienoilla, mutta sen jälkeen pentuja syntyi nopeammin aina sinne seitsemänteen asti.












Tässä vaiheessa Wilma pestiin ja pentulaatikko siivottiin. Väsyneiden ihmisten uinahtaessa hetkeksi oli Wilma kuitenkin synnyttänyt vielä kahdeksannen pennun. Siellä se oli tyytyväisenä aamulla porskuttamassa muun joukon jatkona.



Synnytys kesti aika pitkään, mutta onneksi kaikki muuten sujui helposti. Kaikki pennut vaikutti oikein elinvoimaisilta ja Wilma niitä innokkaasti hoivaili. Melkoinen poikakatras kun tuli 6 kuusi poikaa ja 2 tyttöä.



Tytöt ovat melkein samanväriä, kolmantena syntyneellä pennulla on selässä valkoinen kolmio, joka viimeisenä syntyneeltä tyttöseltä puuttuu.



Pojissa sitten onkin aikas laaja värivalikoima tummasta vaaleaan.



Oli kyllä hieno kokemus päästä seuraamaan. Kiitoksia kovasti koko Lepolan perheelle :) ja Wilmalle toki myös :)

Koiravahtina

Eilisen olin koiravahtina. :) Aikasmoinen masu on vielä Wilmalla.