Mikä ihmeen Tapa?

Jaa pitäisikö sitä kirjoittaa muutama sana pennustakin. Kummasti moniin lukemiini blogeihin on tullut hienoja esittelyjä uusista vauvoista, mutta täällä ei taida lukea yhtään mitään. Vaan eipäs Pilastakaan mitään suurempaa tainnut olla. Ne vaan tupsahtaa mukaan elämään. Käytiin tänään moikkaamassa kasvattajia ja selvisi, että Tapan sisaruksista kahdella, Pulmulla ja Rufsenilla, on esittelyjä netissä, joten tunnontuskissani ajattelin, että täytyy itsekin jotain raapustaa.

Pidemmän aikaahan Tapa on jo roikkunut porukan mukana. Se on ehtinyt olla agileirillä ja tehdä parikin reissua Ouluun.


Pila on alusta asti rakastanut Tapaa aivan suunnattomasti. Pila otti heti Tapan leikkikaverikseen. Aamuisin vähän hoivaillaan ja päivisin (sekä toisinaan myös öisin) leikitään ja opetellaan juttuja. Kaikki Pilan opettamat jutut ei ole ihan viisaita, kuten esim. se että leikkiessä pitää haukkua. En tajua miksi se opetti sen pennulle, koska se ei kuitenkaan itse leiki haukkuen.


Tapa on ehtinyt jo useamman kerran tutustua myös veteen. Se on tipahtanut sitten useampaan kertaa. Hyvin pentu ui. Itse se ei vielä veteen hingu, mitä nyt kerran juoksi vahingossa lelun (ja Pilan) perässä.


Leluista Tapa tykkää. Se on ihanan innokas ja leikkii mielellään. Kovinkaan paljon ei olla mitään harjoiteltu, ja leluilla leikkimistäkin lähinnä vaan pihassa. Pikkuhiljaa pitäisi ottaa Tapan treenilistalle leluilla leikkiminen eri paikoissa. Ahnekin pentu on eli helppo nameilla palkattava.


Pihassa Tapa on pari kertaa mennyt putkeen. Ei käskyllä, lähinnä lelun perässä tai sitten ihan vaan saadessaan hepulin. Toiveissa olisi saada Tapasta V:lle uusi agilitytoivo, mutta aika näyttää mitä pikkuneidosta kasvaa. Mitä agilityyn liittyen oikeasti ollaan vähän harjoiteltukin on alastulon oikean paikan naksuttelu, mutta ei Tapa sitäkään vielä oikeasti osaa, kunhan tyytyväisenä mussuttaa nameja takajalat kontaktilla.


Koska Tapa on sijoituskoira, niin seisomista on näyttelyitä varten harjoiteltu, mutta se sujuu vielä aika kehnosti. Paikoillaan pysyminen ei Tapasta ole lainkaan kivaa. Se viilettää mielummin pitkin poikin pihamaata ja kiipeilee jossain.


Korvat höröttää milloin mihinkin suuntaan. Tähän mennessä ne on olleet nyt neljänä päivänä teipissä. Teippauksen jälkeen asettuvat viikoksi ennenkuin muuttuvat taas pystyiksi. Partaakaan ei kovin paljon ole, että saa nähdä minkälainen kehien kaunotar sieltä oikein sukeutuu. Ehkä Tapa voi yrittää hurmata iloisuudellaan, sillä tähän mennessä se on hyvin tepsinyt kaikkiin vastaantulleisiin ihmisiin. Tapa on tähän mennessä sosiaalisin länderipentu mitä meillä on ollut. Toivottavasti pysyy yhtä sosiaalisena jatkossakin.


Iloisesti Tapa kulkee myös mukana matkassa. Laumaan se sopeutui ihan heti. Toki meillä tytöt on tottuneet ottaan vastaan toisia koiria, joten niilläkään ei ollut mitään Tapaa vastaan. Vieraisiinkin koiriin on tullut tutustua, vähän ne aluksi tuppaa jännittämään. Siinä alkaa näkyä länderimäistä varautuneisuutta, sillä aikansa oltuaan Tapa kyllä sulaa ja leikkiikin vieraiden koirien kanssa.


Aika näyttää mitä Tapasta kasvaa. Nyt se on suloinen pennunviikare, välillä niin ihana ja kiltti, välillä melkoinen riiviö. Riiviöimäisyys on tässä viikojen varrella vaan kasvanut, mikä on oikein lupaavaa. ;)

Kesän näyttelyt

Tämän kesän näyttelykiertue on nyt ohi. Eipä me käyty kuin kolmessa näyttelyssä. Kuje pääsi Kemiin ja Ouluun. Pila samoin, mutta Ouluun kahtena päivänä, joten sille näyttelykäyntejä kertyi kolme. Kemistä tytöt saivat EH:t ja Oulussa lauantaina kumpikin sai ERIn. Pilalle tuli lisäksi SA ja se pääsi paras narttukehään norjalaista koiraa vastaan. Samainen koira oli myös sunnuntaina Oulussa kisakumppanina ja päihitti Pilan molempina päivinä.


Pila LA AVO ERI1, SA, PN2, vara-SERT, vara-CACIB & SU AVO ERI1, SA, PN2, SERT, vara-CACIB

Onneksi siellä oli tänään seuraa, sillä kehä oli (ilmeisesti kirjoitusvirheen vuoksi) todella paljon myöhässä. Tulipa höpistyä englanniksi länderijuttuja, joten aika kului paljon mukavammin. Onni oli myös ettei sunnuntaina lauantain tapaan satanut.Vaikka näyttelyissä oli ihan mukavaa ja esiintymiset sujui hyvin, niin myönnän että olisin mielummin ollut seuraamassa agilityn mm-karsintoja Seinäjoella. :D Siellä olisi nähnyt enemmän ländereitäkin.

Tänä vuonna ehkä mennään vielä Voittaja-näyttelyyn. Ehkä. Tai HeWiin. Siellä näyttäisi olevan pentu-luokka joten Tapakin pääsisi ensi kertaa kehiin ja sillä varjolla voisi ottaa Pilankin mukaan. Noin muuten taidetaan keskittyä taas agiin.

Meillä haukutaan vieraat pystyyn

Joopa joo. Meillä totisesti vieraat ensin haukutaan ja sitten vasta tuumitaan, että onko edes tuttuja. Kaivurimies numero 532 oli ensimmäinen, joka lopulta tuli pihaan asti ihan vain kuunnellakseen haukkuja. :D No ilmeisesti siitä huolimatta olisi valmis kaivelemaan pihaa nurin. Joten siltä osin remontti ikäänkuin edistyy. Sähkölaitokselle piti muistaa lähettää joku lappunen, joten siltäkin osin ehkä edistytään, koska lappunen tuli kiikutettua postilaatikkoon.

Shoppailun huumassa kylppärikalusteiden lisäksi tuli ostettua sänky. No niin nyt on makuuhuonekin sitten kalustettu. Muuta sinne ei juuri mahdukaan. Kylppäriin on ostamatta vielä kattopaneeli ja kaapisto, muuten alkaisi olla suurin osa hankittuna. Vihdoin. Enpäs kauaa miettinytkään. Se, että koska noi ostetut kalusteet menee paikoilleen onkin toinen juttu. Mutta ehkä meillä parhaassa tapauksessa on lavuaari ihan vessassakin ennen töiden alkua.

Piha rehottaa. Yritäpäs ottaa kuvaa koiranpennusta kun ruoho on melkein pidempää mitä pentu on korkea. Ruohonleikkuria kun ei vieläkään ole tullut ostettua.

Episnolla

Eilen käytiin tiistaitreenien sijaan epiksissä Sastamalassa. Pila oli ilmoitettuna kerran mölliradalle ja kaksi kertaa kisaaviin. Amanda oli kerran mun kanssa kisaavissa ja kerran V:n, koska päätettiin pitää kisa kumpi ohjaa nopeamman ajan sen kanssa.

Mölliradalta ei oltaisi kuitenkaan saatu tulosta, joten päätin että palkkaan kontaktit. Ne oli vähän laiskanpuoleiset, mutta Pila pysähtyi sinne ihan oikein. Möllirata oli eka rata, joka ollaan kisattu virheettä, jos ei nyt oteta huomioon hyllyä palkkaamisesta.

Video

Kisaavien radalta ei valitettavasti ole videomateriaalia, kun ei ollut enää kuvaajaa. Ratapiirros näytti suurinpiirtein tältä:

(18 esittää keinua ja mittasuhteet on mitä on)

Kisaavien radalla menin ensin Amandan kanssa. Olipahan vaikeeta. En osannut ohjata niin tippaakaan. Amanda pysähtyi niin hienosti kontakteille, jos oisin ollut älykäs olisin palkannut sen. En osannut odottaa sen pysähtyvän, joten rytmitys katos heti puomin jälkeen. Ajaduin ihan väärään paikkaan ja sitten sain sen heitettyä 8 hypyn ohi. Kamalaa menoa, oikeasti tosi kamalaa. Tuntui että ois tarponu suossa ja ohjannu purukumia joka venyy ja vanuu minne sattuu. Ama-raukka, ei ollut nyt koiran arvoista ohjausta ensinkään. Amandan tulos oli vitonen ja yliaikaa. Voitettiin tosin V, joka päästi Aman karkaan A:lle 10 hypyltä.

Pilan eka rata oli kaaos. Ajattelin ottaa sen samanlailla kuin Amandan, mutta ei ihan toiminu vaan Pila syöksyi puomille. Puomilta se taisi sännätä vielä putken vääräänpäähän ja vasta sen jälkeen pysähdyttiin miettiin, että niin mitäs pitikään tehdä. Koira oikeaan päähän putkeen ja puomille. Puomilta ajattelin ottaa 4 hypyn pakkovalssilla. Joo... En sitten ohjannut tarpeeksi ja Pila syöksyi puomilta putkeen ja kun vaan jäin seisoon, niin tuli hypyn kautta takas puomille. Taidettiin tehdä tääkin varmaan kahdesti ennenkuin pakkovalssi onnistui. Seuraava virhe tuli kun käskytin pikkaisen turhan napakasti "tässä" 11-hypyn kohdalla. Pila pysähtyi hypyn eteen ihmeissään. Mutta hei, se ei ampunu A:lle vaan kuunteli!! A:n jälkeen tehtiin hieno jaakotus hypylle, mutta muurilta Pila valui pikkaisen kauas ja tuli kepeille väärään väliin. Tän korjaamista se ei enää kestäny vaan puras. Ärähdin ja korvat palas samantien. Loppurata taidettiin suorittaa oikein.

Uusintakierroksella oltiin medien viimeinen koirakko. Ja tehtiin nätti nolla :D Meidän ensimmäinen ikinä. Vaikka olikin epiksissä ja uusintakierroksella, niin oli silti huimaa. Alun otin erilailla ja se toimi hyvin. Pakkovalssi 4 hypyllä meni kerrasta oikein nyt kun ohjasin. Käänsin Pilaa vähän turhankin paljon hypyillä ennen A:ta, mutta se haki käskyllä kontaktin vaikka mun linja oli jonnekin keppien keskelle. Jaakotuksen jälkeen muistin muurilla ottaa Pilaa vähän lähemmäs, niin haki kepit oikein. Loppu meni samaan tyyliin kuin ekalla kierroksella. Aikaa meillä taisi palaa kontakteilla jonkun verran. Vaikea sanoa kun ei oo videota. Pila teki nyt nopeammat kontaktit, mutta seisotin sitä niillä joka kerta ja nollasin ajatuksiani. Tultiin kummiskin kolmanneksi ja voitettiin neljänneksi tullut Kuje ja V, jotka nekin teki nollan.



Nyt tuntuu, että Pilaan alkaa saada vähän otetta. Sen sijaan en osaa sitten ohjata Amandaa ensinkään. Ilmeisesti mun aivot ei tarpeeksi suuret käsittelemään kahden erilaisen koiran ohjaamista. Onneksi ne on ihan eri luokissa.

Lomareissu kuvin

Kesäloma tulvillaan leikkiä


Uimista


Leikkejä


Uimista


Shoppailua


Uimista


Kaverien tapaamista


Niin ja ehkä vähän veteen säntäilyä


Ja kotona sitten väsyttää...

Tiistaikisat Oulussa

Agileiriltä suunnattiin Ouluun kisaileen ja kesäloman viettoon. Ama ei juoksun vuoksi päässyt maanantaina startteileen. Toisaalta oli tosi kiva olla vaan katsomassa. Kujeelle hyppikseltä harmittava vitonen kiellosta joka oli selkeä ajatuskatkos. Agirata meni hyllyksi, mutta koska kontaktit otettiin oikein Kuje ansaitsi makkaran.

Tiistaina starttasi Pila ykkösissä. Jarmo Jämsällä oli aikas kivan tuntuiset radat, vaikka hyppiksen rataan tutustuessa olikin sellainen olo, että en tiedä miten ohjaan. Mutta me aletaan Pilan kanssa kehittyä ja ehkä pikkuhiljaa löydän oikean tavan ohjata. Rata oli ehkä meidän paras tähän asti siitä huolimatta, että seisoin tiellä ja huidoin niin, että rima tippui ja takanaleikkaukset oli tuskaisen myöhässä. Tehtiin kuitenkin luokan nopein aika ja rimasta huolimatta päästiin kolmanneksi.

Video

Agiradalla tiesin, että on aika iso riski, että Pila karkaa A:lle ennenkuin sinne pitäisi mennä. Olin nähnyt miten mini-luokassa joku sinne kirmasi. Ja silti kuvittelin, että pelkkä tässä-sana ennen hyppyä riittäisi. Joopa joo, Amanda ois kääntyny... Mutta siis olin ohjaamassa Pilaa, joka lukitsi jo heti A:n nähdessään sen, varsinkin kun mun hartiat vielä osoittaa ihan oikeaan suuntaan. Ihan turha kiljua, mutta kiljuinpa silti. Ihan kivat kontaktit, tulipa seisotettua oikein kunnolla, ja olen oikein tyytyväinen keppeihin. Koira on hieno, ohjaaja ei ihan vielä osaa.

Video

Leiriltä tarttui sellainen mukavan leppoisa fiilis, joka kantoi kisoihin asti. Tuntui hyvältä mennä Pilan kanssa. Mä niin tykkään tuosta koirasta! Nyt tekisi mieli kisata lisää, mutta näillä näkymin ei päästä ennen elokuuta minnekään. Ja jossain vaiheessa syksyllä tietenkin alkaa juoksutkin. No mikäs kiire meillä.

Agilityleirillä

Terrimonsterien ensimmäinen, mutta ei toivon mukaan viimeiseksi jäävä, agilityleiri järjestettiin 1-3.7 Pöytyällä Kuralan kartanotilalla. Amanda ei juoksuisena saanut osallistua, joten meillä oli mukana Kuje, Pila ja Tapa. Ams sai viettää viikonlopmuiun hoidossa ja oli kuulemma ollut oikein hyväkäytöksinen neiti.



Perjantaina leirillä lähinnä tutustuttiin ja juteltiin. Pentuja oli Tapan lisäksi iso joukko. Ohjaajia oli paikalla viitisentoista, mutta aika monella oli koiria useampi kuin yksi. Kauhean helposti koirat tulivat toimeen. Meillä oli länderit pääasiassa irti, oli niin kätevää kun kaikki koirat tuli toimeen keskenään. Pila jäi monta kertaa Tinka-sheltin kanssa samaan huoneeseen odottelemaankin.





Lauantaina kouluttajana toimi Eva Lacnakova. Koulutus oli englanniksi mitä vähän jännitin etukäteen. Pari ekaa kierrosta olin taas vähän jäykkänä, mutta Eva oli oikein hyvä ja ihanan positiivinen kouluttaja. Päivän toisella koulutuskerralla ei enää mitenkään pystynyt olemaan jäykkä sillä treenasimme kaatosateessa ukkosen välkkyessä ympärillä. Aika ikimuistoista ja ehkä koko viikonlopun parhaat suoritukset tehtiin siinä treenissä.



Evalla oli mielenkiintoisia harjoituspätkiä, sekvenssejä. Sama rata tehtiin joka kerta eri tavoin. Juuri kun koira kuvitteli tietävänsä miten homma menee, niin muutettiin. Pila tosin ei vaihtanut aina vaan karkasi mm. putkeen siitä huolimatta ettei sitä enää seuravassa pätkässä ollutkaan. Me tehtiin oikein hienoja onnistuneita päällejuoksuja ja mut pakotettiin tekemään kauheen pelottavia persjättöjä, jotka kyllä toimi kuin häkä. Ja Eva onnistui saamaan mut liikkumaan mikä oli ihan uskomatonta. Tietty se vaati vähän uhkailuja, mutta liikuin lopulta :D





Sunnuntaina kouluttajana toimi Esa Lehdistö, jolta olta oltiin jo aikaisemmin saatu ratapiirros. Se näytti aivan kuollettavan vaikealta, mutta loppujen lopuksi olikin ihan mentävissä. Koko rataa ei todellakaan päästy Pilan kanssa, mutta saatiin ihan hyviä pätkiä. Tässä koulutuksessa oli jo todella rento ja varma olo. Mä aina jännitän vieraita kouluttajia, mutta nyt ei jännittänyt tippakaan. Toki sillä ettei yöllä ollut tullut montaa tuntia nukuttua ja oli muutenkin aikas puhki oli vaikutusta. Esan koulutus oli perinteisemmän suomalaista. Jäi sellainen olo, että voisi enemmänkin olla Esan koulutettavana.





Leiri oli aivan mahtava. Tosi hauskaa viettää viikonloppu hyvässä seurassa ja samalla saada hyvää koulutusta ja paljon, paljon erilaisia vinkkejä. Leiriltä suunnattiin nappaan Ama mukaan ja jatkettiin Ouluun.

Kesäloma!!!

Kesäloma alkoi :)

Nyt nokka kohti agileiriä.

Univelkoja

Tuntuu, että viimeksi olen nukkunut hyvin Kipalassa kasvattitapaamisen jälkeen. Sen jälkeen on yöunet jääneet aina vain lyhyemmiksi ja lyhyemmiksi. Oih mikä ilo, että on juhannuksen vuoksi pitkä viikonloppu. Sai nukkua :D



Amandakin aloitti maanantaina juoksut ja kesälomasuunnitelmat selkiytyi asteen verran. Pila ja Kuje pääsee agileirille ja kisailemaankin, mutta Ama saa mennä hoitoon. Sen pitemmälle suunnitelmat ei sitten edenneetkään kuin ekat viisi päivää. No eiköhän sitä lopuille kolmelle viikolle jotain keksi. Ainahan sitä voi vaikka lepäillä.



Talossa osa nurmikosta katosi miehen ja trimmerin toimesta. Sisälläkin tapahtui ja keittiöön tuli portti. Tosi kätsyä, nyt kun vielä oppisi laittamaan portit kiinnikin, jos ei halua koirien keittiöön menevän. Juhannuksen kunniaksi käytiin saunassakin pitkästä aikaa. Polttopuiden puute kun on vähän vaikeuttanut saunomista. Pihasauna on oikea ilo ja tytötkin tykkää. Amandaa ei meinannu saada saunasta poiskaan.



Ensi viikko menee päiviä laskien. 4 työpäivää ennen lomaa.

Ohjatut treenit: sujuvaa menoa

Tiistaitreenit oli taas antoisat. Minna oli yhdistellyt sm-kisojen radoista pätkiä mukavaksi radaksi. Oli kuulemma liian helppo harjoitus meille, mutta oli tosi ihanaa kerrankin tehdä sellaista treeniä missä sai paljon onnistumisia. Teki itsetunnolle oikein hyvää. :) Ama oli ihana ;)

Virheitä tuli lähinnä sellaisista kohdista missä vaan luotin ja jätin ohjaamisen kesken. Lopuksi otettiin keppejä niin että edessä oli pöydällä namiautomaatti. Tein jopa onnistuneen takanaleikkauksen. Yritetään nyt saada näillä kepit+kontaktipalkka yhdistelmillä vauhtia ja iloa Aman keppeihin. Kotiläksyksi ennakoivia valsseja yhdellä hypyllä ja iloisella palkalla. Meidän hypyt valuu liikaa. 

Pilan treeneistä mulla on videomateriaalia. Sannalla oli kaksi erilaista pätkää, taas sm-kisojen vaikutuksia koottuna. Ensimmäinen oli oikein kivan tuntuinen, toisella aavistelin vaikeuksia päällejuoksujen kanssa ja eihän ne oikein toimineet. Lopulta saatiin päällejuoksu toimimaan, tai ehkä se oli enemmän takaakierto ja veto- tyyppinen ratkaisu, mutta sen jälkeen en saanut Pilaa kepeille mitenkään päin. Ei vaan osannut sijoittua, ei niin millään. Pilan treenilistalle päällejuoksut. 

Ekasta pätkästä onnistunut suoritus:

Video

Toinen pätkä, jossa ei vaan ohjaaja osaa muurin jälkeen
Video

Pilan kontaktit on kivat :) Vieläkin ne on kesken, sillä mun jäädessä taakse ei mene loppuun asti vaan jää tuijottelemaan, mutta ohi juostessa pysähtyy hyvin. 

Synttärilahja

Miniläppärin lyhyt elämä

Miniläppärit ei todellakaan ole kovin pitkäikäisiä kapistuksia. Ainakaan mun käytössä tai mulle sattuneet tapaukset. Ensimmäinen Acer meni heti vaihtoon. Mukava vaaleanpunainen söpöstys, joka oli pakko vaihtaa valkoiseen versioon, koska vaaleanpunainen ei lähtenyt asentumaan. Valkoinen oli pitkäikäisempi versio ja jaksoi vuoden päivät ennenkuin lyhistyi.

Asus on tähän astisista sitkein (puolitoista vuotta kesti kannettavana). Se sitkutteli hajonneella näytölläkin pitkän tovin, kunnes lähti huoltoon. Huollosta pinkki Asus palautui toimivan näytön ja hajonneen akun kanssa. Kiva huolto, kun tuhosi akun ja korjaamaan eivät suostuneet. Läppäri toimii moitteettomasti verkkovirralla, mutta ei se enää ole kannettava. Todella raivostuttavaa. Uuden akun osto ei onnistu, koska koneessa ei ole irtoakkua ja huolto maksaisi enemmän kuin uusi kone.

Joten ostin uuden miniläppärin. Samsungin versio kesti päivän. Lähti hajoneen hiiren vuoksi huoltoon. Parissa viikossa huollosta saapui uusi kone. On nyt kestänyt kaksi päivää. Windowsin versio 7 starter on muuten ihan susi. Epäsuosittelen. Taustakuvaakaan ei pysty vaihtamaan. Katsotaan kauan tämä viides kokelas selviää.

Kesäloman odottelua

Tai jos tulis edes huominen. Ois vapaapäivä ja pääsisi Kipalaan. Alkaa jo työrupeama painaa ja lähestyvä kesäloma tuntuu jo työmotivaatiossa.

Kesäloma suunnitelmat on auki yhä vaan. Kuje aloitti juoksut ja nyt ois hauska tietää, että koska ne loppuu. Loppuuko niin ajoissa, että päästään agileirille. Aloittaako Ama juoksut? Varmaan, mutta koska. Noilla juoksuilla on kovin iso ja määrävä osa nartun elämää hallinnassa. Jälleen kerran mietiskelen, että oisko syytä leikkauttaa neitoset. Eipä tarttis miettiä, että koska pääsee ja minne.

No näyttelyiden osalta ei juoksut vaikuta. Pila ja Kuje on ilmoitettu Kemiin ja Ouluun missikisoihin. Pitäis varmaan treenata. Pilan kanssa ollaan vahvistettu viime aikoina istumista, niin ettei se varmaan osaa enää seistä ollenkaan. Ravi on satunnaisesti treenattu, mutta kovin on vaikeeta. Pilan mielestä paras tapa liikkua on päätön ralli. Kuje ravaa yleensä oikein sievästi, mutta seisoo kuin vanha lehmä, jos ei sitten istu. Että kovin korkein odotuksin ei näytelmiin mennä.



Agilitya ei ole tehty. No jos ei lasketa satunnaisia kontakteille pysähtymisiä ennen lenkille lähtöä. Sekin tosin lähinnä vaan mun verenpaineen nostatusta, kun kaikki pysähtyy minne sun sattuu, jos pysähtyy, ja vähintään siinä vaiheessa kun kiskon hiuksiani epätoivosta niin säntäilevät edestakaisin kuin hyvittelevät länderit. Argh! Miksi edes yritän?



Talossa uudistukset tapahtuvat hitaasti. Salaojia ei vissiin sittenkään tarttis tehdä. Tehdäänkö sittenkin vaiko eikö. Ei tiedä. Kaivurimieshäiskänen on kovin kiireinen eikä ehdi katsomaan pihaa ja tekemään tarjousta. Piha rehottaa odottaessaan. Ruohonleikkuri on rikkisärki. Nököttää litsaantuneessa vajassa, ja voikukat valloitti pihan sillä välin. Enää niihin ei edes ruohonleikkuri pure, kohta tarttee jonkun raivauskoneen varmaan. Kuulemma asia on hoidossa.

Jotain sentään on tapahtunut. Meille tuli olohuoneen ja keittiön väliin kiinteä portti. Samanlainen pitäisi vielä saada eteisen ja keittiön väliin. Se, on vielä vähän kesken. Ja niistä tulee kuulemma oikein nätit, kunhan maalaa. Koska maalaus tapahtuu jäänee mysteeriksi. Yhtä kaikki, portti on paljon kätevämpi kuin edeltäjänsä. Toivottavasti keittiönportti valmistuu piakkoin sekin.

Piupaupou kävi katsomassa Wilman wauvasia. Mulla olisi siitä kamerassa kuvia, mutta ne nyt on siellä kamerassa. Ostin uuden miniläppärin, joka meni heti seuraavana päivänä huoltoon. Ei tunnu kovin kannattavalta ostokselta.... Käyttöjärjestelmäkin on ihan susi, ei pysty edes taustakuvaa vaihtaan. Tarkoitus oli ruveta käyttään sitä ja siirtää kamerasta kuvat sinne uuteen miniin, mutta eipä nyt pysty. Harmillista.

Onneksi heinäkuu lähestyy, ja sitten on koko kuukausi lomaa. Sitä odotellessa..

Epistelemässä

Pilan kanssa käytiin perjantaina epiksissä. Mulla on jotenkin tässä viime aikoina noussut kynnys lähteä Piun kanssa kisaamaan. Kyse ei ole siitä etteikö koira ois taitava ja osaava. Sillä Pila on ihan mieletön, sillä tahto tehdä ja se osaa. Mutta oma ohjaus on niin masentavaa. Surku tulee kun katsoo videota. Huoh, mitä räpellystä taasen. En ehkä koskaan ole kuulutkaan juoksemisesta ja ohjaaminenkin on aikas tuntematon käsite.

Ekalla kerralla ohjasin fiksusti renkaan ohi. Oikein osoitin selvästi renkaan ohi ja Pila, kun ei hae rengasta samaan tyyliin kuin Ama, niin meni kuten ohjasin. Ja päästin väärään päähän putkea ja ohjasin ylimääräsein hypyn saadakseni sen takaisin oikeaan päähän putkea. Takanaleikkaukset oli myöhässä, myöhässä, myöhässä, mutta se olikin sellainen testi, että uskallanko radalla leikata takana ja mhttp://www.blogger.com/img/blank.gifitä sillon tapahtuu. Kontaktit toimi, kepit toimi. Pila pääsi kaksi kertaa hyppimään, mutta ei purrut. Video

Toinen rata oli parempi. Renkaan otin erilailla, A:lta kutsuin läpi. Vähän löysästi vekkailin puomille, mistä ylösmeno-vitonen. Videolla näyttää siltä, että osuisi, mutta ei se munkaan mielestä siihen osunu. Pistän kyllä tuon omaan piikkiin. Ja jälleen virheen jälkeen pakka hajosi sen verran, että en puomin jälkeen ohjannut kunnolla ja Pila ei osannutkaan rataa ulkoa ja mennyt muurin jälkeen hyppyäkin. Jos oisin ajatellut paremmin oisin nyt kokeillut eri ohjausta loppupätkään, mutta enpähän ajatellut. Keinulla sentään tajusin kokeilla, että lähteekö väärällä käskyllä kontaktilta. Ei lähtenyt, pysyi hienosti. Pilalle pisteet, ohjaajalle miinukset. Video

Ohjatut treenit: helleliitoja

Lauantaina Ama ja Kuje osallistui Stenbergin Heinin koulutukseen. Aman kanssa ois treeniaikaa ollut vartti, mutta se jaksoi ekat viisi minuuttia ja oli sen jälkeen ihan kuollu. Ehdin tekeen vaikka ja mitä kun koiran vauhti oli kävelyä. No oli kuumaa ja onnistuin polttamaan itsenikin pahasti, että Amaa ei voi syytellä väsymisestä.

Muuten Heinin koulutus oli kiva. Paljon jäi mieleen juttuja. Rata oli mielenkiintoinen ja kivasti oli erilaisia vaihtoehtoja ohjaukseen. Mun suurin puute oli taas oma vauhti. Ihme hipsuttelua, enkä pääse siitä eroon.

Tiistaina Ama pääsi kuokkimaan Sannan treeneihin kun meiltä oli omat peruttu. Mä niin olen tykännyt tuosta Salen ryhmästä. Sanna on kertoo selkeästi asiat ja on kouluttajana innostava. Tällä kertaa kuumuuden vuoksi tehtiin pientä pätkää. Toisena oli keppitreenit, johon oli liitetty ohjauksena todella vaikea persjättö sekä poispäinkäännös. Pila oli Amaa parempi, johtuen ehkä siitä että luotan sen keppeihin enemmän. Sannalla oli ehdottaa kokeilemisen arvoinen vinkki Aman keppeihin, sitä on pakko jossain vaiheessa kokeilla. Ohjauksena poispäinkäännös oli niiiiiiin miljoona kertaa persjättöä helpompi. Jälkimmäistä ois syytä treenata lisää...

Toinenpätkä oli A-putki-erottelu, välistäveto&jaakotus sekä pimeään putkensuuhun lähetys. Länderit valui hypyille, kun en vaan osannut kertoa välistävedon käännöstä ajoissa. Pilan kanssa sit liioittelin jolloin se tuli hypyn ohi. Ei rytmitys oikein toimi, enkä vielä ymmärrä miten Pilan kanssa tuollaiset ajoitetaan. Oispa syytä treenata lisää. Ihan vaan kahdella vierekkäisellä hypyllä.

Oli kivat treenit. Tykkään kovasti Sannan tavasta opettaa ja ryhmä sopii meille hyvin. Kotiläksyä saatiin taas, vaikka edellisetkin on yhä tekemättä. Joskos loppuviikosta virittäisi radan pihaan ja tekis läksytkin.

Suurin pohdinnan aihe on omalla kohdalla tuo karmee hipsuilu ja varominen. En uskalla, osaa, pysty liikkumaan kunnolla. Ohjaus on keskeneräistä kun kaikki asenne puuttuu. Tiedä mitä siihen keksisi. Koirien kanssa kesän panostus ois keppien ja kontaktien parantamiseen.

Kesäisiä kuvia

Kesäkuu

Onpas kesäistä. Koiratkin on päivälenkillä aivan puhkipoikki kuumuudesta. Varmaan pitäisi aikatauluttaa metsään meno iltaan. Eka reaktio vapautus-käskyn jälkeen on silti päätön kaahaaminen.



Olin ihan positiivisesti yllättyny kuinka hyviä kännykkäräpsyjä iPhonella onnistuikin lenkillä ja pihassa napsimaan. Tai sit ne vaan tässä kännykässä onnistuu näyttää hyvältä ;)



Kesälle ja lomalle ois suunnitelmia, mutta ei vielä mitään ihan varmaan. Paljon on liikkuvia elementtejä aikataulussa. Jonkun kaivurimiehenkin piti tulla tekeen tarjous pihatöistä. Piti piipahtaa tänään tai tällä viikolla, mutta tuleekin sitten joskus. No, jos tässä jotain on talven aikana oppinu niin odotteleen. Kaipa kaikki sitten aikanaan...



Nautitaan kesäisestä säästä. Huomenna talkoileen ja lauantaina pääsee agikoulutukseen. Toivottavasti säät suosii.