Navigointia

Viikonloppu tuli taas vietettyä reissatessa. Lauantaina lähdin suunnistamaan Espooseen agitreeneihin ja sunnuntaina oli Janakkalassa läntsymestaruuskisat. Lähdin lauantaina liikkeelle siinä kymmenen aikaan, että ehdin varmasti ajoissa perille. Eka kerta yksin asuntoautolla eikä hajuakaan paljonko kauemmin sen kanssa menee aikaa.

Koska mun suunnistustaidot on.... omaa luokkaansa, otin tietenkin mukaan aina niin luotettavan iPhonen. Siitä löytyy kätevä kartta-sovellus, jonka kanssa voi suunnistaa helposti ja matkailuautossa oli jopa ihan varta vasten sitä varten suunniteltu teline.



Pysähdyin pikaisesti Ikeassa ostamassa tyynyn matkan varrelta. Siihen meni ehkä tunti. Olin siis tosi nopea. Hyvillä mielin huristelin Riihimäen abc:lle asti, jossa pysähdyin taukoilemaan. Mutta siellä tajusin unohtaneeni hammasharjan kotiin. No ei muuta kuin "kauppa" karttasovellukseen ja löysin ohjeet cittariin.



Kuvassa näkyvä sininen pallo on Ländermobiili ja sininen viiva on se mitä meidän pitäisi kulkea. Selvästikään en ollut ihan oikealla tiellä.



Ja hetken kierreltyäni, en vieläkään ollut oikealla tiellä. Lopulta päädyin RiMan hallille. Koska kaikki tiet vaan vievät kohti agilitya... Ja siellä selvisi että jos ajaa samaa tietä ihan eri suuntaan, niin löytää kaupan.

Shoppailun jälkeen totesin olevani nälkäinen ja käytin hyväksi matkailuauton keittiötä. Onko vähän siistiä, että voi tehdä ruokaa autossa.



Loppumatkalla eksyttiin enää joku kolme kertaa. AST:n kenttä oli tosi hankalassa paikassa. Ja sieltä Kipan luo mentäessä eksyttiin kerran koska itä- ja länsi -kyltit johtaa näemmä aika eri paikkoihin. Mutta ollaan tähän mennessä päästy aina perille, joskus toki vähän hitaammin. Tampere-Espoo välikin kesti vaatimattomat kuusi ja puoli tuntia.

Erilaista kokkausta

Tälläinen iltavuorosta aamuvuoroon viikonloppu on kovin lyhyt. Matkailuautolla ajelu lisää matkustusaikaa Oulun ja Tampereen välillä entisestään. Osaksi koska sillä ei pääse kovin lujaa ja toisaalta siksi, että sillä ei tee mieli ajaa kovin kauaa yhtä pötköä.



Kotimatkan aikana ollaan jo ehditty keittää ensimmäiset kahvit. Sain vinkiksi hankkia pressopannun, jonne vain laitetaan kuuma vesi ja purut. Tosi kätevä matkailuautossa kun vesi lämpiää kaasuhellalla. Ja jääkaapista saatiin maito, koska autossa on akulla toimiva jääkaappi. Toimii se myös normisähköllä ja kaasullakin, että valinnanvaraa kylmennykseen on.



Kahvit keitettiin Uljuan tekojärven luona. Koirat on tyytyväisiä pysähdyksistä kun ne pääsee jalottelemaan ja palloilemaan vapaana autossa.


Jyväskylän tienoilla iski nälkä ja oli pakko kokeilla kokkailla myös ekaa kertaa autossa. Oli niin hauskaa. :)


Länderit tottakai halus osallistua kaikkeen toimintaan. Erityisesti ruoan maisteluun.


Niin siis muut paitsi Tapa, joka joka pysäyksellä meni ekana varaamaan etupenkin. Sen mielestä se on vaan niin paras paikka. Hassu ipana :)

Kännyräpsyjä Oulusta

Toka yöpyminen

Koska eka yö Länder-mobilessa meni vähän valvoessa, päätettiin kokeilla vielä toinen yritys. Vaihtoehtona olisi ollut sisämajoitus porukoilla.



Nyt sotasuunnitelmana päätettiin ottaa kaikki koirat parvelle.



Alkuun kaikki menikin ihan hyvin, mutta sitten Tapa säikähti kattoikkunan verhon avaamista. Se saa aina joskus sellaisia pieniä paniikkikohtauksia. Juoksujen jälkeen tosin vähemmän kuin ennen. Koska nyt se ei päässyt pakenemaan yläkerran sängylle, mikä on kotona sen paniikkihuone, niin se katosi etupenkille, missä on sen mielestä asuntoauton paras paikka.



Loput kolme länderiä viihtyi parvella hyvin ja Tapsukin nukkui tyytyväisenä edessä, joten toka yö meni hyvin nukkuessa. Seuraavalla kerralla pitää katsoa haluaako Tapsu kokeilla parvea vai nukkuuko mielummin etupenkillä.

Eka "yöpyminen"

Länder-mobile starttasi perjantai-iltana töiden jälkeen kohti Oulua. Koirille ei vielä ole laitettu matkustuspaikkoja enempää kuin yksi häkki pöydän alle, joten kahdelle piti keksi joku paikka. Hätäratkaisuna tällä matkalla toimi vessa.



Vaikka koirien ilmeistä voisi muuta päätellä, niin ne viihtyvät vessassa paremmin kuin häkissä. Ollaan pysähtyessä aina vaihdettu koirien paikkoja, niin tulee vähän vaihtelua. Parit on kyllä pysynyt samana, sillä Tapa kiusaa Amandaa suukoilla, eikä sitä pysty vessaan komentamaan kunnolla, joten Aman hermojen vuoksi se on saanut olla Kujeen kanssa.



Pysähdyttiin yöksi jollekin pysähtymispaikalle noin puoleen väliin matkaa. Sellainen huomio, että kun matkassa on vessa, niin oishan se tietty kiva jos se toimis. Ehkä jossain vaiheessa... Jos vaikka hankkis niitä vessankäynnistelyaineita ja silleen.

Toinen huomio on, että ois vaan pitäny ottaa kaikki länderit parvelle nukkumaan, niin ois ehkä ollu paremmat mahdollisuudet yrittää nukkua. Ama pääsi vanhimpina viereen. Sitten Pila pääsi pompittuaan kymmenen minuutti ylös alas, koska alkoi vaikuttaa siltä että se vielä katkoo jalkansa yrittäessään hypätä sänkyyn. Kuje ja Tapa jäi alas ja ramppasivat pitkin poikin autoa ja toinen (veikkaan Tapaa) kiljui koko sen kolme tuntia joka ehdittiin "nukkua".

Sänky oli kyllä ihan mukava. Mulla oli vähän kylmä, joten toinen peitto ois ollu hyvä. Ehkä niistä kahdesta metelöivästä länderistä ois ollu enemmän hyötyä lämmittiminä. No ens kerralla kokeillaan nostaa kaikki sänkyyn.

Pila ja putket

http://www.youtube.com/watch?v=-5m97PNRhvY

:P eihän siitä voi olla tykkäämättä....

Asuntoautoilua

Eilen ajoin asuntoautolla ensimmäisen kerran. Oikein hienosti peruutin kuutisen metriä ja suoraan ojaan. Eipä ihan lupaavasti alkanut harjoittelu. Onneksi paikalle pysähtyi pari nuorta miestä kiskomaan auton ojasta ja matka saattoi oikeasti alkaa. Ajettiin kauppaan ja takaisin. Ja olipa jännittävää. Tänään menin ekaa kertaa koirien kanssa yksikseni "reissun". Ajettiin tietysti kentälle treenaamaan agilitya. Ihan hauskaa oli. Treenit oli kivat ja autoilutkin sujui. Jätin auton aurinkoon, eikä verhoistakaan ollut alhaalla kuin ison ikkunan suoja. Autossa oli silti mukava lämpötila. Eli uskaltaa hyvin jättää koirat sisälle. Varmaan saa viileämmäksikin kun jättää auton fiksusti ja laittaa kaikki aurinkosuoja sekä mahdollisesti availee ikkunoita. Tässä vielä vähän kuvia, kun äiti on toivonut niitä. Asuntoauto ulkoa päin Tervetuloa :) Sisältä Toinen kuva sisätiloista Keittiötä Synttärisankari Pila leikottelee parvella Amanda ja Tapa penkillä Kuje söpöstelee Yhteispotretti samalla penkillä

Vieraita

Viikonloppuna meillä oli vieraita, niin ihmisiä kuin koiriakin. Leela ja Camo on meidän koirille tuttuja, mutta Nala taisi olla uusi tuttavuus. Hyvin mahtui seitsemän koiraa taloon.

Viikonloppu meni aika hyvin agikisoissa talkoillessa. Ei paljon tarttenu vieraidenkaan viettää. Toivottavasti tulevat toisen kerran niin ehtii vähän enemmän höpistä. Nyt meni aika englantia takutessa.

Meillä oli kymppivuotiskisoissa kaksi ulkomaista tuomaria ja käytettiin puhumiseen englantia, vaikka toki ruotsalaistuomarin kanssa olisi voinut puhua ruotsiakin. Yllättävän hyvin sujui munkin osalta englannin puhuminen, vaikka pelkäsin sitä jo etukäteen kun olin joutunut jonkun vastaavan ratahenkilön tehtävään.

Oli mukavaa pitkästä aikaa olla mukana kisajärjestelyissä. Siinä saa aina uutta näkökulmaa ja oppii. Lisäksi tuomarit oli tosi mukavia tälleen työntekijän näkökulmasta ja seuran henki on niin hyvä, että talkoissa viihtyy, vaikka se onkin rankkaa ja on seuraavan viikon ihan poikki.

Mun tarttis vissiin pikkuhiljaa opetella ajamaan asuntoautoa. Jos vaikka lähtis sillä kisoihin. Tai ei se kuulemma oo asuntoauto vaan asuntoauton poikanen :D

Tapa Tampereen näyttelyssä

Tapa kävi pyörähtämässä Tampereen näyttelyssä. Mentiin ajoissa paikalle, että Tapsu ehtisi tottua hälinään. Me oltiin molemmat aika pihalla ensimmäinen tunti, että siinä mielessä oli hyvä olla ajoissa paikalla. Aikataulut vaan kehässä ei ihan pitäneet paikkaansa, vaan se oli useamman tunnin myöhässä. Onneksi oli länderiväkeä ja muita tuttuja paikalla, niin saattoi edes höpistä.

Vähän ennen kehän alkua Tapa alkoi olla tosi tylsistynyt. Se alkoi pomppia ja repiä hihaa. (Aivan, jotenkin saan opetettua nämä pahat tavat kaikille koirille....) Onneksi olin ottanut mukaan lelun ja saatiin purettua leikkiin vähän turhaa energiaa.

Kehässä Tapa menikin tosi nätisti ja rennosti. Se oli pöydällä mahtava. Antoi katsoa hampaat ja ennen kaikkea oli rento tutkittavana, vaikka mua jännittikin siinä vieressä. Hyvä Taps! Edes takaisin ravaamisessa tuli vähän pomppuja. Onneksi ympärijuoksu oli mennyt ihan puhtaalla ravilla. Tapaa on kiva viedä kun se ravaa aina. Ei tartte miettiä miten saa vaihdettua peitsiltä raville. Seisomisessa alettiin olla molemmat aika pitkästyneitä kun tuomari arvosteli pitkään ja hartaasti. Erittäin tyytyväisiä ollaan, esiintyminen meni hienosti ja arvosana oli parempi kuin osasin odottaa.

Tapa JUN EH, JUK1
Tuomari: Paula Heikkinen-Lehkonen
"Erittäin hyvin kehittynyt, lihaksikas ja jäntevä narttu. Selkälinja hieman kaareva ja liikkuessa taipumusta takakorkeuteen. Hyvä luusto. Täyteläinen rintakehä. Tummat, melko pienet silmät. Hieman haja-asentoiset korvat. Etukäpälät kääntyvät hieman ulos ja takaliikkeet jäävät rungon alle. Häntä kaartuu voimakkaasti selän päälle. Ranteet saisivat olla joustavammat. Niukka karkea karva. "
Suhtautuminen tuomariin: rodunomainen lähestyttäessä

Kujeen luonnetesti

Kujeen pisteet.

Toimintakyky: +1 (kohtuullinen)
Terävyys: +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +1 (pieni)
Taisteluhalu: -1 (pieni)
Hermorakenne: +2 (tasapainoinen)
Tempperamentti: +2 (kohtuullisen vilkas)
Kovuus: +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: +++ (laukausvarma)

Yht. 162



Koska en itse päässyt katsomaan Kujeen testiä, niin en oikein voi kertoa mitä siellä tapahtui. Videot kuitenkin olen vihdoin päässyt näkemään ja Kuje vaikuttaa niissä ihan omalta itseltään, joten varmaan on sitten Kujeen näköiset pisteetkin. En oikein tiedä luonnetestistä tarpeeksi osatakseni itse sen kummemmin arvioida.

Tässä kuitenkin teille videomateriaali:

Videot luonnetestistä

Yhtä sun toista puuhaa

Lumi on vihdoin sulanut pihasta. Oksien, lehtien ja neulasten täyttämä kenttä on paljastunut ja kaipaa epätoivoisesti siistimistä. Inhoan syvästi kolmea puuta pihassa, niitä kahta kuollutta koivua, joka pudottavat oksia ja sitä ilkeää lehtikuusta, joka syksyisin varistaa neulasensa suoraan kentälle. Ehkä ne saadaan kaadettua jossain vaiheessa pois. Sitä odotellessa joudun vaan siivoamaan kenttää haravan kanssa.

Meillä on taas piisannut kiireitä koirajutuissa. Joka välissä on jotain. Kalenteri on aika täyteen ympätty pitkälle kesään. Erityisesti viikonloput. Niitä ei tunnu olevan tarpeeksi.

Viime viikonloppu meni koiramaisissa menoissa. Lauantaina V lähti Kujeen kanssa luonnetestiin, mun suunnatessa Pilan ja Amandan kanssa agikoulutukseen. Sunnuntai vietettiin agikoulutuksessa yhdessä koko perhe.

Laitan Kujeen luonnetestistä ihan oman postauksen jahka saan videot jossain vaiheessa nettiin asti. Mulla on vähän teknisiä ongelmia niiden kanssa. (Huom, jos blogia lukee joku, jonka video mulla on, niin laittelen niitä tuleen teille jakoon, kun saan siirrettyä nettiin.)

Tässä lyhykäisyydessään Kujeen pisteet.

Toimintakyky: +1 (kohtuullinen)
Terävyys: +3 (kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua)
Puolustushalu: +1 (pieni)
Taisteluhalu: -1 (pieni)
Hermorakenne: +2 (tasapainoinen)
Tempperamentti: +2 (kohtuullisen vilkas)
Kovuus: +1 (hieman pehmeä)
Luoksepäästävyys: +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin)
Laukauspelottomuus: +++ (laukausvarma)

Yht. 162

1-vuotias

Synttäriposeeraus kuvia

Vappureissu

Meille kotiutui vappuaattona uusi auto.


Tarkoitus oli lähteä sillä seikkailemaan Vaasaan, mutta eipä lähdetty kun auto hajosi pihaan.

Mentiin sitten Toyotalla.....

(Sopu sijaa antaa)

Vaasassa käytiin moikkaamassa kaveria ja yövyttiin hulppeasti hotellissa, mistä sit suunnattiin vappupäivänä kisailemaan ja sen jälkeen takas kotiin. Loma oli lyhyt mutta mukava. Paljon auringonpaistetta ja hyvää seuraa :) Kiitoksia seurasta niin vanhoille kavereille kuin uusille tuttavuuksillekin!

Pila esittää kuinka koirat ei koskaan istu pöydässä.


Myy, joka on länderien mielestä todella pelottava ja syö pieniä koiria.


Väsynyt matkaaja hotellissa.


Ama sammui telkkarin ääreen


Loppuun vielä Tapan 1-vuotisposeeraus. Järkkärissä ehkä on parempia kuvia, mutta niiden kaivaminen sieltä kestää taas oman aikansa, joten saatte tyytyä kännykkäräpsyyn.