Viime viikonloppuna estekokoelma karttui muurilla.
Jos meno jatkuu tälläisenä, voidaan ensi kesänä järjestää kisat Hellusen pihalla :D
tiistaina, maaliskuuta 04, 2008
Estekokoelma laajenee
Hellunen teki Kujeen synttäreiden kunniaksi kaksi hyppyestettä.
Viime viikonloppuna estekokoelma karttui muurilla.
Jos meno jatkuu tälläisenä, voidaan ensi kesänä järjestää kisat Hellusen pihalla :D
Viime viikonloppuna estekokoelma karttui muurilla.
Jos meno jatkuu tälläisenä, voidaan ensi kesänä järjestää kisat Hellusen pihalla :D
Elmerin kehitystä
Palautuessaan Helluselle Elmeri oli laiha, lihakseton ja huonotapainen.
Elmerille tehtiin ruokaremontti. Kiitokset ohjeista Kipalle! Ja sille asetettiin rajat. Ei se vieläkään mikään tottelevaisin yksilö ole ja sähläenergiaa piisaa. Hämmästyin kun katsoin miten paljon poika on muuttunut parissa kuukaudessa. Sillä on lihaksia ja muutenkin on poika muuttunut paremman näköiseksi.
Alunperin olin vähän epäileväinen sen suhteen, että mitä mahtaa yhteiselosta mun koirieni ja Elmerin kesken tulla. Onneksi koko joukko on sopeutuvaista ja niistä on muodostunut mukava lauma. Olen aina pitänyt itseäni pienten koirien ihmisenä, mutta Elmerin tultua, sitä on joutunut myöntämään, että isoissa koirissa on oma viehätyksensä.
Oli mukava kuulla, että paitsi ulkonäöllisesti, myös käytöksen puolesta Elmeri on parantunut huimasti palattuaan Hellusen luo. Siispä oli Elmerin onni, että Hellusen exälle iski allergia. Saapa nähdä kuinka tällä hänen ottamalleen uudelle koiralleen käy.
Elmerille tehtiin ruokaremontti. Kiitokset ohjeista Kipalle! Ja sille asetettiin rajat. Ei se vieläkään mikään tottelevaisin yksilö ole ja sähläenergiaa piisaa. Hämmästyin kun katsoin miten paljon poika on muuttunut parissa kuukaudessa. Sillä on lihaksia ja muutenkin on poika muuttunut paremman näköiseksi.
Alunperin olin vähän epäileväinen sen suhteen, että mitä mahtaa yhteiselosta mun koirieni ja Elmerin kesken tulla. Onneksi koko joukko on sopeutuvaista ja niistä on muodostunut mukava lauma. Olen aina pitänyt itseäni pienten koirien ihmisenä, mutta Elmerin tultua, sitä on joutunut myöntämään, että isoissa koirissa on oma viehätyksensä.
Oli mukava kuulla, että paitsi ulkonäöllisesti, myös käytöksen puolesta Elmeri on parantunut huimasti palattuaan Hellusen luo. Siispä oli Elmerin onni, että Hellusen exälle iski allergia. Saapa nähdä kuinka tällä hänen ottamalleen uudelle koiralleen käy.
lauantaina, maaliskuuta 01, 2008
Vastaus Aasan haasteeseen
Mut on haastettu! Hyökkäykseen joukot... Ööö.. ai ei ollu leikki? No onko se syötävää? Näytä, näytä! *pomps* *loiks* bojojoing* Ai pitää vaan kertoo juttuja. Vähänks tylsää...
1. Maailman paras juttu on leikkiminen. Sen keksijä on puhdas nero ja mä fanitan sitä ihan täysillä. Leikkiminen on monipuolista, sitä voi tehdä yksin tai kaverin kanssa, lelulla tai ilman. Leikkikaveri voi olla ihminen tai koira.
2. Tyhmintä sen sijaan on, että joskus meille tulee kylään ihmisiä. Miksi me ei vaan voitais mennä muiden luo? Miksi niiden tarttee tulla MUN pihalle tai MUN kotiin? En tajua. Kaikkein tyhmintä siinä on, että mami kieltää mua haukkumasta. Siis haloo!! Meille tunkeutuu vihollisia ja muka pitäis ihan sanomatta niellä koko juttu. No ne on ihan okei vähän ajan päästä ja ei meille kai nyt niin kauheita tyyppejä oo oikeastaan tullu, mut parempi ois jos pysyisivät poissa. Tai toisivat ainaki nameja mukanaan...
3. Mä tykkään nameista, mutta silti parempaa on lelut. Namit kuluu heti ku ne syö, mutta leluilla voi leikkiä, vaikka kuinka kauan.
4. Musta on tosi tylsää katsoa kuinka mami leikkii Amandan kanssa. En sano, että oisi kade tai jotain, mutta musta on tosi väärin, että mun pitää odottaa ja ne vaan leikkii keskenään, vaikka mä oikeesti leikin ainaki miljoona kertaa paremmin ku Amanda.
5. Kyllä mä silti rakastan sekä Amandaa että mamia ja kaikkia muita meidän perheessä ja uusioperheissä. Onnia ja muiskua ja Leelaa sekä Elmeriä ja Hellusta.
6. Mun mielestä on ihanaa ku aamulla Amanda aina putsaa mun silmät. Onhan se vähän silleen mammailua, ja vähän mua nolottaa myöntää sitä, mutta se on silti ihanaa.
7. Mulla ei oo oikeastaan lempilelua. Kunhan se on pehmeä ja sitä voi repiä yhdessä jonku kaa ja sitä voi hakea ja heitellä ja kunhan se on mulla niin se on kiva.
Kuje
AI niin, mä saan haastaa lisää tyyppejä vastaileen. No haastan Pajun, koska se on juuri saanu vauvoja ja sillä on varmaan tylsää ja se tarttis lisää puuhaa sekä Welmun, jolla on melkein yhtä ruskea naama kuin mulla.
1. Maailman paras juttu on leikkiminen. Sen keksijä on puhdas nero ja mä fanitan sitä ihan täysillä. Leikkiminen on monipuolista, sitä voi tehdä yksin tai kaverin kanssa, lelulla tai ilman. Leikkikaveri voi olla ihminen tai koira.
2. Tyhmintä sen sijaan on, että joskus meille tulee kylään ihmisiä. Miksi me ei vaan voitais mennä muiden luo? Miksi niiden tarttee tulla MUN pihalle tai MUN kotiin? En tajua. Kaikkein tyhmintä siinä on, että mami kieltää mua haukkumasta. Siis haloo!! Meille tunkeutuu vihollisia ja muka pitäis ihan sanomatta niellä koko juttu. No ne on ihan okei vähän ajan päästä ja ei meille kai nyt niin kauheita tyyppejä oo oikeastaan tullu, mut parempi ois jos pysyisivät poissa. Tai toisivat ainaki nameja mukanaan...
3. Mä tykkään nameista, mutta silti parempaa on lelut. Namit kuluu heti ku ne syö, mutta leluilla voi leikkiä, vaikka kuinka kauan.
4. Musta on tosi tylsää katsoa kuinka mami leikkii Amandan kanssa. En sano, että oisi kade tai jotain, mutta musta on tosi väärin, että mun pitää odottaa ja ne vaan leikkii keskenään, vaikka mä oikeesti leikin ainaki miljoona kertaa paremmin ku Amanda.
5. Kyllä mä silti rakastan sekä Amandaa että mamia ja kaikkia muita meidän perheessä ja uusioperheissä. Onnia ja muiskua ja Leelaa sekä Elmeriä ja Hellusta.
6. Mun mielestä on ihanaa ku aamulla Amanda aina putsaa mun silmät. Onhan se vähän silleen mammailua, ja vähän mua nolottaa myöntää sitä, mutta se on silti ihanaa.
7. Mulla ei oo oikeastaan lempilelua. Kunhan se on pehmeä ja sitä voi repiä yhdessä jonku kaa ja sitä voi hakea ja heitellä ja kunhan se on mulla niin se on kiva.
Kuje
AI niin, mä saan haastaa lisää tyyppejä vastaileen. No haastan Pajun, koska se on juuri saanu vauvoja ja sillä on varmaan tylsää ja se tarttis lisää puuhaa sekä Welmun, jolla on melkein yhtä ruskea naama kuin mulla.
perjantaina, helmikuuta 29, 2008
Kuje aloitti agilityn
Hellunen teki viime viikonloppuna Kujeelle pari hyppyestettä synttärilahjaksi. Siitä kai voi sanoa, että harrastus on nyt Kujeenkin kohdalla pyörähtänyt käyntiin. Tosin se ei tule minun ohjattavakseni vaan lainakoiraksi kaverille, joka menetti oman koiransa autoimmuunisairauteen.
Tiistaina mentiin kentälle kokeilemaan tuleeko K:n ja Kujeen yhteispelistä mitään. Enpä olisi uskonut miten helposti pikkuneiti lähtee ihan vieraan ihmisen matkaan. Onhan se ahne, mutta työhalu vähän yllätti. Kun tarjoitui mahdollisuus tehdä jotain, niin Kujehan tarttui tilaisuuteen innolla. Ja siinä vaiheessa kun repusta kaivettiin lelu, pikkuneiti olikin valmis siirtymään ihan K:n koiraksi.
Meillä ei ollut mitään varsinaista suunnitelmaa päivän varalle, kun tarkoitus oli vain kokeilla miten yhteispeli lähtisi käyntiin. Ja sehän toimi paremmin kuin hyvin. Pari kertaa Kuje kävi tuomassa lelun mulle K:n sijaan, mutta muuten se pysyi K:n matkassa. Kokeiltiin pientä hyppysuoraa ja kaivettiin kontista pussi. Käärittiin pussin suuta vähän lyhyemmäksi. Aluksi kohotin pussin suuta, K:n ohjatessa Kujetta ja lopussa Kuje innostui pussista niin, että meni sitä ihan omaksi ilokseen meidän pohtiessa muita juttuja.
Vähän se kirpaisi, katsoa miten mun lupaavin otus menee toisen matkassa, mutta luulen, että tämä on tähän väliin kaikkein paras ratkaisu. Meillä ei Amandan kanssa ole yhteispeli vielä ihan selvillä vesillä. Haluan antaa Onnille mahdollisuuden harrastamiseen vielä ennenkuin se jää kokonaan eläkkeelle. Kolmen ihan erilaisen koiran ohjaaminen on mulle mahdottomuus. Se on vaikeaa jo kahden koiran kanssa (Amanda ja Onni). Kuje on niin eri planeetalta, että aivoni kerta kaikkiaan nyrjähtävät kun yritän vaihtaa ohjaustyyliä sen kanssa.
Torstaina meillä oli oikeat treenit ja teemana oli valssiharjoitukset. Harjoituspiirrokset. (Musta nuoli on koira, punainen ohjaaja) Olikin ihan mielenkiintoista päästä kouluttajan pallille. Näki vähän eri näkökulmasta agilitya ja se osoittautui hirveän hauskaksi.
Ensimmäinen harjoitus aiheutti K:lle vähän päänvaivaa ja sitä piti hioa useamman kerran, ennenkuin valssi sujui. Siirsimme esteet ihan vierekkäin, ettei Kujeella ollut mahdollisuutta luikahtaa niiden välistä ja sen liikerata meni oikein, valssi vain jäi vähän puolitiehen kun K ei ehtinyt oikeaan paikkaan. Lisäksi meillä oli vähän pohdintaa siitä mikä olisi toimiva palkka. Valssi esteen takaa meni nappiin heti. Se oli selvästi helpompi ja siinä vaiheessa onnistuimme keksimään parempia palkkaustyylejäkin.
Kujeella on palkkana nameja ja lelu. Välillä minä heitin lelun jostain vierestä Kujeen eteen, että K sai keskittyä paremmin pelkkään ohjaamiseen. Välillä lelu oli K:lla. Namit kiinnostivat enemmän tällä kertaa ja Kuje hakeutui aika tiukasti käteen. Pitänee harjoitella vielä namikuppia, että saadaan namipalkkakin vähän kauemmas.
Kolmannessa harjoituksessa helpotettiin taas alkuperäisestä sen verran, että laitettiin esteet niin lähekkäin, ettei Kujeella ollut mahdollisuutta luikahtaa niiden välistä. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin vain siihen, että Kuje kiertää esteet oikein. On se aika nopea oppinen. Neljännessä harjoituksessa jouduttiin hiomaan K:n sijoittumista. Lisäksi tuli huomattua, että Kuje ei oikein ymmärtäny, että jos tullaan vinosti hypylle niin sekin yli voi mennä. Otettiin sitten pelkkää vinoa tuloa lelupalkalla.
Oli hauska päästä pomoilemaan. "Siirry vähän sinne päin." "Nosta kättä vähän ylemmäs." "Kokeilepa tällä kertaa palkata namilla." "Vaihda lelu toiseen käteen." Samalla sai katsella miten kivasti K:n ja Kujeen yhteispeli sujui. Mulla oli oikein kivaa ja näytti siltä, että muillakin oli. Tästä on hyvä jatkaa.
Tiistaina mentiin kentälle kokeilemaan tuleeko K:n ja Kujeen yhteispelistä mitään. Enpä olisi uskonut miten helposti pikkuneiti lähtee ihan vieraan ihmisen matkaan. Onhan se ahne, mutta työhalu vähän yllätti. Kun tarjoitui mahdollisuus tehdä jotain, niin Kujehan tarttui tilaisuuteen innolla. Ja siinä vaiheessa kun repusta kaivettiin lelu, pikkuneiti olikin valmis siirtymään ihan K:n koiraksi.
Meillä ei ollut mitään varsinaista suunnitelmaa päivän varalle, kun tarkoitus oli vain kokeilla miten yhteispeli lähtisi käyntiin. Ja sehän toimi paremmin kuin hyvin. Pari kertaa Kuje kävi tuomassa lelun mulle K:n sijaan, mutta muuten se pysyi K:n matkassa. Kokeiltiin pientä hyppysuoraa ja kaivettiin kontista pussi. Käärittiin pussin suuta vähän lyhyemmäksi. Aluksi kohotin pussin suuta, K:n ohjatessa Kujetta ja lopussa Kuje innostui pussista niin, että meni sitä ihan omaksi ilokseen meidän pohtiessa muita juttuja.
Vähän se kirpaisi, katsoa miten mun lupaavin otus menee toisen matkassa, mutta luulen, että tämä on tähän väliin kaikkein paras ratkaisu. Meillä ei Amandan kanssa ole yhteispeli vielä ihan selvillä vesillä. Haluan antaa Onnille mahdollisuuden harrastamiseen vielä ennenkuin se jää kokonaan eläkkeelle. Kolmen ihan erilaisen koiran ohjaaminen on mulle mahdottomuus. Se on vaikeaa jo kahden koiran kanssa (Amanda ja Onni). Kuje on niin eri planeetalta, että aivoni kerta kaikkiaan nyrjähtävät kun yritän vaihtaa ohjaustyyliä sen kanssa.
Torstaina meillä oli oikeat treenit ja teemana oli valssiharjoitukset. Harjoituspiirrokset. (Musta nuoli on koira, punainen ohjaaja) Olikin ihan mielenkiintoista päästä kouluttajan pallille. Näki vähän eri näkökulmasta agilitya ja se osoittautui hirveän hauskaksi.
Ensimmäinen harjoitus aiheutti K:lle vähän päänvaivaa ja sitä piti hioa useamman kerran, ennenkuin valssi sujui. Siirsimme esteet ihan vierekkäin, ettei Kujeella ollut mahdollisuutta luikahtaa niiden välistä ja sen liikerata meni oikein, valssi vain jäi vähän puolitiehen kun K ei ehtinyt oikeaan paikkaan. Lisäksi meillä oli vähän pohdintaa siitä mikä olisi toimiva palkka. Valssi esteen takaa meni nappiin heti. Se oli selvästi helpompi ja siinä vaiheessa onnistuimme keksimään parempia palkkaustyylejäkin.
Kujeella on palkkana nameja ja lelu. Välillä minä heitin lelun jostain vierestä Kujeen eteen, että K sai keskittyä paremmin pelkkään ohjaamiseen. Välillä lelu oli K:lla. Namit kiinnostivat enemmän tällä kertaa ja Kuje hakeutui aika tiukasti käteen. Pitänee harjoitella vielä namikuppia, että saadaan namipalkkakin vähän kauemmas.
Kolmannessa harjoituksessa helpotettiin taas alkuperäisestä sen verran, että laitettiin esteet niin lähekkäin, ettei Kujeella ollut mahdollisuutta luikahtaa niiden välistä. Ensimmäisellä kerralla keskityttiin vain siihen, että Kuje kiertää esteet oikein. On se aika nopea oppinen. Neljännessä harjoituksessa jouduttiin hiomaan K:n sijoittumista. Lisäksi tuli huomattua, että Kuje ei oikein ymmärtäny, että jos tullaan vinosti hypylle niin sekin yli voi mennä. Otettiin sitten pelkkää vinoa tuloa lelupalkalla.
Oli hauska päästä pomoilemaan. "Siirry vähän sinne päin." "Nosta kättä vähän ylemmäs." "Kokeilepa tällä kertaa palkata namilla." "Vaihda lelu toiseen käteen." Samalla sai katsella miten kivasti K:n ja Kujeen yhteispeli sujui. Mulla oli oikein kivaa ja näytti siltä, että muillakin oli. Tästä on hyvä jatkaa.
sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008
torstaina, helmikuuta 14, 2008
maanantaina, helmikuuta 11, 2008
Keppihullua porukkaa
Kepin heittäminen ei jätä ketään kylmäksi
Ja jos ei satu saamaan heitettyä keppiä, voi tyytyä pureskelemaan jotain toista maasta löytyvää.
Aikas ihana poppoo tää on :)
Ja jos ei satu saamaan heitettyä keppiä, voi tyytyä pureskelemaan jotain toista maasta löytyvää.
Aikas ihana poppoo tää on :)
lauantaina, helmikuuta 09, 2008
Matkailun mukavuuden osa miljoona
Tyttöjen kanssa harrastettiin taasen bussimatkailua. Vanhoja konkareitahan nuo molemmat on sen suhteen. Asemalla osasivat edustaa, olivat rapsuteltavina ja kävivät nuuhkimassa vieraita. Bussissa molemmat suuntasivat heti taakse ja asettautuivat jalkoihin makoilemaan. Kuje on keksinyt seikkailemisen, joten jouduin sitomaan hihnat varmuuden vuoksi penkkiin. Yhden kerran heräsin nimittäin siihen, että Kuje oli parisen penkkiä edempänä tutkailemassa jotain jänniä hajuja.
Olin taas ihan kuollu, joten simahdin siihen penkille. Jossain vaiheessa bussiin tuli nainen kolmen pienen pojan kanssa. Tulivat taakse ihan meidän eteen ja viereen. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun yksi pojista paukuttaa pehmolelulla Kujetta päähän. Kuje tuijotteli lelua kiinnostuneena, mutta ei reagoinut sen enempää. Amanda makoili vieressä ihan rauhallisena. Koska kumpikaan ei sen kummemmin stressannut, suljin silmäni uudelleen ja annoin äidin hoitaa lapsensa kauemmas.
Heräilin välillä siihen, että poika tupsahti siihen koirien viereen, mutta koska tytöt eivät välittäneet, en jaksanut edes avata silmiäni. Yllättävän rennosti ottivat pojan. Kumpikaan ei kuitenkaan ole yhtään tottunut lapsiin, joten en olisi kummastunut jos olisivat vaikka murisseet. Amanda stressaantuu noista kahdesta paljon helpommin uusissa tilanteissa, mutta sekään ei ollut moksiskaan. Nukkui ihan tyytyväisenä ilman merkkiäkään stressistä. Itseasiassa hankalampaa olisi ollut jos mukana olisi ollut Onni. Se olisi halunnut tervehtiä lapsia, yrittänyt viedä lelun ja kaikkea muuta onnimaista.
Olin taas ihan kuollu, joten simahdin siihen penkille. Jossain vaiheessa bussiin tuli nainen kolmen pienen pojan kanssa. Tulivat taakse ihan meidän eteen ja viereen. Seuraavan kerran heräsin siihen, kun yksi pojista paukuttaa pehmolelulla Kujetta päähän. Kuje tuijotteli lelua kiinnostuneena, mutta ei reagoinut sen enempää. Amanda makoili vieressä ihan rauhallisena. Koska kumpikaan ei sen kummemmin stressannut, suljin silmäni uudelleen ja annoin äidin hoitaa lapsensa kauemmas.
Heräilin välillä siihen, että poika tupsahti siihen koirien viereen, mutta koska tytöt eivät välittäneet, en jaksanut edes avata silmiäni. Yllättävän rennosti ottivat pojan. Kumpikaan ei kuitenkaan ole yhtään tottunut lapsiin, joten en olisi kummastunut jos olisivat vaikka murisseet. Amanda stressaantuu noista kahdesta paljon helpommin uusissa tilanteissa, mutta sekään ei ollut moksiskaan. Nukkui ihan tyytyväisenä ilman merkkiäkään stressistä. Itseasiassa hankalampaa olisi ollut jos mukana olisi ollut Onni. Se olisi halunnut tervehtiä lapsia, yrittänyt viedä lelun ja kaikkea muuta onnimaista.
keskiviikkona, helmikuuta 06, 2008
Pitkästä aikaa agitreenin tapaista
On jäänyt agility aika vähälle viime aikoina. Amandan kanssa odotellaan juoksuja, Onni taukoilee muuten vaan ja Kujeen kanssa ei oikeastaan olla vielä aloitettukaan. Kaivoin tänään pitkästä aikaa kontaktikapistuksen ja tikut esiin. Onni on Elmerin seurana, joten mukaan otin vain tytöt.
Säädin kontaktiesteen mahdollisimman matalaksi. Palkaksi mukana oli lelu ja muutama nami. Ensin treenivuoroon pääsi Amanda, joka yllättävää kyllä pysyi hyvin paikoillaan ja pysähtyi kontaktille. Palkkasin ensin pari kertaa namilla ja sitten vaihdoin leluun. Vauhti kiihtyi ja innostus lisääntyi.
Vaihdoin vuoroon Leelan, joka oli niin suloinen. Se oli aivan innoissaan ja selvästi muisti, että tätä leikkiä oli ennenkin leikitty. Palkkasin Leelan vain nameilla. Ja jätettiin treeni vain kontaktien harjoitteluun.
Kuje oli odottanut vuoroon hyvin malttamattomana ja ihan turhan äänekkäänä. Kevythäkki on valitettavasti Kristiinassa, joten en voinut ottaa sitä Kujeelle odottelupaikaksi. Kävi mielessä useaan otteeseen. Paikoilleen neiti jäi nätisti ja pysyikin siinä suhteellisen hyvin. Mutta jestas se on hirveä tykki. Ampuu pari kertaa esteen yli kun ehdin hädin tuskin henkäistä vapautuskäskyn. Jäin vaan hölmistyneenä tuijottamaan. Kaksi hallittua, hidasta ylitystä namipalkalla ja uudelleen Kuje vähän kauemmas esteestä. Nyt se pysähtyi loppuun ja sinkosi heittämääni leluun. Pieni leikitys, lelu taskuun ja Kuje pomppii taskuun kuin ääliö.
No ainakin se tykkää palkasta. Joten vaihdoin heittämisen siihen, että jätin lelun esteen eteen. Käsky koskettaa yläkontaktia ja Kuje sinkoaa kohti lelua. Eiiiiiiiiiiiii! Pysähtyi ja tuli takaisin. Palautin Kujeen alkuperäiselle lähtö paikalle ja uudestaan käsky koskea yläkontaktiin. Tosi nätisti pysähtyi siihen, ylimeno lupa ja tiukka käsky pysähtyä alakontaktille. Arvatkaa pysähtyikö. Pysähtyi sekunniksi, vetäisin henkeä ja irtosi lelulle. Seuravaa kerta onnisui vähän paremmin ja jätettiin homma siihen.
Kokosin tikkukepeistä kujan ja otin sitä Amandalla uuden käskyn kera. En tiedä opitaanko me keppejä ikinä, mutta yritetään nyt tälläistä. Vaihdoin Amandan Kujeeseen ja tykki karkasi kädestä. Ne on niin erilaiset. Ihan kauheeta yrittää sompailla kahden kanssa. Vaihdoin Kujeen takaisin Amandaan ja en osannut yhtään. Vaihto takaisin Kujeeseen ja just ja just muistin miten sen kanssa toimia. Otin pari kertaa vielä kontaktit ja ne meni ihan kivasti. En tajua miten Kujetta ikinä voi ohjata. Ehkä pitäisi suosiolla etsiä sille joku osaavampi.
Varmaan tunnin verran siinä ehdittiin olla lenkkeineen ja sitten tuli pimeää. Lähdin vielä Bennyn ja Bennyn omistajan kanssa lenkille. Leela jäi kotiin ja vaan läntsy pääsi mukaan. Annoin Kujeen Bennyn omistajan talutettavaksi. Hän sai harjoitella millaista olisi kahden koiran kanssa. Kuje varmaan menee jossain vaiheessa testikoiraksikin Bennyn luo muutamaksi päiväksi. Hmm.. Pitäisi varmaan harkita myrkytysmaanantaita, kun sekin on tässä lähestymässä. Sit pitäisi keksiä vain lopuille koirille päiväpaikka. Jos Onni ois sillon Elmerin seurana, niin jäljelle jäiis vain Ama ja Leela. Paitsi jos Amanda tekis ihmeen ja aloittaisi juoksunsa. Mitä ei tuu tapahtuun, koska se yleensä pitää ne just huonoon aikaan. Taitolajipa sekin.
Säädin kontaktiesteen mahdollisimman matalaksi. Palkaksi mukana oli lelu ja muutama nami. Ensin treenivuoroon pääsi Amanda, joka yllättävää kyllä pysyi hyvin paikoillaan ja pysähtyi kontaktille. Palkkasin ensin pari kertaa namilla ja sitten vaihdoin leluun. Vauhti kiihtyi ja innostus lisääntyi.
Vaihdoin vuoroon Leelan, joka oli niin suloinen. Se oli aivan innoissaan ja selvästi muisti, että tätä leikkiä oli ennenkin leikitty. Palkkasin Leelan vain nameilla. Ja jätettiin treeni vain kontaktien harjoitteluun.
Kuje oli odottanut vuoroon hyvin malttamattomana ja ihan turhan äänekkäänä. Kevythäkki on valitettavasti Kristiinassa, joten en voinut ottaa sitä Kujeelle odottelupaikaksi. Kävi mielessä useaan otteeseen. Paikoilleen neiti jäi nätisti ja pysyikin siinä suhteellisen hyvin. Mutta jestas se on hirveä tykki. Ampuu pari kertaa esteen yli kun ehdin hädin tuskin henkäistä vapautuskäskyn. Jäin vaan hölmistyneenä tuijottamaan. Kaksi hallittua, hidasta ylitystä namipalkalla ja uudelleen Kuje vähän kauemmas esteestä. Nyt se pysähtyi loppuun ja sinkosi heittämääni leluun. Pieni leikitys, lelu taskuun ja Kuje pomppii taskuun kuin ääliö.
No ainakin se tykkää palkasta. Joten vaihdoin heittämisen siihen, että jätin lelun esteen eteen. Käsky koskettaa yläkontaktia ja Kuje sinkoaa kohti lelua. Eiiiiiiiiiiiii! Pysähtyi ja tuli takaisin. Palautin Kujeen alkuperäiselle lähtö paikalle ja uudestaan käsky koskea yläkontaktiin. Tosi nätisti pysähtyi siihen, ylimeno lupa ja tiukka käsky pysähtyä alakontaktille. Arvatkaa pysähtyikö. Pysähtyi sekunniksi, vetäisin henkeä ja irtosi lelulle. Seuravaa kerta onnisui vähän paremmin ja jätettiin homma siihen.
Kokosin tikkukepeistä kujan ja otin sitä Amandalla uuden käskyn kera. En tiedä opitaanko me keppejä ikinä, mutta yritetään nyt tälläistä. Vaihdoin Amandan Kujeeseen ja tykki karkasi kädestä. Ne on niin erilaiset. Ihan kauheeta yrittää sompailla kahden kanssa. Vaihdoin Kujeen takaisin Amandaan ja en osannut yhtään. Vaihto takaisin Kujeeseen ja just ja just muistin miten sen kanssa toimia. Otin pari kertaa vielä kontaktit ja ne meni ihan kivasti. En tajua miten Kujetta ikinä voi ohjata. Ehkä pitäisi suosiolla etsiä sille joku osaavampi.
Varmaan tunnin verran siinä ehdittiin olla lenkkeineen ja sitten tuli pimeää. Lähdin vielä Bennyn ja Bennyn omistajan kanssa lenkille. Leela jäi kotiin ja vaan läntsy pääsi mukaan. Annoin Kujeen Bennyn omistajan talutettavaksi. Hän sai harjoitella millaista olisi kahden koiran kanssa. Kuje varmaan menee jossain vaiheessa testikoiraksikin Bennyn luo muutamaksi päiväksi. Hmm.. Pitäisi varmaan harkita myrkytysmaanantaita, kun sekin on tässä lähestymässä. Sit pitäisi keksiä vain lopuille koirille päiväpaikka. Jos Onni ois sillon Elmerin seurana, niin jäljelle jäiis vain Ama ja Leela. Paitsi jos Amanda tekis ihmeen ja aloittaisi juoksunsa. Mitä ei tuu tapahtuun, koska se yleensä pitää ne just huonoon aikaan. Taitolajipa sekin.
Helmikuun läntsylenkki ja muuta
Tiistai oli taas helmikuun ensimmäinen sellainen ja länderilenkin aika. Käytiin ensin kiepahtamassa pieni lenkki. Aika lyhyt tällä kertaa ja koiratkin olivat kiinni koko matkan. Lenkin jälkeen vedettiin pienet agitreenit. Näkyy jo monissa treenaamisen vaikutus. No kaikissa oikeastaan, vaikka taitavin taisi olla ensikertalainen Enni. Kerta kaikkiaan upea ravaaja. Päivän kaunein ravi. Oikein meni kylmät väreet käsiä pitkin, kun sen menoa katseli. Niin kaunis.
Kujekin ravasi yllättävän nätisti. Mulla oli Amandakin mukana, mutta se on sellainen vanha konkari, että meni ilman ongelmia. Ei tosin Aman kanssa tullut kokeiltua pöytää. Meillä oli tällä kertaa oikein miestuomarikin :D Kivaa oli taasen.
Lenkin ja treenin jälkeen Kuje ekana kotona kaivoi lelut esiin ja alkoi hyörimään. Ihme energiapakkaus. Saatiin sitten Nuga emäntineen iltalenkkiseuraksi. Amanda ja Kuje saivat painaltaa vapaana Nugan kanssa. Oli oikein kätevää. Juoruttiin vieressä ja katseltiin tyttöjen menoa. Kätevä tapa väsyttää koirat. Tai niin luulin...
Mulla oli taskut täynnä nameja, joten saatiin vähän pieniä temppuilutreeniä. (Jestas mun läntsyt on kauheita kerjureita..) Loput namit heiteltiin maahan ja annettiin koirien etsiä niitä sieltä.
Ja kun tultiin sisälle, mitä tekee Kuje? Hakee lelun ja alkaa riehua...
Kujekin ravasi yllättävän nätisti. Mulla oli Amandakin mukana, mutta se on sellainen vanha konkari, että meni ilman ongelmia. Ei tosin Aman kanssa tullut kokeiltua pöytää. Meillä oli tällä kertaa oikein miestuomarikin :D Kivaa oli taasen.
Lenkin ja treenin jälkeen Kuje ekana kotona kaivoi lelut esiin ja alkoi hyörimään. Ihme energiapakkaus. Saatiin sitten Nuga emäntineen iltalenkkiseuraksi. Amanda ja Kuje saivat painaltaa vapaana Nugan kanssa. Oli oikein kätevää. Juoruttiin vieressä ja katseltiin tyttöjen menoa. Kätevä tapa väsyttää koirat. Tai niin luulin...
Mulla oli taskut täynnä nameja, joten saatiin vähän pieniä temppuilutreeniä. (Jestas mun läntsyt on kauheita kerjureita..) Loput namit heiteltiin maahan ja annettiin koirien etsiä niitä sieltä.
Ja kun tultiin sisälle, mitä tekee Kuje? Hakee lelun ja alkaa riehua...
Viikonlopun lumirieha
Viikonloppu oli ja meni. Taas oltiin kakkosuusiolauman kanssa koossa. Kujeesta ja Elmeristä oli tullu mitä parhaimmat kamuset. Nyt niiden menoa on ilo seurata. Teki hyvää tuo yksityisviikko niiden suhteelle.
Sunnuntaina päästiin nauttimaan lumileikeistä ja koirat totisesti nauttivat. Ihan kiva lauma niistä hitsautuu pikkuhiljaa.
Kepin heittoa
Koko lauma yhdessä
Sunnuntaina päästiin nauttimaan lumileikeistä ja koirat totisesti nauttivat. Ihan kiva lauma niistä hitsautuu pikkuhiljaa.
Kepin heittoa
Koko lauma yhdessä
keskiviikkona, tammikuuta 30, 2008
Kysymyksiä blogin lukijoille
Tätä blogia lukee varmaan muutama länderin omistaja, joten esitän teille muutaman kysymyksen.
Miksi länderi?
Oletko tyytyväinen valintaan?
Onko seuraava koira mahdollisesti läntsy vai joku muu?
Ja saavat myös länderittömät vastata omasta rodustaan. Joko kommentteina tai pohdintoina omaan blogiin.
Voi olla, että tämä saa yhtä suuren vastaus tulvan kuin edellinen kysely, mutta kannattaapa yrittää...
Miksi länderi?
Oletko tyytyväinen valintaan?
Onko seuraava koira mahdollisesti läntsy vai joku muu?
Ja saavat myös länderittömät vastata omasta rodustaan. Joko kommentteina tai pohdintoina omaan blogiin.
Voi olla, että tämä saa yhtä suuren vastaus tulvan kuin edellinen kysely, mutta kannattaapa yrittää...
tiistaina, tammikuuta 29, 2008
Uusiolauma kakkosen menoa ja säätöä
Onnihan oli viime viikon Elmerin seurana Kristiinassa. Viikonloppu
vietettiin yhdessä kaverini mökillä Rymättylässä. (Onneksi heillä ei
ole koiria..) Ihan ensikohtaamisella huomasi, että koirat alkaa jo olla
tuttuja. Kujekin on lopettanut purraamisen ja vaihtanut sen
leikkivaihteeseen. Elmeri ja Kuje leikkivät vähän väliä. Siinä alkoi
kaksijalkoja jo kovasti touhu kyllästyttää kun mökki ei mikään
jättikokoinen ollut ja leikkimistä piti tietysti harrastaa sisällä.
Olen tottunut suurempaan porukkaan ja tiedän kyllä mitä, että elo ison lauman kanssa on erilaista. Sitä on syytä ottaa erilaisia asioita huomioon. Esimerkiksi ruoka on aihe, joka aiheuttaa joskus närää, samoin lelut. Onni on kiihkeä molempien suhteen. Ei siis kannata heittää Elmerin lelua Onnin päähän, jos ei välttämättä halua aiheuttaa tappelua. No lelun ollessa jo ilmassa tajusin, että virheliike. Sääli, ettei se pysähtynyt ajatuksen voimasta vaan kopsahti Onnin päähän. Seurauksena oli Elmerille pieni reikä korvaan. Toinen tilanne tuli Elmerin sännätessä ahtaassen tilaan toisen herkulle. Molemmat tapaukset olisi saanut ennalta ehkäistyä ihan pelkästään ajattelemalla vähän enemmän. Joskus sitä vain on niin tyhmä. Onneksi Elmerin korva umpetui äkkiä.
Kujeen ja Elmerin leikkimisten suhteen annan Amandan valvoa, etteivät leikit mene liian rajuiksi. Helpompaa sillä tavoin. Tällä viikolla Kristiinaan pääsi Kuje, vaikka epäilin, että nuoriso ei muuta tee kuin ajaa Hellusen hulluksi leikeillään. Hyvin siellä on mennyt ja leikit pysyneet kohtuudessa. Muuten koirat ovat kyllä ääliöitseneet ja olleet korvattomia lurjuksia. Kuulostaa siis meno varsin tavalliselta. Onni ja Amanda sen sijaan ovat kuin kaksi enkeliä. Reilu jako :D
vietettiin yhdessä kaverini mökillä Rymättylässä. (Onneksi heillä ei
ole koiria..) Ihan ensikohtaamisella huomasi, että koirat alkaa jo olla
tuttuja. Kujekin on lopettanut purraamisen ja vaihtanut sen
leikkivaihteeseen. Elmeri ja Kuje leikkivät vähän väliä. Siinä alkoi
kaksijalkoja jo kovasti touhu kyllästyttää kun mökki ei mikään
jättikokoinen ollut ja leikkimistä piti tietysti harrastaa sisällä.
Olen tottunut suurempaan porukkaan ja tiedän kyllä mitä, että elo ison lauman kanssa on erilaista. Sitä on syytä ottaa erilaisia asioita huomioon. Esimerkiksi ruoka on aihe, joka aiheuttaa joskus närää, samoin lelut. Onni on kiihkeä molempien suhteen. Ei siis kannata heittää Elmerin lelua Onnin päähän, jos ei välttämättä halua aiheuttaa tappelua. No lelun ollessa jo ilmassa tajusin, että virheliike. Sääli, ettei se pysähtynyt ajatuksen voimasta vaan kopsahti Onnin päähän. Seurauksena oli Elmerille pieni reikä korvaan. Toinen tilanne tuli Elmerin sännätessä ahtaassen tilaan toisen herkulle. Molemmat tapaukset olisi saanut ennalta ehkäistyä ihan pelkästään ajattelemalla vähän enemmän. Joskus sitä vain on niin tyhmä. Onneksi Elmerin korva umpetui äkkiä.
Kujeen ja Elmerin leikkimisten suhteen annan Amandan valvoa, etteivät leikit mene liian rajuiksi. Helpompaa sillä tavoin. Tällä viikolla Kristiinaan pääsi Kuje, vaikka epäilin, että nuoriso ei muuta tee kuin ajaa Hellusen hulluksi leikeillään. Hyvin siellä on mennyt ja leikit pysyneet kohtuudessa. Muuten koirat ovat kyllä ääliöitseneet ja olleet korvattomia lurjuksia. Kuulostaa siis meno varsin tavalliselta. Onni ja Amanda sen sijaan ovat kuin kaksi enkeliä. Reilu jako :D
sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008
Näyttelyarvostelu täyttä hepreaa
Lauantaina suunnattiin Turun näyttelyyn. Raahasin Hellusen mukaan kepoilemaan ja tutustumaan näyttelytoimintaan. Täytyy sanoa, että aikas upea kepo oli. Ehti jossain välissä jopa kuvata mun ja Kujeen menon. En ite ollenkaan hoksannut edes moista. Olin ennen kehää vissiin vähä hermostunu.
Paikalla oli 12 länderiä. Ihan kunnon joukko. Uroksia oli 3 ja loput narttuja. Norjalainen tuomari jakoi melkoisesti sinisiä nauhoja, muutaman punaisen ja vain kolme vaaleanpunaista. Onnittelut erin saaneille ja erityisesti pitää kehua Toton hienoa menoa. Kyllä on meidän näyttelyharkoista ollut hyötyä, kun poika nappasi ROPin. :D Onnittelut Totolle ja Sirpalle!
Urosten jälkeen oli narttujen vuoro ja Kuje sai aloittaa. Jännäsin kovasti, että miten ravaaminen sujuu. Selvästi meilläkin harjoittelusta on ollut hyötyä, sillä Kuje meni tosi nätisti.
Ländereillä pöytä on yleensä aika vaikea paikka. Tämä tuomari tykkäsi ronkkia koiran hampaat oikein pohjia myöden. Kuje on onneksi tosi rento pöydällä. Meillä on tähän mennessä jokaisessa näyttelyssä aina pöydällä olo sujunut kaikkein parhaiten. Toivottavasti ei tuliskaan mörkökautta.
Seisottaminen oli ehkä meidän huonoin osuus. Ei sekään nyt ihan surkeasti mennyt, muttei mitenkään erityisen hyvinkään. Syöttelin varmaan viitisen namia siinä samalla ja onnistuin joka kerta palkitessani saamaan Kujeen liikahtamaan. Ois ehkä voinu jättää palkkailut väliin, mutta aattelin, että onpa nuoremlle koiralle kivempi mieli kun ei tartte ihan tylsänä seistä.
Huomatkaa hieno uus takkini ;)
Kuje sai tulokseksi taas H:n. Junnunarttujen paras oli Kujeen sisko Flii. Onnittelut Fliille! Onnittelut myös Ruutilla ja Annulle VSP:stä! Oon ihan tyytyväinen meidän päivään. Oma tavoite tuli saavutettua eli ravaaminen meni hyvin.
Tässä vielä Kujeen arvostelu, joka on ihan käsittämätöntä kieltä. (Klikkaamalla pitäis suurentua)
Jos joku osaa kääntää, niin otan käännökset kiitollisena vastaan :D
Paikalla oli 12 länderiä. Ihan kunnon joukko. Uroksia oli 3 ja loput narttuja. Norjalainen tuomari jakoi melkoisesti sinisiä nauhoja, muutaman punaisen ja vain kolme vaaleanpunaista. Onnittelut erin saaneille ja erityisesti pitää kehua Toton hienoa menoa. Kyllä on meidän näyttelyharkoista ollut hyötyä, kun poika nappasi ROPin. :D Onnittelut Totolle ja Sirpalle!
Urosten jälkeen oli narttujen vuoro ja Kuje sai aloittaa. Jännäsin kovasti, että miten ravaaminen sujuu. Selvästi meilläkin harjoittelusta on ollut hyötyä, sillä Kuje meni tosi nätisti.
Ländereillä pöytä on yleensä aika vaikea paikka. Tämä tuomari tykkäsi ronkkia koiran hampaat oikein pohjia myöden. Kuje on onneksi tosi rento pöydällä. Meillä on tähän mennessä jokaisessa näyttelyssä aina pöydällä olo sujunut kaikkein parhaiten. Toivottavasti ei tuliskaan mörkökautta.
Seisottaminen oli ehkä meidän huonoin osuus. Ei sekään nyt ihan surkeasti mennyt, muttei mitenkään erityisen hyvinkään. Syöttelin varmaan viitisen namia siinä samalla ja onnistuin joka kerta palkitessani saamaan Kujeen liikahtamaan. Ois ehkä voinu jättää palkkailut väliin, mutta aattelin, että onpa nuoremlle koiralle kivempi mieli kun ei tartte ihan tylsänä seistä.
Huomatkaa hieno uus takkini ;)
Kuje sai tulokseksi taas H:n. Junnunarttujen paras oli Kujeen sisko Flii. Onnittelut Fliille! Onnittelut myös Ruutilla ja Annulle VSP:stä! Oon ihan tyytyväinen meidän päivään. Oma tavoite tuli saavutettua eli ravaaminen meni hyvin.
Tässä vielä Kujeen arvostelu, joka on ihan käsittämätöntä kieltä. (Klikkaamalla pitäis suurentua)
Jos joku osaa kääntää, niin otan käännökset kiitollisena vastaan :D
keskiviikkona, tammikuuta 23, 2008
Kujeen kanssa koiria tapaamassa
Meillä oli taasen läntsyporukan kanssa näyttelytreenit. Paikalla oli vieraana tuomarina Nugan omistaja ja Nugan lisäksi paikalle ilmaantui myöhemmin kaksi harjakoiraakin sekoittamaan pakkaa. Tällä kertaa meillä oli myös ihan oikea pöytä, joten saatiin harjoitella pöydällä olo oikein kunnolla.
Kujeen liikkeet on surkeat. Okei oli kylmä ja varmasti maassa oli paljon mielenkiintoisia tuoksuja, mutta silti. Äh ja pöh! Saapa nähdä kuinka lauantaina sujuu. Meillä on nyt tavoitteena sitten hyvät liikkeet. Kuje liikkuu halutessaan nätisti, mutta viime aikoina ei haluja ole ollut kuin nuuhkimiseen. Eipä siinä muuta kuin treeniä vaan lisää.
Kuje sai näyttelytreenien jälkeen riekkua Nugan ja Bennyn kanssa. Käytiin pieni lenkki ja annettiin koirien peuhata keskenään. Loppujen lopuksi siinä vierähti iloisesti kolme tuntia ulkona. Niin se aika kiitää ystävien seurassa. Oli vain niin hauska katsoa koirien leikkiä.
Onnikin on kuulemma innostunut leikkimään Elmerin kanssa. Yllättävän leikkisiä nämä mun otukset on. Onhan se mukavaa, että nauttivat olostaan.
Kujeen liikkeet on surkeat. Okei oli kylmä ja varmasti maassa oli paljon mielenkiintoisia tuoksuja, mutta silti. Äh ja pöh! Saapa nähdä kuinka lauantaina sujuu. Meillä on nyt tavoitteena sitten hyvät liikkeet. Kuje liikkuu halutessaan nätisti, mutta viime aikoina ei haluja ole ollut kuin nuuhkimiseen. Eipä siinä muuta kuin treeniä vaan lisää.
Kuje sai näyttelytreenien jälkeen riekkua Nugan ja Bennyn kanssa. Käytiin pieni lenkki ja annettiin koirien peuhata keskenään. Loppujen lopuksi siinä vierähti iloisesti kolme tuntia ulkona. Niin se aika kiitää ystävien seurassa. Oli vain niin hauska katsoa koirien leikkiä.
Onnikin on kuulemma innostunut leikkimään Elmerin kanssa. Yllättävän leikkisiä nämä mun otukset on. Onhan se mukavaa, että nauttivat olostaan.
tiistaina, tammikuuta 22, 2008
Myrkyttäjiä paossa
Mikä ihme siinä on, että joka kerta kun...
- koirat käyttäytyvät kuin lauma paviaaneja
- olet itse äärimmäisen kiukkuinen
- raahaat miljoonaa pussia ja reppua
- olet hikinen ja huonosti pukeutunut
... joku pysähtyy kysymään rodusta.
Näin on käynyt ennenkin. Myrkyttäjät tulivat sovittuun aikaan ja yritin saada nartut mahdollisimman nopeasti ulos. Mukaan oli pakko ottaa reppu, jossa oli epämääräistä sälää varmuuden vuoksi ja miljoona muovipussia, roskia, pulloja jne. Leela ja Kuje räksyttivät miehet pystyyn samalla kun yritin taiteilla kaikkine kamppaineni ulos ovesta ja eikös toinen miehistä halua tietää minkä rotuisia isommat koirat ovat.
Saatuani ensin karjuttua nartut hiljaisiksi, yritin vastailla epämääräisesti kysymyksiin. Oli varmaan todella selkeää. Amanda punki kokoajan miehen syliin. Yritä siinä nyt vakuuttaa, että se on niistä kahdesta se ujompi. Saatuaan suunsa vihdoin tukittua Kuje tunki vuorostaan miehen syliin, juuri kun selitin kuinka se ei ole kovinkaan tottunut miehiin. Koirat selkeästi sabotoivat esittelyäni.
No olipa hyvää harjoitusta Kujeelle miesten kohtaamisesta. Harkitsen yhä sitruunapantaa...
Pakosuunnitelma oli pullojen palautuksen ja roskien kiikuttamisten jälkeen suunnata Kauppiin. Onneksi märkää luntakaan ei enää siinä vaiheessa tipahdellut taivaalta. Meillä oli loppujen lopuksi ihan mukava lenkki tyttöjen kanssa. Hypättiin vaan ensimmäisestä puskasta vähän keskemmälle puita ja seikkailtiin sinne tänne. Välillä käytiin heittelemässä aukealla lumipalloja ja sitten taas seikkailtiin.
Tässä vielä tyttöjen yhteinen lumipallon metsästys. (Vaikka Kujetta ei nyt paljoa näykään.)
- koirat käyttäytyvät kuin lauma paviaaneja
- olet itse äärimmäisen kiukkuinen
- raahaat miljoonaa pussia ja reppua
- olet hikinen ja huonosti pukeutunut
... joku pysähtyy kysymään rodusta.
Näin on käynyt ennenkin. Myrkyttäjät tulivat sovittuun aikaan ja yritin saada nartut mahdollisimman nopeasti ulos. Mukaan oli pakko ottaa reppu, jossa oli epämääräistä sälää varmuuden vuoksi ja miljoona muovipussia, roskia, pulloja jne. Leela ja Kuje räksyttivät miehet pystyyn samalla kun yritin taiteilla kaikkine kamppaineni ulos ovesta ja eikös toinen miehistä halua tietää minkä rotuisia isommat koirat ovat.
Saatuani ensin karjuttua nartut hiljaisiksi, yritin vastailla epämääräisesti kysymyksiin. Oli varmaan todella selkeää. Amanda punki kokoajan miehen syliin. Yritä siinä nyt vakuuttaa, että se on niistä kahdesta se ujompi. Saatuaan suunsa vihdoin tukittua Kuje tunki vuorostaan miehen syliin, juuri kun selitin kuinka se ei ole kovinkaan tottunut miehiin. Koirat selkeästi sabotoivat esittelyäni.
No olipa hyvää harjoitusta Kujeelle miesten kohtaamisesta. Harkitsen yhä sitruunapantaa...
Pakosuunnitelma oli pullojen palautuksen ja roskien kiikuttamisten jälkeen suunnata Kauppiin. Onneksi märkää luntakaan ei enää siinä vaiheessa tipahdellut taivaalta. Meillä oli loppujen lopuksi ihan mukava lenkki tyttöjen kanssa. Hypättiin vaan ensimmäisestä puskasta vähän keskemmälle puita ja seikkailtiin sinne tänne. Välillä käytiin heittelemässä aukealla lumipalloja ja sitten taas seikkailtiin.
Tässä vielä tyttöjen yhteinen lumipallon metsästys. (Vaikka Kujetta ei nyt paljoa näykään.)
maanantaina, tammikuuta 21, 2008
Uusiolauma numero kaksi
On ollut vähän kiireitä myrkytyksen esivalmisteluiden ja matkailujen kanssa, niin ei ole joutanut blogia kirjoittaa siihen malliin kun suunnittelin. Katsotaanpas mihin mahdoin jäädä. Varmaan siihen kun pari viikkoa sitten päästiin Hellusen luo. Menipä vähän suunnitelmat uusiksi, monessakin mielessä.
Elmeri saapui
Joillekin ihmisille puhkeaa yllättävä allergia koiranpennun kasvaessa. Aika usein tapauksiin liittyy iso, sekarotuinen, riehakas pentu, joka vaatisi jämäkän tapakasvatuksen. Lauantaina 12.1 pitkien keskustelujen jälkeen Helluselle palautui Elmeri-poika. Eipä tässä sitten muuta kuin tutkailemaan, miten helposti näistä aineksista syntyy uusiolauma.
Mietteeni koirien suhteen menivät aika nappiin. Onnista oli aluksi tosi hienoa saada Elmeri kylään, mutta kun se tajusi, että Elmeri onkin jäämässä pitemmäksi aikaa ja haluaisi kokoajan leikkiä, Onnin mielenkiinto lopahti. Koska Elmeri on vielä nuori, Onni ei koe sitä uhkaavana, vaikka Elmeri onkin iso ja musta, mikä yleensä herättää Onnissa vähän närää. Pojat ovat tulleet hyvin toimeen.
Amanda on Kipan luona asuessaan tottunut isoihin koiriin, mutta se silti vähän väistää niitä. Elmeri oli Amandan mielestä aluksi ihan kamala. Kun Amalle valkeni, että Elmeri onkin vain nuori poika, se muuttui heti asteen verran kivemmaksi. Niin kauan kun Elmeri ei tunge liian lähelle, poika on ihan ok neidin mielestä.
Kuje pelkää isoja koiria jonkin verran ja Elmerin tulo oli järkytys. Tyttö purisi ja ärisi. Elmerin mielestä Kuje on luonnollisesti kaikkein kiinnostavin ja se haluaisi kovasti leikkiä. Kujeelle Elmerin sietämiseen meni kaikkein pisin aika. Sunnuntaina pelko oli muuttunut uhmailuksi. Kuje on viitisen kuukautta vanhempi ja Elmeri on luonteeltaan hyvin kiltti, joten Kuje keksi olevansa ylempänä ja saavansa määräillä.
Amanda laumauttajana
Sunnuntaina lähdin kotiin vain Onni ja Kuje mukanani. Amanda jäi Elmerin ja Hellusen seuraan. Amanda on paras laumakoira. Halusin nopeuttaa Elmerin laumautumisprojektia ja Amanda oli siihen työhön kaikkein taitavin.
Viikolla kuulin pääasiassa hyviä uutisia Hellusen luota. Amanda oli leikittänyt Elmeriä ja pitänyt sen myös ruodussa. Molemmilla koirilla oli piisannut paljon puuhaa ja ruoka oli maittanut hyvin. Saivatpa leikkiä vielä Sakenkin kanssa ja kyläillä.
Jengi kokoontuu saman katon alle uudelleen
Torstaina kiivettiin Onnin ja Kujeen kanssa taas bussin kyytiin. Olipa upea nähdä miten hyvin Amanda ja Elemri tulivat juttuun. Vaikka olin kuullut sen puhelimessa, niin ei se ihan sama asia ole kuin nähdä se omin silmin.
Elmeri oli selkeästi muuttunut Kujeen ja Onnin silmissäkin tutuksi koiraksi. Onnia ei kiinnostanut tippakaan ja Kuje oli vähemmän puriseva. Taas sunnuntaita kohti mentäessä Kuje alkoi sulaa hitusen enemmän. Lauantaihin mennessä Kuje suostui jopa leikkimään Elmerin kanssa vähän leluilla. Amandan tosin piti vahtia tilannetta ja katkaista leikki heti jos Kujeen kierrokset alkoivat nousta liian korkeiksi.
Olen hämmästynyt miten hyvin Amanda on ottanut emon/vanhemman roolin nuorten kanssa. Kujeen tulon myötä Amanda muuttui asteen verran hoivailevammaksi. Se putsaa joka aamu Kujeen silmät ja katsoo sen perään tosi tarkasti. Elmerin ja Kujeen leikit se piti upeasti ruodussa. Antoi niiden painaltaa, mutta heti nähdessään, että tilanne alkaa mennä liian rajuksi, erotti ne hyppäämällä väliin tai tiukalla ärähdyksellä.
Tällä kertaa sakki jakautui sunnuntaina poikiin ja tyttöihin, Onnin jäädessä hellusen hoiviin täksi viikoksi. Tyttöjen kanssa saammekin nyt siirtyä pariksi tunniksi ulkosalle odottelemaan, että myrkyttäjät saavat työnsä tehtyä. Luonnollisesti ulkona sataa räntää...
Elmeri saapui
Joillekin ihmisille puhkeaa yllättävä allergia koiranpennun kasvaessa. Aika usein tapauksiin liittyy iso, sekarotuinen, riehakas pentu, joka vaatisi jämäkän tapakasvatuksen. Lauantaina 12.1 pitkien keskustelujen jälkeen Helluselle palautui Elmeri-poika. Eipä tässä sitten muuta kuin tutkailemaan, miten helposti näistä aineksista syntyy uusiolauma.
Mietteeni koirien suhteen menivät aika nappiin. Onnista oli aluksi tosi hienoa saada Elmeri kylään, mutta kun se tajusi, että Elmeri onkin jäämässä pitemmäksi aikaa ja haluaisi kokoajan leikkiä, Onnin mielenkiinto lopahti. Koska Elmeri on vielä nuori, Onni ei koe sitä uhkaavana, vaikka Elmeri onkin iso ja musta, mikä yleensä herättää Onnissa vähän närää. Pojat ovat tulleet hyvin toimeen.
Amanda on Kipan luona asuessaan tottunut isoihin koiriin, mutta se silti vähän väistää niitä. Elmeri oli Amandan mielestä aluksi ihan kamala. Kun Amalle valkeni, että Elmeri onkin vain nuori poika, se muuttui heti asteen verran kivemmaksi. Niin kauan kun Elmeri ei tunge liian lähelle, poika on ihan ok neidin mielestä.
Kuje pelkää isoja koiria jonkin verran ja Elmerin tulo oli järkytys. Tyttö purisi ja ärisi. Elmerin mielestä Kuje on luonnollisesti kaikkein kiinnostavin ja se haluaisi kovasti leikkiä. Kujeelle Elmerin sietämiseen meni kaikkein pisin aika. Sunnuntaina pelko oli muuttunut uhmailuksi. Kuje on viitisen kuukautta vanhempi ja Elmeri on luonteeltaan hyvin kiltti, joten Kuje keksi olevansa ylempänä ja saavansa määräillä.
Amanda laumauttajana
Sunnuntaina lähdin kotiin vain Onni ja Kuje mukanani. Amanda jäi Elmerin ja Hellusen seuraan. Amanda on paras laumakoira. Halusin nopeuttaa Elmerin laumautumisprojektia ja Amanda oli siihen työhön kaikkein taitavin.
Viikolla kuulin pääasiassa hyviä uutisia Hellusen luota. Amanda oli leikittänyt Elmeriä ja pitänyt sen myös ruodussa. Molemmilla koirilla oli piisannut paljon puuhaa ja ruoka oli maittanut hyvin. Saivatpa leikkiä vielä Sakenkin kanssa ja kyläillä.
Jengi kokoontuu saman katon alle uudelleen
Torstaina kiivettiin Onnin ja Kujeen kanssa taas bussin kyytiin. Olipa upea nähdä miten hyvin Amanda ja Elemri tulivat juttuun. Vaikka olin kuullut sen puhelimessa, niin ei se ihan sama asia ole kuin nähdä se omin silmin.
Elmeri oli selkeästi muuttunut Kujeen ja Onnin silmissäkin tutuksi koiraksi. Onnia ei kiinnostanut tippakaan ja Kuje oli vähemmän puriseva. Taas sunnuntaita kohti mentäessä Kuje alkoi sulaa hitusen enemmän. Lauantaihin mennessä Kuje suostui jopa leikkimään Elmerin kanssa vähän leluilla. Amandan tosin piti vahtia tilannetta ja katkaista leikki heti jos Kujeen kierrokset alkoivat nousta liian korkeiksi.
Olen hämmästynyt miten hyvin Amanda on ottanut emon/vanhemman roolin nuorten kanssa. Kujeen tulon myötä Amanda muuttui asteen verran hoivailevammaksi. Se putsaa joka aamu Kujeen silmät ja katsoo sen perään tosi tarkasti. Elmerin ja Kujeen leikit se piti upeasti ruodussa. Antoi niiden painaltaa, mutta heti nähdessään, että tilanne alkaa mennä liian rajuksi, erotti ne hyppäämällä väliin tai tiukalla ärähdyksellä.
Tällä kertaa sakki jakautui sunnuntaina poikiin ja tyttöihin, Onnin jäädessä hellusen hoiviin täksi viikoksi. Tyttöjen kanssa saammekin nyt siirtyä pariksi tunniksi ulkosalle odottelemaan, että myrkyttäjät saavat työnsä tehtyä. Luonnollisesti ulkona sataa räntää...
keskiviikkona, tammikuuta 16, 2008
Näyttelytreenit länderiporukalla
Meillä oli mukavat pieni muotoiset näyttelytreenit läntsyporukan kesken. Tosi mukavaa kun Tampereen seudun länderi-ihmiset on niin aktiivisia ja jaksaa olla mukana näissä touhuissa. :) Neljä läntsyä oli treenaamassa pojat Toto ja Core, sekä tytöt Foxi ja Kuje.
Foxi ja Toto oli ihan vanhat tekijät. Menivät niin nätisti. Corelle tilanne oli uusi ja sitä jännitti, mutta kivasti se tipahti peitsiltäkin raviin jännityksen alkaessa haihtumaan. Kuje on keksinyt, että maan nuuhkiminen on kivempaa ku ravaaminen nätisti. Johan siitä oli Messarissakin vähän merkkejä. Pitäisi nyt jaksaa harjoitella vähän ennen Turkua.
Olen ollut laiska harjoittelemaan yhtään mitään ja se kyllä näkyy. On vaan ollut melkoista hullunmyllyä tämä alkuvuosi. Jospa sitä nyt ryhdistäytyisi. Selittelen laiskuuttani laumasuhteiden muutoksilla, mutta oikeasti kyse on vain laiskuudesta. :D Tampereen näyttelyynkään ei vielä olla ilmottauduttu ja voi olla että jätetään kokonaan väliin. Olisi tiedossa matka juuri silloin.
Foxi ja Toto oli ihan vanhat tekijät. Menivät niin nätisti. Corelle tilanne oli uusi ja sitä jännitti, mutta kivasti se tipahti peitsiltäkin raviin jännityksen alkaessa haihtumaan. Kuje on keksinyt, että maan nuuhkiminen on kivempaa ku ravaaminen nätisti. Johan siitä oli Messarissakin vähän merkkejä. Pitäisi nyt jaksaa harjoitella vähän ennen Turkua.
Olen ollut laiska harjoittelemaan yhtään mitään ja se kyllä näkyy. On vaan ollut melkoista hullunmyllyä tämä alkuvuosi. Jospa sitä nyt ryhdistäytyisi. Selittelen laiskuuttani laumasuhteiden muutoksilla, mutta oikeasti kyse on vain laiskuudesta. :D Tampereen näyttelyynkään ei vielä olla ilmottauduttu ja voi olla että jätetään kokonaan väliin. Olisi tiedossa matka juuri silloin.
tiistaina, tammikuuta 15, 2008
Päivityksiä elämästä
Jos sitä kirjoittaisi useammin blogiin, niin ei aina olisi viittä miljoonaa asiaa kerralla kerrottavana. Viikonloppu oltiin taas Hellusen luona koirien kanssa. Tai no Kuje oli siellä valmiiksi ja erittäin iloinen pikkuneiti meitä olikin vastassa. Aika hyvin oli ominut Helluisen omakseen. Kuje on valitettavan tottumaton miehiin, joten tosi hyvää teki tuo yhteinen viikko.
Meidän kämppään tehdään ötökkämyrkytyksiä. Sinänsä ihan positiivista, että ajatetaan moiset otukset pois, mutta kaikki järjestelyt tekee mut hulluksi. Meillä kun on tavaraa ihan järjettömästi. Kaksi naiseläjää ja molemmat säästää melkolailla kaiken. Myönnettäköön, että mun tavaroita on varmaan puolet enemmän ku muiskun.
Nyt sitten pitäisi tyhjentää vaatekaapit ja -huone, sekä muutama muu kaappi ja siirtää kaikki huonekalut keskelle lattiaa. Helppo nakki totisesti kun vaatehuone on kattoon asti pakattuna tavaroita, kellariin niitä ei voi viedä, koska siellä oleva säilytyshäkki on kattooon asti täynnä. Vaatekomeroni tursuaa tavaroita ja sinne on varastoitu ihan miljoonasti ylimääräisiä juttuja. Pelkkä ajatus tuottaa päänsäryn.
Meidän kämppään tehdään ötökkämyrkytyksiä. Sinänsä ihan positiivista, että ajatetaan moiset otukset pois, mutta kaikki järjestelyt tekee mut hulluksi. Meillä kun on tavaraa ihan järjettömästi. Kaksi naiseläjää ja molemmat säästää melkolailla kaiken. Myönnettäköön, että mun tavaroita on varmaan puolet enemmän ku muiskun.
Nyt sitten pitäisi tyhjentää vaatekaapit ja -huone, sekä muutama muu kaappi ja siirtää kaikki huonekalut keskelle lattiaa. Helppo nakki totisesti kun vaatehuone on kattoon asti pakattuna tavaroita, kellariin niitä ei voi viedä, koska siellä oleva säilytyshäkki on kattooon asti täynnä. Vaatekomeroni tursuaa tavaroita ja sinne on varastoitu ihan miljoonasti ylimääräisiä juttuja. Pelkkä ajatus tuottaa päänsäryn.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)