Nirppailua ja ultrassa käynti

Kuje aloitti tuossa alkuviikosta nirppailun. Kauhean tiineltä se ei ole muten vaikuttanut. Tyrkyttänyt joka ilta lelua, että leikittäisiin nyt vielä vähän. Se on myös innostnut pienestä tokoilusta mitä ollaan otettu. Miehen puolikas on innostunut opettamaan sille seuraamista ja yllättävän näpsäkästi tuo on sujunut.

Torstaina tyttö oli aivan suunnattoman katkera kun se tajusi, ettei oikeasti pääse mukaan treeneihin. Meillä oli eilen vasta ultra ja mulla ei ollut minkäälaista mielenkiintoa ottaa mitään riskiä mahdollisten pentujen kanssa. Treenaamisesta alkuviikoilla tuskin olisi yhtään mitään haittaa, mutta mun mielenterveyden vuoksi jätettiin kaikki vähän raskaampi heti astutuksen jälkeen pois. Vähän turhan tuoreessa muistissa se rumba mikä oli Aman kanssa.

Eilen Kuje lähtisi sitten tosi ylpeänä yksin matkaan. Se käveli lääkärille niin hienosti vieressä ja oli äärimmäisen ylpeän oloinen siitä kuin se pääsee mukaan. Lääkärissä se oli niin hyvin käyttäytyvä pikkukoira. Ei se selällään maannut pöydällä ihan rentona, mutta muuten kyllä oli aika kotonaan paikassa. Eipä Kujeelle oikeastaan mitään kurjaa lääkärissä ole tehtykään, että miksipä tyttönen pelkäisi.

Tällä kertaa ultrassa näkyi heti yksi pentu. Kun masua tutkailtiin tarkemmin, niin neljä mollukkaa näkyi ihan selkeästi. Mäkin huomasin ne ja oli ihan eri näköisiä kun Aman mahassa olleet pari alienia. Nää oli niin eläväisen näköisiä. Mitään kauhean tarkkaa lukua lääkäri ei oikein osannut sanoa. Kuje oli vähän levoton ja liikahteli, että laskemisesta ei oikein tullut mitään. Ei ollut meidän vakilääkäri, joka osaa tosi hyvin käsitellä ländereitä. Tällä ei olut ihan niin hyvää tuntumaa koiriin ja välillä tuntui, että laitteen kanssakin oli vähän ongelmia. Tuomio oli 4-6, mutta voi olla enemmänkin. Neljä mä sain itekin laskettua, että vähempää siellä ei ainakaan oo. Kaikin puolin helpottunu ja hyvä mieli jäi reissusta. Nyt sit jatketaan masun kasvattelua ja ei ainakaan harkitakaan agikentälle lähtöä.

Ah ihanaa, treenikausi alkoi

Päästiin eilen Aman kanssa aloittaan treenikausi. Oli nautinto! Uudesta kämpästä pääsee meidän treeni aikaan vielä yhdellä bussill sopivasti kentälle. Takaisin tullessa joutu vähän säätään, mutta eipä tuo haittaa, tulee hyvin tehtyä pitempi lenkeily siinä samalla. Meillä oli kivaa pientä rata pätkä, josta löytyi kepit ja kontakteja. Mä olin niiiiin tyytyväinen Aman keppeihin. Se pujotteli yhtä kertaa lukuunottamatta oikein ja sillä yhdellä kerralla taisin törkätä sen ekaan väliin aika syvälle, että sekin oli ohjaajakämmi. Yhden kerran saatiin jopa vähän vauhtia mukaan.

Pitkästä aikaa pääsin palkkaamaan kontakteilla ja pysäyttään pitemmäksi aikaa. Meillä oli kentällä A ja keinu. Kontaktit oli hyvät. Olin tosi iloinen ettei kisaaminen oo niitä sotkenu vaikken ole pitkään aikaan päässy niiltä palkkaamaan.

Ohjaaja oli paikoittain vähän hukassa, mutta Amanda oli upea. Kokeilin ekaa kertaa istuttaa sen ekan esteen taakse, koska meillä on lähdön kanssa ollut ongelmaa. Yllätyksekseni Amanda sekä istui käskystä, että myös pysyi paikoillaan. Jee! Ekalla kerralla tosin sain odottaa muutaman minuutin, että pomppiminen lakkasi :D Kivaa oli ja kiitokset uudelle koutsile treeneistä. Tästä on hyvä lähteä jatkamaan.

Kahdessa kämpässä

Eilen saatiin siirrettyä neljä pakettiautollista epämääräistä sälää vanhasta kämpästä uuteen. Ihan kaikkea ei siirretty, koska meillä ei vielä netti pelaa uudella kämpällä niin jätettiin mun omppukone vanhalle kämpälle, että pääsee surffaileen. Mikä ihmeen nettiriippuvuus??

Joka paikka on täynnä laatikoita. Kun ne peittävät kaikkea lattia pintaa niin tuntuu siltä, että tavaraa olisi todella paljonkin. No suurin osa mun huoneen laatikoista on täynnä kirjoja. Jahka saan kirjahyllyn pystyyn ja kirjat sinne niin varmaan puolet kaikista laatikoista on tyhjentyny. Ihan pari muuttoapulaista mainitsi mun kirjamäärästä... Ei niitä kummiskaan oo ku joku parisen sataa.

Koirta on vähän hämmentyneitä uudesta ympäristöstä. Tosin niin ollaan kyllä me itekin muiskun kanssa. Eilen taaroiden raahauksen jälkeen todettiin molemmat ettei ihan tunnu vielä siltä, että ois uusi koti Mutta eiköhän tuo ala jossain vaiheessa siltä tuntumaan. Jahka saa verhot ikkunoihin ja tavarat alkaa asettumaan paikoilleen.

Muuttamisia ja muutoksia

Uuteen kämppään on nyt saat avaimet ja käytiin jopa aamusella katsastamassa miltä paikka näyttää. Siivoamaanhan siellä piti heti ensimmäisenä alkaa. Eipä olleet edelliset tainneet tehdä muuttosiivousta, tai sitten siisteyskäsitys on vähän eri kuin meillä. Vaan ihana isolta kämppä vaikuttaa ja muutenkin mukavalta.

Tavaroita ollaan pakattu ja mun sänkykin piti kääntää pystyyn että saadaan laatikoita ladottua edes jonnekin. Aivan loppumattoman tuntuisesti on tavaraa. Huomenna ois tarkoitus aloittaa rahtaaminen uudelle asunnolle.

Koirat on vaikuttaneet rauhallisilta. Onni jäi Ouluun, pois muuton tieltä. Sehän stressaa vähän muuttamista. Se on aina ihan onneton pari viikkoa sen jälkeen kun tavarat on vaihtaneet paikkaa. Kujeelle muutto on ensimmäinen joten en tiedä mitä se tuumii. Pakkaaminen ei sitä suuremmin hetkauta kuten ei Amaakaan. Ne vaan kiipeilee laatikkopinojen päälle tyynyille ja vaikuttavat tyytyväisiltä siitä että niin mukavia petejä on niille järjestetty.

Leela sen sijaan reagoi vähän enemmän. Laatikot esiin kaivettaessa se kävi vähän pomppimassa ja seuraili loppuillan muiskua. Sen jälkeen Leela rauhoittui. Tai ainakin käytös rauhoittui, mutta valitettavasti mukaan tuli sisälle pissailu. Toivottavasti se loppuu jahka saadaaan muutettua. Ei ole kivaa kun pikkuinen on ahdistunut.

No kohta pääsee raahaan tavaroita...

Oi jospas mullakin ois oma järkkäri

Kävin lauantaina hypistelemässä kameroita. Haluaisin joko Canonin tai Nikonin digijärkkärin. Oon ollu kokoajan enemmän kallistuneena Nikonin puoleen. Verkkokauppa.comin liikkeessä oli hyvin molempien merkkien malleja esillä. Yksi niistä oli ylitse muiden. Sopivan jämäkkä, sai hyvän otteen. Siitä tuli sellainen tän mä haluan fiilis.

Aika hyvin sen jälkeen tuli leikitty isin järkkärillä. Mäkin haluuuun.



Kattelin netistä hintoja ja tyyristä ois. Vähän kiehtois ostaa osamaksulla. Ehtis ehkä opetella käyttämään kameraa jotenkin ennenkuin Kujeen pennut syntyy. Onhan tässä vielä paljon aikaa pähkäillä ennen ultraa.

Kujeen kuulumisia

Kuiskis voi hyvin. Se oksensi yhtenä päivänä, mutta muuten ei ole pahoinvointia näkyny. Aika ärhäkäksi se on astutuksen jälkeen muuttunut. Kuje ei yleensä koskaan rähise, mutta nyt se on vieraammille koirille sanonut ja hyppii jopa vanhempien koirien nenille. Varasin sille ajan ultraan. Sittenpä tietää onkos tytön masussa elämää.

14 vrk

Pääsiäinen Oulussa

Olin vanhempien luona Oulussa pääsiäisen. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa Onnia. Se näyttää tosi hyvältä ja omalta iloiselta itseltään. Ei ollut lihonut ihan niin paljon kuin pelkäsin. Äiti on siirtänyt sen kevytnappuloille ja ne näyttää sopivan Onssille hyvin.



Käytiin lauantaina n-elikon porukoiden kanssa lenkillä. Oli mielettömän hieno sää. Otin matkaan isin digijärkkärin ja napsin joitain kuvia. Mäkin halun oman hienon kameran. Tuli lähinnä kuvattua Kujetta, mutta osuivat muutkin välillä kameran eteen.

Asunnon vaihto

Me ollaan hengailtu nyt parisen vuotta tässä nykyisessä asunnossa. Pikkuinen, sievä kaksio mielettömän hyvällä paikalla. Vaan alusta asti todettiin, että vähän pienihän tää on. Isompaa ollaan siitä asti muiskun kanssa etsitty, enemmän ja vähemmän innokkaasti. Ei oo ihan helppoa löytää sellaista kun on iso lauma koiria ja tiukat vaatimukset siitä missä kämpän pitäisi sijaita.

Nyt saatiin kolmio tuosta kilsan päästä. Se on melkein puolet isompi kuin tää nykyinen ja parin viikon päästä muutetaan. Sitten ei tartte kestää kerrostalokiusaajamummoja, eikä tuskailla tavaramäärän paljoutta. Itseasiassa kun yritettiin sijoittaa meidän huonehaluja uuden kämpän pohjapiirrokseen niin jouduttin toteamaan, että taitanee tulla aika avaraa.



Kohta pääsee sisustelemaan. Mun pitäisi hankkia vaatekaappi. Sitten sänky pitäisi vaihtaa uuteen. Työtuoli ois hyvä vaihtaa. Kirjahyllyyn pitäisi hankkia lisää osia, sillä tällä hetkellä ei kaikki kirjat oikein hyllyyn mahdu ja lisää vaan tarttuu matkaan. Vanhojen huonekalujen paikat saatiin sovittua ja pitää niitä uusia miettiä sitten jossain vaiheessa. Ainoa akuutimpi ois vaatekaapin hankkiminen.

Kohta voi hyvillä mielin majoittaa ystäviä, kavereita ja sukulaisia kun vihdoin meille mahtuukin kunnolla yöksi. Voidaan ottaa koiravieraitakin ilman pelkoa naputtavasta mummosta. Me saataisiin remontoida tuota kämppää oman näköiseksi, mutta saas nähdä jaksetaanko sillä siellä oli ihan siistiä. Vaikka oishan se hauskaa.

Pentu-unelmien alkuja

Viime perjantaina lähdettiin Kujeen kanssa kohti Hämeenlinnaa. Oli ihan kiva matkailla tytön kanssa kahden kesken. Osuttiin ruuhkajunaan, mutta onneksi saatiin hyvä paikka ja matka meni nopeasti eväshamppareita nautiskellen. Eipä tuo nyt kovin pitkä matka ollutkaan. Asemalta jatkettiin Kipan ja Kipan KePon kanssa Tottilaan eikä eksytty kuin kerran. Melkein ku ois ite yrittäny suunnistaa.

Totilla ja Kujeella synkkas taas heti ja leikit pistettiin pystyyn. Vähän oltiin aikaisessa, joten leikkimistä enempää ei perjantaina nähty. Koirilla oli silti hauskaa ja mikäs siinä ihmisilläkään oli hyvässä seurassa höpistessä. Lauantaina tultiin aamusella uudelleen visiitille ja silloin oli jo koirien meno aivan eri moinen. Ei siinä tainnut aivan tuntiakaan mennä niin niin kaksikko napsahti nätisti nalkkiin. Ja sitkeesti pysyivät puoli tuntia kiinni toisissaan. Alkoi Kujeella pikkuisen hymy hyytyä kun piti kaiken hauskuuden jälkeen vain odottaa, odottaa ja odottaa. Se on kovin malttamaton tuo pikkurouva.

Kuvia löytyy Kipan blogista ja kotisivuilta. Sekä enemmän tietoa yhdistelmästä sun muista jutuista. Katotaan jos saisin muutaman otoksen tännekin jossain vaiheessa laitettua.

Karkkilakko ja kamerahaaveilua

Karkki maistuu tälle tytölle aivan liian hyvin. Olen yrittänyt aloittaa karkkilakkoja erinäisiä kertoja ja jopa muutaman kerran onnistunutkin siinä. Viime aikoina on karkin syöminen taas vähän riistäytynyt käsistä. Joten olisi varmaan syytä lakkoilla. Ihan totaalisesti en siitä pysty luopumaan mutta ostolakkoa pitää taas yrittää. Yritin jo kuukausi sitten olla ostamatta enää pussillista joka kerta kaupassa käydessäni, mutta eihän se pitänyt. Piti siis keksiä joku täky.

Digijärkkäristä olen haaveillut monta vuotta. Mulla on ihan hyvä pokkari, mutta se on saanut sen verran iskuja, että linssiin on jäänyt mustia täpliä jotka näkyy joka kuvassa. Olisi siis tarvetta uudelle kameralle.

Päätin siis että jos olen ostamatta karkkia niin säästyneillä rahoilla voin ostaa järkkärin. Mulla menee parhaillaan pussillinen karkkia päivässä eli sellaiset pari euroa ja jos olen ostamatta niin siitä tulisi kaksi euroa säästöä. Suurin ongelma taitaa olla siinä, että haluaisin kameran ihan just heti enkä malttaisi odottaa että kaksi euroisia olisi kasaantunut tilille tarpeeksi.

Viikon olen jo ollut ostamatta karkkia, muttei 14 eurolla vielä ihan järkkäriä osteta :D

Kevätpäivät ja juoksut

Eilen oltiin tyttöjen kanssa länderi-yhdistyksen keväpäivillä. Oli mukava nähdä paljon ländereitä ja vanhoja tuttuja. Ihan uusiakin kasvoja näkyi ja koiria joita en aikaisemmin ole nähnyt. Amanda oli neitimäinen oma itsensä ja Kuje ilmaisi olemassa olonsa varsin äänekkäästi. Kujeen ja Toton olisi kovasti tehnyt mieli leikki pöydän alla ja aina kun hihnat antoivat myöden niin siellähän ne vähän temmelsi. Mukava nähdä että vanha tuttavuus on säilynyt vaikkei Totoa olla pitkään aikaan nähty.

Sanoin Kujeelle, että näyttelyn jälkeen saat juoksun aloittaa. Onneksi ei sunnuntaiaamuna silti aloittanut, että päästiin kevätpäiville. Kuje on oikein kuuliainen nuori nainen (ainakin halutessaan) ja kiltisti sitten aloitti tänä aamuna juoksunsa. On se ihana otus :) ja paljon taitavampi ajoittamaan kuin Ama. Nyt sitten jännäillään seuraavaksi astutusta.

Aman agikisojen purku ja muuta agipohdintaa

No jospa vihdoin ja viimeinen saisi kelattua Amandan viimeiset neljä kisaa... Muistaakseni johonkin kuittaisin niistä pari sanaa.

Tamskin kisat 22.2
"Meillä kisat meni ihan kivasti, koska Amanda pujotteli!! Ekalla radalla se pujotteli jopa ihan hyvin. Mä mokasin loppusuoran joten tuloksena vitonen (kielto muurilta) ja yliaikaa. Toka rata oli Mujusen. Siinäkin mokasin ohjauksessa kun hyydyin ja vedin yhden hypyn ohi ja Ama sit hyppäs sen väärään suuntaan. Mutta pujottelu meni oikein, vaikkakin hitaasti eli Aman tekemisiin olen oikein tyytyväinen. Jotenkin lohdullista, että mun ohjauksessa on hiottavaa, koska se on sellainen juttu mihin mulla on mahdollisuus vaikuttaa. Tarttee saada vaan lisää kisakokemusta sillä mulla oli taas hermot ihan pinnassa ja törttöilin sen vuoksi aika paljon ja himmailin ihan turhaan monessa kohtaa."

Ylökkin kisat 1.3
"Aman eka rata oli katastrooffi. Jotain niin järkyttävän kauheeta. Mä olin ekana lähdössä ja sain koiran silleen heti rataantutustumisen jälkeen vaan käteeni. Kumpikaan ei ehtiny rauhoittua yhtään ja koko meno oli karmeeta söhlinkiä. Kaksi niin pihalla olevaa tyyppiä ja molemmat menossa eri suuntiin. Järkkyä :/
Toisella radalla saatiin koottua ittemme ja se olikin ihan kiva. Kepeiltä tuli vaihteeksi vitonen, mutta päästiin ihanneajan rajoissa maaliin ja hyvällä fiiliksellä. Siihen oli hyvä lopettaa päivä."

Tamskin kisat antoi vähän toivoa pujottelun suhteen, mutta Ylökkin kisat palautti mut aika maan pinnalle. Meillä ois niin paljon opeteltavaa. Pujottelu ensimmäisenä. Toisekseen Amanda varastaa lähdössä. Se on jokaiseen tän vuoden kisaan lähtenyt varastaen. Tai korjataan ei jokaiseen, koska puolet kerroista ollaan lähdetty yhtä aikaa ja silloin se on lähtenyt luvalla. Koska me ollaan pääasiassa vaan kisattu, niin kontaktit alkaa pahasti kaivata hiomista. Olen pysyttänyt vain sen muutaman kerran niille. Oikea paikka ei ihan ole hallussa ja Amanda ei taatusti jäisi paikoilleen, vaikka pysähtyykin. Oma ohjaaminen on tönkköä, hidastelevaa ja ykkösluokkalaista.

Kesäkaudella ollaan treeneihin ilmoittauduttu, joten nyt alkaa treenaaminen. Jospa homma lähtisi toimimaan. Oma ohjaaminen kaipaa niin epätoivoisesti treeniä. Mulla on tasan yksi tapa ohjata eli valssi. Olisi syytä opetella muitakin keinoja liikkua radalla. Ihan vielä en ole edes hahmottanut mitä kaikkea pitäisi opetella, mutta lita on varmaan loputon. Vaan jahka esteet siirtyy kentälle, niin eiköhän siinä pikkuhiljaa ala selvenemään. Kesäkautta odotellessa....

Tampereen näyttely

Mun oli tarkoitus kaivaa esiin kuvia ja kirjoittaa Aman agistarteista ja kertoilla ties mistä kuulumisista, mutta missään välissä ei muka ole tarpeeksi aikaa että ehtisi kirjoitella. Kyllä vielä onnistun ne raapustamaan...

Eilen käytiin tyttöjen kanssa näyttelyssä. Mulla oli molemmat otukset ilmoitettuna ja piti sitten saada toiselle handleri. Työkaveri lupas esittää Kujeen. Itseasiassa muistaakseni ois halunnu alunperin esittää Amandan, mutta totesin, että siitä ei taitais mitään tulla. Ama on sellainen herkkis, että ois vetäny herneet takuulla nenäänsä ollut ihan mahdoton.

Näyttelyssä oli kivasti ländereitä. 10 kappaletta oli ilmotettu ja yhdeksän oli päässy paikalle. Mä olin ennen kehää ihan hermoraunio. En tiedä miksi mun kisajännittäminen on pahentunu viime aikoina. Luulin saaneeni sen jo näyttelyiden suhteen kuriin, mutta ehkä vuoden tauko on tehny tehtävänsä.

Kuje oli yhtä aikaa Ennin kanssa kehässä. Siinä oli kaksi niin erilaista esiintymistä kun olla voi. Enni meni tosi upeasti. Se on saanu lisää itsevarmuutta. Liikkuu niin vaivattoman näköisesti ja seisoo kuin patsas. Kuje taas.. no... Kaikeksi onneksi Kujeella oli jonkinlainen haju siitä mitä kehässä pitää tehdä sillä handleri oli ihan hukassa. Mä en ole koskaan nauranut yhtä paljon näyttelykehän laidalla. Kuje tarjosi ensin seisomista, mutta kun siitä ei saanut palkkaa niin se istui oikein sievästi kuin tatti. Pöydälle se ois pitäny nostaa niin paljon aikaisemmin, sillä se ois osannu seistä siinä sievästi kunhan ois saanu aikaa vähän asetella itseään. Onneksi Kuje ei näyttänyt olevan moksiskaan tuomarin kopeloinnista. Pöydällä olo kun länderin kanssa tuppaa joskus länderin kanssa olemaan vähän vaikeeta.

Liikkeissä Kuje meni ympyrän oikein sievästi, mutta edestakaisin se ei halnnut ravat vaan päätyi tekemään laukkahyppyjä. Siinä vaiheessa käväisi mielessä, että saattaa tyttö jopa alkaa haukkumalla komentamaan handleria ohjaamaan kunnolla. Vaan kaikkein toivottominta oli seisottaminen. Sekä handlerilla, että Kujeella oli ihan oma kuva siitä mitä pitäisi tehdä ja niiden mielipiteet ei yhtään kohdannu. Kuje oli sitä mieltä, että tässä vaiheessa seisotaan tapittaen handlerin taskua ja handleri yritti vääntää Kujeen eteensä seisomaan. Mä nauroin ihan kipeenä.

Olihan se aikas show, mutta olen oikeasti tyytyväinen hommaan. Kuje oli kokoajan ihan rento, vaikka se ei tiennytkään suurimman osan aikaa mitä sen toivottiin tekevän. Sillä oli selkeästi muistissa, että mitä näyttelyissä tehdään. Se osasi ravata kauniista ja seistä nätisti. Se oli itsevarma äärimmäisen hämmentävässä tilanteessa, vieraan ihmisen ohjaamana. Amanda ei koskaan ois pystynyt moiseen. Mä oon niin tyytyväinen tuon mun pikkulikan luonteeseen.

Vaan näytti Kuje huononkin puolensa. Koko uros kehän ajan se maukui kehään. Siitä huolimatta, että siellä ei näkynyt minkäänlaista esteen estettä. Kujeella toi äänen käyttö on turhan monipuolista ja runsasta. Kuulemma siinä vaiheessa kun mä hyppäsin Aman kanssa kehään, niin Kuje meinas karjua ihan täysiä. Sama juttu esiintyy agiradan laidalla. Tän saa kyllä estetty sillä, että ottaa kevythäkin mukaan, sillä siellä Kuje on hiljaa ja rauhassa. Sillä on suuri palo tehdä ja näemmä tekemiseksi kelpaa jopa näyttelykehässä esiintyminen.

Mä hihittelin Kujeen esityksen ajan ja siitä oli sellainen hyöty, että unohdin hermota sitä, että menen seuraavaksi Aman kanssa. Pelkäsin etukäteen, että kuinkahan meillä mahtaa mennä. Ama on edellisen kerran ollut kehässä kaksi vuotta sitten. Lisäksi tuomari oli nainen ja meillä on ollut Aman kanssa ongelmia pöydällä just naistuomarien kanssa johtuen siitä eläinlääkäri-episodista aikoinaan. Vaan ihan hyvin meillä meni. Pöytä meni huomattavasti paremmin kuin uskalsin toivoa. Vähän ravatessa tuntui, että meinas mennä peitsaamisen puolelle ja seisottaessa Ama ei ois malttanu ihan pysyä paikoillaan.

Varsin hyvä päivä. Tytöt sai kivat arvostelut, kehässä oli oikeastaan ihan hauskaa ja Kuje oli mainio. Täytynee katsastaa, että jos lähtis taas uudestaan jossain vaiheessa Onni on pian veteraani-iässä, että sen kanssa vois käydä vähän kiertelemässä ja lisäksi tekis mieli lähteä Leelan kanssakin. Kujeen kanssa luulen, että kehät saa odotella syksyyn, mutta se pääsee taatusti uudestaan, sillä se selvästi pitää touhusta.

Kuje 2 vee

Niin se aika vierii ja ihan huomaamatta. Blogiakaan ei ole taas ehtinyt päivitellä, vaikka paljon on ehtinyt sattua ja tapahtua. Lyhyesti tapahtumista: Onni on yhä Oulussa, me vietetään aikaa kolmen nartun laumassa, mutta tyttöjen kanssa se kolmas koira ei ole Leela, käytiin parissa agikisoissa, miniläppäri jumii ja toivon, että joskus jossain vaiheessa sieltä saisi edes kuvat pois.

Sitten kirjoituksen pääaiheeseen takaisin eli Kujeeseen. Synttäripäivä meni multa ihan ohi ja lahjankin (siistit nahkavaljaat) tyttö sai etukäteen. Vaan tuskinpa Kuiskis niin synttäreistä välittää, eipä niitä ole muidenkaan koirien kohdalla juuri juhlittu. Enemmän tuota näyttää kiinnostavan mun säärystimen kanssa leikkiminen. Joku nimetön persoona kun vihjaisi, että ihmisten parittomat sukat on leikkimistä varten ja Kuje fiksuna siirsi ajatuksen kaikkiin vähäänkään sukkia muistuttaviin juttuihin. No joo myönnettäköön, että olen mäkin sitä palkannut monta kertaa lapasilla, etten ihan syytön ole itsekään.

Kuje on ihanan kamala ja ruman kaunis. Se jakaa mielipiteitä. Siinä kun Amanda on lähes kaikkien mielestä kaunis ja hyväkäytöksinen, niin Kujeesta on vähän jokaisella erilainen ajatus. Aika paljon riippuu siitä mitä koirassa arvostaa. Kuje on mielettömän upea harrastuskoira, mutta se osaa olla kotioloissa aika raivostuttava. Se on pomppiva ja energinen. Siitä löytyy terävyyttä ja omapäisyyttä ja silti se osaa olla herkkis. Kuje ei ole perinteisellä länderitavalla lainkaan kaunis, mutta se on varsin suloisen näköinen ja turkki on ihan mielettömän vaivaton. Ja sillä on mun mielestä maailman kauneimmat silmät.

Minulle Kuje on kaikkea mitä olen toivonut ja niin paljon enemmän. Sillä on raivostuttavia tapoja, kuten haukkuminen. Kuitenkin olen varsin tyytyväinen siihen millainen tytöstä on kasvanut. Vielä se ei ole aikuinen eikä valmis, mutta kenties parissa vuodessa sille kasvaa aivot. Kuje on iloinen ja leikkisä otus. Se sietää laumaan liittyvät vieraat koirat. Ihmisiä se joko rakastaa suunnattoman paljon, mikä näkyy sähläämisenä ja päälle pomppimisena, tai sitten se pysyy kohteliaan varautuneena.

Kuje oppii helposti. Se on oikea pikku apina ja ottaa mallia toisilta koirilta. Niin hyvässä kuin pahassa. Se on helppo motivoida, sen kanssa on ilo leikkiä ja harrastaminen on nautinnollista. Me ollaan tehty ihan liian vähän, joten ihan vaan käytöstavoissakin olisi paljon hiomista. Kujeesta saisi varmasti koulutettua hyvinkäyttäytyvän, mutta tavallaan nautin siitä, että se on tuollainen luonnonlapsi. Ja elättelen toivoa, että se oppis käyttäytymään itsekseen fiksusti jossain vaiheessa.

Harrastusten saralla ei olla sen suuremmin edetty viime aikoina. Ilmoitin Kujeen pariin kisaan ja toisessa vaan käytiin. Oulun reissun jälkeen pikkuinen oli kipeä ja se oikeastaan vaan makas sisällä ja kävi lyhyillä remmilenkeillä tässä välissä. Viikonlopun kisoissa sillä oli kaksi starttia. Eka meni ihan kivasti. Mokasin itse vaihteeksi kepeillä ja sitten saatiin A:lta kielto kun Kuje ei tajunnut estettä. Ei mikään ihme kun ei me todellakaan olla treenattu ja A tuli vielä huonossa kulmassa. En tajunnut itse vekittää yhtään, joten taas saa ohjaaja tuijotella peiliin. Fiilis radalla oli upea ja kivaa oli eli tavoitteet tuli täytettyä.

Toisella radalla sitten meno oli vähän erilaista. Kuje oli aika kovilla kierroksilla ennen radalle lähtöä. Leikittiin lämppäriesteillä ja palkkasin Kujeen lapasilla leikkien. Ennen radalle menoa vedettiin syvään henkeä ja Kuje jäi ihan rauhassa istumaan ekan esteen taakse. Kun kutsuin sen niin siinä vaiheessa räjähti. Tyttö ampui ihan kierroksilla liikkeelle. Tein mokan ja vetäisin Kujeen kolmannen hypyn ohi. Neidistä oli ihan huutava vääryys, että en pysynyt matkassa ja ohjannut kunnolla, joten se alkoi haukkumaan. Onkin ensimmäinen kerta kun mulla lähtee koira radalla lapasesta. Ohjautui kyllä tosi nätisti hypyn ihan väärään suuntaan. Juuri niinkuin sen ohjasin. Ei mitään toivoakaan, että saisin koiran pysähtymään. Nii no joo paitsi haukkumaan mulle. Sain sen lähetettyä putkeen ja vetäistyä vähän henkeä. A meni nätisti ja vauhdikkaasti. Tultiin vähän vaikeammalle ohjauskohdalle ja vetäsin Kujeen välistä vaikka käskytin sanallisesti takaa. Taas mun viereen tuli haukkuva, pomppiva komentaja. Vedin henkeä ja otettiin hypyt uudestaan. Nyt molemmat tiesi mitä tehdä ja Kuje meni tosi nätisti. Pujottelu meni kerta kaikkiaan upeasti. Varmasti paras pujottelu mun koirilta ikinä.

Ennen keinua Kuje muisti kaartaa kattomaan missä päin meidän kuvaaja on. Siitä oli hyötyä, sillä sain Kujeen pysähtymään keinulle. Vähän liian ylös se jäi, mutta kerrankin ei tehty lentokeinua. Edellisellä radalla se oli vähän lentävä, vaikka ei virhettä tullukaan. Sen jälkeen rata lähtikin käytiin ja voi elämä kun oli nautinnollista. Ohjauksellisesti helppoa ja koira tykittää. Tunnelma ja into oli koko radan ajan huipussaan, mutta kun viimein saatiin selvyys siitä minne on tarkotus mennä niin napsahti. Mä leijuin radan jälkeen ihan pilvissä. Siis niin mieletön fiilis. Kuje vaan on niin suuremmoinen. Siinä radan lopussa oli makua siitä millaista meno voisi olla kunhan ensin treenattaisiin, että saisin ohjattua Kujetta oikein. Tää oli todennäköisesti viimeinen startti ennen juoksua ja mielettömän hyvään fiilikseen jäätiin. Molemmilla oli sellainen olo, että vielä pitää päästä radalle.

Kuje vaan on niin upea. Mulla on ajoittain vähän huono omatunto siitä, että mulle on annettu tuollainen kultakimpale. Varmasti joku parempi ohjaaja voisi saada siitä paljon enemmän irti. Me ollaan loppujen lopuksi tehty aika vähän agilityn eteen. Osaksi siitä syystä, että mulla olla sattui vähän huonot ajat viime vuodella ja osaksi siitä syystä etten halua päästä liikaa agin makuun Kujeen kanssa ennen pentuja. Sikäli mikäli kaikki menee putkeen ja pentusuunnitelmat nyt toteutuu niin ajoitus osuu mun kannalta täysin nappiin. Me ollaan kerätty vähän makua kisoista, intoa ja motivaatiota on. Tauko tähän väliin sopii, ja sen jälkeen voidaan aloittaa suunnitelmallisempi treenaaminen. Mä ehdin tässä välissä opetella Amandan kanssa lisää ohjaamista. Kuje ohjautuu helposti, mutta toisaalta lukee mua aika hyvin. Lisäksi kun sillä lähtee kierrokset nouseen niin se ei anna ohjausmokia samalla lailla anteeksi kuin Ama. Nyt onkin hyvä Amandan kanssa opetella paremmaksi ohjaajaksi ja hyödyntää sitä sitten Kujeen kanssa.

Kaksi vuotta takana, toivottavasti monen monta vielä edessä. Suunnitelmia ja unelmia ainakin piisaa. Ruiskukukkanen on mun unelmien täyttymys jo nyt. Suuret kiitokset kasvattajalle tästä mielettömän hienosta otuksesta!

Mietteitä kakkosiin noususta

En voi vieläkään uskoa todeksi nousua. Vielä vähemmän todelta tuntuu ensimmäinen kisa kakkosissa. Sieltä tuskin olisi nollaa tullutkaan, jos radalta olisi löytynyt kepit.

Viime vuosi meni agin ja kaiken muunkin harrastamisen suhteen vähän pieleen. Aman kanssa startattiin kaksi kertaa ja molemmista kisoista tuli muistaakseni hylly. Silloin oli ohjaaminen ihan hakoteillä. Amanda oli juuri toipunut keskenmenosta ja meillä ei ollut alla kovin montaa treenikertaa. Olin lähinnä treenannut Onnin kanssa ja sitä pitää ohjata ihan erilailla.

Ihan hyvää on vissiin kisatauko tehnyt kun näin hienosti on alkanut alkuvuosi. Oikeita treenejä ei tähän vuoteen ole mahtunut vielä yksiäkään. Se mikä on hämmentävää on, että niin toivottaman surkeilla keppien suorituksilla ollaan päästy näin pitkälle. Kai Amandassa on sitten muuten niin paljon vauhtia, että ykkösten aikoihin ehti, vaikka pujotteluun tuhlattiin kymmeniä sekunteja.

Vaikken vielä ihan pysty sisäistämään luokanvaihtoa, se on sinänsä varsin hyvä juttu, sillä nyt kaikki koirat kisaavat eri luokissa. En tiedä pääsenkö Onnin kanssa kovinkaan usein kisaamaan, mutta on sinänsä helpottavaa että tytöt ovat eri luokissa. Eipä nuo muutamat kisat ottaneet koville juosta molempien kanssa, mutta auttaahan se vähän keskittymään vain toiseen kun ei tarvitse rataan tutustuessa miettiä kummankin kannalta ohjaamista. Toisaalta länderikaksikko on aika samanlaisia ohjattavia. Vielä ainakin.

Muutamaan kakkosen starttiin Ama onkin jo ilmoitettu. Sitä ennen pitäisi varmaan harjoitella keppejä... Noihin kisoihin ei ole oikeastaan tavoitteita. Lähinnä haluan hahmottaa millaisia kakkosluokan radat ovat. Tästä ensimmäisestä radasta ei jäänyt juuri mielikuvaa kaiken paniikin keskeltä.

Sikäli mikäli Kujeen astutus onnistuu ja tyttönen lähtee mammalomailemaan Kipalaan, niin tarkoitus olisi sen jälkeen keskittyä enemmänkin Amandan agiin. Nyt keskittyminen jakautuu molempiin, vaikkei Kujeen kanssa mitään tavoitteita olekaan. Jos siihen mennessä saisi jonkinlaista tuntumaa kakkosten ratoihin voisi ehkä alkaa panostaa ohjaamiseen ja kenties jopa yrittää metsästää lisää nousunollia. Katsotaan nyt kuitenkin ensin nämä muutamat radat ja asetellaan tavoitteet vasta niiden jälkeen. Tähtäimessä on pääsy kolmosiin, mutta kuinka monen vuoden päästä, sen näkee sitten myöhemmin. Kunhan nyt ensin rauhassa totuttelisi kakkosissa oloon.

Ystävyys...

... on tulvillaan leikkiä

Kepitön kakkosten kisa

Nyt on kakkosluokka Aman kanssa korkattu. Olipahan järkytyksiä täynnä koko kisapäivä. Ensinnäkin melkolailla sen jälkeen kun saavuttiin paikalle niin kerrottiin, että rataan tutustuminen alkaakin etuajassa. Kannatti tosiaan tulla se puoli tuntia etukäteen. Sitä paitsi ihan hyvä siinä mielessä, ettei tarvinnut odotella. Ainoa huono puoli, että en ollut lainkaan valmis menemään rataantutustumiseen.

Kurkin rataa reunalta ja pikkuhiljaa alkoi hahmottua se, että siellä ei näkynyt keppejä. Mikä ihmeen rata se sellainen on jossa ei oo keppejä? No se on tietty mulle ja Amalle sopiva rata :D

Ensimmäinen ajatus tutustumisessa oli, etten opi rataa millään. Sehän on ihan liian vaikea ja pelottava ja ja ja... Piti oikeasti miettiä että miten ohjaisi. Kun vihdoin sain pahimmat paniikit haidutettua aivoista niin alkoi ohjaussuunnitelma hahmottua.

Radalle päästiin kolmantena. Amanda varasti taas vähän lähdössä. Se oli aika hermona, mutta mä olin itse vielä pahemmin. Ääni tärisi ja nousi ihan korkeuksiin. Puhumattakaan, että koira oli hukkua. Eiliseen verrattuna oli ohjaus aika könkköä ja se näkyi Aman liikkeissä. Tarkoitus oli nautiskella vaan menosta, mutta olin niin hermona, että me ei oikeastaan nautiskeltu niin paljon kun eilen.

Amanda meni kivasti ja noudatti kuuliaisesti mun käskyjä. Se irtos taas varsin kivasti putkiin. Eilen menin lähinnä valssiin luottaen, mutta tänään tein vähän erilaisia ohjauksia. Sekin varmaan osaltaan lisäsi kankeutta. Maaliin saavuttiin nollalla ja koska sillä päästiin kolmannelle sijalle, niin taisi olla kakkosten eka nousunolla.

Viikonloppu on ollut ihan mieletön. Ensinnäkin pitää onnitella Pasia ja Vipua, joiden nollavoittojen putki senkun jatkuu. Tää kaksikko on kyllä ihan lyömätön. Meidän tulevaisuuden tavoite on joskus voittaa Vipu ja Pasi ;) Siinä missä me ollaan Aman kanssa kerätty nolla päivässä, niin tämä kaksikko on vetäissyt neljä nollavoittoa putkeen.

Nyt sit junaan lepäilemään ja suunta kohti Tamperetta. Seuraat kisat käydäänkin sillä suunnalla. Ilmoitin Amandan nimittäin heti muutamaan starttiin. Pitäis vaan saada ne kepit kuntoon... Tälläisiä kepittömiä ratoja tuskin tulee usein vastaan. ;)

Kuiskis-pieni sairastaa

Heräsin aamuyöstä rohinaan. Kuje-reppana niiskutti ja ryysti. Taisi pikkuinen saada eilen kylmää oikein pahemman kerran. Eipä tuollainen ohutturkki etelänneito pärjää pohjoisen viimassa. Ajattelematon omistaja on syyllinen. Illallakin tyttönen sai painaltaa monta tuntia pihassa ilman mitään takkia.

Aamun hyppis jäi siis Kujeelta väliin. Tässä aamunmittaa tyttösen olo on sevästi parantunut, mutta ei tarvi kuin pistää kuono ulos ovesta niin jo alkaa hytinä ja niiskutus. Katsellaan, että menisikö flunssa ohi lämmöllä ja levolla, vai pitäneekö lähteä lääkärin pakeille.

Aman kanssa käydään kokeilemassa yksi kakkosen rata ja sitten suunnataan kohti kotia. Onni jää vielä muutamaksi viikoksi Ouluun. Äiti lupasi tuoda sen Tampereelle maaliskuussa. Onnista on tullut äitin iso syöttöpossu.

Voihan nenä

Enpä parempaakaan otsikkoa keksi tämän päivänä kisoille. Käytiin tässä kahden kisan välissä ottamassa kerran keppitreeni. Eipä ne viime keskiviikkona kovin hyvin menneet. Kuje keksi puikahtaa väärästä välistä sisään ja Amanda.. no oli Amanda. Tänään sit startattiin kaksi agirataa kummankin koiran kanssa. Eka radalta molemmille nopea vitonen. Yllättäen vitonen tuli kepeiltä.... Mä en niin osaa!!! Kujeen kanssa en käskyttänyt lainkaan ja Amanda jätti ekan kepin jälkeen pujottelun sikseen. Muuten radat olivat molemmat tosi hyviä. Vauhtia riitti kummallakin ja molempien kanssa oli tosi hyvä fiilis. Kujeen annoin juosta kontaktit ja Amandalle sit käskytin pysäytyksen. Amalla toinen kerta A:lla jäi pysähtymättä, mutta jatsoin silti loppuun. Tytöistä Kuje sai nopeamman ajan, mutta ei niillä paljon ollut eroa.

Molemmissa kisoissa Kuje aloitti ja Amanda oli luokan viimeinen. Tokalla radalla suoritettiin kaksi estettä ja sitten hyllytin. Toisena esteeä oli keinu. En käskyttänyt sitä Kujeelle tarpeeksi selkeästi ja sehän vetäs täysillä läpi. Otin keinun rauhassa uusiksi. Vaikka Kuje ei lentokeinusta ollut moksiskaan niin halusin sille mielikuvan siitä, että keinun kuuluu laskeutua. Jätettiin sit rata siihen, vaikka mulle sanottiin että ois voinu jatkaakin. En kuitenkaan viitsinyt kun kerran menin harjoittelemaan. Turha viedä toisten aikaa ja toisekseen halusin itsellenikin sen kuvan, että jos harjoitellaan niin sitten poistutaan heti sen jälkeen.

Sillä radalla oli muutamia ansapaikkoja ja mun oli tarkoitus vähän Kujeen kanssa hahmottaa, että miten siellä kannattaisi mennä. Koska ei kovin pitkälle päästy niin vähän jännitti, että kuinkas Amandan kanssa mennään. Erityisesti kun pujottelu oli pakko mennä vaikeammalta puolelta. Amanda varasti lähdössä ja siinä oli vauhtia. Mulla oli täysi työ ja tuska yrittää pinkoa perässä. Tyttö irtos niin kivasti esteille. Muutaman kerran olin ihan varma, että nyt lähtee mopo käsistä. Kepeille saavuttiin putkesta ja sain siinä sopivasti etumatkaa kun Amanda irtos niin hyvin putkeen. Kepit mentiin hitaasti ja varmasti. Näytin varmaan joka välin ja se oli tosi surkean näköistä. Sen jälkeen tultiin siihen neljän hypyn muodostelmaan joka oli mulle aiheuttanut päänvaivaa. Ehdin tekemään suunnittelemani valssin, mutta sijoittauduin vähän huonoon väliin. Amanda kuitenkin paikkas mun mokan ja kiisi nätisti ja varmasti eteenpäin. Maaliin tultiin nollalla ja yllättävää kyllä ihan suhteellisen nopealla sellaisella, vain pari sekuntia jäätiin Pasista ja Vipusta jälkeen. Oli aikas makea fiilis.

Palkintojen jaossa oli hienoa. Pasi ja Vipu saivat molemmilta radoilta nollat ja tokalla radalla tuli Vipulla myös viimeinen nolla. Siinä oli hymy taas herkässä kun oltiin samoilla paikoilla kun pari viikkoa sitten. Vipu ensimmäisenä ja Ama toisena. Huomenna kai sitten on kisattava kakkosissa ekaa kertaa. Pasia ja Vipua vastaan tietysti ;)
Voihan nenä...

Tottia tapaamassa

Lauantaina suhautettiin Kujeen kanssa junalla Hämeenlinnaan tapaamaan Tottia. Totti oli vielä komeampi kuin muistinkaan ja todella mukava. En ollut ainoa jonka mielestä Totti oli ihana, sillä kun Kuje kutsuttiin autosta sisälle, se laittoi heti Totin kanssa leikiksi. Enpä olekaan ennen nähnyt neidin alkavan suinpäin leikkimään ventovieraan koiran kanssa. Kaksikko oli niin suloinen ja viihtyi hyvin yhdessä.

Otin muutaman kuvan, mutta eihän mun kamera pysynyt lainkaan matkassa. Suurin osa kuvista on epämääräistä valkoista mössöä.



Vauhtia ja hauskanpitoa piisasi


Oikein paljon kiitoksia Aliisalle perheineen :)
Jos jotakuta ihmetyttää tapaaminen tai tekee mieli katsoa hyviä kuvia kaksikosta niin lisäinfoa löytyy Kipan sivuilta. Kujehan on Kipan sijoituskoira.

Kun viimeinen maltettiin lähteä, niin suunnattiin Kipalaan yöksi ja jatkettiin sit sunnuntaina vasta takas Tampereelle. Matkalla ei hukkunu kuin pipo... Mulla kun käsittämätön tapa hukata kaikkea tavaraa ympäri maailmaa.

Loppuun vielä kuva Kujeesta, Totskista ja Gretasta.