Kalju

No nyt nypin päätkin. Ja paljon muutakin on tehty, mutta loman jälkeen ei vaan oo tullu päivitettyä....



Huomatkaa syyttävä katse. Tää on Aliisalle ;) Kerroin että hänen ideansa.

Lomailua

Ihmiset on herkutelleet, samoin eräs nuori koira, joka söi kuvassa olevasta rasiasta puolet.

Syyllinen:


(Huomatkaa muuten, että olen nyppinyt tytöt. :D Oikeasti nypin! )

Ihmiset on käyneet laskettelemassa ja kaupungilla seikkailemassa. Koirien lomailu on lähinnä ollut lumihangessa seikkailua. Jotkut hullut jahtaa lumipalloa, ja toinen taas tyytyy söpöilemään.







Saunominen on hauskaa paitsi ihmisistä myös koirista. Paitsi Cellosta, jonka mielestä se on täysin järjetöntä. Kuje läähättelee aika nopeasti. Pila ja Amanda taasen on viihtyneet hyvin. Tässä kuvassa ne on jääneet saunaan vielä kun ihmiset on häipyneet

Loma ja lunta

No eipä voi valittaa etteikö olisi lunta. Kummasti se on naisten tehtävä käyttää koirat ulkona. Eikä täälläpäin ole kukaan raivannut hyviä polkuja. Edes jäällä ei näy perinteistä lumikelkkareittiä.

Mökki on iso. Kolme makkaria ja lisäksi parvella on nukkumatilat. Varmaan kaksi kertaa mun talon kokoinen. Hyvin mahtuu siis tälläkin porukalla. Varsinkin kun koirat pakkautuu vierekkäin. Ja täällä on sellainenkin ihme kuin toimiva telkkari :D Jännittävää.

Pakkasin mukaan Ikean putken. Ihan vaan jos tulee vieroitusoireita agista...

Ohjatut treenit: Kehitystä

Sunnuntain treeninä meillä oli Minnan valmennusryhmällekin pitämä erilaisten treenipisteiden harjoitus. Se oli ihan yhtä mukava toiseen kertaan treenattuna ja oli kiva nähdä että Pila oli kehittyny edellisestä kerrasta. Se kesti paremmin häiriötä kepeillä ja puomin suoritus oli makee, täysillä loppuun 2on2off-asentoon.

Ohjauspisteellä rata oli toisinpäin. Oli vaikeampaa tehdä poispäinkäännös vasemmalla kädellä. Pimeään putkeen lähetyksessä ohjaukseni oli löperöä. Jari jo mua ripitti siitä että kun kuvittelen koiran jotain osaavan jätän ohjaamisen puolitiehen. Tässä se näkyi taasen. Taaksetyöntö+valssi meni valssin osalta paremmin. Suunta oli nyt oikea, mutta teen valssiin ylimääräisiä, turhia askelia. Lisäksi asenne! oli paikoitellen taas hakusessa.

Putki-puomierottelussa sain aikaan virheitä kun yritin ohjata puomille. Tarkoitushan on että putkiin ohjaan ja puomille vain käskytän. Hyvin Pila meni ohjauksesta putkeen. Kun tajusin jäädä taakse ja käskyttää, niin valitsi puomin. Koira on fiksumpi kuin ohjaaja...

Pila oli ihana ja todella miellyttävä ohjattava. Ens sunnuntaina ois ATT:llä kisat. Ainoa mikä huolettaa on istuminen ja lähdössä pysyminen. Se on vieläkin epävarmaa. Olen naksutellut istumista ja mielestäni se on nopeutunut, mutta en pysty vielä luottaan etteikö nousis kun paineistuu.

Ohjatut treenit: hyvänmielentreenejä kertaa 3

Perjantaina oltiin V:n kanssa Päivin treeneissä. Oi mikä ihanuus olikaan päästä Aman kanssa treenaan. Ja se meni hyvin. Paremmin ja helpommin kuin Pila, mikä oli yllätys. Rata oli kiva. Alku oli mulle vaikea, keppikulmat vähän kamalia. Pilalle suurta vaikeutta tuotti rengas, jonka se pyrki mustasta putkesta tullessaan vain kiertämään. Amanda kepit oli hitaat, mutta se pysyi siellä niin hyvin että ehdin edelle vetään sitä kohti putkea. Pila taas oli nopeampi pujotteleen, mutta en päässy sen eteen kuin jätti loput pujottelematta.

Sunnuntaina Jarin treeneissä oli kivanoloinen rata. Myöhästyin rataantutustumisesta kun vähän eksyin Pilan ja Cellon kanssa, joten menin radan viimeisenä ja tutustuin siihen vain reunalta. Me mentiin siitä huolimatta ihan hyvin. Pilan kanssa onnistui renkaalla takaaleikkaaminen, vaikka en ois uskonu. Ja se pujotteli joka kerta oikein. Tajusin vasta treenin jälkeen että kepit oli päin seinää.


(Pilan treenit oli vain esteeseen 20 asti ja putken 21 tilalla oli hämyhyppy)

Suurin ongelma on lähtö. Pila ei millään haluaisi istua. Ja pysyminenkin on vähän siinä ja siinä. Korjaamisesta molemmat turhaudutaan ja onnistun muutenkin paineistaan Pilaa lähtötilanteessa kun en pysty luottaan siihen. Meillä ois tehotreenissä istuminen.

Tiistaina Ams pääsi treenaan saman pätkän kuin Pila sunnuntaina, mutta lopussa oli vielä muutama este lisää. Niin ja yksi hämyhyppy oli poissa. Me mentiin pari kertaa rata nollana läpi, mikä on multa aika iso saavutus. Tosin ohjaus valui sillon joka kerta.

Amanda tuntui hitaalta. Kepit tökki ja kerran lopetti pujottelun kesken, mutta se johtui siitä että puolet oli vähän siirtyneet. Mä en oikein tiedä, että varooko Amanda ja siksi hidastelee vai tuntuuko se vaan musta hitaalta. Onhan mahdollista että Pila menee kovempaa ja siksi Ama tuntui hitaalta. Tai sit ohjasin niin hyvin, että oli siksi aikaa. Tää viimeinen on aika epätodellinen vaihtoehto :D

Pitäis kellottaa joku helppo pätkä Pilan ja Aman kans, niin pääsis vertaileen. Pilalle voisi muutenkin tehdä pari helppoa pätkää missä se saisi paahtaa. Meillä on treenit aika teknisiä. Niiden vastapainoksi voisi antaa vähän helppoa rilluttelua. Mä tykkään tekniikasta, mutta luulen että helpommat treenit antais motivaatiota ja onnistumisen tunnetta koirille.

(En jaksanu piirtää Päivin rataa puhtaaksi.. oon laiska.)

Lenkkikuvia

Ääh, mulla on treeneistä kirjoitus kännykässä, mutta ratapiirrokset on vielä vaiheessa. Ehkäpä saan nekin tässä väännettyä ja pääsen postaamaan sen.

Ostin keskiviikkona uuden objektin (AF Nikkor 50mm f/1.8D) ja sitä oli tietty pakko heti testata. :D



Tuo on kiinteä polttovälinen ja aika erilainen käyttää kuin se toinen. Vaatii totuttelua. Suurin osa kuvista oli surkeita, koska en osaa yhtään käyttää tota. Mä kun yleensä vaan napsin automaatilla..



Tänään alkoi loma!! Hurraa! Maanantaina pitäis suunnata kohti Kuusamoa.

Lauantaipuuhaa

;)

Aman sydänultra

Amanda kävi tänään sydänultrassa. Sydämestä löytyi vasemmasta eteiskammioläpästä muutos, joka ei kuitenkaan aiheuta vuotoa. Muuten sydän oli terve ja toimi normaalisti. EKG:ssä näkyi jonkinlainen pidentymä välillä, mutta ei varsinaista rytmihäiriötä. Sivuääniä ei kuulunut tai näkynyt. Mennään kuukauden päästä uudestaan katsomaan onko muutokselle tapahtunut jotain. Amandan kohtaus ei ollut sydänkohtaus, mutta jonkinlainen rasituksesta johtuva rytmihäiriö se saattoi olla.

Saadaan jatkaa harrastamista normaalisti. Amanda kun stressaa ihan pelkkää elämääkin niin paljon, että sillä ei ole vaikutusta sydämen toimintaan. Jos kohtaus tapahtuu uudestaan , lopetetaan vasta siinä vaiheessa agility.

Tuo sydämestä löytynyt muutos voi olla tulehduksen aiheuttama hyytymä. Siinä tapauksessa se voi lähteä liikkeelle, jolloin se tukkii mahdollisesti verisuonen. Yritetään tarkkailla jos joku tassuista muuttuu kylmemmäksi ja sit mennään kiireen vilkkaa lääkäriin hakeen verenohennuslääkettä. Varsinaista paniikin aihetta ei silti juuri nyt pitäisi olla. Kuukauden päästä ehkä ollaan viisampia kun näkee onko muutokselle tapahtunut muutoksia. Se voi olla myös hyvänlaatuinen kasvain, jolle ei sit kauheesti voi muuta kuin käydä kontrolleissa seurailemassa, että alkaako se kasvaa.

Amanda oli todella mahtava lääkärissä. Kovasti se yritti olla reipas, vaikka jännittikin hirveästi. Ja kaikki tutkimukset meni hyvin, jopa EKG, missä laitettiin nipistimet tassuihin ja piti pysyä paikoillaan.

Amanda antoi itsestään oikein hyvän kuva, kuten tässä kuvassa

Rähjäiset

Ohjatut treenit: Vaikea käännös

Sunnuntaina meillä oli Pilan treeneissä kolme mukavaa pätkää. Kivoja pätkiä siitä huolimatta, että ei meinannut taaskaan onnistua. Varsinkin viimeisessä pätkässä oli täysi mahdottomuus saada Pila kääntymään tiukasti. Kävin omalla ajalla ottamassa saman käännöksen ja tein huomion, että Pila kääntyy kyllä toiselle puolelle tiukasti, mutta toisen puolen käännöksessä se valuu. Samoin ohjattujen treenien niistoissa valui. Mutta mentiin suurinosa ajasta kaikki esteet ihan oikein, vaikkei täydellistä ollutkaan.

Pila irtos taas ihanasti putkeen. Sen se osaa hienosti. Muutenkin mä tykkään kun se jyristää mielellään eteenpäin. Ja huomasin katsoessani videoita, että Pila on ruvennu pomppimaan esteitä joiden vieressä seisoskelen silloin kun ei tehdä mitään. Amanda tekee samaa, mutta Kuje ei. Ja mä nään tän kovin positiivisena kun se tarjoaa itse esteiden ylityksiä, vaikken tiedä onko se oikeasti sitä.

Mä vaan niin tykkään Piusta! Sillä on asenne kohdallaan. Nyt kun vielä oppisin itse joka kerta antamaan kaikkeni. Huomenna Ams menee sydänultraan. Toivottavasti tulos on se, että pääsee perjantaina Päivin treeneihin.

Kevään merkkejä

Kevät tulee ja lumi sulaa. Koirien turkit alkaa olla melkoisen räjähtäneitä. On taas se aika vuodesta kun pitäisi edes pikkaisen kiinnittää huomiota nyppimiseen. Onneksi mun ländereillä on helppohoitoiset turkit. Tosin varjopuolena niistä irtoo karva. Silti irtokarva häiritsee mua huomattavasti vähemmän kuin ainainen turkinhoito. Eikä mua laisinkaan häiritse koirien rähjäinen olemus, joten ne on kaukana kauniisti trimmatuista näyttelykoirista, jo normilookissaan. Varsinkin Amalle kasvaa pitkät, pitkät hapsut korviin. Nyt ne alkaa munkin silmään olla aikas räjähtäneen oloisia, joten tässä vaiheessa ois syytä varmaan alkaa nyppiä.

Toinen kevään merkki on pennut, joita vilisee joka puolella. Ja tietysti pentukuume. Huomasin järkytyksekseni, että länderiyhdistyksen sivuilta oli poistunut länderin luonnekuvaus. Onneksi Kipa laittoi mulle suurinpiirtein samanlaisen ja antoi luvan laittaa sen blogiin, että on jostain luettavissa. Mun mielestä se on älyttömän hyvä ja kuvaava teksti ja kannattaa lukea moneen otteeseen ennen länderipennun hankkimista. Luin sen itse ennen Amandan tuloa, vaikka Ama nyt ei pentuna tullutkaan. Samoin lueskelin sitä ennen Kujeen tuloa ja kertailin, kun oltiin katsomassa Pilaa. Länderien kanssa ei sosiaalistamisen merkitystä voi korostaa ikinä liikaa. Se alkaa kasvattajan luona pentupesästä ja jatkuu läpi elämän.

Näin keväällä on paljon länderipentueita, osa syntynyt ja osa astutettu. Olen ihan koukussa kaikkiin pentublogeihin. Länderipennut on niin söpöjä! Kummasti sitä unohtuu niitä ihastellessa, kuinka hankalia ne osaa olla. Vaikka olen lukenut tuon Kipan tekstin varmaan miljoonaan kertaan, niin joka kerta se on yhtä hyvä muistuttelu sosiaalistamisen tarpeesta. Ja joka kerta kuin näen söpöjä länderivauvoja, niin kaikki unohtuu. :D


Kuvassa Kujeen pentu Jekku

"Länderin luonne

Länderi ei rotuna ole helpoimmasta päästä vaan on varsin vaativa varautuneen luonteensa takia. Länderi on todellakin rotutyypillisesti varautunut sekä ihmisiä että muita eläimiä / koiria kohtaan. Se on kaikkein tyypillisimmillään yhden ihmisen / perheen koira ja jopa tutulle hoitoon joutuminen voi olla sille rankka kokemus, ellei asiaa ole harjoiteltu edeltä käsin. Varautuneisuus tulee esiin vasta vuoden-puolentoista iässä, joten sosiaalinen länderipentu ei välttämättä ole sosiaalinen enää aikuisena, ellei asian eteen olla valmiita tekemään työtä.

Länderi on herkkä, mutta myös itsepäinen. Se on sekoitus pehmeyttä ja terrierimäistä pippuria. Tällainen yhdistelmä tekee koiran opettamisesta ja sosiaalistamisesta melkoisen työn. Ei voi koskaan liikaa korostaa sosiaalistamisen tärkeyttä kun on kyse länderistä. Jos sen osalta menee siitä, mistä aita on matalin, se tietää ongelmia myöhemmin; koirasta tulee helposti säikky tai vaihtoehtoisesti varsinainen rähisijä, kumpikin arkuuden ilmentymiä. Rähisevä länderi on pelokas länderi, ei suinkaan vihainen, kuten usein kuvitellaan.

Haluan tosiaan korostaa sitä, että länderi on rotuna työläs ensimmäiset pari vuotta. Aikaa kuluu, ja sitä täytyy olla, länderin kanssa rutkasti, jos siitä haluaa kunnollisen ja hyvin käyttäytyvän koiran. Tottelevaisuuskoulutuksessa kannattaa ehdottomasti käydä, vaikkei ikinä aikoisi kilpailla, agilityn kanssa vähän sama homma. Näin saa koiran haltuun ja sen kanssa kehittyy kunnon suhde. Mikään laiskan ihmisen koira länderi ei siis ole, varsinkaan nuorena, mutta vanhempanakin se tarvitsee aika ajoin opittujen asioiden kertaamista.

Käsittelyn sallimisen opettaminen on erityisen tärkeää, sillä monet länderit eivät anna vieraan lainkaan koskea itseensä, koska niitä ei ole siihen opetettu. Jos länderiin kosketaan väkisin, se helposti näykkää. Kuitenkin esim. eläinlääkärin on voitava käsitellä länderiä.

Länderi on oman perheensä koira, sitä eivät kiinnosta vieraat yleensä lainkaan, eikä sitä tulekaan esim. pakottaa "leikkimään" vieraitten koirien kanssa, ellei se itse ole kiinnostunut. Koirapuisto ei ehkä ole länderin paikka... riippuu tietysti yksilöstä; ei sääntöä ilman poikkeusta. Länderi on kuitenkin opetettava käyttäytymään eli esim. ohittamaan vieraat koirat ja ihmiset näistä välittämättä. Kun länderi "aikuistuu", se on vähän kuin vanha ihminen: kaikki uusi epäillyttää sen varautunutta luonnetta. Sen takia on tärkeää heti pennusta alkaen opettaa länderi kohtaamaan uusia asioita, käsittelemään pelkojaan ja yleensä ottaen näyttää sille maailmaa niin laajalti kuin ikinä aikaa riittää. Kasvattajan puoleen tulee aina kääntyä heti, jos vähänkin on kysyttävää tai ongelmanpoikasta. Yhteyttä tulee ottaa jo silloin kun ongelma ei vielä ole ongelma, näin siitä ei ehkä tulekaan ongelmaa. Jokaisen kasvattajan velvollisuus on auttaa ja neuvoa ja jokaisen kasvattajan tulee tuntea niin rotu kuin koiran opettamisen metodit yleensäkin.

Länderi on erittäin oppivainen, mutta se ei ole palveluskoira. Länderi oppii erittäin helposti kaiken haluamansa, joka ei välttämättä ole sama kuin omistajan haluama... Agility on länderin laji, samoten kaikki muu sellainen missä on vauhtia ja tapahtuu. Perinteinen tottis taas ei ehkä ole länderin vahvin laji, vaikka kyllä ländereitä siinäkin kilpailee, toistaiseksi tosin vähemmän.

Jos haluaa sosiaalisen koiran, joka menee kaikkien ihmisten luo rapsuteltavaksi ja joka rakastaa vieraita koiria ja/tai ihmisiä, niin rotu EI ole länderi. Länderi hyväksyy vieraat omaa tahtiaan, jos hyväksyy, eikä se välttämättä halua tervehtiä (pentuaikaa lukuunottamatta) vieraita. Usein länderi ei myöskään halua, että vieraat ihmiset koskevat sitä. Kyllä länderi sitten valitsee itselleen kavereita (ihmisistä ja koirista), jotka hyväksyy ja joitten luo ryntää saamaan huomiota. Valitettavasti omistaja ei voi valita länderinsä rakkauden kohteita... Jos haluaa varmasti luoksepäästävän koiran, niin silloin rotu EI ole länderi, sillä pääsääntöisesti länderi haluaa huomiota vain itselleen tärkeiltä ihmisiltä.

Länderi on aktiivinen rotu ja touhuaa mukana kaikessa, aivan kaikessa. Länderi on aina valmis lähtemään reissuun ja jaksaa pitkätkin lenkit niin kävellen kuin juosten. Länderi ei missään tapauksessa ole tarhakoira, vaan sen on ehdottomasti saatava osallistua perheensä arkeen kaikin mahdollisin tavoin.

Länderi ei yleensä ole tyhjän räkyttäjä, mutta se on kuitenkin vartioiva rotu. Se siis hälyttää isäntäväkensä haukkumalla, kun se havaitsee jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Vieraiden tullessa ääntä on yleensä riittämiin. Arka länderi haukkuu enemmän kuin reipas, joten sosiaalistaminen on tässäkin suhteessa tärkeää.

Perinnöllisistä sairauksista ländereillä esiintyy kaihia, epilepsiaa ja hyperkeratoosia. Koska länderi on rotuna pieni ja sisäsiittoinen, kannattaa näihin aiheisiin ehdottomasti tutustua.

Valitettavasti ostajat saavat toisinaan "ostopaniikin" (=pentu-mulle-heti-nyt), jolloin länderi hankitaan harkitsematta riittävän tarkkaan ja pitkän päälle länderiin ei sitten ollakaan tyytyväisiä. Älä koskaan hätäile, äläkä anna painostaa itseäsi, sillä ottaessasi länderin, sidot itsesi elävään, tuntevaan olentoon seuraavaksi (toivottavasti) 10-15 vuodeksi. Harkitse tarkkaan!! Käy katsomassa kasvattajia ja tutustu heihin; onhan kasvattaja se, jolta tulee kysyä neuvoa ja apua aina tarvittaessa, ja jonka tulee huolehtia pennun sosiaalistamisesta pennun ensimmäisten 7-8 viikon aikana. Kannattaa tutustua myös narttuun, jonka pennun ottamista harkitsee, sillä pentu kannattaa ehdottomasti ottaa sellaiselta nartulta, joka on itselle mieleen. Näin siksi, että odotusaikana ja 8 viikon pikkupentuaikana pentu ehtii oppia lukemattoman määrän käytöskaavoja ja reagointitapoja emoltaan, eikä niiden poisopettaminen ole mikään helppo juttu.

Ellet ole nähnyt länderiä "livenä", niin tutustu muutamaan koiraa (mieluiten kotioloissa) ennen kuin päätät ostaa länderin.

© Kirsti Forstén, kennel Kipazin"


Kuvassa Kujeen vauvoja

Varmaan on muitakin kevään merkkejä kuin räjähtäneet turkit ja länderipennut, mutta vallan unohdin kun jäin katselemaan pentukuvia. :D Yritin houkutella Kipaa lainaamaan mulle Fridaakin, ehkä sellaiseen ikuisuuslainaan, mutta ei herunut lupaa. Ei ihme, Frida on mainio vekara. Olisi tullut vähän hulinaa ja vilskettä meille. Tytöt on taas ihan liian kilttejä ja helppoja. Leelan ja Camon palattua takaisin itäiseen Suomeen on niin hiljaista talossa. Aivan liikaa aikaa katsella pentukuvia. :D

Ohjatut treenit: Pila pieni valmennusryhmäläinen

Sunnuntaina oli sen verran paljon porukkaa poissa Pilan treeniryhmästä, että treenattiin sit itseksemme kontakteja. Mulla kun oli namiautomaatti sopivasti mukana. Osui hyvään saumaan, kun olin jo ehtinyt miettiä, että pitäisi joku päivä vaan pyhittää kontalteille ilman muuta treenaamista. Virheitä tuli jonkun verran ja Pilalle oli vaikea mennä puomi alas, jos jäin taakse etupalkasta huolimatta. Lisää treeniä tarvittais vielä.

Tiistaina Pila oli valmennusryhmän treenissä ja se oli oikeastaan taitavampi kuin mitä luulen, että Ama ois ollu. Meillä oli todella kiva treeni, missä oli kuusi erilaista rastia. Keppihäiriö, putki-puomierottelu, niisto, ennakoiva valsssi vs. jaakotus sekä ratapätkä, jossa tehtiin pimeän putken hakua, poispäinkäännös ja takaakierto-valssi.

Jaakotuksen harjoittelu tuli mun treenilistaan tähän kaksiviikkoisjaksoon. Pila osaa sen, mutta mä en. Nyt harjoittelen itseksi jaakotusta ja ennakoivaa valssia. Aman kans jaakotusta pitäis harjoitella, mutta katsotaan sitä sit ens viikon jälkeen.

Pila oli taitava. Ratapätkässä se meni oikein, vaikka ohjasin poispäinkäännöksen hassusti ja kerran tein siihen vahingossa vippauksenkin. Piu jotenkin aina yllättää mut taidoillaan. Se alkaa jo lukea kivasti rataa, jos en vain itse säädä ihmeitä. Olen tosin alkanut ajatella, että se on aika hidas. Pitäisi joskus kellotella pätkiä niin tietäis.

Kepeilläkin Pila oli parempi kuin uskoinkaan. Ei kestänyt ihan mahdottoman paljon häiriötä, mutta meni silti tasoonsa nähden hyvin. Tätä voisi itsekseen treenata.

Putki-puomierottelussa, Pila menee herkästi puomille, minkä tiesinkin. Sen saa ohjattua putkeen, mutta tarkkana pitää olla. Tätäkin voisi treenata uudemman kerran. Niistoja ehdittiin tekeen pari, jotka ei olleet kovin kummoisia.


Koirapoppoo maalaismaisemissa

Monta koiraa

Nyt piisaa koiria ja vilinää :)

Nelivuotias

Söpö nappisilmä :)

Kylmä kylppäri

Kujeen synttärien kunniaksi meillä oli taas sähköt poikki. Argh! On se kumma miten niitä vastoin käymisiä pukkaa. Aina kun joku juttu tuntuu menevän hyvin, niin eikös joku muu synkistä arkea. Talossa toimii nykyisin kylppärissä vessanpöntön lisäksi suihku ja siellä oikeasti pystyy käymään. Luksusta ;) 



No huomenna ois kaiketikin sähkäri tulossa vilkaiseen kylppäriä ja ehkä se samalla keksii miksi sulake meillä napsuu vähän väliä. Ei oo kauheen kiva tulla kotiin vaan huomatakseen että sisälämpötila on +14 tai saati sit herätä aamulla siihen että on +12. Ja oishan se ihan kiva käydä suihkussa, niin että siellä ois valot eikä tarttis pitää ovea auki. Kaikista ongelmista huolimatta talo on yhä vaan ihana ja oma piha parhautta. 

Huomenna tulee myös Maiju kera Leelan ja Camon, joten koiria tulee viikon verran riittämään. Jee! Ihan parasta. :)

Ohjatut treenit: hankala hyppy

Ensiksi kiitoksia kaikille kommenteista ja terveisesti, joita on tullu niin blogiin kuin sähköpostiinkin. Ama vaikuttaa normaalilta itseltään, mutta itse en vielä ole toipunut säikähdyksestä. Sydänultra on varattu ja aika on parin viikon päästä. Siihen asti Ama saa taukoilla agista, vaikka muuten se on kyllä leikkinyt ja riehunut. 

Tänään oli SDP-hallilla iltaviikon treenit Päivin opissa. V meni Kujeen kanssa. Hitsit että Kuje meni makeesti. Siihen on tullut pikkaisen pippuria ja käännökset on ihanan pieniä. Mutta kontaktit on kyllä kuralla ja pahasti. Niihin pitää keksiä joku juttu. 

Pilan kanssa päästiin 33 esteen radasta kepeille nro 11 asti. Ja sekin monessa osassa. Oli niin vaikeeta. Piti juosta, ja ohjata. Mutta teki oikein hyvää tuollainen pätkä jossa oli pakotettu juoksemaan. 



Pilalle oli tosi vaikea lukea vinossa olevaa hyppyä. Silloin kun hyppy oli neljäntenä, en ollenkaan tajunnut edes tehdä siihen päällejuoksua vaan yritin jotain takaakierto-sähellystä joka ei toiminut. Pila ei osaa päällejuoksua yhtä hyvin kuin Ama ja sen huomas. Mun ohjaukseni parani heti kun tajusin tehdä päällejuoksun, hiljaisesta vauhdista se toimi hyvin Pilan kanssa, mutta kovasta olikin vaikeampaa. Tankattiin siinä aikamme ennen kuin saatiin onnistunut suoritus. 

Seuraavaksi ongelmaksi tuli samainen hyppy numerona seitsemän. (lähetys putkeen, renkaalta vastaan ja kääntö seiskalle) Pila ei lukenut sitä niin millään ohjauksella. Luulen että tarttetaan treeniä vinoon asetelluista hypyistä. Tuskan ja hien jälkeen saatiin se kerran toimimaan. 

Ja sen jälkeen jäin liian taakse enkä meinannut ehtiä takanaleikkaamaan ysille, joten piti juosta, paljon. Ja lopuksi keppien kulma oli karmee. Eikä Pila meinannut hokaista vaikka yritin näyttää ekan välin vetämällä sen kädellä. Mutta kaikkiin kohtiin saatiin lopulta onnistunut pätkä. 

Me jouduttiin alussa keskusteleen Pilan kanssa siitä kuuluuko lähdössä pysyä paikoillaan. Lopulta se pysyi. Muutaman kerran se onnistui taas kiskoon mua hihasta, mutta muistin myös kieltää napakasti, joten ehkä edistyn. Putkiin Pila irtos niin hyvin. Kepeillä ekalla kerralla jätti vimpan välin pujottelematta, mutta muuten pujotteli loppuun. Sen jälkeen kun ensin sain sen oikeaan väliin. Rimojakin kolisi alas. Pila ei anna anteeksi yhtään riman päällä huutamista tai huitomista. Valitettavasti. 

Tyytyväinen olen koiran asenteeseen. Omassa ois vielä parannettavaa. Keskittyminen ja asenne. Hidastelin taas ihan turhia. 

Aman lääkärissä käynti

Amanda tutkittiin päällisin puolin, kuunneltiin sydän ja keuhkot sekä otettiin verikoe. Mitään poikkeavaa ei missään löytynyt. Joko se oli hyvin outo epilepsia-kohtaus, tai Amanda pyörtyi, jostain syystä. Mahdollisesti sydämessä on jotain sellaista vikaa, mikä ei kuulu. Sivuääniä ei kuulunut ja leposyke oli normaali. Yksi vaihtoehto oli rasituksesta johtunut rytmihäiriö ja sellaista ei millään pysty levossa kuulemaan. Jos vastaavaa ilmenee uudelleen, niin sydänultraus kannattaisi ottaa.

Meille nyt sattuu ja tapahtuu näitä epämmäräisiä kohtauksia ihan liian usein. :( Ja Amandan kohdallakin tapaus jää mysteeriksi. Luulen, että tilataan aika vielä tuohon sydänultraan. Positiivista lienee, että minkäänlaista tappotuomiota ei lääkärissä tullut, tai harrastuskieltoa. Tänään lenkillä Ama juoksenteli ihan normaaliin tapaan eikä kuukahtanut kesken juoksun.

Ohjatut treenit: Pila ekaa kertaa Niinun valmennuksessa

Sunnuntaina Pila oli ensimmäistä kertaa Maisan sijaisena Niinun treeneissä. Mulla oli edellisen koulutuksen jälkeen aika matala fiilis kun tuntui etten osaa tippaakaan ohjata Amandaa ja koira raukkakin on ihan pihalla lajista. Nyt fiilis oli aivan erilainen. Tuntui että me ehkä osataankin jotain, jopa Pilan kanssa, ja opitaan lisääkin.

Poispäinkäännöksen harjoittelusta omalla ajalla oli hyötyä. Onnistuttiin Aman kanssa tekeen kepeiltä putkeen poispäinkäännös. Amanda oli niin hieno. Mä olin niin ylpeä, kun se osas. Kepit on menny takapakkia. Ama pujottelee kohtuullisella vauhdilla noin puoleen väliin, mutta sit alkaa hiljentely. Tähän saatiin pari vinkkiä, joita pitää kokeilla ja myös vähän kellotella, että näkee todellisen ajan ja eri juttujen vaikutuksen.

Harjoiteltiin jaakotusta. Mun pitäisi harjoitella sitä enemmän. Varsinki Aman kanssa sitä voisi hyödyntää. Ama tuppaa valuun helposti kun vaan huiskin sitä, joten osan huiskinnasta ois hyvä korvata oikealla ohjauksella. Niisto-sokkari sujui molempien kanssa hyvin, erityisesti Pilan käännös sai kehuja. Tän liikkeen kanssa musta tuntuu että alan jo tietää mitä teen. Päällejuoksu on toinen mistä pidän. Aman kanssa se menee hyvin, Pilaan en ihan luota ja sen kanssa tarttis harjoitella lisää.

Puolivalssi pitää laittaa treenilistalle. Amalle tehotreeniin kepit ja Pilan kanssa tarttis panostaa hallintaan. Yllättävää :P Ohjaukseen varmuutta ja vauhtia. Me ehdittiin Niinun kanssa keskustella varmuuden luomisesta ja näillä eväillä sit yritetään mennä eteenpäin. Jospa seuraavaan koulutuskertaan mennessä ois parannusta näkyvissä.

Hallilla oli hyvin kiikerä keinu. Ama ei ollut siitä moksiskaan. Palkkailin sen ensin pari kertaa pelkästä keinusta. Pilan ei ollut tarkoitus mennä sitä lainkaan, mutta se karkas sinne ittekseen hirveän tyytyväisen näköisenä. Se on kans yks marakatti koko koira. Mutta eipä sitäkään kiikerä keinu haitannut. Ylösmenon se vaan ohitti aikas reilusti hypätessään sivusta. Keinun ja puomin ylösmenoja ois hyvä treenata.

Jari ja Maija kuvas meidän treenit. Molemmille suuret kiitokset.
Täytyy kattella rauhassa noi videot ja samoin ne pätkät mitä yritin ite Niinusta kuvata. Voi sitten rakentaa suunnitelmaa miten edetä seuraavaan koulutuskertaan asti. Toivottavasti Amandalle seuraavakin koulutuskerta tulee.

Amanda sai kohtauksen

Tarkoitus oli hehkuttaa miten upeat treenit oli eilen. Kaikki se pyyhkiytyi kuitenkin mielestä äsken lenkillä. Oltiin ihan tavallisella lenkillä, alkuun kävellen, että koirilla lihakset lämpiää ja sitten päästin ne irti. Amanda juoksi normaaliin tapaan ja yhtäkkiä se hidasti kävelyksi, pysähtyi ja näytti siltä että oksentaa. Huojui hetken ja tipahti jalattomaksi. Kun pääsin sen luo, se oli ihan sen näköinen, että kuolee. Ama makasi ihan hiirenhiljaa kyljellään ja sen silmät pullistuivat päästä. Siinä vaiheessa musta tuntui, että se ei nouse siitä enää ollenkaan. Jos Kujeen tuolilta tippuminen säikäytti, niin se ei ole mitään verrattuna siihen miltä musta tuntui Amandan maatessa lumessa. Nostin sen syliini ja tajusin että pakkohan mun on kytkeä muut kiinni. Kun sain toiset hihnoihin, nostin Aman maasta ja lähdin kantamaan sitä kotiin. Vähän matkaa oltiin kävelty ja Amanda vaikutti pirteämmältä, joten laskin sen maahan. Se näytti siltä, että haluaa itse edetä, joten annoin sen kävellä itse. Siinä vaiheessa se vaikutti jo normaalilta ja käveli loppumatkan kotiin. Huomenna aamulla mennään lääkäriin.

(Muistiin itselle: Pila aloitti eilen juoksun.)

Kujeelle terveen paperit

Eläinlääkäristä tuli viestiä, että cushing-tautia Kujeella ei ole. Huh, helpotus. :) Seuraava verikontrolli on vuoden päästä, joten toivottavasti Kujeen osalta ois lääkärireissut nyt tässä. Olen niin helpottunut.



Pilan tassuunkin näyttää antibioottisalva tepsivän. Se on vissiin temunnut jossain ja oikeaan ranteeseen oli joku aikaa takaperin tullut naarmu ja innokkaan hoivaamisen johdosta naarmun alla on joku patti. Patti näyttää laskevan, että oisko ollu pieni tulehdus.

Molemmat lääkärissä käyneet koirat on nyt doping-karenssissa, joten jää Hyvinkään kisat meidän osalta väliin. No ehkä voidaan sen sijaan mennä SDP:lle epiksiin tai jotain. Pilakin pääsee sunnuntaina ekaa kertaa Niinun koulutukseen.

Talo, no jaa tai sauna on kuvauksellinen, koska se oli tällä viikolla päässyt lehteen. Siinä yritettiin kuvata miten tukossa lumesta vastapäätä oleva alikulkusilta on, mutta näkyypä siitä hyvin saunakin.

Lumi on tukkinut meilläkin pihaa ihan kiitettävästi. Aitaa ei ole jäljellä yhtään missään. Joku neiti vielä keksi että ilman aitaa voi vaeltaa agikentän puolelle. Vaan pääasiassa koirat pysyy hyvin pihassa aidan puutteesta huolimatta, ja pihaahan se kentän puolikin oikeasti on, vaikka sille puolelle saakin mennä vain luvalla.

Kuulemma huomenna pääseen kotona suihkuun. Ans kattoo...