keskiviikkona, kesäkuuta 21, 2006

Amandan itkuvirsi

Eipä ollut nautinto tulla töistä kotiin. Sisältä kuului hirveä huuto. Vikinä aloitti ja kaikki koirat yhtyivät siihen. Kun sain oven auki. Huuto vain paheni. Minä jähmetyin oven suuhun ja tuijotin kelloa. Kahdenkymmenen minuutin päästä koirat olivat rauhoittuneet ja pääsin portin luo. Amanda riehaantui portin takana uudestaan. Istahdin pöydän ääreen odottelemaan. Hetken päästä Panda lakkasi pomppimasta ja asettui makaamaan, jolloin avasin portin. Annoin niiden kaikkien olla yhdessä sillä aikaa kun söin ja komensin sitten Amandan takaisin portin taakse. Muut otin eteiseen. Vaan Amandapa ei halunnut olla portin takana. Juuri kun annoin toisille luvan mennä välieteiseen, Amanda paukahti portin läpi. Räyskähdin sille ja ajoin sen takaisin portin taakse. Se jäi odottamaan hiljaa.

Hiljaista oli kun tulin takaisinkin, mutta neiti oli tullut taas portin läpi. Niinpä tietenkin.. En kiinnittänyt siihen mitään huomiota, vaikka se pomppi ympärilläni. Pakkasin vain tavarat kasaan. Annoin muille koirille namit ja kiinnitin Amandalle valjaat ja nappasin hihnan naulasta. Kävelimme agitunnille.

Harjoittelimme keinua, pussia, putkea, keppejä ja hyppyjä. Keinua sujui taasen vähän paremmin. Etenemme hitaasti, mutta varmasti. Pussin kanssa on vähän ongelmia, enkä oikein tiedä mikä olisi Amandalle sopivin tapa opettaa se. Amandaa ahdistaa jos pussin suulla on ihminen jonka ohi sen pitäisi mennä ja toisaalta sitä ahdistaa jos ihminen tulee sulkemaan avoimen pään. Keppejä opettelimme tällä kertaa eri puolelta kuin tähän asti on opeteltu. Oli aika kuuma ja koirat väsyivät nopeasti. Vaikka takkusimme keinun ja pussin kanssa, oli tunti muuten nautittava ja yhteistyö Amandan kanssa sujui hyvin. Kävelimme Noora-tipsun ja Nooran omistajan, joka toimi tunnin opettajana kanssa takaisin. Matkalla ohitettiin hevonen ja koiria. Yhtä koiraa pysähdyttiin tervehtimään.

Lähdin iltalenkille vähän myöhemmin kuin suunnittelin. Otin mukaani Vikinän ja Santen. Kun iskin oven kiinni, niin oven takaa kuului hirveä ulina. Amanda se siellä volisi. Kyllä muuten v*tutti ankarasti. Amanda on ollut niin upea eikä ole huutanut perääni ja nyt sitten tämä. Ja se jäi vielä Onnin kanssa! Olisin voinut ymmärtää, jos se olisi jäänyt yksin. Mutta ei.. Käytin Vikinän ja Santen lyhyellä kierroksella ja mietin mitä tekisin.

Kotioven luona sidoin koirat oven viereen ja menin yksin sisään jo hiljenneeseen kämppään. Otin Onnin mukaan ja jätin Amandan hetkeksi yksin. Laitoin Onnin Vikinän ja Santen viereen odottamaan. Hain sisältä pussillisen nameja ja tein Amandan kanssa yksinjäämisharjoituksia. Ovi kiinni, hetken odottelu, ovi auki ja kehuja+nami. Hetken päästä otin senkin mukaani. Menimme läheiselle niitylle ja teimme odotteluharjoituksia ja otin sitten vähän kuvia koirista ja annoin niiden peuhata.

Olo tuntuu vähän masentuneelta.

Ei kommentteja: