Juhannusaattona matkustettiin junalla Keski-Suomeen. Siellä oli vastassa Leela omistajineen ja ystävineen. Oli ihanaa viettää juhannusta rauhallisessa perheidyllissä. Onni ei päästetty lasten huonesiisin, sillä se olisi vienyt kaikki lelut. Olin kerrankin tajunnut ottaa sille oman pupun mukaan, mutta lasten lelut olisivat silti olleet kiinnostavampia. Amandaa eivät lapset tai lelut niin paljon kiinnostaneet. Se nautiskeli nurmikolla juoksemisesta ja naapureihin karkailusta. Saunan jälkeen kävimme yöuinnilla ja kukkan koirista ei liittynyt seuraan. Kaikki kävivät kahlaamassa, mutta uimaan ei ryhtynyt edes Onni.
Kiitoksia juhannuksesta ystävät!
Juhannuspäivänä lähdimme Jyväskylän kautta toiseen Keski-Suomen kaupunkiin (tai kylään, en erota kaupunkeja kylistä). Ensimmäisestä bussista jäimme melkein pysäkille, kuski meinasi lähteä sillä aikaa, kun kiskoimme reppujamme autosta. Jyväskylässä kävimme moikkaamassa vähän kavereita vaihtoajalla. Onni olisi halunnut hypätä järveen, mutta en voinut päästää sitä, sillä se olisi ollut ihan märkä ja likainen eikä ehkä olisi päässyt bussiin.
Busseissa kuskit saavat itse päättää ottavatko maksua koirista. Meille sattui tällä kertaa jokaiselle bussipätkälle maksun haluava kuski. Pisti ärsyttämään aika paljon, varsinkin, kun siihen lisäsi kuskien yleisen käytöksen. Olen ehkä tottunut liian hyvälle, kun yleensä ei maksuja ole otettu. Aloin jopa mietiskellä oman auton hyviä puolia.
Sunnuntaina tulimme aikaisin takaisin kotiin, sillä pikkusiskoni tuli päivällä kylään. Hän jää viikoksi kotiorjakseni, eikun siis vieraakseni.
1 kommentti:
Interesting site. Useful information. Bookmarked.
»
Lähetä kommentti