Perjantaina päätimme kämppiksen kanssa viettää rentoa viikonloppua ilman minun ainaisia koiramenojani. Tiedossa oli lauantaille pikkujoulut ja ei mitään sen kummallisempaa. Perjantaina siis menimme päivälenkille ja kokosimme kontaktikapistuksen, iskimme vähän sulaneeseen maahan rivin tikkuja kepeiksi ja katselimme kuinka putki lenteli yksinään pitkin kenttää tuulen ystävällisellä avustuksella. Lauantaina menin Kujeen kanssa rotuinfolenkille ennen pikkujouluihin lähtemistä. Sunnuntaina lähdin länderien kanssa mätsäriin.
Että sellainen viikonloppu ilman koira puuhailuja....
tiistaina, marraskuuta 27, 2007
keskiviikkona, marraskuuta 21, 2007
Kontaktikapistus
Se on saapunut!
Se on ihana!
Ja se menee kasaan!
Tuo uutta intoa kontaktien harjoitteluun kun voi lähikentällä harjoitella vaikka joka päivä. Tai edes joskus :D
Se on ihana!
Ja se menee kasaan!
Tuo uutta intoa kontaktien harjoitteluun kun voi lähikentällä harjoitella vaikka joka päivä. Tai edes joskus :D
tiistaina, marraskuuta 20, 2007
Handlerointia Jyväskylässä
Perjantaina saimme vieraita Raahesta. Tara, Vikinä ja Santte tulivat omistajansa kanssa kylään. Leela oli lähtenyt muiskun matkassa Keski-Suomeen, joten meillä oli vaatimattomasti kuuden koiran lössi.
Lauantaina otin Taran ja Kujeen mukaan Jyväskylän näyttelyyn. Matkustimme sinne yhdessä parin rhoden Linuksen ja Wandan sekä näiden omistajien kanssa. Taralla oli kehä ensin ja ländereillä vasta myöhemmin päivällä. Majoittauduin heelerikehän viereen ja harjoittelin vähän Taran esittämistä kehän vieressä. Jännitti vähän ennen kehän alkua, sillä en aikaisemmin ole Taraa esittänyt. Neiti oli kuitenkin mitä ihanin esitettävä. Totteli kuin unelma. Seisoi kauniisti ja käyttäytyi kaikin puolin mallikkaasti.
Aikaa ennen länderikehän alkua oli runsaasti ja ehdin tavata koko joukon ystäviä. Tara ja Kuje nukkuivat varsin tyytyväisenä mukaan ottamassani kevythäkissä. Oli kivaa ja leppoisaa. Ehkä tuntia ennen kehän alkua siirryin länderikehän lähettyville. Siinäpä sitä aika meni höpistessä. Tosi mukava nähdä kaikkia :)
Kujeen kanssa mentiin niin ylläettäen kehään, että unohdin jännittää tai sitten jännitys oli muuten vain kadonnut päivän mittaa. Olo oli itsellä rento ja Kujeen menokin oli rennon tyytyväistä. Sain seisottaa Kujeen pöydällä mikä oli uusi kokemus. Koska Kuje yleensä nököttää pöydällä varsin mallikkaasti, oli ihan kiva esittää se siinä. Hampaat piti näyttää itse (samoin oli Tarallakin), koska liikkeellä on kennelyskää. Vähän tylsää, että Kuje oli ainoa pentu. Se esiintyi kuitenkin kaikin puolin mukavasti ja olen neitiin oikein tyytyväinen.
Kotiin palasimme bussilla ja kaksikko meni sielläkin mutkattomasti ja kiltisti. Molemmat tytöt olivat kivaa matkaseuraa ja niin äärimmäisen helppoja. Ihana päivä! Pitkästä aikaa niin suunnattoman leppoisa ja hyvä fiilis.
Lauantaina otin Taran ja Kujeen mukaan Jyväskylän näyttelyyn. Matkustimme sinne yhdessä parin rhoden Linuksen ja Wandan sekä näiden omistajien kanssa. Taralla oli kehä ensin ja ländereillä vasta myöhemmin päivällä. Majoittauduin heelerikehän viereen ja harjoittelin vähän Taran esittämistä kehän vieressä. Jännitti vähän ennen kehän alkua, sillä en aikaisemmin ole Taraa esittänyt. Neiti oli kuitenkin mitä ihanin esitettävä. Totteli kuin unelma. Seisoi kauniisti ja käyttäytyi kaikin puolin mallikkaasti.
Aikaa ennen länderikehän alkua oli runsaasti ja ehdin tavata koko joukon ystäviä. Tara ja Kuje nukkuivat varsin tyytyväisenä mukaan ottamassani kevythäkissä. Oli kivaa ja leppoisaa. Ehkä tuntia ennen kehän alkua siirryin länderikehän lähettyville. Siinäpä sitä aika meni höpistessä. Tosi mukava nähdä kaikkia :)
Kujeen kanssa mentiin niin ylläettäen kehään, että unohdin jännittää tai sitten jännitys oli muuten vain kadonnut päivän mittaa. Olo oli itsellä rento ja Kujeen menokin oli rennon tyytyväistä. Sain seisottaa Kujeen pöydällä mikä oli uusi kokemus. Koska Kuje yleensä nököttää pöydällä varsin mallikkaasti, oli ihan kiva esittää se siinä. Hampaat piti näyttää itse (samoin oli Tarallakin), koska liikkeellä on kennelyskää. Vähän tylsää, että Kuje oli ainoa pentu. Se esiintyi kuitenkin kaikin puolin mukavasti ja olen neitiin oikein tyytyväinen.
Kotiin palasimme bussilla ja kaksikko meni sielläkin mutkattomasti ja kiltisti. Molemmat tytöt olivat kivaa matkaseuraa ja niin äärimmäisen helppoja. Ihana päivä! Pitkästä aikaa niin suunnattoman leppoisa ja hyvä fiilis.
perjantaina, marraskuuta 16, 2007
Onni kiidätettiin päivystykseen ja muita sairaskertomuksia
Aloitetaan Amandasta. Matka Turkuun meni muilla mukavasti, mutta Amanda-reppana kärsi matkapahoinvoinnista. Tein pienen taktisen ruokinta virheen ja annoin sille pienen annoksen ruokaa ennen lähtöä. (Samoin muille.) Ama siis tärisi koko matkan ja näytti kovin surkealta, mutta ei alkanut oksentelemaan. Turussa meillä oli mukavaa ja paluumatkakin sujui paremmin, kun tajusin jättää ruoat antamatta.
Eilen illalla olin sählyharkoissa ja sieltä tullessa oli vastassa pelottava näky. Onni istui vessassa, pallon muotoisena ja yritti oksentaa. Poika oli turvonnut ja oksennusyrityksistä huolimatta se ei saanut mitään ulos. Säntäsin kirjahyllylle tutkimaan lääkintäopukset mutta mistään ei löytynyt mahalaukunkiertymästä sanaakaan. Nettiin kysely ja kaivamaan päivystävän numeroa. Parin virheellisen numeron jälkeen, löysin oikean numeron ja eläinlääkärikin vastasi heti. Sitten soittamaan kyytiä, onneksi ystävä lähti meille kuskiksi, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut taksi. Ensimmäisen kerran tuli mieleen, että autottomuus voi olla jopa vaarallista.
Onni saatiin suhteellisen nopeasti lääkärin huomaan. Oli todella mukana päivystävä eläinlääkäri. Onnilla ei kaikeksi onneks ollut maha lähtenyt kiertymään. Sillä oli vain laajentuma, kaasua mahassa ja se oli ylisyönyt itsensä. Onni nukutettiin, sen maha letkutettiin, että kaasut saatiin pois. Sille annettiin mahaa rauhoittavaa lääkettä ja pari pussillista nestettä, sillä poika kärsi kuivumisesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotiin päästessään Onni oli jo ihan tyytyväinen, vaikka vähän pöhnässä nukutusaineesta.
Miljoonat kiitokset Jarille meidän kuskaamisesta!!
Tänään eläinlääkäriin pääsi Kuje. Sen tissit ovat kasvaneet ja minua alkoi pelottaa, että jos onkin mahdollista, että ne ovat Onnin kanssa päässeet valvomatta jossain kohtaamaan. Karmiva ajatus. Kiikutin Kujeen ultrattavaksi. Moneen kertaan katseltiin mahaa Kujeen makoillessa pöydällä, mutta maha oli ihan tyhjä. Mikä helpotus! Tissien kasvu siis johtuu valeraskaudesta ja hormonitoiminnan käynnistymisestä.
Miten meille onkin siunaantunut näin paljon hyvää onnea? Torstaiyön hätä ja paniikki vaihtui lopulta perjantaina yleiseen helpotukseen kun tajusin, että kaikilla koirilla on asiat hyvin.
Eilen illalla olin sählyharkoissa ja sieltä tullessa oli vastassa pelottava näky. Onni istui vessassa, pallon muotoisena ja yritti oksentaa. Poika oli turvonnut ja oksennusyrityksistä huolimatta se ei saanut mitään ulos. Säntäsin kirjahyllylle tutkimaan lääkintäopukset mutta mistään ei löytynyt mahalaukunkiertymästä sanaakaan. Nettiin kysely ja kaivamaan päivystävän numeroa. Parin virheellisen numeron jälkeen, löysin oikean numeron ja eläinlääkärikin vastasi heti. Sitten soittamaan kyytiä, onneksi ystävä lähti meille kuskiksi, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut taksi. Ensimmäisen kerran tuli mieleen, että autottomuus voi olla jopa vaarallista.
Onni saatiin suhteellisen nopeasti lääkärin huomaan. Oli todella mukana päivystävä eläinlääkäri. Onnilla ei kaikeksi onneks ollut maha lähtenyt kiertymään. Sillä oli vain laajentuma, kaasua mahassa ja se oli ylisyönyt itsensä. Onni nukutettiin, sen maha letkutettiin, että kaasut saatiin pois. Sille annettiin mahaa rauhoittavaa lääkettä ja pari pussillista nestettä, sillä poika kärsi kuivumisesta. Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kotiin päästessään Onni oli jo ihan tyytyväinen, vaikka vähän pöhnässä nukutusaineesta.
Miljoonat kiitokset Jarille meidän kuskaamisesta!!
Tänään eläinlääkäriin pääsi Kuje. Sen tissit ovat kasvaneet ja minua alkoi pelottaa, että jos onkin mahdollista, että ne ovat Onnin kanssa päässeet valvomatta jossain kohtaamaan. Karmiva ajatus. Kiikutin Kujeen ultrattavaksi. Moneen kertaan katseltiin mahaa Kujeen makoillessa pöydällä, mutta maha oli ihan tyhjä. Mikä helpotus! Tissien kasvu siis johtuu valeraskaudesta ja hormonitoiminnan käynnistymisestä.
Miten meille onkin siunaantunut näin paljon hyvää onnea? Torstaiyön hätä ja paniikki vaihtui lopulta perjantaina yleiseen helpotukseen kun tajusin, että kaikilla koirilla on asiat hyvin.
perjantaina, marraskuuta 09, 2007
Sairastelua ja yleistä tylsistymistä
Viime viikonloppu meni ihan koirattomissa menoissa. Kaveri tuli kylään ja saatiin samalla harjoitella miten meille tulee vieraita. Kuje kun ei kovin montaa vierasta ole meillä nähnyt, ja se alkukonsertti on vähän kurja. Harjoiteltiin moneenkin otteeseen tulemisia ja menemisiä ja ehkä ääni vähän väheni loppua kohden. Moikkaamaan mentiin innolla, mutta se vahtikoiran haukkuminen. Mikseivät kaikki voisi olla Onneja? Tai ainakin yhtä hiljaisia kuin Onni.
Viikon vietin kuumeessa kotona. Kaksi viikkoa saiarastelua ja koirien kanssa ei olla tehty ennen eilistä oikeastaan yhtään mitään. Luulin, että Kuje hyppisi seinille. Olin väärässä. Minä hypin itse seinille, ja kun eilen onnistuin lopulta saamaan kuumemittariin ihan tavallisen lämmön, oli pakko ensimmäiseksi lähteä koko lauman kanssa Kauppiin tarpomaan. Amanda otti kyllä ilon irti ja spurttaili ihan hulluna pitkin kallioita. Näemmä löhöily oli ollut siitä kaikkein tylsintä. Toisaalta se on ainoa joka on tottunut viikottaisiin treeneihin ja niihin ei parin viikkoon olla päästy.
Nyt yritän kokoilla tavaroita kasaan ja tarkoitus on suunnistaa bussilla kohti Turkua. Pitkästä aikaa matkustellaan ilman koirista johtuvaa syytä. Jo parin viikonlopun putki ilman koiraharrasteita. Uskomatonta :D Päätin jopa treenirepun sijaan pakata vaatteeni siistiin reppuun, joka ei löyhkää kilometrin päähän koirannameilta. Jos vielä löytäisi siistit vaatteet, niin voisi olla pikkuhiljaa valmis.
Viikon vietin kuumeessa kotona. Kaksi viikkoa saiarastelua ja koirien kanssa ei olla tehty ennen eilistä oikeastaan yhtään mitään. Luulin, että Kuje hyppisi seinille. Olin väärässä. Minä hypin itse seinille, ja kun eilen onnistuin lopulta saamaan kuumemittariin ihan tavallisen lämmön, oli pakko ensimmäiseksi lähteä koko lauman kanssa Kauppiin tarpomaan. Amanda otti kyllä ilon irti ja spurttaili ihan hulluna pitkin kallioita. Näemmä löhöily oli ollut siitä kaikkein tylsintä. Toisaalta se on ainoa joka on tottunut viikottaisiin treeneihin ja niihin ei parin viikkoon olla päästy.
Nyt yritän kokoilla tavaroita kasaan ja tarkoitus on suunnistaa bussilla kohti Turkua. Pitkästä aikaa matkustellaan ilman koirista johtuvaa syytä. Jo parin viikonlopun putki ilman koiraharrasteita. Uskomatonta :D Päätin jopa treenirepun sijaan pakata vaatteeni siistiin reppuun, joka ei löyhkää kilometrin päähän koirannameilta. Jos vielä löytäisi siistit vaatteet, niin voisi olla pikkuhiljaa valmis.
torstaina, marraskuuta 01, 2007
Vihdoin ne loppui
Tiistai iltana taidettiin käydä ensimmäinen yhteislenkki koirien kanssa. Silloin Onnin olisi tehnyt vielä mieli "leikkiä" Kujeen kanssa enemmänkin. Eilen jatkettiin yhteislenkkeilyjä ja koirat pysyi ruodussa, vaikka käytin koko lössin yksinäni. Onni sai vähän komentaa, mutta sille oli jo korvat palanneet päähän. Saivat eilisestä lähtien olla valvotusti yhdessäkin. Yöt ja yksinolot ovat Onni ja Kuje eri huoneissa, mutta varmaan siitäkin pikkuhiljaa voi luopua.
Lenkeillä on tullut jonkun verran koiria vastaan. Leela haukkuu ihan kaikille, mutta Kuje ei onneksi reagoi toisiin koiriin sen kummemmin. Isoja koiria ei tosin vielä ole tullut vastaan. Toivon, että traumat jäi vähäisiksi. Leelakaan ei ota sen kummemmin painetta pienistä koirista ja tottelee jopa minun käskyjäni hiljaa olemisesta.
Agitreenit jäi väliin tältä viikolta. Jotenki niin takkuista ja mitään ei ehdi tehdä. Taidan olla tulossa kipeäksi. Onneksi viikonlopulle on kivaa ohjelmaa ja harvinaisesti ei koirapainotteista.
Koska en aikoihin ole laittanut kuvia, niin lisätäänpä kuva Kujeen karmeista höriksistä.
Kujeen kanssa on otettu, vähän treeninpoikasta nyt juoksutauon jälkeen. Lähinnä leikkimistä ja näyttelykäytäntöjä. Sen kanssa on niin ihana puuhailla kun toinen tekee ihan täysillä. Yritetään vähän harjoitella, ettei palkka tuliskaan suoraan mun kädestä. Samaa yritetäään Amandanki kanssa.
Kokeilin palkata näyttelyseisonnasta lelulla. Kuje oli ainoa, jonka kanssa homma toimi. Onni katsoi sen näköisenä, että anteeksi, mutta missä mun namini on? Amanda ei meinannut pysyä paikoillaan, mutta Kuje pysyi ja seisoi niin hienosti. Jokaisen koiran kanssa on niin erilaista puuhailla. Kaikilla on omat juttunsa ja hyvät puolensa. Ihania ovat. Onnikin nyt kun konsertti lakkasi.
Lenkeillä on tullut jonkun verran koiria vastaan. Leela haukkuu ihan kaikille, mutta Kuje ei onneksi reagoi toisiin koiriin sen kummemmin. Isoja koiria ei tosin vielä ole tullut vastaan. Toivon, että traumat jäi vähäisiksi. Leelakaan ei ota sen kummemmin painetta pienistä koirista ja tottelee jopa minun käskyjäni hiljaa olemisesta.
Agitreenit jäi väliin tältä viikolta. Jotenki niin takkuista ja mitään ei ehdi tehdä. Taidan olla tulossa kipeäksi. Onneksi viikonlopulle on kivaa ohjelmaa ja harvinaisesti ei koirapainotteista.
Koska en aikoihin ole laittanut kuvia, niin lisätäänpä kuva Kujeen karmeista höriksistä.
Kujeen kanssa on otettu, vähän treeninpoikasta nyt juoksutauon jälkeen. Lähinnä leikkimistä ja näyttelykäytäntöjä. Sen kanssa on niin ihana puuhailla kun toinen tekee ihan täysillä. Yritetään vähän harjoitella, ettei palkka tuliskaan suoraan mun kädestä. Samaa yritetäään Amandanki kanssa.
Kokeilin palkata näyttelyseisonnasta lelulla. Kuje oli ainoa, jonka kanssa homma toimi. Onni katsoi sen näköisenä, että anteeksi, mutta missä mun namini on? Amanda ei meinannut pysyä paikoillaan, mutta Kuje pysyi ja seisoi niin hienosti. Jokaisen koiran kanssa on niin erilaista puuhailla. Kaikilla on omat juttunsa ja hyvät puolensa. Ihania ovat. Onnikin nyt kun konsertti lakkasi.
tiistaina, lokakuuta 30, 2007
Leelan ja Kujeen päälle hyökättiin
Muisku käytti eilen koirat iltalenkillä. Kujeen juoksuista johtuen koirat menee kahdessa erässä lenkille. Leelan ja Kujeen ollessa vuorossa pimeydestä syöksyi vapaana musta iso uros rähisten Kujeen peppuun. Tyttösen tuoksu (löyhkä) varmaan houkutteli sen paikalle. Muisku sai potkittua ja huudettu uroksen kauemmas, koiranomistajan vain katsoessa mitään sanomatta ja tekemättä vieressä. Tytöt kiljuivat paniikissa.
Leela ja Kuje selvisivät ilman fyysisiä vammoja. Henkisistä ei vielä ole tietoa. Leelan päälle on ennenkin käynyt iso tumma koira ja neidillä kesti tosi kauan selvitä siitä. Kuje on murkkuiässä ja ei todellakaan tartte tällaisia koirakohtaamisia. Muisku ainakin säikähti itse ihan järjettömästi.
En ymmärrä miksi otetaan koiria, jotka eivät selvästi pysy hanskassa..
*loput kiukkuisesta tekstistä sensuroitu*
Leela ja Kuje selvisivät ilman fyysisiä vammoja. Henkisistä ei vielä ole tietoa. Leelan päälle on ennenkin käynyt iso tumma koira ja neidillä kesti tosi kauan selvitä siitä. Kuje on murkkuiässä ja ei todellakaan tartte tällaisia koirakohtaamisia. Muisku ainakin säikähti itse ihan järjettömästi.
En ymmärrä miksi otetaan koiria, jotka eivät selvästi pysy hanskassa..
*loput kiukkuisesta tekstistä sensuroitu*
Irtiottoja
Oltiin sunnuntaina Onnin aknssa ihan kahdestaan näyttelyssä. Onpas siitä aikaa kun ihan kahden vain ollaan yhdessä liikuttu. Mikäs Onnin kanssa mennessä, kun se on niin rento. Lahdessa selvisi, että glennikehä oli siirretty kolmella tunnilla ja tuomari vaihdettu romanialaisesta austraalialaiseksi. Neljän tunnin odottelu edessä.
Joku pikkutyttö kävi kysymässä saako hän ottaa Onnin juniorhandler-kilpailuun. Annoin hövelisti luvan. Olipa hyvä, ettei hihnan päässä ollut länderi, sillä olisin taatusti tyrkännyt jomman kumman tytöistäkin sen kummemmin miettimättä vieraan matkaan. Yllättäen Onni ei halunnutkaan ihan noin vain lähteä tytön mukaan. Aika yllätys ja oikeasti positiivinen sellainen. Onni tykkää sittenkin musta :) Ja on mun perääni enemmän kuin luulin. Namien voimalla poika kuitenkin lähti tytön matkaan. Menestystä ei kaksikolle tullut, sillä Onni halusi keskittyä lähinnä vetämiseen, mun etsimiseen ja maan nuuhkimiseen.
Odotteluaika meni tuttujen kanssa höpistessä ja onnistuinpa löytämään Amandalle pari frisbeetä, jotka olisi tarkoitus ottaa uudeksi palkaksiagitreeneihin. Lopulta meidänkin kehämme alkoi. Onni yritti aluksi minunkin kanssani nuuhkia maata, mutta sain sen yksilöarvostelussa sentään liikkumaan hyvin. Tyytyväisin olin siihen, että sain aseteltua Onnin ihan kivasti pöydälle eikä se istahtanut missään vaiheessa. Onnin kanssa on kivaa, vaikka menestyksestä ei vinkkurahampaan kanssa kannata kaikkien tuomarien edessä haaveilla.
Päivä oli mukava, pitkä ja yllättävän rankka. Simahdimme molemmat heti kotiin päästyämme. Onni ei jaksanut edes itkeä Kujeen perään.
Joku pikkutyttö kävi kysymässä saako hän ottaa Onnin juniorhandler-kilpailuun. Annoin hövelisti luvan. Olipa hyvä, ettei hihnan päässä ollut länderi, sillä olisin taatusti tyrkännyt jomman kumman tytöistäkin sen kummemmin miettimättä vieraan matkaan. Yllättäen Onni ei halunnutkaan ihan noin vain lähteä tytön mukaan. Aika yllätys ja oikeasti positiivinen sellainen. Onni tykkää sittenkin musta :) Ja on mun perääni enemmän kuin luulin. Namien voimalla poika kuitenkin lähti tytön matkaan. Menestystä ei kaksikolle tullut, sillä Onni halusi keskittyä lähinnä vetämiseen, mun etsimiseen ja maan nuuhkimiseen.
Odotteluaika meni tuttujen kanssa höpistessä ja onnistuinpa löytämään Amandalle pari frisbeetä, jotka olisi tarkoitus ottaa uudeksi palkaksiagitreeneihin. Lopulta meidänkin kehämme alkoi. Onni yritti aluksi minunkin kanssani nuuhkia maata, mutta sain sen yksilöarvostelussa sentään liikkumaan hyvin. Tyytyväisin olin siihen, että sain aseteltua Onnin ihan kivasti pöydälle eikä se istahtanut missään vaiheessa. Onnin kanssa on kivaa, vaikka menestyksestä ei vinkkurahampaan kanssa kannata kaikkien tuomarien edessä haaveilla.
Päivä oli mukava, pitkä ja yllättävän rankka. Simahdimme molemmat heti kotiin päästyämme. Onni ei jaksanut edes itkeä Kujeen perään.
lauantaina, lokakuuta 27, 2007
ARGH!! Vinkuvinkuvinkuvinkuvinkuvinkuviiiiiiii....
Kuje on tullut kotiin. Onnin aivot ovat laskeutuneet takajalkojen väliin ja kurkkuun on ujuttautunut pilli. Tulen hulluksi!
Äitini ja siskoni toivat eilen Kujeen junalla takaisin. Tyttönen oli ollut kuulemma tosi kiltti, mutta vain pissannut sänkyyn ja muuta pientä hauskaa. No olipa hyvä, etten ole ottanut pressua sängystä. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ehkäpä harkitsen sitä seuraavan kerran Kujeen yksvuotissynttäreiden kohdalla. Matka oli mennyt helposti ja Kuje hyppäsi junastakin varsin tottuneen näköisesti. Meni iloisesti ohitseni kaupunkilaismaiseen tyyliin ketään huomioimatta ja tajusi vasta kutsusta tulla moikkaamaan. Sain sentään pusun.
Onnin silmät syttyivät kun se näki Kujeen. "Jihuu, mulle on tuotu nainen!" Ihana tanssahtelu Kujeen ympärillä alkoi ja Onni nielaisi pillin kurkkuunsa. Siitä lähtien ollaankin kuunneltu melkein taukoamatonta vinkunaa, vaikka kaksikko on eristettyinä eri huoneisiin. Niitä ei ole voinut käyttää yhdessä lenkilläkään ja uloskin on joutunut mennä eri kerroksista.
Tuli pieni taktikointivirhe Kujeen takaisin tuonnissa. Saapa nähdä kuinka kauan tätä jatkuu ja kuinka nopeesti joudutaan hullujen huoneelle. Suosittelen lämpimästi pitämään leikkaamattomia uroksia ja narttuja samassa taloudessa. Voiko kokeilla kuinka pitkälle hermo kestää. Arrggh!!
Äitini ja siskoni toivat eilen Kujeen junalla takaisin. Tyttönen oli ollut kuulemma tosi kiltti, mutta vain pissannut sänkyyn ja muuta pientä hauskaa. No olipa hyvä, etten ole ottanut pressua sängystä. Ihan vain varmuuden vuoksi. Ehkäpä harkitsen sitä seuraavan kerran Kujeen yksvuotissynttäreiden kohdalla. Matka oli mennyt helposti ja Kuje hyppäsi junastakin varsin tottuneen näköisesti. Meni iloisesti ohitseni kaupunkilaismaiseen tyyliin ketään huomioimatta ja tajusi vasta kutsusta tulla moikkaamaan. Sain sentään pusun.
Onnin silmät syttyivät kun se näki Kujeen. "Jihuu, mulle on tuotu nainen!" Ihana tanssahtelu Kujeen ympärillä alkoi ja Onni nielaisi pillin kurkkuunsa. Siitä lähtien ollaankin kuunneltu melkein taukoamatonta vinkunaa, vaikka kaksikko on eristettyinä eri huoneisiin. Niitä ei ole voinut käyttää yhdessä lenkilläkään ja uloskin on joutunut mennä eri kerroksista.
Tuli pieni taktikointivirhe Kujeen takaisin tuonnissa. Saapa nähdä kuinka kauan tätä jatkuu ja kuinka nopeesti joudutaan hullujen huoneelle. Suosittelen lämpimästi pitämään leikkaamattomia uroksia ja narttuja samassa taloudessa. Voiko kokeilla kuinka pitkälle hermo kestää. Arrggh!!
torstaina, lokakuuta 25, 2007
Leikkiä vaan
Miten sitä joskus homma meneekin niin totiseksi? Kouluttamisestakin tulee työtä. Koiran pitää tehdä kaikki oikein ja nopeasti.
Meillä oli eilen agitreenit ja me vietettiin tunti vaan leikkien Amandan kanssa. Kyllä oli virkistävää ja antoi uutta puhtia. Jotenkin sitä on taas tullut keskityttyä vain tekniseen osaamiseen ja jäänyt hulluttelu vähemmälle. Molemmilla oli tosi hyvä mieli, kun palattiin kotiin.
Olen luullut osaavani leikkiä, mutta enpä ollut tajunnut edes sellaista asiaa, että molemmat voi sännätä sen lentävän lelun perään. Amandalla ei ole kiinnostusta noutaa asioita, mutta yhteinen jahtaaminen olikin tosi hauskaa. Kumma, ettei moinen ole munkaan mieleeni koskaan pälkähtänyt. Nyt tiedän ja osaan kenties jossain vaiheessa käyttää paremmin asiaa hyväkseni. Ensi kerralla kokeillaan treeneissä sitten lelupalkkaa ja jätetään namit vain kontaktille. Saas nähdä kuin käy.
* *
Kuje on yhä Oulussa. Viihtyy kuulemma hyvin ja on kiltti (siis Kujeko???). Huomenna matkustavat äidin ja siskon kanssa junalla tänne. Saapa nähdä miten se menee. Varmaan hyvin, mutta pitäähän mun jostain murehtia kun pikkuinen on ekaa kertaa poissa kotoa.
Meillä oli eilen agitreenit ja me vietettiin tunti vaan leikkien Amandan kanssa. Kyllä oli virkistävää ja antoi uutta puhtia. Jotenkin sitä on taas tullut keskityttyä vain tekniseen osaamiseen ja jäänyt hulluttelu vähemmälle. Molemmilla oli tosi hyvä mieli, kun palattiin kotiin.
Olen luullut osaavani leikkiä, mutta enpä ollut tajunnut edes sellaista asiaa, että molemmat voi sännätä sen lentävän lelun perään. Amandalla ei ole kiinnostusta noutaa asioita, mutta yhteinen jahtaaminen olikin tosi hauskaa. Kumma, ettei moinen ole munkaan mieleeni koskaan pälkähtänyt. Nyt tiedän ja osaan kenties jossain vaiheessa käyttää paremmin asiaa hyväkseni. Ensi kerralla kokeillaan treeneissä sitten lelupalkkaa ja jätetään namit vain kontaktille. Saas nähdä kuin käy.
* *
Kuje on yhä Oulussa. Viihtyy kuulemma hyvin ja on kiltti (siis Kujeko???). Huomenna matkustavat äidin ja siskon kanssa junalla tänne. Saapa nähdä miten se menee. Varmaan hyvin, mutta pitäähän mun jostain murehtia kun pikkuinen on ekaa kertaa poissa kotoa.
maanantaina, lokakuuta 22, 2007
Amanda 3 vee
Miten noi koirien synttärit meinaa aina menää multa ihan ohi? Ei sillä, että meillä niitä kovin kummoisesti juhlittaisiin. Juhlan kunniaksi koirat sai Amandan lemppari purutikut. Kuje saapi yksinään juhlistaa Oulussa, sillä se jäi sinne hoitoon.
Vaikea uskoa, että Amanda on jo kolmen. Niin se aika menee. Ihanat pari vuotta ollaan nautiskeltu yhdessä olosta ja toivottavasti on monen monituista vuotta vielä edessä.
Amalanda, Pandalainen rakas kullanmuruni :)
Vaikea uskoa, että Amanda on jo kolmen. Niin se aika menee. Ihanat pari vuotta ollaan nautiskeltu yhdessä olosta ja toivottavasti on monen monituista vuotta vielä edessä.
Amalanda, Pandalainen rakas kullanmuruni :)
sunnuntaina, lokakuuta 21, 2007
Hyllyt on korkattu
Eilen käytiin Peltokosken ratsastusmaneesilla kisaamassa kolmen startin verran. Oli molemmille koirille ensimmäinen maneesikisa. Hermoistuneissa fiiliksissä mentiin. Jotenkin oli taas niin tärisevä ja kalpea olo. Vaan hyvä, että siellä epiksissä tuli harjoiteltua miten kahden koiran rataan tutustuminen tehdään, sillä tuollakin oli minien ja medin rataantutustuminen yhtä aikaa. Kauhean vaikea yrittää miettiä erilaiset reitit koirille.
Onni lähti koirista ensin ja hyppäsi renkaan väärin. En tiennyt pitääkö se korjata vai ei, joten jäimme kykkimään renkaalle hetkeksi ja sitten vain jatkoin matkaani. Loppurata oli aika kaaosta. Rimoja lenteli. Puomilla Onni meinasi jäädä jumittamaan, sillä puomi notkuisi sen alla jotenkin kummasti. Jouduin yhdellä putkella heittämäään Onnin sisään niin, että sain juosta ulkokautta putken ympäri. Mutta kepit menivät ihan siten kuin suunnittelin ja saimme siis Onnin kanssa tavoitteen saavutettua, vaikka tulos oli hylly. :)
Amanda meinasi samalla radalla varastaa ensin lähdössä, mutta jäi sitten kuitenkin sinne. A:n loppukontaktille se jäi etsimään namia ja silloin oli koira multa hetken aikaa hukassa. Hups. Keinu mitä vähän pelkäsin meni tosi hyvin. Olin niin tyytyväinen. Amanda osui radalla kaikkiin kontakteihin ja sen suhteen tavoitteet meni nappiin.
Onnistuin itse törppöilemään radalla aika paljon. Unohdin puomin jälkeen radan ja en muistanut mille hypylle piti mennä. Onneksi tajusin asian juuri ennen kuin olin vienyt Amandan väärän yli ja sain korjattua sen oikealle hypylle. Myös kepit epäonnistuivat. Mun olisi pitänyt käskyttää kepeille ajoissa, tai olla nopeammin keppien luona. Amanda luikahti väärästä välistä sisään. Vaan sen jälkeen mokasin ihan itse kun jäin liikkumaan väärinpäin kepeille. Amanda hyppäsi vielä yhdessä kohdassa väärästä keppivälistä eli saimme pujottelusta kaikkiaan kymmenen virhepistettä. Tältä radalta tuli tulos ja päädyttiin aikavirheinemme ja kymmenellä virhepisteellä kolmanneksi.
Hyppyrata meni hyvin siihen asti kunnes Amanda irtosi ja juoksi yhden aidan ohi. Se palasi takaisin luokseni ja jäi aidan väärälle puolelle katsomaan. Siinä seisoi vaan tuijottaen ja Amanda teki ratkaisun puolestani. Se hyppäsi yli ja naps, eka hylly Amallekin. Loppurata meni ihan kivasti. Muistin mennä kepit oikein päin ja sain Amandan jotenkuten ohjattua sinne sisään vaikka kulma tuntui hankalalta. Kaiken kaikkiaan rata meni ihan kivasti ja tällä radalla oli jotenkin enemmän fiilis kuin sillä ensimmäisellä. Varsin loppu meni hyvin vaikka Amanda loiskautti hypyt tosi pitkiksi.
Päivän saldo kaksi hyllyä, yksi kolmossija ja hyvä mieli. Tavoitteet saavutettiin, vaikka Amandalla meni kyllä ekalla radalla ohjauksellisesti kepit pieleen. Nyt on kokeiltu niiden ensimmäisten hylättyjen tulosten saaminenkin niin voi hyvillä mielin mennä seuraaviin kisoihin. Eipä tulosten puolesta voi mennä huonommaksi kun molemmilla on alla hylly.
Onni lähti koirista ensin ja hyppäsi renkaan väärin. En tiennyt pitääkö se korjata vai ei, joten jäimme kykkimään renkaalle hetkeksi ja sitten vain jatkoin matkaani. Loppurata oli aika kaaosta. Rimoja lenteli. Puomilla Onni meinasi jäädä jumittamaan, sillä puomi notkuisi sen alla jotenkin kummasti. Jouduin yhdellä putkella heittämäään Onnin sisään niin, että sain juosta ulkokautta putken ympäri. Mutta kepit menivät ihan siten kuin suunnittelin ja saimme siis Onnin kanssa tavoitteen saavutettua, vaikka tulos oli hylly. :)
Amanda meinasi samalla radalla varastaa ensin lähdössä, mutta jäi sitten kuitenkin sinne. A:n loppukontaktille se jäi etsimään namia ja silloin oli koira multa hetken aikaa hukassa. Hups. Keinu mitä vähän pelkäsin meni tosi hyvin. Olin niin tyytyväinen. Amanda osui radalla kaikkiin kontakteihin ja sen suhteen tavoitteet meni nappiin.
Onnistuin itse törppöilemään radalla aika paljon. Unohdin puomin jälkeen radan ja en muistanut mille hypylle piti mennä. Onneksi tajusin asian juuri ennen kuin olin vienyt Amandan väärän yli ja sain korjattua sen oikealle hypylle. Myös kepit epäonnistuivat. Mun olisi pitänyt käskyttää kepeille ajoissa, tai olla nopeammin keppien luona. Amanda luikahti väärästä välistä sisään. Vaan sen jälkeen mokasin ihan itse kun jäin liikkumaan väärinpäin kepeille. Amanda hyppäsi vielä yhdessä kohdassa väärästä keppivälistä eli saimme pujottelusta kaikkiaan kymmenen virhepistettä. Tältä radalta tuli tulos ja päädyttiin aikavirheinemme ja kymmenellä virhepisteellä kolmanneksi.
Hyppyrata meni hyvin siihen asti kunnes Amanda irtosi ja juoksi yhden aidan ohi. Se palasi takaisin luokseni ja jäi aidan väärälle puolelle katsomaan. Siinä seisoi vaan tuijottaen ja Amanda teki ratkaisun puolestani. Se hyppäsi yli ja naps, eka hylly Amallekin. Loppurata meni ihan kivasti. Muistin mennä kepit oikein päin ja sain Amandan jotenkuten ohjattua sinne sisään vaikka kulma tuntui hankalalta. Kaiken kaikkiaan rata meni ihan kivasti ja tällä radalla oli jotenkin enemmän fiilis kuin sillä ensimmäisellä. Varsin loppu meni hyvin vaikka Amanda loiskautti hypyt tosi pitkiksi.
Päivän saldo kaksi hyllyä, yksi kolmossija ja hyvä mieli. Tavoitteet saavutettiin, vaikka Amandalla meni kyllä ekalla radalla ohjauksellisesti kepit pieleen. Nyt on kokeiltu niiden ensimmäisten hylättyjen tulosten saaminenkin niin voi hyvillä mielin mennä seuraaviin kisoihin. Eipä tulosten puolesta voi mennä huonommaksi kun molemmilla on alla hylly.
torstaina, lokakuuta 18, 2007
Kontaktiongelmasta kontaktiongelmaan
Olo uudessa treeniryhmässä maistuu. Meillä ei ollut viime kerralla kouluttajaa, mutta sain muilta treeniryhmäläisiltä hyviä vinkkejä. Kätevää harjoitella parempien seurassa :D Teimme muutaman epämääräisen ratakiekuran. Oli ihan kiva kuulla, että meitä varten ei tarvinnut helpotella sijoittelua. Ehkä me jotain Aman kanssa osataan :) Tuli hyvä huomio siitä, että koiralle voisi antaa tiukoissa paikoissa tilaa, eikä änkeä ihan putken suulle mitä teen aika usein. Kyllä se koira osaa sieltä putkesta tulla pois ilman, että se haetaan sieltä.
Amandalla oli kontakteilla ongelmana louskauttaa koko kontaktin yli. Mehän emme harjoitelleet alusta asti mitään taktiikkaa kontakteille, kuhan harjoiteltiin. Vasta myöhemmin vinkattiin, että voisi kenties yrittää osua niihinkin.
Taktiikoita pohdittuani päädyin lopulta asettamaan namin maahan loppukontaktin eteen ja hokemaan "koske"-sanaa. Muutaman treenikerran jälkeen Amandalla syttyi lamppu päässä. "Kontaktin lopussa on NAMI!" Nyt se jumahtaa sitten kontaktin loppuun etsimään namia. "Kyllä täällä on pakko jossain olla herkku.. Ennenkin on ollut.." Jep, jep.
Kuka sanoo, ettei länderi olisi ahne. Amanda on ihan hirveä herkkupeppu. Ei se ota lihoakseen, mutta on uskomattoman ahne silti. Pia voi todistaa ;) Amanda karkasi radalta saadakseen nakkeja namipussista.
No parempi, että se jumii kontaktille kuin hyppii yli. Saapa nähdä kuinka Oulun kisoissa menee. :O Epiksissä sain sen houkuteltua suht hyvin mukaani, mutta harkoissa neiti jumahti paikoilleen. Tosin treeneissä kontaktin lopussa oli välillä nami, epiksissä ei ollut.
Vaan elättelen toivoa, että kontaktit osuisi kohdalleen. Ilmoitin Amandan sekä hyppyradalle, että tavalliselle. Onni on menossa vain tavalliselle radalle ja sen kontakteille ei kyllä ole tehty yhtään mitään. Koskaan. No ehkä se ei hyppää yli. Jotenkin suuresti epäilen, että sillä koskaan olisi niin paljon vauhtia.
Tavoitteet lauantaille:
Amanda menee kepit oikein (edes toisella radoista) ja osuu kontakteille. Eikä varasta lähdössä.
Muistan ohjata Onnin kepeille takaperin vetäen, koska se ei osaa niitä. Epiksissä unohdin tämän ja ylipäätään ohjasin Onnia kokoajan vähän hassusti.
Amandalla oli kontakteilla ongelmana louskauttaa koko kontaktin yli. Mehän emme harjoitelleet alusta asti mitään taktiikkaa kontakteille, kuhan harjoiteltiin. Vasta myöhemmin vinkattiin, että voisi kenties yrittää osua niihinkin.
Taktiikoita pohdittuani päädyin lopulta asettamaan namin maahan loppukontaktin eteen ja hokemaan "koske"-sanaa. Muutaman treenikerran jälkeen Amandalla syttyi lamppu päässä. "Kontaktin lopussa on NAMI!" Nyt se jumahtaa sitten kontaktin loppuun etsimään namia. "Kyllä täällä on pakko jossain olla herkku.. Ennenkin on ollut.." Jep, jep.
Kuka sanoo, ettei länderi olisi ahne. Amanda on ihan hirveä herkkupeppu. Ei se ota lihoakseen, mutta on uskomattoman ahne silti. Pia voi todistaa ;) Amanda karkasi radalta saadakseen nakkeja namipussista.
No parempi, että se jumii kontaktille kuin hyppii yli. Saapa nähdä kuinka Oulun kisoissa menee. :O Epiksissä sain sen houkuteltua suht hyvin mukaani, mutta harkoissa neiti jumahti paikoilleen. Tosin treeneissä kontaktin lopussa oli välillä nami, epiksissä ei ollut.
Vaan elättelen toivoa, että kontaktit osuisi kohdalleen. Ilmoitin Amandan sekä hyppyradalle, että tavalliselle. Onni on menossa vain tavalliselle radalle ja sen kontakteille ei kyllä ole tehty yhtään mitään. Koskaan. No ehkä se ei hyppää yli. Jotenkin suuresti epäilen, että sillä koskaan olisi niin paljon vauhtia.
Tavoitteet lauantaille:
Amanda menee kepit oikein (edes toisella radoista) ja osuu kontakteille. Eikä varasta lähdössä.
Muistan ohjata Onnin kepeille takaperin vetäen, koska se ei osaa niitä. Epiksissä unohdin tämän ja ylipäätään ohjasin Onnia kokoajan vähän hassusti.
Länderibongailuja
Selailin agility-otoksia ja tuli ländereitä vastaan :)
ATT:n kisat 22-23.9
Chili
Heppu
Koko
Ralli
Tuuli
Sivuilta: http://hurtta.1g.fi/kuvat/Koirat/20070922_23_att_agilitykisa/3_medit/
Oulu 16.9
Kampi
Sivuilta: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/
Mä tykkään -sary-n ottamista kuvista.
Takujen epikset 13.10
Amanda
Sivuilta: http://kuvablogi.com/blog/12/36/
Glenneihin en vielä oo törmännyt... Kumma juttu :D
(Paitsi tietenkin Onnin kuvaan Sapliinan kennelin sivuilla. )
ATT:n kisat 22-23.9
Chili
Heppu
Koko
Ralli
Tuuli
Sivuilta: http://hurtta.1g.fi/kuvat/Koirat/20070922_23_att_agilitykisa/3_medit/
Oulu 16.9
Kampi
Sivuilta: http://sary.1g.fi/kuvat/Agilitykuvat/
Mä tykkään -sary-n ottamista kuvista.
Takujen epikset 13.10
Amanda
Sivuilta: http://kuvablogi.com/blog/12/36/
Glenneihin en vielä oo törmännyt... Kumma juttu :D
(Paitsi tietenkin Onnin kuvaan Sapliinan kennelin sivuilla. )
keskiviikkona, lokakuuta 17, 2007
Pimeneviin syysiltoihin
Hilluessa eilen aamuvarhain liikenteessä ilman heijastimia, tuli mieleen, että niiden aika taitaisi taas olla. Autoilijat eivät millään erota tummia hahmoja taustasta. Talvitakkeihin on muistaakseni valmiiksi kiinnitettynä joukko heijastimia, mutta en vielä ole ottanut niitä käyttöön. Katselin vähän heijastimien hintoja kauppojen kassojen vieressä, mutta vielä en ole raaskinut ostaa. Hintahaitari on kahdesta neljään euroon ja se saa joka kerta päättämään, että kaivanpa ne vanhat heijastimet vain esiin ja laitan siitä jonkun takin hihaan kiinni.
Koiria on vielä vaikeampi erottaa pimeydestä kuin ihmisiä. Viime talvena ostin Messarista sellaiset pienet välkkyvät lamput Amandalle ja Onnille. Tosi hauskat ja kestivät päivän. Kiinnitysmekanismi petti vauhdissa ja sinne jäi lampusta puolet. Surkea systeemi.
Onnilla on pennusta asti ollut talvivaljaat joihin on kiinnitettynä iso lamppu. Se on ihan hyvä muuten, paitsi että Onni osaa sammuttaa lampun itsekseen. Ja vihaa valjaita. Vaan on se toimiampi kuin Tessalle aikoinaan ostettu valopanta, joka välkkyi vaan liikkeestä. Koska Tessalla oli taipumus seisahdella paikoilleen usein, niin puolet ajasta koira oli ihan hukassa. Testasin pantaa viime talvena Amandalle, mutta siitä loppui patterit ja käyttö jäi sitten siihen.
Eilen satuin töistä tullessa käväisemään Lidlissä ja eteen sattui alekorissa koirien heijastinpanta valolla. Otin kaikki sieltä löytyneet kolme kappaletta pantoja matkaan. Ne olivat juuri sopivan kokoiset. Kujeelle piti säätää tiukimmalle ja Onnille panta sai olla aika isona. Pannassa on heijastinnauha ja rivi led-valoja. Luulen, että teippailen varmuuden vuoksi patterin laittoaukon kiinni, ettei se tipahda koirien remutessa. Iltalenkillä valot olivat loistaneet. Saapa nähdä kuinka pitkään säilyvät toimivina. Tähän asti kahdentoista euron uhraukseni koirien näkymiselle on ollut ihan kannattava.
Koiria on vielä vaikeampi erottaa pimeydestä kuin ihmisiä. Viime talvena ostin Messarista sellaiset pienet välkkyvät lamput Amandalle ja Onnille. Tosi hauskat ja kestivät päivän. Kiinnitysmekanismi petti vauhdissa ja sinne jäi lampusta puolet. Surkea systeemi.
Onnilla on pennusta asti ollut talvivaljaat joihin on kiinnitettynä iso lamppu. Se on ihan hyvä muuten, paitsi että Onni osaa sammuttaa lampun itsekseen. Ja vihaa valjaita. Vaan on se toimiampi kuin Tessalle aikoinaan ostettu valopanta, joka välkkyi vaan liikkeestä. Koska Tessalla oli taipumus seisahdella paikoilleen usein, niin puolet ajasta koira oli ihan hukassa. Testasin pantaa viime talvena Amandalle, mutta siitä loppui patterit ja käyttö jäi sitten siihen.
Eilen satuin töistä tullessa käväisemään Lidlissä ja eteen sattui alekorissa koirien heijastinpanta valolla. Otin kaikki sieltä löytyneet kolme kappaletta pantoja matkaan. Ne olivat juuri sopivan kokoiset. Kujeelle piti säätää tiukimmalle ja Onnille panta sai olla aika isona. Pannassa on heijastinnauha ja rivi led-valoja. Luulen, että teippailen varmuuden vuoksi patterin laittoaukon kiinni, ettei se tipahda koirien remutessa. Iltalenkillä valot olivat loistaneet. Saapa nähdä kuinka pitkään säilyvät toimivina. Tähän asti kahdentoista euron uhraukseni koirien näkymiselle on ollut ihan kannattava.
sunnuntaina, lokakuuta 14, 2007
Sunnuntai metsäilyä
Ei meidän elämä sentään ihan pelkkää agilitya ole, vaikka niin voisi viime päivien aiheista vähän päätellä. Harrastusten ulkopuolella elo on aika juoksuista. Amanda on aivan ihastuksissaan Kujeen juoksuista ja yrittää kiivetä niin Onnin kuin Kujeenkin selkään. Onni alkaa kiinnostua Kujeen pepusta päivä päivältä enemmän ja saapa nähdä koska pitää alkaa lenkittää niitä erikseen.
Tänään käytiin aamulenkillä Kaupissa Onnin, Amandan ja Kujeen kanssa. Leela ei voi lenkkeillä pitkästi, sillä se on toipilas. Tarkoitus oli tehdä palauttava lenkki agikoirien kanssa ja purkaa vähän Kujeen energioita. Loppujen lopuksi eksyttiin vähän ja lenkistä tuli kaikkea muuta kuin palauttava. Rämmittiin keskellä metsää ja yritettiin kiertää pahimmat kallion kielekkäät. Tulipa todettua, ettei goretex-kengät pidä vettä, eikä takki pidä kosteutta loitolla. Kotiin palasi kolme uitetun näköistä koiraa ja vaatteet päällä uineen näköinen omistaja. Ehkä me tehdään se palauttava lenkki huomenna.
Yritän totutella ajatukseen, että Kuje jää tuollaiseksi sintiksi. Jotenkin kun on tottunut Amandaan, niin Kuje näyttää ihan kirpulta. Toisaalta Ama on oikeasti aika kookas nartuksi, joten ei Kuje niin mahdottoman pieni ole. Se on mun oma taskuraketti. Juoksujen vuoksi en ole viitsinyt raahata sitä mukana eri tapahtumissa. Valitettavasti se on siis täynnä energiaa. Saa nähdä kuka meistä on tullut hulluksi ennen juoksujen loppumista.
Korvat sillä jää höröiksi. Olen jo luopunut toivosta niiden suhteen. Ei niihin mikään auta. Taitteet on väärässä kohden, joten ne höröttää milloin minnekin päin. Vaikka korvat on aika kauhean näköiset, niin tavallaan Kuje näyttää tosi ilmeikkäältä. Se on vaan niin ihana, villi pikkuärrieri. Enpä sitä mihinkään vaihtaisi. Enkä kyllä muitakaan. On ne ihania, vaikka joskus ääliöitä ovatkin.
Tänään käytiin aamulenkillä Kaupissa Onnin, Amandan ja Kujeen kanssa. Leela ei voi lenkkeillä pitkästi, sillä se on toipilas. Tarkoitus oli tehdä palauttava lenkki agikoirien kanssa ja purkaa vähän Kujeen energioita. Loppujen lopuksi eksyttiin vähän ja lenkistä tuli kaikkea muuta kuin palauttava. Rämmittiin keskellä metsää ja yritettiin kiertää pahimmat kallion kielekkäät. Tulipa todettua, ettei goretex-kengät pidä vettä, eikä takki pidä kosteutta loitolla. Kotiin palasi kolme uitetun näköistä koiraa ja vaatteet päällä uineen näköinen omistaja. Ehkä me tehdään se palauttava lenkki huomenna.
Yritän totutella ajatukseen, että Kuje jää tuollaiseksi sintiksi. Jotenkin kun on tottunut Amandaan, niin Kuje näyttää ihan kirpulta. Toisaalta Ama on oikeasti aika kookas nartuksi, joten ei Kuje niin mahdottoman pieni ole. Se on mun oma taskuraketti. Juoksujen vuoksi en ole viitsinyt raahata sitä mukana eri tapahtumissa. Valitettavasti se on siis täynnä energiaa. Saa nähdä kuka meistä on tullut hulluksi ennen juoksujen loppumista.
Korvat sillä jää höröiksi. Olen jo luopunut toivosta niiden suhteen. Ei niihin mikään auta. Taitteet on väärässä kohden, joten ne höröttää milloin minnekin päin. Vaikka korvat on aika kauhean näköiset, niin tavallaan Kuje näyttää tosi ilmeikkäältä. Se on vaan niin ihana, villi pikkuärrieri. Enpä sitä mihinkään vaihtaisi. Enkä kyllä muitakaan. On ne ihania, vaikka joskus ääliöitä ovatkin.
lauantaina, lokakuuta 13, 2007
Epiksien pöydän putsaus
Tänään oli Takujen järjestämät epikset Hervannassa. Aamulla lähdettiin Onnin ja Amandan kera sinne kokoamaan telttaa ja raahaamaan esteitä. Koirat sai nauttia seinäkukkasina olosta aika paljon. Ensin yleinen tavaroiden siirtely, sitten jumituin ilmottautumistiskille. Sain sentään lämmiteltyä koirat pariinkin otteeseen. Ensin lämmittelin ne liian aikaisin, mutta lopulta kaikki sutviutui hyvin, eikä koirat lähteneet radalle odottelusta kankeina.
Minien ja medien rataantutustuminen kilpailevien luokassa oli yhtä aikaa. Piti siis tuumia molempien koirien menemiset yhtä aikaa. Enpäs olekaan törmännyt sellaiseen ennen missään kilapilujen tapaisessa ja aika harvoin on moista pitänyt miettiä treeneissäkään.
Ratapiirros Rata oli kohtuullisen kiemurainen, mutta oikein kiva. Haastetta oli, mutta ei liikaa. Onni lähti toisena. Kahden esteen jälkeen olin hukata koiran kädestäni ihan totaalisesti. Onnille pitääkin muistaa ohjata suullisesti vähän tarkemmin. Putkelta meille tuli vaihteeksi kielto. Tiesin, että siitä tulee kielto jos hidastan vauhdin, mutta niin vain hidastin ja kielto napsahti. Toinen kielto ehdittiin saada renkaalta, mutta Onni sentään meni renkaan ilman viiden kerran vääntämistä, joten pikkuinen kielto sinne tai tänne ei siinä tilanteessa haittaa. Kepeiltä tuli vitonen kun Onnin mielestä kepit oli vähän tylsä ja sen ois voinu keskeyttää jo paljon aikaisemmin. Yliaikaa luonnollisesti ihan miljoonasti. Vaan kivaa oli. Onnilla oli vauhti niin paljon, että muutamaan kertaan olin saada sen väärille esteille kun en tajunnut ajoissa ohjata. Oltiin toinen joka sai tulokset ja sillä siis toiseksi.
Amanda meni radan kahdesti. Onnin ilmoitin radalle vain kerran, koska tiedän, ettei poika enempää jaksa. Amandan kanssa nyt tuli testattua ensi viikonloppua varten, että jaksaako mennä kaksi rataa päivässä ja hyvin jaksoi.
Heti kättelyssä meille tuli ongelma kun neiti hienohelma ei olisi halunnut jäädä vesilätäkköön seisomaan. Pysyi se siinä vähän vaapuen ja lopulta jouduin ottamaan sen matkaan ennenkuin olin saanut koottua itseni, sillä muuten se olisi lähtenyt ihan itsekseen. Amanda loiskautti toisen hypyn hirveän pitkäksi ja en meinannut saada sitä kolmannelle, mutta koska olimme harjoitelleet treeneissä vähän saman tapaista kuviota sain Amanda jollain ihmeellä kelattua kolmannelle ja siitä huidottua puomille. Puomin loppukontakti oli upea! Jäimme molemmat ihailemaa sitä hetkeksi, ennenkuin muistin jatkaa matkaa. Jotenkin olin niin ajatuksissani, että tajusin käskeä keinulla hidastamaan aika myöhään ja Amanda ei ottanut käskyä kuuleviin korviinsa. Lentokeinu.
Vedin Amandan takaisin ja otin keinun uudestaan. Hylly. Sain ohjattua Amandan putkeen puomin alle. Olen erittäin tyytyväinen tähän, sillä putket eivät ole meidän bravuuri. Amanda ohjautui aika hyvin melkein itsekseen. A:lla olisi alkukontakti voinut olla parempi, mutta loppukontakti oli taas huippu. Kepeillä oletin Amandan pujottelevan paremmin kuin mitä se osasi ja saimme korjata ne varmaan viidesti. Loppu meni vähän sinne päin. Heitin kolmanneksi viimeisen hypyn yli Amanda väärällä kädellä ja sain huudella napsutella sormiani, että sain tytön taas oikeaan suuntaan. Surkea meno, mutta muutamia hyviä kohtia löytyi.
Uusinta kierros alkoi sillä, että Amanda päätti varastaa, kun vesilätäkkö vain oli niin ällö. Pysäytin sen aidan taakse hetkeksi odottamaan vaikka kello jo kävi. Ekat hypyt meni jotenkuten. Puomin jälkeen Amanda keksi, että sitä voi lähteä oikeastaan pois ja meinasi karata radalta. En tajua mitä se sai päähänsä, mutta pienen mutkan jälkeen sain sen oikeaan suuntaan. Ohjaaminen oli niin karmean kökköä. Oikein hävetti siinä vaiheessa. Keinulle hidastin tiukasti ensin vauhdin pois ja sitten käskin keinulle ja vielä hidastin tosi tiukasti kohti loppukontaktia. Nätisti tyttönen siinä odotteli lupaa lähteä. Luulin, että alkukontakti meni yli, mutta myöhemmin huomasin, että ei siitä tullut vitosta.
Putkeen meno onnistui jälleen. Jee! Jotenkin sen jälkeen herpaannuin ja ohjasin taas vähän sinne päin. Ei mitään kovin nättiä menoa. A:n kontakteista tällä kertaa molemmat meni kivasti. Kepeille ohjasin tosi tiukasti keppien ekaan väliin ja käännyin vasta sitten oikein päin kävelemään. Se toimi paremmin ja Amanda pujotteli ihan kohtuullisesti. Loppujen hypyt meni hiukan paremmin. Mutta fiilis radalta oli aika ...hävettävä. Ohjaus oli niin surkeaa. Olin aika järkyttynyt kun tuloksena oli nolla ja vielä ehdittiin ihanneaikaan. Tällä tuloksella saatiin voitto. En olisi radalta tullessani uskonut. Tuloksia katsellessa katsoin ensin Onnin ja virnistelin meidän yliajalle, katsoessani Amandan tulosta jouduin kyllä pariin kertaa tiiraamaan ennen kuin uskoin silmiäni. Ohoh.
Päivä venyi omien ratojen jälkeen vielä, sillä piti palata myymään makkaroita sun muita ja korjata lopulta esteet paikoilleen, purkaa teltta yms. Kiva päivä oli ja kauheasti saatiin kamaa mukaan. Ei mahtunut kaikki reppuun vaan piti pyytää muovipussi, että sai raahattua palkinnot mukaan. Nyt kisaajat nukkuvat reporankoina pitkin kämppää. Tänään olisi iltaruoaksi tiedossa nappuloita kera makkaranjämien.
Minien ja medien rataantutustuminen kilpailevien luokassa oli yhtä aikaa. Piti siis tuumia molempien koirien menemiset yhtä aikaa. Enpäs olekaan törmännyt sellaiseen ennen missään kilapilujen tapaisessa ja aika harvoin on moista pitänyt miettiä treeneissäkään.
Ratapiirros Rata oli kohtuullisen kiemurainen, mutta oikein kiva. Haastetta oli, mutta ei liikaa. Onni lähti toisena. Kahden esteen jälkeen olin hukata koiran kädestäni ihan totaalisesti. Onnille pitääkin muistaa ohjata suullisesti vähän tarkemmin. Putkelta meille tuli vaihteeksi kielto. Tiesin, että siitä tulee kielto jos hidastan vauhdin, mutta niin vain hidastin ja kielto napsahti. Toinen kielto ehdittiin saada renkaalta, mutta Onni sentään meni renkaan ilman viiden kerran vääntämistä, joten pikkuinen kielto sinne tai tänne ei siinä tilanteessa haittaa. Kepeiltä tuli vitonen kun Onnin mielestä kepit oli vähän tylsä ja sen ois voinu keskeyttää jo paljon aikaisemmin. Yliaikaa luonnollisesti ihan miljoonasti. Vaan kivaa oli. Onnilla oli vauhti niin paljon, että muutamaan kertaan olin saada sen väärille esteille kun en tajunnut ajoissa ohjata. Oltiin toinen joka sai tulokset ja sillä siis toiseksi.
Amanda meni radan kahdesti. Onnin ilmoitin radalle vain kerran, koska tiedän, ettei poika enempää jaksa. Amandan kanssa nyt tuli testattua ensi viikonloppua varten, että jaksaako mennä kaksi rataa päivässä ja hyvin jaksoi.
Heti kättelyssä meille tuli ongelma kun neiti hienohelma ei olisi halunnut jäädä vesilätäkköön seisomaan. Pysyi se siinä vähän vaapuen ja lopulta jouduin ottamaan sen matkaan ennenkuin olin saanut koottua itseni, sillä muuten se olisi lähtenyt ihan itsekseen. Amanda loiskautti toisen hypyn hirveän pitkäksi ja en meinannut saada sitä kolmannelle, mutta koska olimme harjoitelleet treeneissä vähän saman tapaista kuviota sain Amanda jollain ihmeellä kelattua kolmannelle ja siitä huidottua puomille. Puomin loppukontakti oli upea! Jäimme molemmat ihailemaa sitä hetkeksi, ennenkuin muistin jatkaa matkaa. Jotenkin olin niin ajatuksissani, että tajusin käskeä keinulla hidastamaan aika myöhään ja Amanda ei ottanut käskyä kuuleviin korviinsa. Lentokeinu.
Vedin Amandan takaisin ja otin keinun uudestaan. Hylly. Sain ohjattua Amandan putkeen puomin alle. Olen erittäin tyytyväinen tähän, sillä putket eivät ole meidän bravuuri. Amanda ohjautui aika hyvin melkein itsekseen. A:lla olisi alkukontakti voinut olla parempi, mutta loppukontakti oli taas huippu. Kepeillä oletin Amandan pujottelevan paremmin kuin mitä se osasi ja saimme korjata ne varmaan viidesti. Loppu meni vähän sinne päin. Heitin kolmanneksi viimeisen hypyn yli Amanda väärällä kädellä ja sain huudella napsutella sormiani, että sain tytön taas oikeaan suuntaan. Surkea meno, mutta muutamia hyviä kohtia löytyi.
Uusinta kierros alkoi sillä, että Amanda päätti varastaa, kun vesilätäkkö vain oli niin ällö. Pysäytin sen aidan taakse hetkeksi odottamaan vaikka kello jo kävi. Ekat hypyt meni jotenkuten. Puomin jälkeen Amanda keksi, että sitä voi lähteä oikeastaan pois ja meinasi karata radalta. En tajua mitä se sai päähänsä, mutta pienen mutkan jälkeen sain sen oikeaan suuntaan. Ohjaaminen oli niin karmean kökköä. Oikein hävetti siinä vaiheessa. Keinulle hidastin tiukasti ensin vauhdin pois ja sitten käskin keinulle ja vielä hidastin tosi tiukasti kohti loppukontaktia. Nätisti tyttönen siinä odotteli lupaa lähteä. Luulin, että alkukontakti meni yli, mutta myöhemmin huomasin, että ei siitä tullut vitosta.
Putkeen meno onnistui jälleen. Jee! Jotenkin sen jälkeen herpaannuin ja ohjasin taas vähän sinne päin. Ei mitään kovin nättiä menoa. A:n kontakteista tällä kertaa molemmat meni kivasti. Kepeille ohjasin tosi tiukasti keppien ekaan väliin ja käännyin vasta sitten oikein päin kävelemään. Se toimi paremmin ja Amanda pujotteli ihan kohtuullisesti. Loppujen hypyt meni hiukan paremmin. Mutta fiilis radalta oli aika ...hävettävä. Ohjaus oli niin surkeaa. Olin aika järkyttynyt kun tuloksena oli nolla ja vielä ehdittiin ihanneaikaan. Tällä tuloksella saatiin voitto. En olisi radalta tullessani uskonut. Tuloksia katsellessa katsoin ensin Onnin ja virnistelin meidän yliajalle, katsoessani Amandan tulosta jouduin kyllä pariin kertaa tiiraamaan ennen kuin uskoin silmiäni. Ohoh.
Päivä venyi omien ratojen jälkeen vielä, sillä piti palata myymään makkaroita sun muita ja korjata lopulta esteet paikoilleen, purkaa teltta yms. Kiva päivä oli ja kauheasti saatiin kamaa mukaan. Ei mahtunut kaikki reppuun vaan piti pyytää muovipussi, että sai raahattua palkinnot mukaan. Nyt kisaajat nukkuvat reporankoina pitkin kämppää. Tänään olisi iltaruoaksi tiedossa nappuloita kera makkaranjämien.
perjantaina, lokakuuta 12, 2007
Olen rakastunut :)
Nyt kaikki miespuoliset lukijat vetävät kauhuissaan henkeään. Vaan ei, kyse ei ole siitä, että olisin hylännyt huolettoman sinkkuelämän. Lainatakseni Pasin sanoja elämän painopisteethän menevät aakkosjärjestyksessä : Agility, Koirat ja Miehet. Siispä rakastumiseni kohdistuu agilityyn. Laitoin Takuille kyselyä mahdollisesta seuranvaihtamisesta tässä suht lähiaikoina. Vastaus maili tuli ja oli ihan pakko pyytää muisku pitämään kädestä kiinni sitä lukiessa. En ihan uskonut ensimmäisellä lukemisella silmiäni. Enkä ihan toisellakaan. Tällä viikolla sitten mentiin ensimmäisen kerran uuden seuran harjoituksiin ja nyt voi varmaan todeta, että meidän uusi seura on Takut.
Olen siis ihan akuhean rakastunut tähän uuteen seuraan ja niin innoissani. Meillä oli kerta kaikkiaan ihanat ensimmäiset harjoitukset. Tuntui, että opin ehkä noin viisi miljoonaa uutta asiaa. Sitä paitsi Amanda meni onnistuneesti niin kepit kuin puomin kontaktitkin. Laitoin kontaktin loppuun namin ja Amanda pysähtyi sitä syömään. Ei sentään karannut kontaktille niin kuin kävi Oulun harkoissa viime viikolla. Ja ohjasin kepit oikein päin kävellen. Vähän meinasi lopettaa liian aikaisin pujottelun, mutta me yritetään nyt siirtyä harjoittelemaan pitempiä keppejä kotonakin, jotta saadaan tämä juttu korjattua.
Meillä oli harjoituksena kolme ratapätkää. Sellaisia juuri sopivan haastavia. Vaativat hallintaa ja ohjaamista. Just sellaisia mistä niin pidän. Ratapiirros. Eka rata pätkä meni ilman ongelmia, mutta kouluttaja sanoi, että viilataan vähän hyppyjä tiukemmiksi. Amanda loiskatti ne aika pitkiksi. Lyhyemmät hypyt ja nopeus lisääntyy. Siis ajatelkaa miten ihanaa. Me lähdettiin korjaamaan heti hyppytekniikkaa vähän paremmaksi. Se oli niin upeaa! Mä niin nautin tuollaisesta pilkun viilaamisesta. Oih!
Ratapiirros. Toinen ratapätkä oli haastavampi. Hypyt asetettiin niin etten ole aikaisemmin sellaiseen törmännyt ja lisäksi oli aika vaikeassa kohdassa hämäyshyppy. Kokeiltiin kaikenlaisia erilaisia tapoja saada Amanda menemään hypyt oikein. Ihanaa viilaamista. Niin nautinnollista, vaikkakin aika vaikeaa. Sai keskittyä tosi paljon itsekin ja tuntui, että oman vartalon hallinta ei sujunut puolet ajasta yhtään niinkun pitäisi. "Kaksi kättä! Sulla on kaksi kättä" Ihan kuin olisin kuullut tämän lauseen usein :D Voi vitsi mä nautin.
... jatkuu myöhemmin, jos jatkuu, nyt pitää kiitää töihin.
.... jatkuu
Ratapiirros. Kolmas harjoitus oli sellainen, että koiraa piti ohjata punaisen neliön sisällä. Oli ihan akuhean vaikea saada Amanda heitettyä putkeen. Lisäksi tyttö oli siinä vaiheessa niin väsynyt, että se millään olisi malttaut jäädä odottelemaan ekan esteen taakse. Myönnettäköön, että huomasin itsekin olevani aika väsynyt tässä vaiheessa. Vaan olipa ihana fiilis kun lopulta sain Amandan putkeen. Jäin tuulettelemaan sitä niin, että unohdin kokonaan ohjaamisen. Piti sitten palkata putken jälkeen. Mitä tästä opimme. Älä unohda koko ohjaamista kehuessasi koiraa. Tosin loppurata oli paljon helpompi. Tosi hyvä harjoitus.
Yhteenvetona yksi parhaimpia treenejä mitä tähän asti on ollut. Paitsi, että Amanda toimi upeasti, tunsin, että itse sain tehdä töitä ohjatakseni oikein. Palaute oli kokoajan tosi kannustavaa, mutta myös kehittävää. Löytyi parannettavaa, mutta ilman, että tuli sellaista oloa, ettei näitä opi lainkaan. Kerta kaikkiaan mahtavaa! Todella suuret kiitokset meidän uudelle koutsille :D
Olen päässyt myös sählytreeneihin. Luulin, etten osaa mitään, mutta alkoi se sählääminen jossain vaiheessa sujua. Huomenna sitten möllikisoihin töihin ja ehkä myös radalle. Odotan huomista, tosi hyvä fiilis uudesta seurasta :)
Olen siis ihan akuhean rakastunut tähän uuteen seuraan ja niin innoissani. Meillä oli kerta kaikkiaan ihanat ensimmäiset harjoitukset. Tuntui, että opin ehkä noin viisi miljoonaa uutta asiaa. Sitä paitsi Amanda meni onnistuneesti niin kepit kuin puomin kontaktitkin. Laitoin kontaktin loppuun namin ja Amanda pysähtyi sitä syömään. Ei sentään karannut kontaktille niin kuin kävi Oulun harkoissa viime viikolla. Ja ohjasin kepit oikein päin kävellen. Vähän meinasi lopettaa liian aikaisin pujottelun, mutta me yritetään nyt siirtyä harjoittelemaan pitempiä keppejä kotonakin, jotta saadaan tämä juttu korjattua.
Meillä oli harjoituksena kolme ratapätkää. Sellaisia juuri sopivan haastavia. Vaativat hallintaa ja ohjaamista. Just sellaisia mistä niin pidän. Ratapiirros. Eka rata pätkä meni ilman ongelmia, mutta kouluttaja sanoi, että viilataan vähän hyppyjä tiukemmiksi. Amanda loiskatti ne aika pitkiksi. Lyhyemmät hypyt ja nopeus lisääntyy. Siis ajatelkaa miten ihanaa. Me lähdettiin korjaamaan heti hyppytekniikkaa vähän paremmaksi. Se oli niin upeaa! Mä niin nautin tuollaisesta pilkun viilaamisesta. Oih!
Ratapiirros. Toinen ratapätkä oli haastavampi. Hypyt asetettiin niin etten ole aikaisemmin sellaiseen törmännyt ja lisäksi oli aika vaikeassa kohdassa hämäyshyppy. Kokeiltiin kaikenlaisia erilaisia tapoja saada Amanda menemään hypyt oikein. Ihanaa viilaamista. Niin nautinnollista, vaikkakin aika vaikeaa. Sai keskittyä tosi paljon itsekin ja tuntui, että oman vartalon hallinta ei sujunut puolet ajasta yhtään niinkun pitäisi. "Kaksi kättä! Sulla on kaksi kättä" Ihan kuin olisin kuullut tämän lauseen usein :D Voi vitsi mä nautin.
... jatkuu myöhemmin, jos jatkuu, nyt pitää kiitää töihin.
.... jatkuu
Ratapiirros. Kolmas harjoitus oli sellainen, että koiraa piti ohjata punaisen neliön sisällä. Oli ihan akuhean vaikea saada Amanda heitettyä putkeen. Lisäksi tyttö oli siinä vaiheessa niin väsynyt, että se millään olisi malttaut jäädä odottelemaan ekan esteen taakse. Myönnettäköön, että huomasin itsekin olevani aika väsynyt tässä vaiheessa. Vaan olipa ihana fiilis kun lopulta sain Amandan putkeen. Jäin tuulettelemaan sitä niin, että unohdin kokonaan ohjaamisen. Piti sitten palkata putken jälkeen. Mitä tästä opimme. Älä unohda koko ohjaamista kehuessasi koiraa. Tosin loppurata oli paljon helpompi. Tosi hyvä harjoitus.
Yhteenvetona yksi parhaimpia treenejä mitä tähän asti on ollut. Paitsi, että Amanda toimi upeasti, tunsin, että itse sain tehdä töitä ohjatakseni oikein. Palaute oli kokoajan tosi kannustavaa, mutta myös kehittävää. Löytyi parannettavaa, mutta ilman, että tuli sellaista oloa, ettei näitä opi lainkaan. Kerta kaikkiaan mahtavaa! Todella suuret kiitokset meidän uudelle koutsille :D
Olen päässyt myös sählytreeneihin. Luulin, etten osaa mitään, mutta alkoi se sählääminen jossain vaiheessa sujua. Huomenna sitten möllikisoihin töihin ja ehkä myös radalle. Odotan huomista, tosi hyvä fiilis uudesta seurasta :)
keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007
Länderien näyttelytreenit
Eilen oli tarkoitus mennä näyttelytreeneihin Kujeen kanssa, mutta juoksujen alettua vaihdoinkin länderin Amandaksi. Olikin tosi hyvä valinta. En ollut huomannutkaan, että Amanda tarvitsisi vähän kertausta näyttelykäyttäytymisen suhteen. Se liikkui aluksi iloisesti peitsaten. Meni aika kauan ennenkuin muistin, että miten Amanda pitää esittää ja sain palkattua sitä ravista. Niin se vain on, että jos haluaa ländereitä käyttää näyttelyissä niin pitää muistaa välillä vähän harjoitella. Amandan edellisestä näyttelystä on puoli vuotta ja tauko kyllä näkyi.
Pöydällä Amanda tutisi kuin haavanlehti. Ihmettelin aikani ennenkuin tajusin, että viimeksihän se on pöydällä ollut agikisoissa mittavana. Siispä pyysin, että ensimmäinen "tuomari" tutkisi Amandan uudelleen ja jakelin sille runsaasti nameja. Amanda rentoutuikin vähän ja kolmannella pöytätutkimiskerralla se oli jo oma itsensä. Tulipa taas todettua, että Amandan kanssa pitää tehdä palauttavia treenejä jos pöydällä on tapahtunut jotain jännää. Meille oli tästä harjoituksesta kovasti paljon hyötyä.
Amandan lisäksi paikalla oli Rekku, Foxy ja Toto sekä espanjanvesikoira Pörrö tai Pörri. Niin sitä harjoiteltiin yhdessä ravaamista, kokeiltiin eri tapoja saada koira lopettamaan peitsaaminen, tutkittiin koiria pöydällä, seisotettiin ja höpöteltiin. Kivaa oli ja toivottavasti muillekin oli treenistä hyötyä. Kiitoksia kaikille osanottajille! Tampereen läntsyihmiset on nyt kunnostautuneet yhteisen harrastamisen saralla kovasti :)
Pöydällä Amanda tutisi kuin haavanlehti. Ihmettelin aikani ennenkuin tajusin, että viimeksihän se on pöydällä ollut agikisoissa mittavana. Siispä pyysin, että ensimmäinen "tuomari" tutkisi Amandan uudelleen ja jakelin sille runsaasti nameja. Amanda rentoutuikin vähän ja kolmannella pöytätutkimiskerralla se oli jo oma itsensä. Tulipa taas todettua, että Amandan kanssa pitää tehdä palauttavia treenejä jos pöydällä on tapahtunut jotain jännää. Meille oli tästä harjoituksesta kovasti paljon hyötyä.
Amandan lisäksi paikalla oli Rekku, Foxy ja Toto sekä espanjanvesikoira Pörrö tai Pörri. Niin sitä harjoiteltiin yhdessä ravaamista, kokeiltiin eri tapoja saada koira lopettamaan peitsaaminen, tutkittiin koiria pöydällä, seisotettiin ja höpöteltiin. Kivaa oli ja toivottavasti muillekin oli treenistä hyötyä. Kiitoksia kaikille osanottajille! Tampereen läntsyihmiset on nyt kunnostautuneet yhteisen harrastamisen saralla kovasti :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)