Onni tuli taloon

Koko viikon olen puunannut ja järjestellyt paikkoja ihan vaan sitä varten kun porukat tulee käymään. Talossa on ihmeellisen siistiä. Järjestelyvimman seurauksena keittiökin näyttää taas keittiöltä, eikä kaatopaikalta. Siihen varmaan aika paljon vaikutti se, että vessassa on nyt seinä ja pesutorni on sitä seinää vasten eikä keskellä lattiaa. Eikä lattia ole myöskään remonttiromppeiden peitossa. Olohuone tyhjeni käytetyistä vaatteista ja ne päätyivät omiin paikkoihinsa kaappeihin. Lisäksi sain purettua kamalan pöydän olkkarin nurkasta. Vihdoin! Sääli, että olohuoneessa on yhä pakko säilyttää jotain typeriä levyjä jotka menee vessan seinään. Niitä ei voi säilyttää ulkona ja varastoa ei ole. No jaa, ei kaikkea kerralla. On siellä vielä lyhyet tikapuut ja muuta ihmeellistä. Tuskinpa koskaan onnistun saamaan talosta mitään muodikasta ja hienosti sisustettua.



Tullessaan porukat tipautti meille Onnin viikoksi hoitoon. Onni oli kyllä sitä mieltä, että se ei tänne halua jäädä ja jäi surkeana tuijottelemaan ovea. Ekana ulos päästessään säntäsi portille katsomaan, että tästä ne meni. Tänään se sentään on vähän iloisempi.

Lauantai meni jotenkin varkain ja sunnuntai kului ihan yhtä vikkelään. Käytiin katsomassa Tamskin Tallia. En sitten ilmoittanut tyttöjä sinne kisaamaan. Sen verran sain kuulla juttuja matosta, että jätin suosiolla väliin. Onneksi ei satanut, joten kosteutta ei ainakaan kakkosten aikaan ollut vaan maton pito oli hyvä.



Samalla reissulla Totskiroolle hankittiin kisakirja. Ei sillä, että se välttämättä sitä koskaan tulee tarvitsemaan. Huittisen Anne mittas Totskin selkeäksi maksiksi. 45 senttiä oli mittaustulos. Kieltämättä siltä se vähän munkin silmään näytti kun oli semmoisen sentin, vähän yli, Amaa korkeampi. Sääli, medien hypyt ois paljon inhimillisempiä. Totski sai hurjasti kehuja hienosta käytöksestä ja upeasta seisomisesta. Tuli niin hyvä olo ja ylpeys Kipan puolesta kun toi jätkä nyt vaan on niin makee. Siellä se kulki mukana niinku ois aina ollu ja mittaus meni niin hyvin, ettei oo yhtään mun koiraa mitattu yhtä helposti. Totski vaan seistä pönötti ja sen jälkeen kerjäs iloisesti rapsuja.

Iltasella väkersin renkaan loppuun. Nyt se on päällystetty. Ei ihan yhtä herkästi hajoa kuin ennen päällystämistä, mutta rengas-osa irtoaa yhä.



Mulla on talven varalle myös sisäkenttä. Olohuoneeseen saa semmoisen 3x3 metrin alueen, jossa voi vaikka treenailla ohjaustekniikkaa yhdellä hypyllä. :D Siinä on vielä hieno mattopohja ja kaikkea ;) Ensi viikko pitää sisällään oman seuran mattotalkoita. Sen jälkeen alkaakin talvikausi, joka korkataan Niina-Liina Linnan koulutuksella. Jee!