Ryhmäpose

Iphone sähläystä

Aikani kuluksi kokeilin erilaisia iPhon-sovelluksia. Olen käyttänyt blogin päivittämiseen kännykällä Blogbooster-nimistä sovellusta ja nyt vasta huomasin, että Bloggerilla on itseasiassa omakin sovellus. Touhukirjan lisäksi tehdyt blogit tein wordpressiin vain koska sinne löytyi näppärä kännykkäversio, jolla päivitys on monin verroin helpompaa kuin blogboosterilla. Ja itseasiassa se voittaa myös tämän Bloggerin version.

Luustohässäkkä

Pila kävi virallisissa lonkka-, kyynär- ja polvitarkastuksissa 19.12.2010. Samalla kuvattiin myös epävirallisesti selkä. Pilahan mursi pikkupentuna niskansa ja halusin ennen pentujen tekoa tarkistuttaa, ettei varmasti mikään ole vialla.

Polvet tutkittiin käsin ja nollaahan ne oli molemmat. Lonkat ja kyynärät näyttivät terveiltä nekin. Selkä olikin sitten yllätys. Niskassa ei näkynyt mitään vaan se oli kunnossa, mutta selästä löytyi lääkärin sanojen mukaan spondyloosin alku.



Se oli aika shokki. Sitten tulikin heti eteen ihmettelyn aihe, että mites Pilan jalostuskäyttö, kun se on sijoituskoira. Ensimmäisen lääkärin mielipide oli, ettei välttämättä haittaa jalostusta, eikä välttämättä muutenkaan vaikuta elämään. Toiselta lääkäriltä kysyin vielä tarkempaa mielipidettä harrastuspuolesta, tuli suositus kuvauttaa vuosittain, että näkee muuttuuko luupiikki sillottumaksi ja fyssarin kanssa kannattaa katsoa huoltoväliä ja venyttelyjä. Oli aika helpottava keskustelu ja tuli sellainen olo, ettei nyt ole pakko agin suhteen heittää toivoa vaan voidaan jatkaa Pilalle rakasta harrastusta kunhan pidetään lihashuollosta vieläkin tarkempi huoli ja tarkkaillaan muutenkin koiraa.

Jalostuksen kannalta sitten lähti ihmettelyjä länderiyhdistyksen kasvatuskollegion suuntaan ja sitä kautta Pilan selkäkuvat meni lopulta Anu Lappalaisen (joka on Kennelliiton
jalostustieteellisen toimikunnan luustoasiantuntija) arvioitavaksi. Miljoonat kiitokset Viiville, joka hoksasi sinnepäin olla yhteydessä! Sieltä tuli puoltava lausunto jalostuskäyttöön ja suositus kuvauttaa parin kolmen vuoden päästä uudestaan. Luupiikki on voinut tulla mistä vaan ja voi jäädä ihan tuollaiseksi yksittäiseksi. Oli todella helpottava maili.

Länderiväki on muutenkin aivan uskomatonta. Tuon Pilan kuvauksen jälkeen on kuvattu Pilan isä Totti ja veli Jermu, jotka molemmat kuvattiin terveiksi. Sen lisäksi vein itse Jipon kuvattavaksi ja senkin selkä oli täysin terve. Ja Pilan toinenkin veli on ilmeisesti vielä menossa luustokuviin, joten ihan mielettömän hienoa. Pilan emä Kuje on lonkka- ja kyynärkuvien yhteydessä aikoinaan kuvattu selältään terveeksi sekin.

Tänään viimein tuli tulokset Kennelliitolta ja Pilan lonkat lausuttiin A/A ja kyynärät 0/0. Kaikki kuvat on nähtävissä kansiossa: http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Pila/Sisaiset/

Paranevaa porukkaa

Jaa pitäisiköhän tähänkin blogiin kirjoittaa jotain. Aika taas virtaa hurjaa vauhtia eteenpäin. Uusi vuosi on edennyt harppauksin, enkä meinaa mukana pysyä.

Tytöt on olleet kipeänä. Niille iski joku mahapöpö ja kaikki oksentelivat vuoron perään. Jipolle tauti iski kaikkein pahiten ja sille tuli paha ripuli, josta vasta nyt aletaan vähän jo toipua.

Pila on sitä mieltä, ettei se ole sairas ollenkaan ja sitä on selvästi harmittanut, ettei suuremmin olla mitään liki viikkoon puuhattu. Rakas energiapakkaus. Onneksi ne on Tapan kanssa riehuttaneet toinen toisiaan.

Meille piti uudistua sähköt. No ehkä tässä joku päivä. Riippuu sähkölaitoksesta ja sähkömiehistä jne. Sähköt on taas välillä napsuneet kun piti laittaa pattereita suuremmalle, ei voi pitää hellaa ja pesukonetta sitten yhtä aikaa päällä. Autuaasti olen unohtanut sellaiset murheet viime talvelta..

Uusi jääkaappi sentään saatiin, vanhan sanottua sopimuksensa lähes irti. Nyt vanha koristaa olkkaria siihen asti, että jatkaa matkaansa suuntaan x.


Kuvassa laihtunut Jippo ja vanha jääkaappi

Lunta maassa

(Kuvasta puuttuu taas Leela ;) )

Jippo on nyt ollut meillä 30.12 lähtien. Aika mahtavia tyttöjä ovat kaikki koirat, kun tulevat niin helposti juttuun. En lakkaa ihmettelemästä sitä kuinka tasapainoisesti tälläinenkin lauma yhdessä toimii. Kiva juttu :)

Hauskaa vuotta 2012

Kuvasta puuttuu vain Leela, joka on piilossa peiton alla. Oma lauma, Camo ja hoitolapsi Jippo Kujeentytär

Kamusia

Pila on hyvin onnellinen kun sen paras ystävä Camo tuli kylään.


Tapa puuttuu kuvasta, koska on vielä kasvattajansa luona kyläilemässä.

JouluOnni

Hyvää joulua

Oulussa pikavisitillä

Oulussa

Seikkailuja ja arkea

Me ollaan taas seikkailtu. Pilan kanssa käytiin Seinäjoella asti kisareissulla eikä eksytty kertaakaan. Sen sijaan lämmittelylenkillä koirien kanssa eksyin. Hmmm...

Olen jo päässyt jossain määrin kartalle iPhonen Kartta-sovelluksesta ja sen hyödyntämisessä suunnistaessa uusiin paikkoihin. Ei se toimi ihan navigaattorin tavoin, mutta on siitä hyötyä. Saa siitä suurinpiirteisen kartan, jonkinlaiset ohjeet ja myös vähän kuvaa siitä missä mennään jos suunnistuspallero on pysynyt mukana matkassa. Tosin ne ohjeet ei aina ole kovin hyviä, mutta nykyään tiedän yleensä heti kääntyessäni, että valitsin väärän reitin kun alkuun ajoin pitkän matkaa ennen kuin tajusin olevani jossain ihan muualla.

Autoseikkailuja lukuunottamatta ollaan oltu aika hiljaiselolla. Mitään ihmeitä ei ole koirien kanssa puuhattu. Aikaa menee jonkun verran joulupuuhiin. Tapalle pitäisi varmaan opettaa yhtä sun toista. Nyt se on sellainen iloinen ja vilkas luonnonlapsi. Toisinsanoen käytöstapoja ei ole juuri lainkaan... Eipä se kyllä mitään tuhmuuksia keksikään.

Iloista itsenäisyyspäivää!

Viikonloppu meni reissatessa. Lauantaina lähdin aikaisin aamulla Amandan kanssa Kipalaan. Ams jäi sinne ja me muut suunnattiin kohti Messaria tai itseasiassa se kaiketi on HeWi. En ollu ilmoittanu yhtään koiraa kehään. Oli vähän outoa olla liikenteessä ilman koiraa, mutta toisaalta myös erittäin rentouttavaa. Katselin länderikehän ja suuntasin sen jälkeen shoppailemaan. Meillä oli roturisteytystoimikunnan palaveri, jota varten ylipäätään lähdin Helsinkiin. Sen jälkeen ehdin vielä nähdä miten Muru oli leokehässä VSP-VET.

Kaunis Tikkis <3


Sunnuntaina suunnattiin Aman kanssa uuteen Satulinna-halliin valmennusryhmän toiseen Niinun pitämään koulutukseen. Eikä eksytty matkalla kuin viisi kertaa... Jostain kumman syystä osasin jokaisen käännöksen kohdalla valita juuri sen väärän suunnan. Taitopa sekin. Paluumatkalla hairahduttiin väärään suuntaan vain kerran ja silloin mulla oli kartturikin mukana.

Oltiin muuten kuulemma ensimmäiset vieraat hallissa. :) Kivaa oli. Koulutus oli hyvä, Ama oli taitava ja yleinen fiilis ihan parhautta. Meillä on vaan aika mieletön seura. Tuloslistoissa ei kärkytä lähelläkään kärkeä, mutta yhteishengessä ollaan huipulla. Kiitoksia kaikille seurasta!

Niin ja hauskaa itsenäisyyspäivää vaan kaikille :)

Nypintä

Onnellisen näköinen koira nypittävänä?

Joulukuu :)

Tapalla on tapana aamuisin kömpiä syliin kun juon aamukahvia ja surffailen miniläppärillä.

Viikonlopun jälkeistä väsymystä

Takana on rankka, mutta antoisa viikonloppu. Maanantaina saattoi töissä todeta, että ei työasiat pälkähtäneet päähän kertaakaan viikonlopun aikana vaan oli aika hyvä nollaus. Lauantaina suunnattiin Pilan kanssa ensin Lietoon kisailemaan ja sieltä sitten kaverini luo yöksi. Löydettiin kaikkialle ilman eksymistä :0

Kisoista enempi on treeniblogissa. Yritän sinne laittaa agijutut, niin ettei tämä blogi olisi pelkkää treenianalyysia. Se sitten päivittyy epämääräisesti, kun korjailen jälkikäteen enemmän tietoja ja lisäilen ratapiirroksia ja videota.

Oli kivat kisat kun löytyi taas tuttuja paikalta, ettei tarvinnut yksin hengailla. Oli vähän outoa olla liikenteessä ilman kepoa. Yllättävän paljon siitäkin on hyötyä, vaikka mä olen se, joka koirat huoltaa ja lenkittää. Kisajärjestelyt vähän mätti sisäänheittäjän osalta, jota ei ollut. Kuulutus ei toiminut. Ensinnäkään metelin vuoksi puoliakaan ei kuulunut ja lisäksi kuuluttajalla ei ollut mitään tietoa kuka oikeasti olisi vuorossa. Puuttuvatkin koirat kuulutettiin lähteviksi ja kisaajat olivat todella hämmentyneitä siitä, että kenen vuoro on. Toivottavasti ihan ensikertalaisia ei ollut kisaamassa, sillä toi olisi ollut aika kaoottinen aloitus. Yllättävän suuri merkitys on sisäänheittäjällä, ei näemmä ilman sellaista kisajärjestelyt oikein toimi sujuvasti. Kerrankin olin iloinen, että lähdin ensimmäisenä niin ei tarvinnut itse ihmetellä missä vaiheessa olisi lähdössä. Noin muuten kisajärjestelyt oli kuitenkin hyvät ja kaikkineen jäi kisoista hyvä mieli.


Kuvassa Kujeen tytär Jippo.

Sunnuntaina suunnattiin (eksymättä!) Kipalaan pikkujouluihin. Olipa kiva nähdä tuttuja. Takaisin Tampereelle suunnatessa oli pimeää ja sateista. Oli aika raskasta ajaa sellaisessa säässä, joten pysähtelin ja matkaan kului todella paljon aikaa. Onneksi ei ollut kiire ja tämä viikko on iltavuoroa, joten saa rauhassa nukkua pitkään jos siltä tuntuu.

Ai niin Pila kävi silmäpeilissä eilen ja todettiin terveeksi, joskin kyynelkanavat puuttuu toisesta silmästä.

Kaikki tiet vievät Turkuun

.... tai Lietoon...



Hahaa! Löysin ilman eksymistä TSAUn kisoihin. Ja vain tunnin etuajassa, kun olin varannut eksymisvaran.



Mukana vain Pila, joten se sai poikkeuksellisesti matkustaa etupenkillä turvavöissä.

Teippikorva

Jatkoa Kolikkokorvaille.

Tapan korvat jatkaa höröelämäänsä. Ilman teippejä ne näyttää tältä


Innostuneena siitä että blogiin tuli kerrankin kommentti. Ajattelin, että laitan ohjeet kuinka itse teippaan länderin korvat.
Käytän kangasteippiä, josta otan kaksi sopivan mittaista palaa. Ehkä jonkun 30 senttiä.

Liimaan toisen pään teipin palasta korvan sisäpuolelle ja taitan toisen pään korvan ulkopuolelle. Sen jälkeen laitan väliin jäävät teipin liimapinnat yhteen.


Kun molemmissa korvissa on teipit, solmin ne kaulan alta yhteen.


Sen jälkeen koira onkin mallia mummo :)


Tapa antaa kiltisti laittaa teipit, eikä ole niistä moksiskaan. Jossain leikin temmellyksessä teipit irtoaa ja jonkun päivän päästä laitan taas uudet. Vielä korviin ei ole juurikaan tullut muutosta parempaan.

Länderipitoinen viikonloppu

Ensimmäinen pidempi autoilumatkailu on selvitetty. Enkä eksynyt kuin kaksi kertaa. Autolla eksyminen on ihan erilaista kuin kävellen tai pyörällä. Paitsi ettei sitä voikaan ihan tuosta vain kääntyä ympäri, niin siihen kuluu myös aikaa. Ekan eksymisen tajusin ajettuani melkoisen matkan ja todetessani, että ympäristö näyttää oudolta. Katsoin kännykällä missä oikein olen ja selvisi, että olen matkalla Poriin. Toiseen eksymiseen ei riittänyt pelkkä kännykän kartta vaan oli pakko soittaa apua ja ajo-ohjeita. Noo... Tulihan hitusen lisää ajokokemusta.

Lauantaina oli ensimmäinen länderien roturisteytysprojektin toimikunnan kokous. Oli hyvä kokous. Projektista varmaan enempi tulee tietoa Länderi-lehteen aikanaan. Jäsenkysely toivottavasti mahtui seuraavaan lehteen. Myönnän olevani kiinnostunut ja innostunut projektista. Aika näyttää mitä saadaan aikaan.

Jos länderiväkeä tuli bongailtua lauantaina, niin sunnuntai olikin ehkä enemmän länderien bongailua. Piun kanssa käytiin kisailemassa pari starttia ja siellä oli ykkösissä Pilan lisäksi myös Eppu ja Poko. Se on aina niin kiva nähdä kisapaikalla rotutovereita. Kipan luona sit vilisi ländereitä enemmänkin.

Pilan lisäksi Tapalla oli aikamoinen viikonloppu kun se sai kokea kaikkea jännää. Lauantaina Make ystävällisesti vei mut Helsinkiin (en ois ehkä selvinny sinne ite) ja samalla Tapsu pääsi mukaan kyläilemään Maken matkassa. Sunnuntaina Tapa sit sai jäädä Kipan hoiviin, mutta sillä oli kyllä silloin Kuje tukena. Joskin Tapa oli leikkinyt siellä sutta ja ulvonut meidän perään. Teki kyllä hyvää Tapalle tälläinen sosiaalistamisreissu. Toi sen murkkuikä on aika kamala, joten sitä on hyvä shokeerata.

Kylässä

Naapurin puolella on jännempää

Joopa joo. Vaivalla on pihan ympärille tehty aita, mutta siitäkös nuorisokaksikko vähät välittää. Siellä ne iloisesti tänään kirmasivat naapurin puolella. Ja en tiedä missä olivat pyörineet, mutta molemmat oli tosi ruskeita ja tosi haisevia. Pitää kai katsastaa aita, ettei tempaus toistu.

Kolikkokorva

Tapsulainen kasvaa ja vanhenee. Korvat senkun höröttää. Ne on olleet enemmän vähemmän teipissä alusta asti, mutta höröttävät yhä vaan. Tällä kertaa ajateltiin kokeilla vaihteen vuoksi laittaa kolikot painoiksi. Vähän epäilen, ettei niistä silti ikinä kovin kummoisia tule. Vaan yritetään nyt kummiskin.

Amalla on isot ja raskaat korvat. Vaikka ne on oikein asettuneet, Ama pitää niitä puolet ajasta ihan miten sattuu. Kujeen korviakin teippailtiin ahkerasti, mutta ne on silti vähän höröt. Kuiskiksen korvat on aikalailla samassa asennossa kuten on myös Pilalla, niillä ei ole tuhatta asentoa, pari vain. Piun korvia yritettiin teipata, mutta siitä ei tullut mitään. Onneksi ne asettuivat ihan itsestäänkin hienosti. Tapan korvat on kuin Amalla, viisi miljoonaa eri asentoa ja kuin Kujeella, teipissä ja höröttää.

Meillä on laumassa kolme pikkusinttiä ja Amanda. En tiedä johtuuko siitä, että pojat on kylässä, mutta Tapa näyttää tosi pieneltä yhä vaan. Se on aikalailla Kujeen ja Pilan korkuinen, mutta on silti aika kääpiö. Juoksuja ei vielä ole näkynyt, joten voihan se vielä kasvaa. Pikkaisen kuitenkin epäilen senkin jäävän ihan rotumääritelmän alarajalle.

Tapalla on tällä hetkellä murkkuikä ja se on aika rasittava. Kaikki on yhtäkkiä ihan hirveetä kamalaa ja toisessa hetkessä kaikki on hyvin ja mitään koskaan säikkymisestä kuullutkaan. Toisaalta se on tosi ihana, ahne leluntappaja, joka leikkii vieraidenkin kanssa innolla. Välillä se on niin makee ja osaa kaiken, ja toisessa hetkessä sillä ei ole korvia ollenkaan. Murkkuudesta huolimatta Tapa on aina iloisella tuulella.

Ohjatut treenit: Tavoitteellista

Olipas mieletön startti talvikaudelle Tonin treeneissä. Vau! :D Saatiin etukäteen ratapiirros ja video kuinka radan voisi suorittaa. Videolla oli Tonilla ja Maisalla hienoja persjättöjä. Ajattelin, että emmä nyt Amsin kanssa pysty tollaisia tekeen... Ja sit mulla oli mukana Pilakin. Sen kanssa ei oo tehty persjättöjä juuri lainkaan. Vaan niin vaan Toni käski meidän kokeilla ja nehän toimi :0 Ja vielä älyttömän hyvin.

Toinen teema oli rytmitys. Tehtiin käännöksiä tiukemmaksi pysähtymällä itse. Tuli mieleen Garrett-stopit, joita harjoiteltiin Minnan kanssa joskus. Ja nekin toimi ihan kivasti. Pila ei reagoinut pysähtymiseen kovin voimakkaasti vaan valuili, mutta Amalla se toimi. Pilan kanssa voisi treenata sillä neliö muodostelmalla noita paremmiksi.

Tonilla oli iPad2, (mäkin haluuuuun) jolla kuvattiin treenit ja välillä pysähdyttiin katsomaan mitä oikein tuli tehtyä. Oli aika kiva. Ja voi sit jälkikäteenkin ihmetellä. Mulla onkin ollu Tonin treenejä ikävä, kiva että päästiin talveksi TonTonin ryhmään.

Tehtiin vielä Kuiskiksen kanssa sama rata ja meillä suurinpana vaikeutena oli takaakiertoon lähettäminen ja päällejuoksut. Aman kanssa päällejuoksut on helppoja, Pilan kanssa piti jo vähän säätää, ja Kujeen kanssa tarvitaan paljon treeniä.

Ruiskiskuu treenasi myös puomia, niin että etupalkkana oli namiautomaatti. Joskus pysähtyi, joskus ei. Juoksin kontaktin ohi ja hidastin omalla liikkeellä. Välillä jäi liian ylös. Pysähtyi paremmin kun olin oikealla puolella.

Ohjatut treenit: Talvikausi alkoi

Talvikausi starttasi meidän osalta viikon myöhässä, sillä muut aloittivat jo viime viikolla. Vuorotyössä on huonot puolensa. Pilalla pääsi tälle kaudelle Minnan ryhmään. Meillä oli kiva 12 esteen rata, jossa oli ohjattavaa, mutta myös sellaista ykkösluokan suoraa.

Jälleen kerran päädyn miettimään, että pitäisikö tilata Agility iMap tähän puhelimeen. Se on kuulemma toimivampi iPadissa, kun puhelin on vähän ahdas väline vääntää ratapiirrosta, varsinkin sormien kanssa sörkkiessä. Hmmm...


Ohjeellinen, mittasuhteet mitä sattuu yms.

No tällä kertaa mentiin 35-45 rimoja ja silti vauhtia oli niin, että hirvitti. Onneksi radalla oli kontakti, niin sai vetää henkeä. Rimat pysyi muuten, mutta yhden kerran pakkovalssin ollessa myöhässä koko este meni murusiksi. Mikä ei Pilaa häirinnyt lainkaan se rynni jo kohti keppejä. Kepeiltä tuli kerran pois ennen aikojaan. Kun ohjasin sen jälkeen kepit yhdellä käskyllä, ilman muita mölinöitä, teki hyvin. Änki ittensä oikein sisään myös ihan mahdottomasta kulmasta kun ohjaukseni oli vähän myöhässä edellisillä hypyillä. On se hieno. Tehtiin 2 esteelle vekki, 5:lle pakkovalssi, 11 esteeltä käännettiin 12 esteelle takana leikkauksella.

Oikein hyvän mielen treenit. Mieltä lämmitti myös Minnan kommentti siitä, että Pila on todella lupaava ja nopsa koira. Eniten aikaa käytettiin varmaan sen pohtimiseen, millä Pilalta saisi pomppimisen ja riekkumisen vähenemään. Mun kiellot kaikui kuuroille korville, joten nyt kokeillaan treeneissä patsaaksi jähmettymistä ja huomioimattomuutta. Oli kiva kun rata ei ollut vaikea ja monimutkainen. Oli hyvää vaihtelua kun ollaan niitä vaikeita tahkottu. Nyt tehtiin vähän, mutta hyvin. Ja jätettiin siihen kun koiralla ois ollut suunnattomasti intoa tehdä vielä lisää. Jei! Lisää näitä :)

Ohjatut treenit: Vauhtia enemmän kuin tarpeeksi

Lauantaina autoiltiin Pilan ja Totskin kanssa SDP:lle Kim Kurkisen viimeiseen treeniin. Totoro oli seuraneitinä ja Pila treenasi. Mentiin 30:llä ja vauhtia oli ihan liikaa. Ei mitään toivoa pysyä mukana. Ajattelin, että fyssarin jälkeen matalammat rimat ois ollut fiksukin idea.

Onneksi hiottiin kaikken eniten kepeiltä putkeen lähetystä, jossa piti kepeillä tehdä poispäinkäännös ja leijeröidä sit kepit. Meillä oli joskus Niinun treeneissä sama kuvio Amandan kanssa ja se meni ihan kivasti. Pilan kanssa sen sijaan hiottiin ja hiottiin. Ei meinannu irrota putkeen niin millään vaan pyörähti takas pujotteleen keppejä tosi herkästi. Sitkeällä palkkaamisella ja kikkailulla irtos sitten lopulta.

Jaakotuksesta sellainen huomio, että Pila kääntyy paremmin jos mulla on liike mukana, kuin silleen, että lähden paikoiltani. Ja vaatii työntekoa ennen hyppyä. Selkeä hidastuskäsky ja kunnollinen ponnistuspaikan merkkaaminen. Pila oli hieno, pieni työmyyrä. Kävi pikkaisen liikaa kierroksilla ja ennätti muutaman kerran roikkua hihassa. Ja vaati tosi tarkkaa ohjaamista, mun huolimattomuus näkyi sitten Pilan omina estevalintoina.

Nää neljä kurssi kertaa olivat todella hyvät. Paljon meille tärkeitä juttuja tuli. Erityisesti tykkäsin siitä, että radat vaativat omaa liikkumista. Toivottavasti päästään uudestaan jossain vaiheessa Kimin kurssille.

Tänään huristeltiin Aman, Kujeen ja Cellon kanssa Takkulaan. Tarkoitus oli tehdä kontaktitreeniä, mutta aika loppui vähän kesken. Loppujen lopuksi vain Kuje treenasi enemmän kontakteja. Otin uu-muodossa A, hyppy, putki, puomi kuviota. Kokeilin ensin laittaa A:lle bumperin, mutta Kujeesta se oli ihan typerä idea. Sitten se rupes bumperista huolimatta pysähtymään A:lle 2on2offiin. Joten otin bumpin pois ja kokeilin sitten pysäyttäen. No Kujehan stoppas :0 Pysähtyi hyvin kun olin edellä, jos jäin taaemmas ei osannut hidastaa vauhtia. Puomin Kuje teki paremmin. Pysähtyi joka kerta, mutta välillä ennakoi vapautusta ja oli pikkaisen epävarma paikasta mihin pysähtyä. Amanda pääsi tekemään muutaman toiston puomille, ehkä jonkun kolme kertaa. Oli aivan super! Melkein yhtä hyvä kuin Pila. Menin ite reippaasti kontaktin ohi. Cello joutui vaan seuraneiteileen.

Autoilua

Tämä viikko on mennyt koirien kanssa vähän harakoille. Tosin keskiviikkona sai kaikki parin päivän liikuntakiellon, että siinä mielessä ei nyt suuria suunnitelmiakaan ollut. Mun aika on mennyt lähinnä autoiluun. Ajokortin viimeinen rutistus on ohi ja nyt pihassa on auto ja vielä lupa ajaakin sitä. Ei kun huomenna sit ominpäin treeneihin.