Eilen käytiin lenkkeilemässä komean amerikanbulldoggi Patun ja sen omistajan kanssa. Vähän jännäsin etukäteen, että miten nuo mun kaksi isoihin tottumatonta pärjäävät. Meillä kun ei juuri ole tuttuina keskikokoa suurempia otuksia. Lisäksi kyseessä oli parin vuoden ikäinen uros, joten Onni saattaisi machoilla.
Suotta hermoilin, sillä molemmat olivat hyvin käyttäytyviä. Onni ei ollut kaverista moksiskaan. Patussa oli selvästi tarpeeksi valkoista, joten Onni ei kokenut sitä uhaksi. Amandan mielestä jätkä oli aluksi ihan hirveän, kauhean pelottava. Neiti jopa kehtasi haukkua rouskuttaa muutaman kerran. Mutta pikkuhiljaa Amanda suli ja totesi, ettei mitään pelättävää olekaan. Tuli tallusteltua tyytyväisesti muutaman tunnin lenkki. Amanda nautti saadessaan juosta vapaana. Mukava päivä. Kiitokset vaan seuralle :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti