keskiviikkona, huhtikuuta 11, 2007

Pussiin menneet harkat

Eilisen treenin teema oli pussi. Meillä oli seka radalla pussi, että kentän reunalla missä harjoittelimme Amandan kanssa sillä aikaa kun joku muu oli radalla.



Amandalla on nyt ollut ongelmia pussin kanssa, no.. varmaan oikeastaan alusta asti. Alkoi siitä, että pussia harjoiteltiin niin, että joku toinen piti pussin suuta. Neidistä oli ihan hirveää, että olisi pitänyt tulla jonkun vieraan ihmisen läheltä. Vielä kauheampaa oli jos joku piti kiinni ja minä pidin pussin suuta. Sitkeällä harjoittelemisella saimme vihdoin pussin sujumaan viime kesän lopulla. Sitten koitti tauko ja uusi alku talvella. Uusi pussi, samat ongelmat iskivät päälle. Pari kertaa se sujui, mutta sitten neiti muisti, että siellä voi pyörähtää ympäri ja tulla samaa tietä takaisin. Ja sitä taas paikkaillaan.

En ehtinyt ottaa hulavannelakanayhdistelmää vielä käyttööni, mutta siitä huolimatta eilisissä harkoissa pussin kanssa oli edistystä. Lähes joka kerran Amanda meni pussin läpi.


Jopa sen uuden pussin joka on jotain muovimaista raskasta kangasta. Siinä tosin pussi on huomattavasti lyhyempi kuin tuossa kuvissa olevassa vanhassa pussissa. Oikeastaan Amanda meni melkein innokkaammin läpi uudesta kuin vanhasta, sillä uuden kangas ei laskeudu täysin kiinni ja siitä pilkottaa vähän valoa.

Ratapiirros Pussi onnistui harkoissa hyvin, mutta muuten ei oikeastaan mennyt niin kehuttavasti. A oli muutettu matalammaksi ja Amanda varsin päättäväisesti hyppeli alkukontaktien yli. Harjoittelimme pysähtymistä alkuun. Saamme harjoitella sitä vielä kauan.

Ohjaamiseni oli aika haparoivaa. A:lta putkeen ohjaaminen ei sujunut millään. En vain saanut Amandaa ymmärtämään, että halusin sen menevän putkeen. Se meni sitkeästi ohi koko esteen. Toinen missä ohjaaminen kusi monta kertaa oli tulo puomilta hypylle. En mennyt tarpeeksi lähelle hyppyä. No tulipa tankattua monta kertaa kontakti estettä, kun yritettiin uudestaan ja uudestaan.

Radalla parhaat onnistumiset olivat lähdössä. Jätin Amandan kolmen esteen taakse ja se tuli oikein näppärästi hypyn, muurin ja hypyn. Aloitin yhden hypyn taakse jättämisellä, sitten uskaltauduin muurin toiselle puolella ja lopulta vielä toisen aidan taakse.

Omat ohjaussotkut vähän ärsyttivät, mutta olin niin tyytyväinen pussin sujumiseen, että jäi oikein loistava mieli koko harkoista. Varsinkin siinä vaiheessa kun Amanda meni ihan vapaaehtoisesti radalla pussiin ja treenikaverit hihkuivat, että loistava pussiinmeno. :) Oli kyllä mieltä lämmittävää.

Ei kommentteja: