Tänään oli Lempäälässä epikset, joihin osallistuttiin Aman ja Pilan kanssa. Pila meni kaksi kertaa mölli-luokassa ja Amanda sitten kilpailevissa. Tulokset oli luokkaa hyl, hyl, hyl kertaa miljoona molemmilla koirilla.
Pilan kanssa meillä meni kontaktit ihan kivasti, ekalla puomin alastulolla ei osannut tulla ihan alas asti. Ja aika vahvasti taas ohjaaja oli sitäkin kontaktin suoritusta avustamassa. Pila irtos myös ihan kivasti putkiin. Ongelma oli lähinnä hyppyesteet, kun ohjaaja oli niin surkeasti kartalla ja kovin, kovin myöhässä. Ekan radan lähtökin oli huono, Pila jäi nuuhkimaan ja ehti vaihtaa asentoa.
Eka rata
Toisella radalla ehdin alun ohjaukseen paremmin mukaan ja onnistuin jopa pelastaa puomin jälkeisistä hypyistä toisen ennen putkea, mutta sille vimpalle Pila ehti viipottaa jo ohi. Kun mä en vaan pysy mukana. A:n jälkeinen rima tipahti, samoin viimeinen rima. Ei ihan Pila kestä huitomista riman päällä.
Toinen rata
Hauskaa meillä oli. Ja Pila oli hieno koira. Mulla on ittellä aikas paljon opeteltavaa sen kanssa. Hyödynnettiin muilla kentillä olevia lämppäriesteitä ja kokeiltiin myös miten meillä menis kepit. Ja nehän meni. Kaksi kertaa. Ihan oikein! Vau! Olen ällistynyt. Meillä on siis toivoa :)
Mulla oli lauantaina länderialkkareita meillä pihassa treenaamassa ja siinä jutellessa tajusin, että oikeasti Pilallakin lähestyy jo virallinen kisaikä (18kk). Nyt jo. Vastahan Kuiskis niitä kantoi mahassa. Tän päiväset möllikisat varsin selvästi osoitti, että meillä ei vielä ole asiaa kisakentille. Ja omakin fiilis on sellainen, että todellakaan ei oo niin valmista että uskaltaisi kokeilla. Joskos saisi ensin kepit varmoiksi ja oppisi ohjaamaan vähän paremmin, niin voisi edes miettiä. Mitattavaksi sen kyllä voisi viedä, vaikka selkeä medi onkin.
Aman radalla päätin pysäyttää sen kontakteille. Treeneissä pysäytän sen, mutta kisoissa edes mölli-kisoissa en oo koskaan pysäyttäny. Ja eihän Ama pysähtyny :D Reppana, vaikka oli niin järkyt varmistelut mulla ettei mitään rajaa. Tosi karmeet kontaktit. Mutta sen vastapainoksi kepit oli hienot. Saatiin kivasti putkesta vauhtia ja Ama pujotteli vauhdilla. Oi vitsit että olin iloinen. Ja se irtos makeesti putkiinkin ja radalla oli kivoja suoria jossaAma päästeli huoletta mun edellä. Mä niin tykkäsin mennä sen kanssa. Mun ohjaus luonnollisesti jostain ihan jääkaudelta, eikä Amankaan kanssa onnistuttu suorittaan viimeist estettä. Mikä lienee viimeisen esteen kirous kun ei kertaakaan tullut suoritettua. Amsistakin on video tokalta radalta, mutta en kehtaa laittaa kun ne kontaktit on niin kauheet. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti