Pihatreeni: irtoamista

Ensi alkuun totean, että ratapiirrosten väsääminen ei oo yhtään mun juttu. Huomaan olevani siinä todella huono. Mitä enemmän yritän saada niitä näyttämään yhtään todenmukaisilta, sitä vaikeampaa niitä on piirtää. Ja muutenkin niiden vääntäminen on rasittavaa. Harkitsin hetken, että muutan treenipäiväkirjan paperiversioksi kun paperille suurinpiirtein sinnepäin piirtäminen on paljon helpompaa.



Treenattavana oli 4 länderiä. Totskiroo meni vain yksittäisiä esteitä. Punainen irtoamistreeni meni niin, että jätin ensin tytöt ekan esteen taakse ja kutsuin namikupille kolmosesteen takaa. Sitten lähetin ne ekan esteen takaa sinne. Amanda ja Pila menivät hienosti, mutta Kuje ohitti kaksi viimeistä. Yritin jos Kuje olisi mennyt kaksi hyppyä, mutta lopulta se ei meinannut mennä edes yhtä. Plääh! Kuje vissiin tarvis enemmän tällaisia harjotuksia ja ehkä avustajan kanssa, koska nyt se pääsi palkkaamaan itseään väärästä suorituksesta. Vaihdoin namipalkan palloon, mutta se ei varsinaisesti auttanut. Lopulta saatiin kaksi onnistunutta yhden hypyn suoritusta ja jätettiin homma siihen.



Ama ja Pila kun oli niin hyviä siinä irtoamisessa, niin tein lopussa testin että saisinko ne irtoamisen jälkeen jatkamaan matkaa. Lähetin ne eteen ja juoksin itse kentän toiseen reunaan. Pilan käskytin kontaktille, koska se hakee niitä hyvin. Pieni lenkki sillä tuli mua kohti, mutta meni kontaktille. Amandalle laitoin toisen palkan 4ama-hypyn taakse ja juoksin seuraavan hypyn taakse sitä kutsuun. Ei Ama mitään palkkaa huomannu vaan tuli suoraa hyppyn kautta mun luokse. Ne oli hauskoja.



Mustan ratapätkän ekalla kierroksella jokainen koira meni ensin keppien ohi. Käskytykseni ja ohjaukseni on täytynyt olla myöhässä. Lisäksi jokainen jätti kepit ensimmäisellä kerralla kesken. Kepeistä oli keskeltä poistettu pari kaarta. Pilan kanssa ei päästy edes kepeille asti kun tokalta hypyltä hyllytettiin Pilan singotessa kontaktille. Sen jälkeen tein niin, että palkkasin sen tässä-käskystä tokan hypyn jälkeen. Homma alkoi pelittää ihan eri malliin. Pila oli koko treenin ihanassa vireessä ja muutenkin niin mieletön.



Amanda otti hiukan nokkiinsa kun korjasin sen keppejä. Ekalla loppuun asti tehdyllä pujottelulla sen vauhti oli etanamaista matelua. Onneksi se kiihtyi vähän seuraavilla kerroilla. Pikkaisen kylmäsi sydämestä, että taasko menin sotkemaan koko homman. Mutta kun ei jääty sen kummemmin yksittäin keppejä hinkaan niin radan osana ne meni ok. Päivän paras pujottelija oli Kuje.



Totskin kanssa harjoiteltiin mutkaputkea (Ikea-putki+puna-kelta-sininen), hypyn kiertoa kahdeksikkona (rima medi-korkeudessa), paikoillaan pysymista ja pari kertaa naksuttelin alastuloa. Odottelu sujui tosi hienosti. Paremmin kuin osasin aavistaakaan. Kerran kutsuin sen hypyn yli, muuten kävin palkkailemassa paikoillaan olosta. Pientä haahuilua ja haistelua oli, mutta paikoiltaan lähti vain kerran. Me ollaan edistytty tässä paljon. Kontaktikapistukselle Totski suuntas itse, joten sille on ehkä hahmottumassa yksi este jo päähän.



Totoro on oppinut jotain huonoakin. Pila on opettanut sen haukkumaan aidan takana omaa vuoroaan. Piu käy ihan järkyttävillä kierroksilla aidan toisella puolella. Läpi se ei tule, vaikka toi verkko on vaan henkinen este ja porttikin on pelkkä kompostiaidan pala. Pila hyppii ylös-alas ja huutaa samalla kurkku suorana. Odottelu ei totisesti ole sen vahvuuksia.



Hienoja koiria olivat kaikki. Pahoittelen kuvien huono laatua. Ne on napsittu lauantaina ja sää ei suosinut silloinkaan. Otin kuvat itse, joten kuvatessa suurinpiirtein kaikki liikkui ja se näkyy laadussa.