Ohjatut treenit: valssin hiontaa

Minnan treeneissä oli kiva rata, jossa piti tehdä ennakoivia valsseja ja jaakotuksia. Just se mitä en osaa. Joten hinkattiin. Ei tullut valmista, mutta tietääpä mitä treenata. Miten vaikea onkaan ohjata ponnistuspaikkaa kohti ja vielä sen jälkeenkin pitää ohjaus tiiviinä. Amandan hidastusmatka on tosi pitkä. Pitäisi kaikkien koirien kanssa treenata, että missä vaiheessa jokainen tarvitsi tiedon pystyäkseen vielä kokoamaan itsensä käännökseen.

Jaakotuksessa pitäisi myös muistaa lähteä ajoissa liikkeelle. Sannan treeneissä tehtiin samaa rataa ja oli vaikeeta Pilankin kanssa. Oudosti jaakotuksen Pila pari kertaa kielsi, kun lähdin liian aikaisin, mutta ennakoivassa valssissa se taas meni pitkälle. Vaikeeta. Pitää varmaan videoida pari treeniä, että tiedän mitä oikein teen erilailla.

Amsin kanssa mokasin kepit useaan kertaan. Argh! Juuri se mitä en saa tehdä. Ihana Ama pujotteli silti vauhdilla ja hyvin. Muutenkin se sai kehuja hyvästä vauhdista. Mä yritin hillitä käteni ja ohjata putketkin matalalla keilaten. Yksi hyvä jaakotus tehtiin pituudelle.

Pilan kanssa yritin muistaa hallinnan. Sen kanssa viskileikkaus hypylle keppien jälkeen oli vaikea. Jos sen tekee väärin, tippuu rima. Samaa hiottiin lauantaina Teemun treeneissä, joten tiesin miten se pitää ohjata, silti ohjaaminen ei mennyt aina oikein. Ajatuksia antavat treenit. Haluaisin päästä uudelleen hiomaan valssia.

Pihatreenit: Kauden aloitus

Kas niin Kujeelle kontaktit kuntoon -projekti starttasi eilen. Joskin olisi voinut alkaa hienomminkin. Eilen saatiin lähinnä katsottua lähtökohdat. Pallolla innostaen Kujeen kierrokset nousee aika hyvin samalle tasolle kuin mitä ne on kisoissa. Ja ei ajatustakaan pysähtyä. Siinä vaiheessa kun Kuje pystyy pysähtymään vaikka pallo lentää nenän edestä, se ehkä on taas valmis kisaamaan. Nyt se ei vielä malta pysähtyä edes silloin kun pallo laitetaan nätisti ja rauhallisesti maahan. Mutta pahin juttu oli mun pari kertaa mokaama vapautus. Argh! "Jes!" ei ole uusi vapautuskäsky. Huoh! Risuja ohjaajalle. Ensi kerralla harjoitellaan oikeaa vapautuskäskyä matalassa vireessä.

Tapa ja Frida treenasivat nekin oman viisi minuuttisensa, joka oli lähinnä lelulla leikkimistä, pari putkeen menoa ja Fridalla siivekkeen kiertoa. Frida meni suoraan putkeen pallon perässä. Tapa meni putkeen ihan vaan muuten vaankin ja juoksenteli aina lelun saatuaan myös pari kertaa edestakaisin putkea, sen jälkeen se kiikutti lelun metsän puolelle piiloon. Frida oli fiksu ja toi lelun takaisin leikittäväksi, sen vuoksi sen kanssa ehdittiinkin tekemään siivekkeen kiertoa kun aika ei mennyt lelun etsimiseen pusikosta.

Ama ja Pila saivat kadehtien katsoa aidan takaa. Voi sitä epätoivon määrää. Naapurit taatusti tietävät, että koska treenataan pihassa kun itku ja valitus käy aidan takaa. Ama tyytyi nojaamaan aitaan ja itkemään surkeana, mutta Pila juoksi aidan reunaa, hyppi ylös-alas ja huusi. No tänään ois ohjatut treenit illalla.

Seuraavalla kerralla pitää keskittyä treeniin paremmin. En ollut tyytyväinen omaan panokseeni. "Mestarillista treenaamista" ei vielä luonnistunut.

Lisää viikonlopusta

Viikonloppu oli ihan mieletön. Sääkin suosi meitä siinä mielessä, ettei satanut. Lauantaina oli tosin aika viileä tuuli. Mua ahdisti koko viikon ilmottautuneiden vähäinen määrä. Meillähän lopulta oli tosi paljon ulkopuolisia koulutuksessa kun ei seuran omalta puolelta tulleet paikat täyteen. Vähän sellainen olo oli, etten enää koskaan, ikinä halua olla järjestämässä mitään.

Viikonloppu itsessään meni niin loistavissa tunnelmissa, ettei enää voi olla kuin tyytyväinen. Amalla oli lauantaina valmennusryhmän treeni ja lisäksi meillä oli Niinun kanssa toimintasuunnitelma keskustelu. Pila oli iltapäivällä Teemun treeneissä. Päivä alkoi teorialuennolla, jossa kyllä moni juttu kolahti ja kovaa. Silti oli todella vaikea saada omaa asennetta kohdalleen ja aika pitkälti molemmissa koulutuksissa keskityttiin mun asenteeseen ja tekemiseen. Tän vuoden valmennus teemaksi tulikin mun kohdalla rauhallinen ja varma ohjaus. Itseasiassa olin sunnuntaina mielestäni paremmin oikeassa vireessä.

Aman kepit oli molempina päivinä hyvät ja Teemun treenissä sunnuntaina tein kahdesti onnistuneen takana leikkauksen kepeille. Niinulta tuli hyviä, uusia ideoita keppien suhteen ja mulle tuli sellainen olo, ettei niiden kanssa kannata vielä luovuttaa.

Tän vuoden kolmantena asiana asenteen ja keppien lisäksi on käsien hallinta. Huitominen kuriin. Ei mikään ihan helppo projekti, mutta jo kolmessa treenissä näkyi mikä ero koirissa on kun ohjaan oikein enkä vaan huiski. Tiedossahan se on ollut, mutta on siihen puuttuminen on vaikeeta. Silti tavoitteena on että ensi keväänä ei kädet osoittaisi kohti voimalinjoja vaan suoritettavia esteitä.

Pilasta tuli kommentti, että erittäin lupaava koira, mutta ois syytä vähän hallitakin sitä. Aijaa... Mun pikkuprinsessako tarttis rajojakin. Teemun koulutus sopi niin hyvin meille. Mä haluaisin erityisesti Pilan kanssa uudestaan. Pilallakin alkaa keppiprojekti, joskin ihan erilainen kuin Amalla.

Talven treenipaikat tuli jakoon ja ilmoitin sinne vaatimattomasti 3 koiraa. (Ama, Kuje, Pila) Viikonlopun jäljiltä mulle tuli niin paljon ideoita Kujeenkin suhteen. Lisäksi koska me kaapattiin Frida meille hetkeksi hoitoon, mulla ois viisi testikania. Ja suuret suunnitelmat :D

Valmennuskauden alku

Valmennuskausi alkoi loistavissa tunnelmissa :) Ihan mielettömän hyvä fiilis jäi sekä Niinun, että Teemun treeneistä. Paljon ajatuksia ja tonneittain treeni-intoa.

Kiireitä

Päivitys tiheys ei nyt ole blogissa kovin hyvä. Osansa tekee varmaan kiireet. On nyt muutaman viikon ollut kalenteri turhankin täynnä. Suurin osa kiireistä liittyy tavalla tai toisella koiriin. Esim. autokoulu ;)

Koirien kanssa on treenattu. Oon nyt muutamaan kertaan ohjannu Kujettakin ja ai, että se on makee. Vaan kontaktit on karmeat. Mun tekis mieli ottaa talven projektiksi opettaa Kuje oikeasti pysähtymään puomille ja juokseen A:n kunnolla, mutta kun olisi muitakin projekteja. Ama on ilmoitettu Takkujen valmennusryhmään. Pallottelin, että otanko Aman vai Pilan, mutta päädyin sit Amaan, koska Pilalle saattaa ens vuonna ehkä tulla pentue. Se on vielä iso ehkä ja riippuu monesta jutusta, mutta ajattelin, että satsaan nyt sit ennemmin Amaan vielä tän kauden. (Pilahan on siis Kipalta sijoituksessa.)

Piu on käynyt Huittisen Annen kerran kuussa-kurssilla, joten onhan sillä jo omaa speciaalikoulutusta tän vuoden loppuun. Toinenkin kerta meni hyvin. Pila on kuulemma oikein lupaava, mutta. Se mutta osuus taitaa olla a) keskeneräisyys b) ohjaaja. Paljon ois kaikkee hiomista. Mulla vaan tää opettelu vie aikaa. Vaan eihän meillä oo kiire. Ja ajattelin, että voisi keväällä vielä jatkaa samaa kurssia.

Kotona ei olla suuremmin nyt puuhattu. Kontaktiprojekti meillä on sen verran edennyt, että ramppiportista ei yksikään koira saa tulla pysähtymättä kontaktille. Me ollaan väännetty asian kanssa peistä. Pila pysähtyy, mutta muut... Joskus menee ihan hyvin, mutta ihan aina en oo vaan jaksanu vääntää ja mennään sit vaan toisesta portista.

Tiistaina Pila ja Kuje oli hyviä, mutta Tapa meinas vaan juosta ja Amanda paineistui liikaa. Toisaalta myöhemmin Tapa itse tarjos 2on2off-asentoa rampilla. Sitten keskiviikkona Tapa oli hyvä, mutta Pila juoksi läpi. Torstaina taisi Kuje ja Tapa juosta läpi. Ja tänään ei yksikään ollu hyvä. Tai Ama ois ollu muuten, mutta se oli niin paineistunu, että vaan tutisi ja hymyili. Sen sijaan kaikki pysyi kontaktin jälkeen hyvin penkillä odottelemassa että kaikki uhrit on tulleet rampin alas. Että jos kisoissa ois pöytä, niin se varmaan sujuis :)

Tällä hetkellä ollaan vähän välitilassa. Vielä ei oo talvikaudelle oikein kunnon suunnitelmaa. Pitäisi istua alas ja vähän laittaa suunnitelmia paperille, niin pääsis paremmin taas treenirytmiin. Amalle tein jonkinlaisen treenisuunnitelma alun, koska mun pitäisi huomenna käydä se Niinun kanssa läpi kun valmennuskausi starttaa. Viikonloppu Niinun ja Teemun koulutusta. Jei! Ja ajattelin että myös muut saisi oman osansa. Kesä ois ohi ja uusi treenikausi alkaa.

Pihatreenit: treeninpoikasia

Edellisviikon sunnuntaina ennen kisoihin lähtöä Pila ja Tapa pääsivät pihatreeneihin, koska ne eivät saaneet kisata. Pilan kanssa yritettiin ottaa kepeillä sivuetäisyyttä. Toimi kun mulla oli edessä tyhjä kuppi, mutta ilman sitä Pila jäi arpomaan mihin kepit oikein loppuu. Johtui ehkä siitä, että mentiin kohti tyhjyyttä.

Tapsu harjoitteli kontaktinpaikkaa, putkea ja leikkimistä. Iltaviikon maanantaina jatkettiin aamusta niin, että kaikki treenasi kontaktin alasmenon ja Tapa sai lisäksi harjoitella lisää leikkimistä ja putkeen menoa. Kontaktia se ei tajua, mutta leikkiminen meni kivasti ja mentiin putkea oikein mutkallakin. Vaan olipa kaikilla muillakin aika maanantaikontaktit. Jopa Pila meni pari kertaa sen läpi suoraa lelulle.

Viikolla kerran otettiin aamusta pihatreenit. Isoilla oli ratapätkä, jossa pimee putkensuu, sivuirtoamista renkaalle ja kepit kohti tyhjyyttä. Kuje oli pätevä ja hieno, Ama valui ja Pila tiputteli rimoja kun käskytin riman päällä. Argh! Myös liikenykäsyllä sain ekan riman alas. Ei kiva. Tapsun kanssa leikittiin leluilla yritettiin miettiä mikä este on putki ja kontaktinpaikan suhteen se oli superpro ja osas miten päin vaan.

Tässä keittiön ikkunasta otettu kuva mun virittämästä aidasta mitä Tapa tutkailee. Melko huomaamaton.


Sunnuntaina Amalla ja Kujeella 3 starttia Nokialla. Tuloksilla ei juhlittu, mutta yllättävän kivat radat oli Marjo Heinolla. Aman kepit viimeisellä radalla oli masentavat. Meidän kompastuskivi kisoissa oli putkilla takanaleikkaaminen. En osannu olettaa sen olevan Amalle vaikea juttu. Vaan tietääpä treenata...

Maanantain sadepäivän iloksi kokeiltiin kontaktitreeniä sisällä. Kuje, joka V:n kanssa kisoissa törkeästi loikki kontaktit, oli mahtava, teki kaiken oikein, hienosti ja hyvin. Pila oli pihalla kun lumiukko. Kääntyi aina sinne missä ite olin, vaikka edessä oli palkkakuppi. Ja juoksi läpikin. Niin muuten juoksi Amakin... Huoh! No nää kaksi sentään meni kontaktin alas, Tapa jäi vaan istumaan ja siinä olla tuijotti. No ei se vissiin aina voi osata. Ja kyllähän se lopulta tuli alaskin ;)

Piha valmistui

Äiti kaipasi päivityksiä ;)

Salaojat on täytetty soralla. Agikenttä on peitetty hiekalla.


Pihan ympärille on rakennettu aita. Tarkoitan nyt sitä ei-kentän puolta missä koirat saa vapaasti peuhata. Mies teki ihan superhienot aidat porteineen. Mä vedin paikoilleen vain sen ruman osuuden aidasta.


Rakas ramppi on takaisin omalla paikallaan.


Pikkaisen testattiin Pilan kanssa keppejä uudella kentällä. Kivaa oli. Nyt on aikas väsynyt, mutta hyvin tyytyväinen olo. :D

Kasoittain hiekkaa

Piha etenee. Tai ehkä ylenee?

Pihamaa

Piha on myllätty. Vihdoin viime viikonloppuna kävi kaivurimies tekemässä taikoja. Maanantai oli tulvillaan mutaa, tiistaina hankittiin salaojaputkea ja muuta härpäkettä, tänään osa ojista peitettiin soralla. Homma etenee. Jossain vaiheessa mulla on oma agikenttä :)



Niin ja talon ympärille tulee ne salaojat, mutta se ei oo läheskään niin kiinnostavaa kuin tasainen kenttä... ;)

Tapan kaupunkimatka

Sunnuntaina käytiin Tapan kanssa ekaa kertaa busseilemassa. Ihan liian vähän on Tapsu päässyt yksinään liikenteeseen. Bussilla matkustaminen oli sen mielestä mielenkiintoista. Niin kauan kun sai olla sylissä niin ei olluta mitään väliä, mutta lattialla ois pitäny lähteä seikkailemaan.

Mentiin keskustorille ja käytiin ostamassa jätski. Pikkaisen pentua ihmetyttin ihmismäärä ja se ois muutamaa vastaantulijaa halunnut mennä moikkaan. Jätskin syönti oli kivaa ja pulut jänniä. Mukava reissu ja helppo matkaseura.

Kisoja ja treenejä

Ohhoh, taas on jäänyt päivitys jonnekin ihan puolitiehen. Ajattelin ladata oman seuran kisoista otetut startit nettiin, mutta sekin on jäänyt. Jotenkin se oli niin rankka viikonloppu, että siitä toipumiseen meni viikko ja jotenkin sitä vaan unohti lopulta kokonaan.

Lauantaina oli talkoissa. Perjantaina iltavuoro töissä päättyi siinä kymmeltä ja nukkumaan ei tietenkään päässyt heti kun Tapa on iltavuorojen aikaan sitä mieltä, että päivä vasta alkaa kun me tullaan kotiin. Aamulla viiden aikaan ylös, että pääsi ennen seiskaa kentälle pystytteleen kisapaikkaa kuntoon. Kisat venyi jonnekin kymmeneen vissiin, että kauheen ajoissa ei päässyt kotiin taaskaan. Ja luonnollisesti Tapa oltuaan, pissareissuja lukuunottamatta, yksikseen oli taas sitä mieltä, että aktivointi alkaa nyt ja mellasti koko yön.

Sunnuntaina ei tarttenut olla kisapaikalla kuin vähän ennen kasia. Ei mun olisi tarvinnut olla niin aikaisin, jos en olisi ollut V:n kyydin varassa, kun olin vaan kisaamassa. Pilalla kaksi starttia ykkösissä ja Amalla kaksi starttia kolmosissa. Pilan kanssa oli niin väsynyttä. Ei ollu mitkään ihan parhaimmat startit. Tulokset taisi olla yliaika-vitonen ja hylly. Niiden jälkeen kömmin V:n autoon nukkumaan. Olikin virkeämpi olo kun heräsin kolmosten startteihin. Eka rata hyllytettiin, mutta hyppiksellä tehtiin puhdas rata. Valitettavasti ihanneaika oli meidän ulottumattomissa, että voitettiin sitten yliaika-nollalla. Hienoa oli silti :)

Tiistain treeneissä päästiin Minnan ryhmässä kokeilemaan uudestaan sitä meidän hyllyttämää rataa. Koin valaistumisen siitä mitä tein tokalla esteellä väärin ja samoin kokeilin ohjata vähän eri tyyliin muita vaikeita kohtia. Ams oli aivan loistava. Minna palkkas sen kepeiltä namikupilla ja saatiin keppeihinkin vähän vauhtia. Jäi niin hyvä mieli ja tunne, että me kehitytään.

Pila ei treenannu tiistaina kun mentiin sit keskiviikkona Anne Huittisen "kerran kuukaudessa"-kurssille. Siellä oli kivaa. Otettiin pätkissä 28 esteen rataa. Pila oli pikkaisen turhan pomppiva ja pureva. Irtos ihan sika hienosti putkiin, mäkin välillä jopa juoksin. Ja tein persjättöjä, mikä oli pelottavaa. Kotiläksyksi saatiin kontaktit, koska Pila himmaa jos jään taakse, sekä putki, koska Pila kääntyy putkesta tullessaan epäloogisesti. Lisäksi kepeillä irtoaminen ois syytä laitaa treenilistalle. Näistäkin treeneistä jäi hyvä mieli.

Viime lauantaina käytiin Valkeakoskella kisaamassa vielä kaksi starttia ennen Pilan taukoa. Meidän oli tarkoitus jäädä kisatauolle ja tehdö kontaktit kuntoon, mutta Pila aloitti juoksut, joten saadaan nekin kätevästi pois alta kun kerta taukoilla oli joka tapauksessa tarkoitus. Kati Wala oli tehnyt kaksi kivaa ykkösten agirataa. Valitettavasti mulla ei ollut kuvaajaa, joten videoita ei oo.

Ratapiirroksetkin on todennäköisesti päin mäntyä, mutta ehkä niistä saa jotain kuvaa.

Ekalla radalla tippui 6 esteen rima, kun valssin vähän tielle ja vielä käskytin riman päällä Piu. Kääntyi kyllä hyvin kepeillä. Puomilla ei tullut loppuun asti. Keinulta vapautin ennenkuin ehti loppuun. Pussin jälkeiselle hypylle ei meinannut mennä ja ehti purrakin. Olin fiksusti hypyn edessä. Ihme ettei tullut kieltoa. A:lta lähti liikkeellä, ei sanallaisella käskyllä. Toruin siitä, mutta en ottanut estettä uusiksi. Tästäkään ei saatu kieltoa, joten vitosella maaliin ja toiselle sijalle.


Toisella radalla ennakoi A:n vapautuksen. Muurin jälkeen valui jonnekin viiden metrin päähän kun unohdin kääntää ennen muuria. Taas vapautin keinulta liian aikaisin. Argh! Piiskaa ohjaajalle. Mielettömän hienosti Pila haki kepit. Keppien jälkeen tein persjätön myöhässä, mutta tein kummiskin ja toimi. Puomin kontakti ei hyvä, tuli lppuun kyllä, mutta vapautus oli surkea. Putkesta Pila tuli mun päälle, puri tissistä ja tipahti 19 esteen eteen selälleen. Tästä kielto ja vitosella tältäkin radalta maaliin. Mun pitäisi ehkä harjoitella noita putken jälkeisiä hyppyjä.... Olin taas jossain ihan kuutamolla ja kun Pila ei tiedä, se palkkaa itsensä puremalla.

Nyt on hyvä jäädä tauolle ja korjailla kontaktit kuntoon, sekä opetella ohjaamista ja putken jälkeistä elämää. Lisäksi tarvittaisiin häiriötreeniä noihin rimojen tiputteluihin. Ne alkaa nimittäin ärsyttää oikein todella.

Pihatreenit: pitkästä aikaa

Eipä olla kesällä juurikaan treenattu pihalla. Milloin ruoho on ollut liian pitkää, milloin on ollut liian kuuma. No iltaviikon tiistain kunniaksi pitkästä aikaa treenattiin. Kaikille koirille irtoamista, Anne-Marin ja lauantaisen kisaradan innoittamana. Svingi irtosi länderileirin treenissä tosi hienosti loppusuoralle ja puomille, ja haluan nyt omienkin oppivan tuollaisen. Lisäksi oltiin ihan pulassa kolmannella radalla, kun Pila ei irronnut putken jälkeiselle hypylle ollessaan paljon mua edellä. 

Otin kolme hyppyä viiden metrin väleillä. Aloitin ekan hypyn takaa. Kuppiin hypyn taakse nami ja ekana kokeiluun Kuje. Kuje meni hypyn ohi.. 0_o Lopulta sain sen matalalla rimalla ja hyppy-käskyllä yli. Seuraavaksi Ama, joka meni ali. O_o Siis mitäh! Tuplarimalla meni lopulta yli. Jos mulla oli mukana liike, meni hypyn hienosti, mutta paikoillaan seisten vaan alitti. Ens viikolla on hieroja-aika, jos alitus johtuisi jumista. Pilalla en uskaltanut edes kokeilla ilman tuplarimaa, mutta kun se toimi niin otin alemman pois ja meni hienosti silläkin. Tapa meni myös, mutta sillä ei ollut rimaa ollenkaan. 

Loppujen lopuksi Kuje meni vain yhden hypyn, Amanda kaksi ja vain Pila pääsi onnistuneesti kaikki kolme. On ehkä syytä harjoitella enemmänkin. Kujeella otin kerran kontaktin ja Tapa sai mennä putkeen ja naksuiltiin kontaktin paikkaa. 

Tapsu on aika hauska otus. Se joutui myös opiskelemaan hihnassa omaa vuoroaan odottelua, sillä aita ei sitä pitele. Kun lähdetään lenkille, Tapa odottaa kiltisti lupaa tulla portista, mutta noin muuten sen mielestä on ihan okei mennä aidan läpi. Sitten se saa kentän puolella hepuleita ja kiitää ympäriinsä päättömänä.

Jos opetellaan jotain Tapa keskittyy kiltisti tekemään, vaikka mitään valaistumista ei monissa jutuissa voi sanoa tulleen. Kontaktin paikka on sille mysteeri. Putkeen menee säkällä. Ja jopa ruokakupin odottamiseen se ei ole yhdistänyt seisomista siitä huolimatta, että sitä jokaisen ruokakupillisen kanssa treenataan. Vapautus-käskykään ei sille ole selvinnyt. Suurin osa treenaamisesta on sitä, että me tapitetaan toisiamme ja mietitään, että mitäs nyt.

Kyse ei ole siitä, etteikö Tapa olisi fiksu. Lenkeillä se on oppinut kiipeilemään kivien päälle, koska niiltä saa nameja ja nopeasti se myös keksi, että keittiön tuoli on samanlainen namipaikka. Sitkeäkin Tapa on. Se jaksaa joka välissä tarjota istumista. Me ei vaan olla vielä yhdessä opettelun kanssa samalla kartalla. Mutta eipä me nyt niin paljon ole harjoiteltukaan. Lelulla yhdessä leikkimistäkin pitäisi harjoitella enemmän. Tapa on niin ahne, että namit on kauhean helppoja, mutta leluilla ei ole tullut opetettua vielä mitään.



Tässä vaiheessa meillä ei kovin kummoisia oppimistavoitteitakaan ole. Näyttelykäyttäytymistä harjoitellaan seisomista, pöydällä oloa, hampaiden katsomista, hihnassa liikkumista. Tapa ravaa luontaisesti hyvin, siihen ei olla juurikaan panostettu. Seisoessa se usein on ihan köyryselkäinen, mutta korkeammilla pinnoilla se sentään usein tarjoaa seisomista istumisen sijaan, että edetään tässä asiassa. Agilityn saralla opettelun aiheita on luoksetulo, vapautus-käsky, lelulla palkkautuminen, putki, paikoillaan pysyminen ja kontaktin alastulopaikka. Jossain vaiheessa liitetään mukaan puiden ja siivekkeiden kierrot ja ohjauskuviot. Mitään treenisuunnitelmaa ei vielä ole. Eipä tälle kaudelle ole vielä muillekaan suunnitelmia.

Pihatreenien suhteen suunnitelmia on oikeastaan vain itse pihan suhteen. Kaivurimiehen pitäisi tulla kaivelemaan piha auki tässä viikonlopun tai ens viikon aikana. Alunperin sovittuna oli viikonloppu, mutta se ehkä siirtyy ensi viikolle. Mies kaatoi jo ylimääräisiä puita pihasta, siitä mihin kenttä suurenee. Pohjasora on jo vissiin tilattu, päällyshiekkaa ei tietääkseni ja joku kangaskin pitäisi metsästää rautakaupasta. Samaan syssyyn pitäisi kaivaa sähköjä varten maakaapeli tai jotain. En malta odottaa, että piha olisi valmis :)

Tiistaitreenit: vääntöratoja

Hah, onpas hienoa huomata tässä vaiheessa ettei mulla ole mitään ratapiirrosohjelmaa läppärillä. Kunnollinen aginharrastaja olisi taatusti asentanut ohjelmat samantien koneelle. Tää uusi läppärihän on ollut käytössä jo vaikka kuinka kauan.

Eipä muuta kuin asentamaan.

Ehkä noin kolme tuntia myöhemmin...

Amandan ryhmässä ei ollut kouluttajaa paikalla, joten heiteltiin ideoita ja pääsiassa Tonin ajatuksista koottiin tälläinen rata. Rata on Tonin iPhonella piirtämä. Vähän tuumin, että pitäisikö itsekin tilata sellainen appsi.


Olipahan vääntöä. Alku meni yllättävän sutjakasti, mutta keinun jälkeinen elämä... Huoh! Ihan itse laitoin numerot 11-15 paikoilleen ja niihin ei meinanut niin millään saada hyvää ohjausta. Hypyn 13 takaakierto oli ihan tuskaa. Väännettiin sitä poispäinkäännöksenä, mutta jos hiukankin liian aikaisin irrotti koiran, niin heti hyppy meni väärinpäin. Amanda ei myöskään irronnut 11 renkaalle, joten oli pakko mennä tekeen sen ja 12 hypyn väliin valssi. Ja keinun jälkeistä 9 hyppyä ja ennakoivaa valssia hiottiin. Me ei saatu koko rataa kertaakaan tehtyä putkeen. Kepit oli kamalat ja hitaat. Ei silti huono treeni, vaikka vaikea olikin. Ainakin oli aika kaikkensa antanut olo lopussa.

Sellainenkin huomio että 14 hypyn jos teki pyörityksenä niin omalla sijainnilla oli suuri merkitys. Jos saattui olemaan keskellä rimaa koira pyörähti vasemmalle ja jos oli oikean siivekkeen luona koira pyörähti suunnitellusti oikealle.

Pilan treenissä meillä oli kaksi pätkää. AgilityBluesilla piirretty noin sinnepäin kuva.


Ensimmäinen pätkä (mustat numerot) saatiin onnistuun hyvin. A:lta valui persjätössä ensin läpi. Keppien jälkeen en aluksi uskaltanut tehdä persjättöä, mutta käskettäessä tein senkin. Pituuden kokeilin pyörittää sekä oikealta, että vasemmalta. Vasemmalle pyörittäessä tein kepeillä persjätön ja ennakoivan valssin ennen pituutta mikä toimi hyvin. Oikealta pyörittäessä tein ennakoivan valssin siihenkin, mutta se valui helpommin pitkäksi. Lisääkin voisi ennakoivaa valssia treenata...

Toisella pätkällä (punaiset numerot) hiottiin alkua oikein urakalla. Kokeilin tehdä 3-4 välin välistä vedolla, mutta jouduin varmistamaan nelosta niin kauan, että pituus jäi silkan onnen varaan. Muutamaan kertaan Pila jopa irtos sinne. Kulma oli tosi huono ja este kaukana. Kokeilin myös päällejuoksua 3 hypylle, niin että kakkoselle piti irrota, siinä tuli vähän kiire nelosen ohjaamisessa, mutta pituus oli siltä puolen helpompi ohjattava. Keppien jälkeiselle hypylle tein persjätön ennen rengasta. Pila valui, mutta esteet mentiin oikein. Siihen olisi toiminut paremmin valssi, mutta ei päästy kokeilemaan kun Pila oli niin väsynyt ettei se kestänyt irtoamista kepeiltä. Mutta tehtiin ekaksi pätkä riman tiputuksella läpi, että melkein nolla. Pila ei kyllä niin kestä mun sähellystä riman päällä.

Länderileiri

Länderileiriin päättyi kesäloma. Onpahan ollut niin rankkaa palata takas töhin, ettei ole blogiinkaan tullut kirjoitettua. Leirillä oli mukavaa. Tosi kiva nähdä monia pitkästä aikaa ja uusia tuttavuuksiakin taas tuli.

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. No mulla olisi tuhat kuvaa leiristä osoitteessa:
http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Kromfohrl%E4ndereit%E4/Leiri2011/
Siellä on vielä leirinäyttelyn kuvat erikseen kansiossa
http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Kromfohrl%E4ndereit%E4/Leiri2011/Nayttely/

Käykäähän leiriläiset poimimassa sieltä omianne. Varmaan jossain vaiheessa poistan jos en kaikkia niin ainakin osan. Nyt vaan siirsin kaikki nettiin sen kummemmin niitä lajittelematta. Näyttelykuvista löytyy kuvat kaikista osallistuneista. Noissa muissa sit on epämääräisiä räpsyjä perjantailta ja lauantailta. Juoksukisaa en kuvannut eikä varmastikaan jokaista länderiä kuvista löydy. Agitreeneistä on perjantailta Toto ja Gromit sekä lauantailta kisaavien treeniryhmästä kaikki muut paitsi viimeisenä treenannut Toto jäi kuvaamatta.

Läntsyleirin VSP Pila

Palkintopallilla Lempäälässä

Lauantaina suunnattiin Pilan kanssa Lempäälään kisailemaan 3 starttia. Harvinaisesti ei ollut netissä etukäteen lähtölistoja. Kummasti niihinkin on oppinnut. Ei voinut etukäteen tarkistaa, että onko tuttuja ja ehdin jo pikkaisen miettiä, että onkohan siellä ihan tylsää yksinään. Vaan eipä tarvinnut sitä miettiä kun tuttuja vilisi ja seuraa riitti yllinkyllin. Mukavan leppoisat kisat ja hyvin järjestetyt.

Ensimmäinen rata oli Johanna Wüthrichin. Hänen ratansa ovat mielestäni usein sujuvia, ja on hyvin tiukka kontaktien suhteen. Pilalle tuli vitonen puomin ylösnoususta, mutta väitän videon ja katsoja kommentin perusteella, että takajalka kyllä osui hyvinkin kontaktipinnalle. Sen sijaan mun mielestä rata on vitosen rata, koska lopussa Pila putkesta tullessa hyppää mua selkään ja hyörii toiseksi viimeisen esteen edessä ihan kiellon arvoisesti. Tällä radalla tultiin kolmanneksi.
Video

Toinen rata on Heidi Viitaniemen tuomaroima. Vaati enemmän ohjaamista, medi-luokassa me oltiin ainoa ihanneajan alittanut koirakko. Mikä oli vähän yllättävää. Todella tyylikäs puolen vaihto A:n edessä :D Tyrin takanaleikkaamisen keppien jälkeisessä kuviossa ja kun mun niin piti päästää koira kunnolla edelle ja ottaa toinen käsi ajoissa mukaan ohjaukseen. No sössin ennen puomia olevalta hypyltä riman alas, että vitonen tulee koristaan tulosta. Putken jälkeiset hypyt on näemmä laitettava treenilistalle, koska jokaisessa radasssa mulla on pahoja ongelmia niiden kanssa. Tällä radalla päästiin toiseksi.
Video on muuten väärinpäin, enkä keksi millä oisin helposti kääntänyt.

Viimeinen rata oli Jari Tienhaaran ja mun mielestä todella vaikea ykkösluokan radaksi. 9 hyppy oli ihan silkkaa julmuutta. Mun ohjaus hajos ihan totaalisesti suoran putken jälkeen kun tajusin Pilan olevan niin pirusti edellä ja mulla ei oikeastaan ole kauheesti mielikuvaa mitä edes tein ennen puomia. Puomilla tajusin, että tulee niin vinosti, ettei sillä ollut mitään mahiksia tulla suoraan ja hyppäskin reilusti ylösmenon ohi. Enkä sitten voinut edes vaatia alasmenoa oikein. Argh! Typerä ohjaaja.. Ja jälleen olen vaikeuksissa putken jälkeisellä hypyllä.. A:n jälkeen loppu meni hyvin (videostakin näkyy kuinka nollailen ajatuksia Pilan odottaessa A:n kontaktilla) ja takaleikkaaminenkin toimi. Eli maaliin tultiin oikeasti tyytyväisin mielin keskiradan kauheasta kaaoksesta huolimatta. Ja yllätys oli suuri kun päästiin vielä kolmanneksi vaikka tulos oli 15 virhettä ja yliaikaa melkein 4 sekuntia.
Video

Mulle ilmoitettiin, että voisi sitä palkintopallille kivuta tästä eteenpäin sitten nollienkin kanssa. Ai jaa.. :D Ite olen oikein tyytyväinen ykkösissä kisaamiseen. Se on niin huoletonta ja leppoisaa. Saa keskittyä enemmän koiran kanssa tekemiseen kuin ohjauskuvioiden miettimiseen. Ja Pilalle kehittyy itseluottamusta, kun se saa painaa kaasu pohjassa helpompaa rataa. Nyt pikkuhiljaa alkaa tuntua, että me saattettaisiin tehdä jopa samaa rataa Pilan kanssa ja alkaa tulla luottoa siihen mitä se osaa. Haluan tehdä nollat niin, että musta oikeasti tuntuu, että tehtiin hyvä rata, eikä mitään pelasteluja ja sähläämistä. Eilisen radoissa oli vielä hiottavaa ja kolmas rata oli silkkaa pelastelua ja säätämistä.

Meillä on tänä viikonloppuna taas kaksi starttia seuran omissa kisoissa sunnuntaina. Lisäksi laitoin ilmot Valkeakoskelle parin viikon päähän. Ja ois kiva jos ehtis syyskuun alussa pyörähtää Ylöjärvelläkin. Jossain vaiheessa alkaa tosin juoksu, mutta sitä ennen ois kiva kisata. Amallekin ois sunnuntaina kaksi starttia, saas nähdä kuinka mun pää kestää kahta koiraa. Onneksi Pila on ensin, joten voi sille antaa suurimman osan keskittyneisyydestä. Mun pää on toinen syy, miksi tykkään että Pila on eri luokassa kuin Ama. Möllikisoissa kun on ollut niin tuskaa kisata samassa kisassa kahdella eri koiralla. Pilalla kun ei toimi samat jutut kuin Amalla, ja Pilahan ei anna virheitä anteeksi.

Viikonloppua odotellessa :) Kova into ois kisata.

Tiivistelmä

Ohoh, blogin päivittäminen on unohtunut, vaikka olisi ollut kirjoitettavaakin. No jospa tiivistetään.

SuurTakut-kisailut oli loistavasti järjestetty ja hauska tapahtuma. Me ei kyllä loistettu ja Amandan radan jälkeen olin suorastaan masentunut. Pila liihotteli kontakteille ja putkiin. Irtoo upeasti silloin kun ei pitäisi. Oli radassa hyvääkin. Hienot kepit ja koiralla hieno draivi. Ohjaaja oli hukassa, koira karkas selän takaa kontaktille ja ehkä purikin kerran. Ohjaaja menee tuijottaan peiliin. Aman rata oli kaaos sekin. Kepit oli hi-taaaaaaat ja viimeinen väli meinas jäädä väliin. Masennus. En meinannut osallistua sen jälkeen pujottelukisaan ollenkaan Aman kanssa. Onneksi silti mentiin. Oli paremmat ja iloisemmat.

Tiistain Minnan treenit oli ihana toivon tiukahdus. Tehtiin ihan kivaa rataa Aman kanssa. Viilattiin ennakoivia valsseja. Voi kun oppisin osoittamaan ponnistuspaikkaan enkä jonnekin kuuhun. Pitää harjoitella. Pilan kanssa tehtiin sama rata, mutta ilman kouluttajaa. Radat on videolla. Pitäisi uskaltaa katsoa. Irtoaa holtittomasti putkiin, mutta sillä on selkeä ajatus niissä mukana. Mun pitää vaan päästä samalle kartalle. Jos koira tosissaan luulee tekevänsä oikein, niin ohjaus on se joka kusee. Hyvä mieli silti, vaikka olikin aika vääntöä. Ilmotin Pilan kisaamaankin.

Talven treenejä ajatellen ilmoittauduin autokouluun. Jää nähtäväksi saanko jossain vaiheessa kortinkin. Kuulemma pitäisi ennen ajokoetta oppia oikea ja vasen. Joo'o, varmaan. Ois kai pitäny valita koulu jossa ajetaan Volvoilla, ois edes voinu luntata.

Kesäloma lähenee loppua. Huomenna länderileirille ja siihen loma sit loppuu. Saas nähdä kuinka nopeasti töissä menee hermo....

Ohjatut treenit: Valssirata

Minna oli suunnitellut ihanan, kamalan ratatreenin tiistaille. Siinä oli tosi kivoja valssipaikkoja. Kepeille meno oli kamala. Sinne tultiin A:n alta olevalta putkelta ja putki osoitti jonnekin keppien puoleen väliin.

Mulla oli pikkaisen epäusko, että saanko Amaa kulkemaan ollenkaan, mutta Amanda oli loistava. Joskin sen saaminen A:n alla olevaan putkeen ei onnistunut niin millään. Se vaan haki A:lle, jopa silloin kun luuli saaneensa sen putkeen, niin saattoi kääntyä ja ponkaista sittenkin A:lle. Mutta muuten se kulki tosi ihanasti. Irtos mun törttöilystä huolimatta. Kepeille nyt ei oikein mennyt, kun mun piti oikeasti työntämällä työntää se putkeen ja sen jälkeen ei ollut toivoa ehtiä kepeille.

Tehtiin sama rata Pilankin kanssa. Alussa olevaan ennakoivaan valssiin sain Pilan (lopulta) taipuun pieneen käännökseen. Amanda hyppäs aina pitkäksi. Myöhemmi tuli mieleen, että ois voinu vaihtaa niistoksikin. A:n alla olevaan putkeen Pila meni helposti ja sen kanssa päästiin kokeilemaan kepeille menoakin. Ei ihan helposti mennyt oikeaan väliin, mutta saatiin siihenkin pari onnistunutta toista. Valssaamiset alun kuvioissa oli Pilan kanssa vaikeita, se piti saada just oikealle linjalle, muuten tuli hypyistä ohi. Amanda antoi paljon enemmän anteeksi mun valumisia.

Molempien kanssa tein A:lle tulleesa takanaleikkaukset, koska ne hakee hyvin kontaktille, vaikka putkensuu olisi ollut hyvin tyrkyllä. Toimi hyvin ja tämä kannattaa pitää mielessä ja yrittää hyödyntää. Pilan kanssa joutui varmistelemaan putkesta tullessa seuraavaa hyppyä. Siinä kun Amandan kanssa saattoi olla jo ohjaamassa seuraavaa putkea, niin Pila vaati hypyn tarkan ohjaamisen, koska se ei putkesta tullessaan osannut kuin kiitää kohti mua. Se vaan ei anna niin paljon anteeksi ja lue rataa samaan tapaan kuin Ama.

Lopun pyöritykset toimi Pilan kanssa hyvin valsseilla, mutta Amandaa valssit siinä vaiheessa hidasti toivottoman paljon. Sille sopi paljon paremmin sylkkäri, koska sylkkärillä vauhti säilyi. Mitään kauheen napakkaa ohjausta siihen ei Aman kanssa saanut, mutta ei käännökset ihan toivottomaksi valuneet. Ennakoivia valsseja ois hyvä treeneillä yhdellä hypyllä.

Hyvät pohjustavat treenit torstain SuurTakku-kisoja ajatellen. :D

Mikä ihmeen Tapa?

Jaa pitäisikö sitä kirjoittaa muutama sana pennustakin. Kummasti moniin lukemiini blogeihin on tullut hienoja esittelyjä uusista vauvoista, mutta täällä ei taida lukea yhtään mitään. Vaan eipäs Pilastakaan mitään suurempaa tainnut olla. Ne vaan tupsahtaa mukaan elämään. Käytiin tänään moikkaamassa kasvattajia ja selvisi, että Tapan sisaruksista kahdella, Pulmulla ja Rufsenilla, on esittelyjä netissä, joten tunnontuskissani ajattelin, että täytyy itsekin jotain raapustaa.

Pidemmän aikaahan Tapa on jo roikkunut porukan mukana. Se on ehtinyt olla agileirillä ja tehdä parikin reissua Ouluun.


Pila on alusta asti rakastanut Tapaa aivan suunnattomasti. Pila otti heti Tapan leikkikaverikseen. Aamuisin vähän hoivaillaan ja päivisin (sekä toisinaan myös öisin) leikitään ja opetellaan juttuja. Kaikki Pilan opettamat jutut ei ole ihan viisaita, kuten esim. se että leikkiessä pitää haukkua. En tajua miksi se opetti sen pennulle, koska se ei kuitenkaan itse leiki haukkuen.


Tapa on ehtinyt jo useamman kerran tutustua myös veteen. Se on tipahtanut sitten useampaan kertaa. Hyvin pentu ui. Itse se ei vielä veteen hingu, mitä nyt kerran juoksi vahingossa lelun (ja Pilan) perässä.


Leluista Tapa tykkää. Se on ihanan innokas ja leikkii mielellään. Kovinkaan paljon ei olla mitään harjoiteltu, ja leluilla leikkimistäkin lähinnä vaan pihassa. Pikkuhiljaa pitäisi ottaa Tapan treenilistalle leluilla leikkiminen eri paikoissa. Ahnekin pentu on eli helppo nameilla palkattava.


Pihassa Tapa on pari kertaa mennyt putkeen. Ei käskyllä, lähinnä lelun perässä tai sitten ihan vaan saadessaan hepulin. Toiveissa olisi saada Tapasta V:lle uusi agilitytoivo, mutta aika näyttää mitä pikkuneidosta kasvaa. Mitä agilityyn liittyen oikeasti ollaan vähän harjoiteltukin on alastulon oikean paikan naksuttelu, mutta ei Tapa sitäkään vielä oikeasti osaa, kunhan tyytyväisenä mussuttaa nameja takajalat kontaktilla.


Koska Tapa on sijoituskoira, niin seisomista on näyttelyitä varten harjoiteltu, mutta se sujuu vielä aika kehnosti. Paikoillaan pysyminen ei Tapasta ole lainkaan kivaa. Se viilettää mielummin pitkin poikin pihamaata ja kiipeilee jossain.


Korvat höröttää milloin mihinkin suuntaan. Tähän mennessä ne on olleet nyt neljänä päivänä teipissä. Teippauksen jälkeen asettuvat viikoksi ennenkuin muuttuvat taas pystyiksi. Partaakaan ei kovin paljon ole, että saa nähdä minkälainen kehien kaunotar sieltä oikein sukeutuu. Ehkä Tapa voi yrittää hurmata iloisuudellaan, sillä tähän mennessä se on hyvin tepsinyt kaikkiin vastaantulleisiin ihmisiin. Tapa on tähän mennessä sosiaalisin länderipentu mitä meillä on ollut. Toivottavasti pysyy yhtä sosiaalisena jatkossakin.


Iloisesti Tapa kulkee myös mukana matkassa. Laumaan se sopeutui ihan heti. Toki meillä tytöt on tottuneet ottaan vastaan toisia koiria, joten niilläkään ei ollut mitään Tapaa vastaan. Vieraisiinkin koiriin on tullut tutustua, vähän ne aluksi tuppaa jännittämään. Siinä alkaa näkyä länderimäistä varautuneisuutta, sillä aikansa oltuaan Tapa kyllä sulaa ja leikkiikin vieraiden koirien kanssa.


Aika näyttää mitä Tapasta kasvaa. Nyt se on suloinen pennunviikare, välillä niin ihana ja kiltti, välillä melkoinen riiviö. Riiviöimäisyys on tässä viikojen varrella vaan kasvanut, mikä on oikein lupaavaa. ;)

Kesän näyttelyt

Tämän kesän näyttelykiertue on nyt ohi. Eipä me käyty kuin kolmessa näyttelyssä. Kuje pääsi Kemiin ja Ouluun. Pila samoin, mutta Ouluun kahtena päivänä, joten sille näyttelykäyntejä kertyi kolme. Kemistä tytöt saivat EH:t ja Oulussa lauantaina kumpikin sai ERIn. Pilalle tuli lisäksi SA ja se pääsi paras narttukehään norjalaista koiraa vastaan. Samainen koira oli myös sunnuntaina Oulussa kisakumppanina ja päihitti Pilan molempina päivinä.


Pila LA AVO ERI1, SA, PN2, vara-SERT, vara-CACIB & SU AVO ERI1, SA, PN2, SERT, vara-CACIB

Onneksi siellä oli tänään seuraa, sillä kehä oli (ilmeisesti kirjoitusvirheen vuoksi) todella paljon myöhässä. Tulipa höpistyä englanniksi länderijuttuja, joten aika kului paljon mukavammin. Onni oli myös ettei sunnuntaina lauantain tapaan satanut.Vaikka näyttelyissä oli ihan mukavaa ja esiintymiset sujui hyvin, niin myönnän että olisin mielummin ollut seuraamassa agilityn mm-karsintoja Seinäjoella. :D Siellä olisi nähnyt enemmän ländereitäkin.

Tänä vuonna ehkä mennään vielä Voittaja-näyttelyyn. Ehkä. Tai HeWiin. Siellä näyttäisi olevan pentu-luokka joten Tapakin pääsisi ensi kertaa kehiin ja sillä varjolla voisi ottaa Pilankin mukaan. Noin muuten taidetaan keskittyä taas agiin.

Meillä haukutaan vieraat pystyyn

Joopa joo. Meillä totisesti vieraat ensin haukutaan ja sitten vasta tuumitaan, että onko edes tuttuja. Kaivurimies numero 532 oli ensimmäinen, joka lopulta tuli pihaan asti ihan vain kuunnellakseen haukkuja. :D No ilmeisesti siitä huolimatta olisi valmis kaivelemaan pihaa nurin. Joten siltä osin remontti ikäänkuin edistyy. Sähkölaitokselle piti muistaa lähettää joku lappunen, joten siltäkin osin ehkä edistytään, koska lappunen tuli kiikutettua postilaatikkoon.

Shoppailun huumassa kylppärikalusteiden lisäksi tuli ostettua sänky. No niin nyt on makuuhuonekin sitten kalustettu. Muuta sinne ei juuri mahdukaan. Kylppäriin on ostamatta vielä kattopaneeli ja kaapisto, muuten alkaisi olla suurin osa hankittuna. Vihdoin. Enpäs kauaa miettinytkään. Se, että koska noi ostetut kalusteet menee paikoilleen onkin toinen juttu. Mutta ehkä meillä parhaassa tapauksessa on lavuaari ihan vessassakin ennen töiden alkua.

Piha rehottaa. Yritäpäs ottaa kuvaa koiranpennusta kun ruoho on melkein pidempää mitä pentu on korkea. Ruohonleikkuria kun ei vieläkään ole tullut ostettua.