Viikonlopun jälkeistä väsymystä

Takana on rankka, mutta antoisa viikonloppu. Maanantaina saattoi töissä todeta, että ei työasiat pälkähtäneet päähän kertaakaan viikonlopun aikana vaan oli aika hyvä nollaus. Lauantaina suunnattiin Pilan kanssa ensin Lietoon kisailemaan ja sieltä sitten kaverini luo yöksi. Löydettiin kaikkialle ilman eksymistä :0

Kisoista enempi on treeniblogissa. Yritän sinne laittaa agijutut, niin ettei tämä blogi olisi pelkkää treenianalyysia. Se sitten päivittyy epämääräisesti, kun korjailen jälkikäteen enemmän tietoja ja lisäilen ratapiirroksia ja videota.

Oli kivat kisat kun löytyi taas tuttuja paikalta, ettei tarvinnut yksin hengailla. Oli vähän outoa olla liikenteessä ilman kepoa. Yllättävän paljon siitäkin on hyötyä, vaikka mä olen se, joka koirat huoltaa ja lenkittää. Kisajärjestelyt vähän mätti sisäänheittäjän osalta, jota ei ollut. Kuulutus ei toiminut. Ensinnäkään metelin vuoksi puoliakaan ei kuulunut ja lisäksi kuuluttajalla ei ollut mitään tietoa kuka oikeasti olisi vuorossa. Puuttuvatkin koirat kuulutettiin lähteviksi ja kisaajat olivat todella hämmentyneitä siitä, että kenen vuoro on. Toivottavasti ihan ensikertalaisia ei ollut kisaamassa, sillä toi olisi ollut aika kaoottinen aloitus. Yllättävän suuri merkitys on sisäänheittäjällä, ei näemmä ilman sellaista kisajärjestelyt oikein toimi sujuvasti. Kerrankin olin iloinen, että lähdin ensimmäisenä niin ei tarvinnut itse ihmetellä missä vaiheessa olisi lähdössä. Noin muuten kisajärjestelyt oli kuitenkin hyvät ja kaikkineen jäi kisoista hyvä mieli.


Kuvassa Kujeen tytär Jippo.

Sunnuntaina suunnattiin (eksymättä!) Kipalaan pikkujouluihin. Olipa kiva nähdä tuttuja. Takaisin Tampereelle suunnatessa oli pimeää ja sateista. Oli aika raskasta ajaa sellaisessa säässä, joten pysähtelin ja matkaan kului todella paljon aikaa. Onneksi ei ollut kiire ja tämä viikko on iltavuoroa, joten saa rauhassa nukkua pitkään jos siltä tuntuu.

Ai niin Pila kävi silmäpeilissä eilen ja todettiin terveeksi, joskin kyynelkanavat puuttuu toisesta silmästä.

Kaikki tiet vievät Turkuun

.... tai Lietoon...



Hahaa! Löysin ilman eksymistä TSAUn kisoihin. Ja vain tunnin etuajassa, kun olin varannut eksymisvaran.



Mukana vain Pila, joten se sai poikkeuksellisesti matkustaa etupenkillä turvavöissä.

Teippikorva

Jatkoa Kolikkokorvaille.

Tapan korvat jatkaa höröelämäänsä. Ilman teippejä ne näyttää tältä


Innostuneena siitä että blogiin tuli kerrankin kommentti. Ajattelin, että laitan ohjeet kuinka itse teippaan länderin korvat.
Käytän kangasteippiä, josta otan kaksi sopivan mittaista palaa. Ehkä jonkun 30 senttiä.

Liimaan toisen pään teipin palasta korvan sisäpuolelle ja taitan toisen pään korvan ulkopuolelle. Sen jälkeen laitan väliin jäävät teipin liimapinnat yhteen.


Kun molemmissa korvissa on teipit, solmin ne kaulan alta yhteen.


Sen jälkeen koira onkin mallia mummo :)


Tapa antaa kiltisti laittaa teipit, eikä ole niistä moksiskaan. Jossain leikin temmellyksessä teipit irtoaa ja jonkun päivän päästä laitan taas uudet. Vielä korviin ei ole juurikaan tullut muutosta parempaan.

Länderipitoinen viikonloppu

Ensimmäinen pidempi autoilumatkailu on selvitetty. Enkä eksynyt kuin kaksi kertaa. Autolla eksyminen on ihan erilaista kuin kävellen tai pyörällä. Paitsi ettei sitä voikaan ihan tuosta vain kääntyä ympäri, niin siihen kuluu myös aikaa. Ekan eksymisen tajusin ajettuani melkoisen matkan ja todetessani, että ympäristö näyttää oudolta. Katsoin kännykällä missä oikein olen ja selvisi, että olen matkalla Poriin. Toiseen eksymiseen ei riittänyt pelkkä kännykän kartta vaan oli pakko soittaa apua ja ajo-ohjeita. Noo... Tulihan hitusen lisää ajokokemusta.

Lauantaina oli ensimmäinen länderien roturisteytysprojektin toimikunnan kokous. Oli hyvä kokous. Projektista varmaan enempi tulee tietoa Länderi-lehteen aikanaan. Jäsenkysely toivottavasti mahtui seuraavaan lehteen. Myönnän olevani kiinnostunut ja innostunut projektista. Aika näyttää mitä saadaan aikaan.

Jos länderiväkeä tuli bongailtua lauantaina, niin sunnuntai olikin ehkä enemmän länderien bongailua. Piun kanssa käytiin kisailemassa pari starttia ja siellä oli ykkösissä Pilan lisäksi myös Eppu ja Poko. Se on aina niin kiva nähdä kisapaikalla rotutovereita. Kipan luona sit vilisi ländereitä enemmänkin.

Pilan lisäksi Tapalla oli aikamoinen viikonloppu kun se sai kokea kaikkea jännää. Lauantaina Make ystävällisesti vei mut Helsinkiin (en ois ehkä selvinny sinne ite) ja samalla Tapsu pääsi mukaan kyläilemään Maken matkassa. Sunnuntaina Tapa sit sai jäädä Kipan hoiviin, mutta sillä oli kyllä silloin Kuje tukena. Joskin Tapa oli leikkinyt siellä sutta ja ulvonut meidän perään. Teki kyllä hyvää Tapalle tälläinen sosiaalistamisreissu. Toi sen murkkuikä on aika kamala, joten sitä on hyvä shokeerata.

Kylässä

Naapurin puolella on jännempää

Joopa joo. Vaivalla on pihan ympärille tehty aita, mutta siitäkös nuorisokaksikko vähät välittää. Siellä ne iloisesti tänään kirmasivat naapurin puolella. Ja en tiedä missä olivat pyörineet, mutta molemmat oli tosi ruskeita ja tosi haisevia. Pitää kai katsastaa aita, ettei tempaus toistu.

Kolikkokorva

Tapsulainen kasvaa ja vanhenee. Korvat senkun höröttää. Ne on olleet enemmän vähemmän teipissä alusta asti, mutta höröttävät yhä vaan. Tällä kertaa ajateltiin kokeilla vaihteen vuoksi laittaa kolikot painoiksi. Vähän epäilen, ettei niistä silti ikinä kovin kummoisia tule. Vaan yritetään nyt kummiskin.

Amalla on isot ja raskaat korvat. Vaikka ne on oikein asettuneet, Ama pitää niitä puolet ajasta ihan miten sattuu. Kujeen korviakin teippailtiin ahkerasti, mutta ne on silti vähän höröt. Kuiskiksen korvat on aikalailla samassa asennossa kuten on myös Pilalla, niillä ei ole tuhatta asentoa, pari vain. Piun korvia yritettiin teipata, mutta siitä ei tullut mitään. Onneksi ne asettuivat ihan itsestäänkin hienosti. Tapan korvat on kuin Amalla, viisi miljoonaa eri asentoa ja kuin Kujeella, teipissä ja höröttää.

Meillä on laumassa kolme pikkusinttiä ja Amanda. En tiedä johtuuko siitä, että pojat on kylässä, mutta Tapa näyttää tosi pieneltä yhä vaan. Se on aikalailla Kujeen ja Pilan korkuinen, mutta on silti aika kääpiö. Juoksuja ei vielä ole näkynyt, joten voihan se vielä kasvaa. Pikkaisen kuitenkin epäilen senkin jäävän ihan rotumääritelmän alarajalle.

Tapalla on tällä hetkellä murkkuikä ja se on aika rasittava. Kaikki on yhtäkkiä ihan hirveetä kamalaa ja toisessa hetkessä kaikki on hyvin ja mitään koskaan säikkymisestä kuullutkaan. Toisaalta se on tosi ihana, ahne leluntappaja, joka leikkii vieraidenkin kanssa innolla. Välillä se on niin makee ja osaa kaiken, ja toisessa hetkessä sillä ei ole korvia ollenkaan. Murkkuudesta huolimatta Tapa on aina iloisella tuulella.

Ohjatut treenit: Tavoitteellista

Olipas mieletön startti talvikaudelle Tonin treeneissä. Vau! :D Saatiin etukäteen ratapiirros ja video kuinka radan voisi suorittaa. Videolla oli Tonilla ja Maisalla hienoja persjättöjä. Ajattelin, että emmä nyt Amsin kanssa pysty tollaisia tekeen... Ja sit mulla oli mukana Pilakin. Sen kanssa ei oo tehty persjättöjä juuri lainkaan. Vaan niin vaan Toni käski meidän kokeilla ja nehän toimi :0 Ja vielä älyttömän hyvin.

Toinen teema oli rytmitys. Tehtiin käännöksiä tiukemmaksi pysähtymällä itse. Tuli mieleen Garrett-stopit, joita harjoiteltiin Minnan kanssa joskus. Ja nekin toimi ihan kivasti. Pila ei reagoinut pysähtymiseen kovin voimakkaasti vaan valuili, mutta Amalla se toimi. Pilan kanssa voisi treenata sillä neliö muodostelmalla noita paremmiksi.

Tonilla oli iPad2, (mäkin haluuuuun) jolla kuvattiin treenit ja välillä pysähdyttiin katsomaan mitä oikein tuli tehtyä. Oli aika kiva. Ja voi sit jälkikäteenkin ihmetellä. Mulla onkin ollu Tonin treenejä ikävä, kiva että päästiin talveksi TonTonin ryhmään.

Tehtiin vielä Kuiskiksen kanssa sama rata ja meillä suurinpana vaikeutena oli takaakiertoon lähettäminen ja päällejuoksut. Aman kanssa päällejuoksut on helppoja, Pilan kanssa piti jo vähän säätää, ja Kujeen kanssa tarvitaan paljon treeniä.

Ruiskiskuu treenasi myös puomia, niin että etupalkkana oli namiautomaatti. Joskus pysähtyi, joskus ei. Juoksin kontaktin ohi ja hidastin omalla liikkeellä. Välillä jäi liian ylös. Pysähtyi paremmin kun olin oikealla puolella.

Ohjatut treenit: Talvikausi alkoi

Talvikausi starttasi meidän osalta viikon myöhässä, sillä muut aloittivat jo viime viikolla. Vuorotyössä on huonot puolensa. Pilalla pääsi tälle kaudelle Minnan ryhmään. Meillä oli kiva 12 esteen rata, jossa oli ohjattavaa, mutta myös sellaista ykkösluokan suoraa.

Jälleen kerran päädyn miettimään, että pitäisikö tilata Agility iMap tähän puhelimeen. Se on kuulemma toimivampi iPadissa, kun puhelin on vähän ahdas väline vääntää ratapiirrosta, varsinkin sormien kanssa sörkkiessä. Hmmm...


Ohjeellinen, mittasuhteet mitä sattuu yms.

No tällä kertaa mentiin 35-45 rimoja ja silti vauhtia oli niin, että hirvitti. Onneksi radalla oli kontakti, niin sai vetää henkeä. Rimat pysyi muuten, mutta yhden kerran pakkovalssin ollessa myöhässä koko este meni murusiksi. Mikä ei Pilaa häirinnyt lainkaan se rynni jo kohti keppejä. Kepeiltä tuli kerran pois ennen aikojaan. Kun ohjasin sen jälkeen kepit yhdellä käskyllä, ilman muita mölinöitä, teki hyvin. Änki ittensä oikein sisään myös ihan mahdottomasta kulmasta kun ohjaukseni oli vähän myöhässä edellisillä hypyillä. On se hieno. Tehtiin 2 esteelle vekki, 5:lle pakkovalssi, 11 esteeltä käännettiin 12 esteelle takana leikkauksella.

Oikein hyvän mielen treenit. Mieltä lämmitti myös Minnan kommentti siitä, että Pila on todella lupaava ja nopsa koira. Eniten aikaa käytettiin varmaan sen pohtimiseen, millä Pilalta saisi pomppimisen ja riekkumisen vähenemään. Mun kiellot kaikui kuuroille korville, joten nyt kokeillaan treeneissä patsaaksi jähmettymistä ja huomioimattomuutta. Oli kiva kun rata ei ollut vaikea ja monimutkainen. Oli hyvää vaihtelua kun ollaan niitä vaikeita tahkottu. Nyt tehtiin vähän, mutta hyvin. Ja jätettiin siihen kun koiralla ois ollut suunnattomasti intoa tehdä vielä lisää. Jei! Lisää näitä :)

Ohjatut treenit: Vauhtia enemmän kuin tarpeeksi

Lauantaina autoiltiin Pilan ja Totskin kanssa SDP:lle Kim Kurkisen viimeiseen treeniin. Totoro oli seuraneitinä ja Pila treenasi. Mentiin 30:llä ja vauhtia oli ihan liikaa. Ei mitään toivoa pysyä mukana. Ajattelin, että fyssarin jälkeen matalammat rimat ois ollut fiksukin idea.

Onneksi hiottiin kaikken eniten kepeiltä putkeen lähetystä, jossa piti kepeillä tehdä poispäinkäännös ja leijeröidä sit kepit. Meillä oli joskus Niinun treeneissä sama kuvio Amandan kanssa ja se meni ihan kivasti. Pilan kanssa sen sijaan hiottiin ja hiottiin. Ei meinannu irrota putkeen niin millään vaan pyörähti takas pujotteleen keppejä tosi herkästi. Sitkeällä palkkaamisella ja kikkailulla irtos sitten lopulta.

Jaakotuksesta sellainen huomio, että Pila kääntyy paremmin jos mulla on liike mukana, kuin silleen, että lähden paikoiltani. Ja vaatii työntekoa ennen hyppyä. Selkeä hidastuskäsky ja kunnollinen ponnistuspaikan merkkaaminen. Pila oli hieno, pieni työmyyrä. Kävi pikkaisen liikaa kierroksilla ja ennätti muutaman kerran roikkua hihassa. Ja vaati tosi tarkkaa ohjaamista, mun huolimattomuus näkyi sitten Pilan omina estevalintoina.

Nää neljä kurssi kertaa olivat todella hyvät. Paljon meille tärkeitä juttuja tuli. Erityisesti tykkäsin siitä, että radat vaativat omaa liikkumista. Toivottavasti päästään uudestaan jossain vaiheessa Kimin kurssille.

Tänään huristeltiin Aman, Kujeen ja Cellon kanssa Takkulaan. Tarkoitus oli tehdä kontaktitreeniä, mutta aika loppui vähän kesken. Loppujen lopuksi vain Kuje treenasi enemmän kontakteja. Otin uu-muodossa A, hyppy, putki, puomi kuviota. Kokeilin ensin laittaa A:lle bumperin, mutta Kujeesta se oli ihan typerä idea. Sitten se rupes bumperista huolimatta pysähtymään A:lle 2on2offiin. Joten otin bumpin pois ja kokeilin sitten pysäyttäen. No Kujehan stoppas :0 Pysähtyi hyvin kun olin edellä, jos jäin taaemmas ei osannut hidastaa vauhtia. Puomin Kuje teki paremmin. Pysähtyi joka kerta, mutta välillä ennakoi vapautusta ja oli pikkaisen epävarma paikasta mihin pysähtyä. Amanda pääsi tekemään muutaman toiston puomille, ehkä jonkun kolme kertaa. Oli aivan super! Melkein yhtä hyvä kuin Pila. Menin ite reippaasti kontaktin ohi. Cello joutui vaan seuraneiteileen.

Autoilua

Tämä viikko on mennyt koirien kanssa vähän harakoille. Tosin keskiviikkona sai kaikki parin päivän liikuntakiellon, että siinä mielessä ei nyt suuria suunnitelmiakaan ollut. Mun aika on mennyt lähinnä autoiluun. Ajokortin viimeinen rutistus on ohi ja nyt pihassa on auto ja vielä lupa ajaakin sitä. Ei kun huomenna sit ominpäin treeneihin.

Viikonlopun viettoa

Viikonloppu meni kahdeksan koiran kanssa ja taaskaan en saanut koko porukasta kuvaa. :( Minkäs teet.

Lauantaina Piu pääsi taas Kurkisen kurssille ja vaikka rata oli taas entistä vaikeampi, niin tällä kertaa tehtiin koko rata. Pätkissä tosin, mutta yhtä kaikki maaliin asti päästiin. Taisi olla eka koulutus koskaan kun olen loppuun asti päässyt :0 Rata oli tällä kertaa hyppis ja taas piti juosta. Nää kaikki treenit on olleet todella hyviä. Harmittaa oikein että tällä viikolla on viimeinen kerta.

Mun täytyy keskittyä ohjaamiseen paremmin. Pystyn tekemään sen pari, kolme estettä, mutta sit ohjaus muuttuu huiskimiseksi. Ja jos mä löysäilen, niin Pilakin löysäilee. Se vaatii napakkaa ja tarkkaa ohjaamista, mutta jos siltä vaatii ja ajoittaa itse hyvin, se tekee todella hyvin töitä ja antaa kaikkensa. Hieno koira, vielä kun oppisi olemaan sen arvoinen ohjaaja.

Missasin kisailmot Hyvinkäälle. No meillä on fyssari keskiviikkona, ja mua vähän epäilyttää että Pila on jumissa, että katotaan nyt sen jälkeen oisko jossain kisoja.

Lauantaina saatiin myös lisää lamppuja koirille. Alkaa olla taas pimeetä. Tulipa heti lenkillä kommenttia, että me ainakin näymme.

Ohjatut treenit: Talvikausi päättyi

No niin kesäkausi on päättynyt. Nyt vaihtuu treenipaikka Takkulaan ja kouluttajatkin vaihtuvat koirilla. Mulla pysyvät samana :)

Viimeiset treenit olivat hyvät. Nojaa Kujeen kontakteja lukuunotttamatta. Toisaalta päästiinpä kokeileen A:lla bumpia. Eikä mun ohjaustakaan voinut Kujeen kanssa kehua.

Amandalla oli treeninä kiva rata, jossa mentiin kepit kolme kertaa. Vähän hirvitti rataantutustumisvaiheessa, mutta Amanda yllätti meidät totaalisesti. Ekalla kerralla vauhti oli hiuma, mutta Ama ei pujotellut loppuun asti. Virheestä huolimatta vauhti pysyi kokoajan yhtä hyvänä ja aloitukset Ama haki hyvin, jopa lopun epämääräisen sylkkärin tapaisen haki hienosti. Ihan mieletön! Hyvä Ams! Lisäksi vauhti oli muutenkin jotenkin huimaa. Koira oli ihan intopinkeenä, kontaktit oli hyvät ja nopeat. Hiottiin taas sitä että mun pitäisi ohjata niitä linjoja eikä esteitä. Ennakointi! Ama lukitsee esteitä hyvin, nyt pitäisi kertoa aikaisemmin suunnanvaihdot, ettei sen tarttis valua esteiden jälkeen. Tehtiin jopa onnistunut välistäveto. Hyvät treenit. Minnalle kiitokset upeasta kesäkaudesta ja hyvästä koulutuksesta! :)

Pilalla ja Kujeella oli viimeisen kerran kunniaksi möllikisat. Sanna oli suunnitellut radan, joka ensi alkuun tuntui haastavalta. Kaikilla oli kolme yritystä. Koska V ei pystynyt juoksemaan, menin sekä Pilan, että Kujeen kanssa. Kujeen kanssa tosiaan kontaktit oli todella kauheet. Argh! Radalla oli A ja keinu. Luulen, että puomi me oltais ehkä selvitty, mutta nää kaksi oli pahimmat. Kerran hyppäs keinun sivusta, muuten se oli kaikkineen siedettävämpi. A:lle kokeiltiin bumpia ja sen kanssa rytmitti juoksun A:lle ihan ok. Karmee se on kun ei pysähdy ja ei voi luottaa. Mutta peiliinpä siinä voi vaan kattoa. Eipä se koiran vika oo. Muuten Kuje tykitti vauhdilla. On se hurmaava.

Piu jätti jollain kerralla kepit kesken ja A-putki-erottelu oli vaikee. Itseasiassa ensimmäinen vaikeus oli hypätä hyppyeste ennen A:ta. Ja A:n alla olevan putken jälkeen oli suunnaton vaikeus kääntää Pila seuraavalle hypylle kun putkelta linja vei ihan hypyn väärälle puolelle ja jos piti varmistaa putken suuta niin oli jo siinä vaiheessa myöhässä. Meidän parhaalla kierroksella tippui rima (nimen huuto riman päällä :/ ) mutta Pila kyllä tuli putkesta mun mahan kautta tuolle vaikealle hypylle, että siitä ois voinu tiukempi tuomari antaa vitosen lisää. Mutta oli se hieno koira ja teki hyvät kontaktit. Lopuksi palkkailin vielä kepeiltä ja kontakteilta. Kun namikuppi oli edessä, ei Pila yhtään välittänyt vaikka jäin taakse. Kerran ennakoi sekä A:lta, että keinulta lähtöä, mutta pysähtyi hienosti joka kerta. Oli niin kiva mennä. Pila vaan on niin ihana. Ehkä sitä voisi mennä kisaan...

Melkein tilasin tätä iPhonella kirjoittaessani Agility iMap-sovelluksen. Mutta vaan melkein kun 24 euroa on vähän liikaa... Joten päädyin perinteiseen paperiversio kuvaan. Ei ole mittasuhteessa.

Laumaelämää

Viikonloppuna oli melkoista hulinaa kun talossa oli 8 koiraa. Toivottavasti tällä viikolla ois jossain vaiheessa uudestaan, sillä jätin fiksuna metsälenkeiltä puhelimenkin kotiin, niin ei voinut edes kännykkäkuvia napsia. Ois tullu kivoja poseerauksia kun koirat intoili kivien päällä.

Poikien kanssa otettiin kerran keppejä. Kavensin kujaa ja heti meni vaikeaksi. Nyt pitäisi ottaa taas viikon verran keppitreeniä päivittäin. Meillä oli tässä hauduttelutaukoa, joka ei kyllä näkynyt valaistumisena.

Piu pääsi lauantaina taas Kurkisen kurssille. Oli kivaa. Rata oli vaikeampi kuin ensimmäinen, mutta nyt päästiin pidemmälle. Tällä kertaa kukaan ei kuvannut, joten voin vain kuvitella sen menneen paremmin. Siellä oli yksi ihana kohta jota aion treenata itsekseni, missä mulla oli todella vaikeaa mennä eteenpäin eikä peruuttaa. Rimat oli 35:ssä ja niitä lensi ohjausvirheistä. Kepit oli hyvät, kontaktilla jäi tutkiin kuolalimppiä. Arvon yhä ilmoitanko marraskuun alussa Hyvinkäälle vai en.



Valkoinen sohva ja lauma koiria ei ole hyvä ajatus, mutta musta päällinen oli pakko laittaa pesuun. Pystyyköhän tuota jotenkin kotikeinoin värjäämään? Muutenkin kuin täyteen kuraisia tassunjälkiä.

Mun käsityöinnostus jatkuu. Käytiin shoppailemassa viikonloppuna lisää tarvikkeita. Löysin kaikenlaista kivaa. Jostakin pitäisi vielä repiä aikaa. No autokoulua alkaa marraskuussa loppua. Teoriakoekin on käyty ja inssi häämöttää. Sen jälkeen olisi ainakin niiden tuntien verran ylimääräistä aikaa.

Muutin yläkerran työpistenurkan käsityönurkaksi. Koska siinä ei koskaan tietokonetta näy, niin olkoon ompelukone sitten levällään. Tosin koneelle pitäisi nyt keksiä joku muu järkevä paikka. Ja varmaan pöytäkin. Yksi ylimääräinen pöytä olisi, mutta suunnittelin sen muuttamista agilityesteeksi.

Ai niin vessa eteni kulmahyllyn verran eteenpäin heti kun Maiju tuli. Maijulla on hyvä vaikutus remonttiin :D
Ja siis kylppäri on yhä vaan kesken. Metsästän sinne jotain kivaa peiliä ja haaveilen katosta. Kaapisto toiselle seinustalle on yhä kesken jopa ajatusten asteella. Siihen ei vaan ole tullut mitään hyvää ideaa.

Kuusikko

Kaaosliitoa

Aika taas kiitelee eteenpäin. Piirimestaruuksissa oli kivaa ja tunnelmallista. Tuloksia ei tullut yksilöissä, eikä joukkuekisassa. Ei kovin yllättävää ;) Radat on videolla, mutta en ole jaksanut siirtää niitä nettiin, Pilan joukkuerataa lukuunottamatta. Siitä otsikko.

Amanda teki ekalla radalla todella hienot ja nopeat kepit. Hyvä Ams! Viimeisellä radalle kepit sitten olikin vaisut. Ehkä Ama pitäisi ilmoittaa vain yhteen kisaan että vire kepeillä pysyisi. En tiedä. Pitää miettiä.

Kujeen kanssa oli tosi kiva mennä ja kuulemma se näytti ihan agilityltä. Kaikki kontaktit otettiin, ei hyvin mutta otettiin. Molemmilla radoilla nolla oli aika lähellä, mutta kaatui sitten ohjaajan kämmiin. Oli ihan mielettömän kiva ohjata Kuikua.

Piu pääsi joukkueradalle. Tein alkuun ohjausvalinnan joka ei mun mielestä sopinu meille yhtään. Enkä sitten osannut ohjata edes sitä. Ajattelin sivuirrottautua kepeillä, mutta irtosin vähän väärään suuntaan ja paketti hajos sit siihen.

Video

Tiistaina kokeiltiin mennä alku toisella tavalla ohjaten ja ois sopinu meille paremmin. Cello ja Totski pääsi tutustuun Takkulassa putkeen ja tekeen pientä rataa. Vähän houkuttaisi ilmottaa Cello hyppikselle, mutta kattoo nyt...

Houkuttaisi ilmottaa myös Pila kisoihin. En oikein tiedä mitä Piun kanssa tekis. Kepit ja kontaktit ei vielä oo pomminvarmat. Toisaalta mua on nyt pikkaisen alkanu huolettaan vauhti. Se tuntuu kovenevan. Jos se tuosta kovin suurenee, niin en selviä ykkösten radoista mitenkään päin. Että jos nyt kävis kokeilemassa muutaman ykkösen radan, vaikka esteosaaminen ei täydessä kunnossa olekaan ja sit jatkais taas kisataukoa. Voihan olla että vauhdin koveneminen on vaan harha. Pitäisi taas kellotella jotain rataa koirien kesken niin tietäis.


Kuva kuudesta koirasta:

Ohjatut treenit: Kurssia ja kavereita

Käytiin perjantaina seurakavereiden kanssa treenailemassa viimeiset paniikkiohjaukset ennen sunnuntain piirimestaruuskisoja. Varsinaisesti ei ollut ohjattu treenikerta, mutta sekä Nappis, että Laura neuvoivat sen verran hyvin, että oli ihan koulutettu olo, joten lasken sen ohjatuksi treenikerraksi. ;) Meillä oli Niinun radasta pätkä ja sitten höystettiin sitä muutamilla esteillä.



Mulla oli mukana Ama, Kuje ja Cello. Kujeen kanssa vaikeutena oli viskileikkaus nelosesteelle. Enhän mä muistanut, että Kuje ei varsinaisesti osaa sitä ja vielä vähemmän antaa anteeksi surkeaa ohjausta siinä. Enpä kyllä saanut sitä Aman kaan kanssa onnistumaan ensimmäisellä kerralla. Toinen kompastus kivi oli 12-13 väli. Siihen oli tosi vaikea saada toimivaa ohjausta niin, että ehti kunnolla 13:sta. Erilaiset yhdistelmät oli pakkovalssi+päällejuoksu, takaakierto-valssi+päällejuoksu, takaakierto+puolivalssi+pakkovalssi. Oli vaikeeta niin Kujeen kuin Aman kanssa. Amandan ohjaaminen kaikkineen oli helpompaa. Luulen, että tarttis harjoitella takaakiertoja.

Cello teki putkea ja puomia. Se oli aikas ihku ja teki innokkaasti. Puomilla se mennä tohotti häntä heiluen. Pysähtyi kerran todella hienosti, muuten vaan viiletti nameista piittaamatta edes takaisin. Mun täytyy myöntää, ettö se oli niin sulkku, etten ottanut sitä kovin tosissani. Enkä ollut kauhean pahoillani vaikkei sillä ollut ajatustakaan pysähtyä. Suoraan putkeen hakeutui innokkaasti, kovin vaikeita kulmia ei tehty.

Tänään sitten Pila pääsi Kim Kurkisen kurssin ensimmäiselle treenitunnille. Näitä on yhteensä neljä kertaa. Tästä tekemisestä mulla ois videokuvaakin, kiitos Tonin, joka viitsi sen meille videoida. :) Pila sai positiivista kommenttia nopeudesta ja hyvistä kontakteista, joskin se karkas kontaktille ihan omin nokkineen. Rata oli kiva ja menevä. Ois pitänyt liikkua niin paljon nopeammin, mutta kivaa oli. Näillä eväin sit kohti huomisia piirimestaruuksia, Kujeen ja Aman kanssa yksilöihin ja kaikki kolme on joukkuekisassa samassa joukkueessa.

Ohjatut treenit: hienoja, pieniä koiria

Kuukauden keskiviikkona Pila pääsi taas yksikseen agiliitämään. Ja oli taas niin hieno, pieni koira. Hiottiin ennakoivia valsseja ja tiukkoja takaakiertoja. Ai, että se osaa kääntyä makeesti kun ohjaan oikein. Takanaleikkauksessa mulla oli ongelmia ajautua väärään kohtaan ja ajaa päälle. Loppuun saatiin vielä hienoja saksalaisia.

Kepeillä oli vähän ongelmaa kun Pila jäi arpomaan loppua. Me tehtiin tähän ongelmaan jo pari toistoa verkkokepeillä ja palkalla viimeisessä välissä, mutta lisää saisi tehdä.

Voi miten mulla jäi tosi hyvä mieli treenistä. Lauantaina Pila pääsee Kim Kurkiaisen kurssille ja sit sunnuntaina piirimestaruuksien joukkueradalle. Vähän polttelis kisata sen kanssa, mutta keppien loppu pitäisi ehkä sitä ennen saada varmemmaksi.

Talvella meillä ois seuralla kouluttaja Minna ja sitten iltaviikoilla mennään taas Päivin yksäreille. Marraskuussa vaihtuu meillä seura talviaikaan. Tarkoitus ois Pilan kanssa jatkaa keväällekin kerran kuukaudessa kurssia Annen koulutuksessa. Kaikkee kivaa ois siis tiedossa. Joskin saattanee olla kiireitä kun treenejä ois ma, ti, ke.

Tiistaina Tapsu meni verkkokujaa poikien kanssa ollen supertaitava. Cello nostaa etumatkaansa Totskiin. Toton kanssa pystyy tekeen sen kolme toistoa ennenkuin se taas muistaa Amandan olemassa olon ja alkaa haahuilla. Cello taasen on työintoa tulvillaan. Ja se jopa irtoilee hienosti namikupille. Keskiviikkona kavensin kujaa, mutta se on yhä kuja ja vaikka Tapa ois helposti mahtunut siitä juokseen suoraa, se jäi nyt tauolle. Tapa pääsi kyllä treenaan alasmenon kun halusin ottaa sen menoa videolle.

Video

Viimeksi Totski oli näistä kahdesta pojasta menevämpi. Katsotaan muuttuuko tilanne, sikäli se tässä pikkuhiljaa alkais rauhoittua rakkauden suhteen. Kontakti on kyl Totorolla paremmin mielessä kuin Cellolla. Joskin me vähän tuumittiin, että jos Cellolle opettaisi kepit ja putken ja ilmottais sen jonnekin hyppikselle. Pitääkin ottaa putki mukaan pihatreeniin keppien lisäksi. Cello periaatteessa osaa kyllä kaikki esteet, mutta meno ei vielä oo ihan sellaista kuin toivoisin. Totskia pikkaisen hidastaa hyppykorkeus. Se menee medejä, mutta maksi-hyppyjä ei olla harjoiltu. No katotaan nyt kuin homma lähtee etenee.

Panta-askarteluja

Mihin kaikki aika menee? Eilen se meni askarteluun. Mulla on tapana hukata kaikki metsään, joten askartelin tytöille metsähihnat. Siinä on kaksi hihnaa, joiden molempien päissä on puolikuristavat pannat. Luulisi kahden hihnan edes pysyvän mukana. Ja pannat pysyy hihnoissa, koska on ommeltu niihin kiinni. Aika rumia tekeleistä tuli, mutta jos toimivat väliäkö tuolla. Ei päästy testaan eilen kun pimeys yllätti.

Ennen pimeää (ja askarteluja) testattiin osaako pojat ja Tapsu kepit kuin hyvin valoisalla. Tapa oli pieni proeläin. Aivan mieletön imu kepeille ja meni mistä kulmasta vaan. Hieno Taps! Tänään vielä yks kokeilu ja sit jää pujottelu puolen vuoden tauolle Tapan osalta, koska varsinaista pujotteluliikettä en sille halua vielä opettaa.

Myös Cello oli hieno proeläin. Vähän aluksi muisteltiin, että oliko tarkoitus loikkia verkkoja, mutta sen jälkeen meni hienosti vaikka jäin taakse.

Totoro sen sijaan oli pistänyt aivonsa housuihin. Muistinpa taasen miksen halua itselleni urosta. Pieniin aivoihin ei eilen mahtunut kuin Amanda. Alussa teki parit hyvät, mutta sen jälkeen katteli vaan Amandaa eikä keskittyny. Joten jätettiin homma siihen.

Koska mentiin lenkille portista, niin tytöt teki yhdet kontaktit muuten ja Pila oli ihan super, vaikka laitoin sille houkuttimeksi lautasellisen herkkuja ja se oli aivan kierroksilla. Kuje taas huijas ja Ama oli vähän paineistunut, mutta teki silti kiltisti ja oikein.

Treenit: häiriötä ja keppejä

Paluu töihin lepäämään. Vähän sellainen olo on viikonlopun jäljeltä. Sunnuntaina jatkettiin Pilan kanssa hyppykurssia. Paljon tuli hyviä neuvoja. Mun pitää vielä prosessoida kaikki omassa päässäni ja suunnitella niiden pohjalta vähän treenejä eteenpäin.

Pilalla ohjaajahäiriö on valitettava ongelma, joka näkyi sunnuntaina todella hyvin. Ja sen seuraksena rimat tippuu. Vaihtoehtoina on ohjaajahäiriön pienentäminen treenaamalla Pilan kestoa häiriöintiin ja toisaalta parempi ohjaus, jolloin häiriötä ei synny. Molempia yritetään siis kehittää.

Kotona Tapa pääsi ottaan pari toistoa verkkokujaan. Hyvin muisti. Tänään ja huomenna vielä yhdet toistot ja sitten jätetään homma hautumaan Tapan osalta. Cello ja Totski sai jatkaa siitä mihin Frida jäi. Lauantaina siis vaihdettiin Kipalassa Frida poikiin ja kotiin jäi työpäivän ajaksi 6 länderiä.

Pojat joutuivat tutustumaan ensin kontaktiin, koska meillä ei enää tulla kentälle pysähtymättä sille. Totskilla oli pieni idea asiasta, vaikkakin molemmat juoksi ensin läpi. Totoro tajusi myös kujan heti. Viimeksi jouduin sen kanssa ongelmiin verkkojen loikkimisen kanssa. Katotaan kuinka tällä kertaa käy.

Cellolle ei ollu yhtä selkeää. Cellohan osaisi kepit hyvin kädellä näyttämällä, joten sen kanssa olisi voinut jatkaa sitä ja häivyttää kättä. Ajattelin, että katotaan nyt tää tapa mielummin molempien kanssa, niin en joudu vekslaileen verkkoja edestakas. Laiskuus. Cello pari kertaa meni kujaa vähän matkaa ja sitten hyppäs verkon yli. Muutaman sähellyksen jälkeen se lopulta hoksas mennä kujan. Jouduin pari kertaa mennä vieressä, ennenkuin Cello meni kupille, vaikka jäin ite loppuun. Cello on Totoroa enemmän kiinni kädessä.

Kaikilla oli iso häiriö pimeydestä. Joskos tänään ois valosalla helpompaa. Tarkoitus ois ottaa muutamat toistot ensin uudestaan tuolla leveydellä, sit kaventaa hiukan, mutta pitää vielä sellaisena, että Tapa siitä juoksee läpi. Sen jälkeen tiputetaan Tapa sakista pois ja kokeillaan jätkien kanssa alkaa suoristaa kujaa enempikin. Jahka se on suora, aloitetaan verkkojen poisto.

Loppuun kuva Tapan karmeista korvista.