Kesäloma alkoi

Jee!!!

Tiedossa leikkimistä..


.. ja liitoa..


..sekä lomailua :)

Viikon liitoja

Viime viikko on ollut agitreenejä tulvillaan. Tiistaina Pilan treenit, jossa Ama pääsi harjoittelemaan keinulle kiertämistä. Torstaina Aman treenit, jossa Pilakin pääsi harjoittelemaan. Perjantaina koulutusryhmäni oli niin pieni, että Pilakin pääsi harkkailemaan. Lauantaina ja sunnuntaina vedin ylimääräisen treenin. Niin ja väliaikana on rakennettu omalle pihalle hyppyjä. Maalattu on vasta kaksi, ja niistä puuttuu kaikista rimankannattimet, joita ei ole vielä tilattukaan. Ams ja Kuiku on pitkästä aikaa ilmoitettu kisaamaan. Tarkoitus ois ilmoilla vielä Ouluun loppukuun kisoihin.

Ama on suunnattoman ihastunut siitä, että se pääsi vihdoin treenailemaan. Torstaina se sai ihan oikeasti treenata, eikä vaan ottaa jotain pientä kontaktille pysähtymistä. Ratapätkä oli ihan hauska, vaikka mun ajoituksen viilaaminen oli taas aika tuskaista. Pohdiskeltiin myös miksi aina haluan tunkea takanaleikkaamisia sellaisiin kohtiin missä ne ei toimi ja missä voisi sen sijaan suosia persjättöä. Mitä järkeä on yrittää leikata takana jos on jo valmiiksi koiran edellä ja joutuu vain odottelemaan? Lisäksi mulla on valitettava taipumus olla ajattelematta radalla tai rataan tutustuessa.



Torstainen ripitys tuli ihan aiheesta. Paitsi että mun on opeteltava viilaamaan ajoitukseni oikea-aikaisuutta, on harjoiteltava myös ajattelemaan mitä siellä radalla on järkevää tehdä. Mitä aion tehdä, miksi aion tehdä, mitä kaikkea pitää ottaa huomioon... Olen mielestäni kehittynyt radanlukemisessa ja katson nykyisin esteiden sijoittelua eri tavoin kuin ennen. Silti sain sekä tiistaina että torstaina torut siitä mihin jätin koiran lähdössä. Kuvittelin katsoneeni paikan, mutta niin vain jäi asioita huomioimatta. Paljon olisi opittavaa, eikä mitenkään helppoja juttuja.

Huomiona tuli myös asioita mitä koirien pitäisi oppia. Pilan kontaktit luonnollisesti ovat vielä varsin keskeneräiset, mutta niin ovat Amandankin (ja erityisesti Kujeen). Pila osaa suurinpiirtein pysähtyä puomille kun juoksen ohi, mutta nyt pitäisi alkaa opetella sitä, että jäänkin taakse ja se silti juoksisi puomin loppuun. Otettiinkin muutama toisto namikupin kanssa. Ei muuten pysähtynyt, söi vaan namin ja pomppasi katsomaan minne jäin kuppaamaan. Pila on myös ihastunut siihen, että se menee kontaktille ja vääntää itsensä 2on-2off-asentoon, ylösmenolle. Se tietää asennon, mutta ei ole yhdistänyt sitä mitenkään erityisesti koko esteen suorittamiseen. Että viilattavaa riittää.

Piun kanssa keinulle otettiin tälläkin viikolla muutama toisto. Mikään varma este se ei ole, vaikka Pila sen suorittaakin. Pitäisi varmaan harjoitella sitä apuohjaajan kanssa. Samoin A:lle pitäisi saada harjoituksia apuohjaajan kanssa. Ja kepitkin oli tarkoitus kokeilla hihnassa, mutta se unohtui. Verkkokepit ei juur ole edistynyt, mutta kuinka ne eteniskään kun ei olla harjoiteltu. Niin paljon on kaikkea opeteltavaa.

Viime viikko meni pääsiassa agin parissa. Oikeassa elämässä ei suurempia tapahtunut. Nyt alkoi viimeiset päivät ennen lomaa. Perjantaina eka loma päivä. Hurraa!!!

Treenejä ja elämää

Mun kännykän ja läppärin välillä oli kommunikaatio katkos. Poikaystävä sai kummiskin ne taas jutteleen. Se on semmoinen diplomaatti :D Nyt taas pelittää ja voi vaikka päivittää bloginkin.

Viikon takainen agitreeni

Pitkästä aikaa Pila pääsi ohjattuun treeniin ja ehkä taukoilu on tehnyt sille ja mulle hyvää, sillä treenit meni hyvin. Meillä oli hyppytreeniä, jonka vaikein osuus oli saada Pila istumaan. Piu hyppäs suorastaan sulavasti. Kouluttajakin sanoi kohtuulliseksi hyppäämiseksi. Ratapätkät ei ollu mitkään kaikkein helpoimmat, mutta nekin saatiin viilattua kohdalleen. Suora putki josta käännyttiin parille hypylle välistä vetoon ja toisella kierroksella takaakiertoon. Pila kulki tosi helposti mukana ohjauksessa ja virheet mitä tuli, oli pääasiassa mun omassa ajoituksessa, joka tuppasi alkuun olemaan vähän myöhässä. Mun perisynti.

Lopuksi otettiin pari kertaa puomia yksittäisenä esteenä. Jos jään taakse, niin Pila ei osaa pysähtyä oikeaan kohtaan vaan jää liian ylös. Pysähtyy ehkä mun liikkeestä? Kun juoksin selkeästi puomin ohi, jäi Pila todella hienosti 2on-2off asentoon. Se oli aikas makee. Kertaakaan ei juossut läpi. Ei edes silloin lähtenyt kontaktilta ilman lupaa kun Kuje karkasi ja tuli puomin Pilan perässä. Paremmin Pila nökötti puomilla odottamassa palkkaa kuin Kuje joka pysähtyi vasta maahan.



Edellisen edellinen viikonloppu

Ylitöitä tehdessä aika jotenkin kummasti menee töissä, eikä sitä sen lisäksi ehdi oikein muuta tekemäänkään. Lomaan on vielä ikuisuus. Talo näyttää melkein samalta kuin alussa, paitsi että ehkä vähän sotkuisemmalta. Viikonloppuna vanhemmat kävivät tuomassa kasan huonekaluja. Mulla on niitä paljon jo ennestään muttei tämmöisiä samanlaisia vielä ollut. Olohuoneen kirjahylly on just siinä mihin se lauantaina kannettiin ja eteisen kaapissa on yhä teippi pitämässä ovet matkan ajan yhdessä.

Tämän viikkoiset treenit

Tiistaina harjoiteltiin poispäinkäännöstä ja putkijarrutusta. Poispäinkäännös opittiin, mutta putkijarrutusta Pila ei tällä treenillä tajunnut. Piu oli taas mahtava. Tehtiin pidempi pätkä lopuksi ja tuntui tosi hyvältä meno. Poispäinkäännös toimi radan osana moitteettomasti. Mulla oli putkelle käskyttämiset liian myöhässä ja niitä piti korjailla. Sylkkärikään ei ekalla kerralla onnistunut, ja toisella sain Pilan vaan ponkasemaan syliin. Ei ihan sellainen sylikäännös kuin oppikirjoissa ;D Mutta kun annoin tilaa ja ohjasin rauhallisesti saatiin aikaan hyväkin ohjaus myös tälle liikkeelle. Tykkäsin kovasti treenistä. Mun pitää vaan sitkeästi harjoitella ajoitusta, sillä olen paikoitellen tosi pahasti myöhässä ja Pila ei anna sitä anteeksi. Se on mennyt jo.



Torstaina otettiin muutama toisto puomille ja perjantaina harjoiteltiin vähän keinua. Ohjaamisen lisäksi ihan yksittäisissä esteissä on opeteltavaa. Tiistaina me otettiin hihnassa A:ta ja Pilan mielestä koko homman idea oli alussa hypätä koko esteen yli. Vähän on hiottavaa. Kontakteista puomi alkaa olla suurinpiirtein hallussa, loput ovat ihan vaiheessa. Vaan mikäs kiire tässä on opetellessa. Kepeillä ollaan harjoiteltu verkkojen kanssa. Nyt on kaksi kaarta poistettu ja pujottelu näyttää tältä:

* Pila pujottelee

Muuta elämää

Noin muuten päivät kiitää eteenpäin. Vielä pari viikkoa ennen kesälomaa. Töissä on tuskaisen kuumaa ja työpäivien jälkeen kaikki mehut on imetty. Ei jaksa oikein tehdä mitään. Talolla on kylppäriremontti aloitettu. Vessassa on pönttö, mutta ei mitään muuta. Olohuoneesta on revitty yksi kaappi, jonka vuoksi lattiassa on reikä. Se pitäisi paikkailla ja seinään pitäisi saada muutama levy. Sen jälkeen voisi laittaa vanhempien tuomat hyllyt paikoilleen ja olohuone voisi ehkä näyttää joltain muulta kuin hirveältä sekasotkulta. En ole vieläkään saanut keittiöön suunnittelemiani hyllyjä. Mikään ei oikein etene. Sauna on sentään uusien lauteiden kanssa testattu ja löylyt on hyvät. Ehkäpä kesäloman jälkeen on enemmän energiaa...

Aksaa ja aktivointia

Viime treenit Amandan kanssa oli varsin omituiset. Meillä meni osaltaan ratapätkät tosi hyvin, mutta yhtäkkiä Ama keksi että se ei voi tulla pakkovalssissa mun luo vaan kaarsi jonnekin kauas. En tiedä mitä tapahtui koska ekalla kerralla se meni ihan täydellisesti. Omituista. Meillä oli pari pyörityspätkää ja onnistuin molemmissa tekeen nollaradan. Toisella pätkällä heti ekalla yrittämällä. Aikas harvinaista multa. Ehkä mä kehityn.

Lopuksi otettiin helppoa ympyrää. Oli todella kiva tapa lopettaa treeni. Jäi sellainen energinen ja vauhdikas mieli. Kellotettiin Kujeen ja Aman nopeuksia ja Amanda voitti sekunnilla. Se siis menisi kovaa jos vaan ohjaisi oikein.

Perjantaina olin aamuvuorossa ja iltaan tuleva V toi mukaan Pilan. Sillä on murkkuikä, niin pääsi mun seurassa vähän Hervantaan sosiaalistumaan. Kierreltiin tunnin verran Hervannassa ja haettiin meille pitsa. Sitten suunnattiin kentälle, jonne tuli myös Pilan velipoika Jekku. Meillä oli oikein mukavat treenit. Tehtiin yksinkertaista pätkää jossa oli hyppyjä ja putkea. Hyvin malttoi Jekkukin keskittyä aksaamaan, vaikka Pilalla oli juoksut.



Sen jälkeen vedin oman ryhmän treenit ja taas oli niin taitavia koiria. Kaikki meni niin mielettömän hyvin. Jäi taas niin hyvä mieli, kun oli niin hauskaa. Nautin suuresti kouluttamisesta, vaikka en tiedä olenko siinä kovin hyvä. Sen jälkeen olikin melkoisen poikki. Aamulla olin puoli neljästä asti ollut hereillä ja tämäkin viikonloppu menee töissä. Puuh!

Helteisiä päivityksiä

Blogipäivitykset laahaa taas niin jäljessä. Toisaalta tuntuu ettei sitä olla ees mitään sen kummempia tehty. Oulussa käytiin hakemassa Kujeelle parit EH:t. Näyttelyiden osalta ei menny ihan nappiin, lauantaina ei ravi sujunu ja sunnuntaina ei seisominen oikein ollu nättiä. Mutta Oulussa oli kivaa ja oli niin ihan päästä mereen uimaan. Koiratkin nautti.


Amanda yllätti mut iloisesti uimalla sievästi ja paljon. Se jopa haki innoissaan lelua ja palloa. Se niin paranee vanhetessaan <3


Pila veti ekalla kerralla ittensä uppeluksiin Iren perässä. Houkuttelulla meni uudestaan veteen ja uiskenteli. Tyyli on vaan aika pysty, mutta jahka saisi harjoitusta niin eiköhän tuo oppisi uimaan.


Ire oli porukan uimamestari. Se jaksoi sitkeästi hakea palloa. Otettiin sen kanssa kilpailu kumpi kerkiää pallon luo nopeammin ja Irehän sen selkeästi voitti. Eikä varmaan ees yrittäny täysiä vaan löysäili mun iloksi.
Kujekin ui lauantaina hyvin, mutta sunnuntaina se tapaili lähinnä pystytyyliä. Kuiskis sukelteli ihan urakalla pallon perään. Sen touhuja välillä kattoessa saattoi vaan todeta, että tytär on periny äidiltään juttuja, vaikka melkein tuntui että välillä ne meni ihan ristiin ne perimiset.

Talolla rakentelut ei suuremmin edisty. Poikaystävä purki saunasta lauteet ja rakensi sinne uudet. Vielä ei olla kokeiltu että toimiiko ne. Mä puolestani keskityin olennaiseen ja päällystin invarampin, niin että päästään harjotteleen kontakteja vaikka joka päivä.







Tähän mennessä edistystä ei juuri ole ollut. Kuje on ihan toivottoman pihalla. Se joko juoksee läpi tai sitten himmailee holtittomasti. Ama taas pysähtyy liian ylös ja paineistuu herkästi. Niillä ei ole mitään valoa päässä tän suhteen. Sen sijaan kun kokeilin mitä Pila tekee, niin pikkutyttö tajus idean heti. Vaikka eihän se niin pikkuinen oo kun aloitti keskiviikkona toiset juoksunsa. Mikä on hyvä, koska nyt V pääsee läntsyleirille kun molemmilta koirilta loppuu juoksut sopivasti ennen sitä.

Treenaamiset on jääny aika vähälle muutamaa kotikontaktin ottoa lukuunottamatta. Me ollaan V:n kanssa eri vuoroissa niin kentälle pääseminen ei oo ihan helppoa. (Ja taas käy mielessä ajokortin hankkiminen.) Työpaikalla lämpötila kohoaa sinne +37 asteeseen iltavuorossa, niin jotenkin aika hyvin on mehut imetty. Ja kun siihen päälle aika menee julkisissa liikkumiseen, niin ei jaksa ees harkita kentälle lähtöä. No jospa sitä saisi pari hyppyä kyhättyä kasaan niin vois illalla/yöllä tehdä jotain pientä omalla pihalla.

Ai niin oishan mulla irtokepit jotka sain maalattuakin. Eipä niillä oo mitään tehty, vaikka ois mitä loistavin tilaisuus harjotella Aman kanssa. Helle on ehkä sekoittanut pään kun ei ajatus kulje.

Piskuinen talo

(Vastataanpa Teijan kysymykseen tälleen ihan blogitekstin muodossa. ;) )


Talon osto ei oikeastaan ollut mitenkään suunnitelmissa vielä. Käytiin poikaystävän kanssa kattelemassa kesämökkejä. Löytyi yksi aivan ihana. Vertailun vuoksi päätettiin katsoa miltä näyttäisi halpa omakotitalo Tampereelta. Niinhän siinä kävi että Piskuinen talo ihastutti meidät. Tamperelaisena siis pysytään vastakin.

Nyt olen ihan oman talon hämmentynyt omistaja. Huimaa. En vieläkään ihan saata uskoa, että se on oma. Onhan se pieni, mutta enpä itsekään niin hirveästi vie tilaa. Talossa on oikeastaan vain yksi huone ja keittiö. Yläkerrassa on pari huonetta, mutta niiden huonekorkeus on matala, joten niitä ei virallisesti lasketa. Vaikka itse mahdun seisomaan hyvin, niin pidemmillä ihmisillä tulee katto nopeasti vastaan.



Tarkoitus ei ole muuttaa vielä vaan hengataan epämääräisesti poikaystävän asunnossa ja talossa. Ei ole ihan tietoa kuinka hyvin talo on eristetty ja lisäksi tarkoitus olisi remontoida kylppäri. Kuntotarkastaja kävi katsastamassa talon ennenkuin ostin sen, joten toivon mukaan ei tulisi mitään kauheita yllätyksiä. Onhan se vanha, mutta ihan asumiskelpoinen. Ja kovasti mun näköinen.

Sijaintiin olen tyytyväinen. Bussit kulkee talon vierestä. Koska mulla ei vieläkään ole ajokorttia tai taitoa ajaa, niin aikas tärkeä juttu mulle. Eikä talolta niin pitkä matka keskustaan ole autolla, bussilla kyllä aikaa menee melkoisesti, mutta niinpä se kiertelee kauan muualtakin. Työmatkaan menee poikaystävän luota bussilla noin tunti ja talolta matka on vartin pidempi, vähän riippuu kuinka bussit osuu yhteen. Parhaimmillaan työmatkaan saa puolisen toista tuntia bussilla kun saman ajaa omalla autolla vartissa. Ihan pikkasen alkaa houkuttaa ajokortin hankkiminen...



Koirat on viihtyneet hyvin kun saavat vapaasti juosta sisälle ja ulos. Saatiin aidattua osa pihasta niin voi pitää huoletta ovea auki. Mäkin iskin lähes yhden naulan, että tavallaan osallistuin aidan pystytykseen. Ja keittiössä ruuvasin yhden ruuvin. Oikein hyvällä tolalla siis on remontointi. No eiköhän sitä ajan mittaa opi. Kylppärin lisäksi mitään suurta ei tarvitse tehdä vielä. Pintaremonttia kyllä tarvitaan. Talvella näkee sitten kuinka paljon tarvii eristellä. Ainakin nyt parina yönä jotka on talolla vietetty on ollut ihanan viileää verrattuna kerrostaloon.

Agirotu 2010

Tänä vuonna Agirodussa oli mukana melkoinen määrä ländereitä. Oli hienoa seurata menoa ja Atsalean-tiimille onnittelut hopeasta! Upeaa menoa! Kiitoksia vaan kaikille seurasta ja mun mielestä länderiporukalla oli kaikkein paras ryhmähenki :D



Me osallistuttiin Kujeen kanssa ja tehtiin aika huono hylly-rata. En osaa niin tippaakaan ohjata Kujetta, vaikka se on monta kertaa helpompi kuin Ama. No tästä eteenpäin Kuiskis siirtyy V:n ohjattavaksi. Torstaina olivat treeneissä ja meno oli ihan erimoista kuin mun kanssa. En myöskään enää kisaa Kujeella vaan myös sen puolen saa hoitaa V. Kujeesta on jotenkin muutenkin tullut ihan V:n koira. Toisaalta Pila on tosi paljon mun perään eikä meinaa kentälläkään kuunnella V:tä ollenkaan. Ne on vähän niinkuin vaihtaneet omistajat keskenään :D No meneehän se näinkin.

V kuvasi tai yritti kuvata Agirodussa kaikki länderit ja kuvat löytyy osoitteesta:
http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Kromfohrl%E4ndereit%E4/Agirotu2010/

Talotalotalo

Mulla ois nyt tämmöinen ;D

Ihana, kamala murkku

Pilalla on ihan selkeä murkkuilukausi. Se on tässä muutama kuukautena pahentunut. En muistanutkaan kuinka ärsyttäviä vuoden ikäiset läntsyt osaa olla. Kujeella ei murkkuilua ollut, mutta Amandalla oli, juuri mulle tullessaan. Tulee Pilan käytöksestä flashbackeja ja voi lohduttautua tiedolla, että sitkeällä sosiaalistamisella saa ihan fiksun ja varman koiran. Erojakin toki on sillä Amanda stressaa tosi herkästi (yhä), mutta Pila on sen suhteen varmempi vaikka onkin melkoinen sätkylä tällä hetkellä.

Viime viikonloppuna käytiin kahdessa näyttelyssä. Esiintymässä oli sekä Kuje että Pila. Lauantaina käytiin Tuurissa ja koirilla ei sen kummemmin ollut tuuria tulosten suhteen. Molemmille H:t. Oli aika arvattavissa, koska tuomarina oli suomalainen, Elina Haapaniemi. Tuomari oli muuten ihan älyttömän mahtava ja suosittelen lämpimästi käymään murkkuilevan junnun kanssa, koska osasi käsitellä hyvin koiria ja oli tosi kärsivällinen. Kujeen esitti V:n poika. Taas kiitokset tuomarille ymmärtäväisyydestä ja kärsivällisyydestä nuorta esittäjää kohtaan. Ja Kuje oli tosi upea. Se on jossain asioissa niin helppo ja luotettava.

Pila sai pikkasen kritiikkiä trimmauksesta tai lähinnä sen puutteesta. Olen kyllä sitä mieltä, että se on ihan hyvä korvahapsuineen. Musta ne sopii Pilalle hyvin. Pilalla on kuitenkin tosi hyvä turkki ja helppohoitoinen. Jos V haluaa itse trimmailla, niin ei mulla mitään sitä vastaan ole. Mulla on niin Ama kuin Kujekin luomuturkkisia ja saavat ollakin. Kuje ei silti saanut kommenttia huonosta trimmistä. Ehkä siksi, ettei sillä juuri trimmattavaa ole.

Sunnuntaina suunnattiin Orivedelle. Näyttely oli kyllä aika mielenkiintoinen. En ehkä koskaan ole hävennyt niin paljon kehässä, sillä Pila keksi haukkua tuomarin pystyyn. Olisin voinut vajota maan alle. Piupau oli sitä mieltä, ett tuomari on ihan superpelottava. Se meni kyllä haistelemaan kun (todella pitkä) miestuomari meni kyykkyyn, mutta haisteltuaan peruutti kauemmas. Karmeesta show:sta huolimatta Sergio Pizzorno valitsi Pilan parhaaksi nartuksi ja koska uroksia ei kehässä ollut niin ROP tupsahti samaan syssyyn.



Oriveden näyttelyssä oli tuota kehäkauhua lukuunottamatta kivaa, sillä paikalla oli tuttuja. Ehdittiin vähän treenaileen ennen kehää. Terveisiä vaan kaikille ja Ronjalle onnittelut vara-sertistä! Kuje sai EH:n ja kehut luonteesta. No se olikin aikas paljon paremmin käyttäytyvä kuin tyttärensä.

Pila sai sattumalta nopean ajan silmäpeiliin. Siellä se käyttäytyi todella hyvin, vaikka mua jännitti, että kuinkahan mahtaa murkku malttaa seisoskella peilattavana. Rokotuskin annettiin ihan huomaamatta. Että toivoa fiksuun käytökseen on. Peilauksesta tuli terveen paperit. Ei mitään huomautettavaa. Tosi hienoa. Kujeen ja Totin pennuista on nyt taidettu kolme viidestä peilata ja kaikilla terveet silmät. Ihanaa!

Pilan treenit: Hyppytekniikan hankaluudet

Tiistaina käytiin taas Pilan kanssa treenailemassa. Tällä kertaa teemana oli hyppytekniikka, takanaleikkaus ja jarrutus. Tosin jarrutusta me ei opeteltu. Hyppytekniikka harjoituksessa oli kokoava ja avaava treeni, jossa mentiin kokoavaa puolta putkeen ja tultiin avaavaa suoraa takaisin. Pilan kanssa oon toivonu tekniikkatreenejä, koska mun mielestä se hyppää huonosti. Ja saatiin mielipide, että hyppääminen on jotain ihan järkyttävän kauheeta. Saatiin myös hyviä vinkkejä ja kotiläksyjä sen harjoitteluun. Pila pyrkii käyttämään pääasiassa etupäätään ja sen kanssa pitäisi harjoitella takapään hallintaa. Mun pitäisi myös opettaa se lähtemään istuma-asennosta, mutta en niin millään haluaisi opettaa istumista.

Takanaleikkausharjoitus oli mulle itselle tosi vaikea. Mun mielestä kohta vaati valssia ja jalat ja kädet teki ihan itsestään valssin vaikka kuinka yritin saada aikaan leikkausta.

(Koira kutsuttiin 2 hypyn takaa ja siihen jarrutettiin, 3 takaa kiertona, takaaleikkaus 4 esteelle, suoristus pituudelle)


Kotiläksyksi saatiin takanaleikkausharjoituksia kaiken muun lisäksi ja toki taas hallintaa voisi lisätä. Vähän taas Pila ehti riekkumaan, tällä kertaa se revitteli itsekseen lelun kanssa pitkin kenttää. Palkkasinkin sen jälkeen pääasiassa namilla ja toimihan se niinkin. Mun mielestä vähän saa riekkuakin, mutta "vähän" ja Pila ei vielä oo ihan samalla planeetalle. :D

Pila pääsi myös torstaina kentälle paikkaamaan Kujetta joka yhä taukoilee. Meillä oli oikein yksityistreenit. Ihanan ilkeä ratapätkä. Pila harjoitteli poispäinkäännöstä ja Amanda sit meni koko radan. Aman kanssa poispäinkäännös oli helppo, en tiedä missä vaiheessa se on tuollaisen oppinut. Sen sijaan en osannut valuttaa valssia vaan se on töksähtävä. Ekalla kierroksella ei ohjaaminen oikein auennut, mutta toka kerta oli paljon parempi. Kyllä vielä joskus opin ohjaamaan.

Jämsän näyttely

Joskos sitä kirjoittaisi vähän tarkemman raportin näyttelystä. Piupau ei mun kanssa ole harjoitellut viime aikoina näyttelytouhuja vaan agilitya. Se oli näyttelypaikalla tulvillaan pomppuenergiaa ja mielessä välähti, että mitäs jos teini pomppiikin vaan kehässä. Onneksi meidän kehän vieressä oli tyhjä kehä, jossa pääsi vähän treenaamaan. Pila välillä peitsasi ja välillä myös ravasi nätisti. En vieläkään ole saanut sitä tajuamaan, että liikuttaisiin ravaten. Se joko tipahtaa raville, tai sitten ei. No myönnettäköön, ettei olla harjoiteltu.

Kehässä Pila välillä ravasi ja välillä peitsasi. Mutta todistetusti myös ravas siis.


Pöydälle sain asetella Pilan kaikessa rauhassa koska meitä ennen oli Taika. Olis ehkä voinu vähän odottaa, sillä Pila ehti jo kyllästyä pöydällä seisoskeluun. Se antoi aluksi tuomarin tutkia, mutta kun tämän käsi meni kuonon selän yli niin Pilasta hommasta meni maku, koska nainen aivan selvästi aikoo putsata sen silmät. Pila inhoaa silmien putsaamista. Antoi silti tutkia vaikka vähän heitteli päätään ja muuttui levottomaksi. Tuomari oli tosi kiva, jatkoi vakaasti tutkimuksiaan eikä välittänyt Pilan heilumisesta. Jäi hyvä kuva pöydästä ja Pilakin ehti rauhoittua siihen uudelleen.


Kun kierrettiin kehää yksin ympäri, jostain kuului ääni mitä Pila säikähti. Se ei saanut mitään länderipaniikkia ja pystyi jopa jatkamaan ravia sen jälkeen hyvin. Pilalla on selvästi herkkiskausi menossa, joten näyttelysosiaalistaminen ei ole yhtään hullumpaa. Se ehti kuulla jonkun toisen äänen seisotuksen aikana ja pomppas siinäkin ilmaan, mutta palautui takas nättiin seisomisasentoon.


Tuloksena EH2 ja mukava arvostelu. Tämänkin tuomarin mielestä Pila on kovin persjalkainen. Ja niinhän se taitaa olla. Kovaa noillakin jaloilla pääsee silti pötkimään, sillä Pila pysyy helposti Aman kannoilla ja ohittaa äitinsä hetkessä.

Näyttelypäivä oli hauska ja kiitoksia kovasti Annulle, Annariinalle ja miesväelle seurasta sekä vielä kerran onnittelut Fyralle muotovalion tittelistä!

Kesän ensimmäinen lomailuviikko

Oih ja voih. Huomenna se on jo herättävä neljältä aamulla ja suunnattava aamuvuoroon töihin. Miten ihana lomaviikko kuluikin näin nopeasti? Joka päivä sitä taisi tulla puuhailtua, mutta en ehkä edes muista mitä kaikkea on puuhattu.

Viime viikonloppuna aloitin loman käväisemällä Särkänniemessä. Hauskaa oli ja lapsuus tuli mieleen. Maanantaina vain nautin siitä ettei tarvitse mennä töihin, piipahdin Ikeassa ostamassa koirille lelurottia ja Kuje aloitti juoksut. Tiistaina olin seuran talkoissa ja kävin poiaystävän kanssa katsomassa kesämökkejä. Keskiviikkona aika meni taas talkoissa, illalla tarkistin ettei Ama juokse. Torstaina aamulla Amanda ystävällisesti aloitti juoksut ja illan kisat peruuntui, Leela ja Camo oli sentään hoidossa ja lohduttivat kovasti. Perjantaina vedin agitreenejä ja treenasin itsekin vähän. Lauantaina pääsin ihan mielettömän mahtavaan Minnan pitämään agitreeniin ja tänään oltiin Pilan kanssa näyttelyssä.

Noin niinku tiivistettynä :D

Ohjauskuvioita ja ländereitä

Torstaina päästiin pitkästä aikaa Tonin treeneihin, ja oli taas niin ihanaa. Mä niin tykkään noista sen koulutteluista kun aina oppii uutta. Lisäksi kun kouluttaja ohjaa itse medi-koiraa niin sillä on silmää tietyllä tavalla juuri niille jutuille mitä medin kanssa pitää ottaa huomioon. Ja kun ollaan pitemmän aikaa oltu samalla kouluttajalla niin osaa tietty puuttua niihin juttuihin jotka meillä ennenkin on menny pieleen. Musta oon Tonin koulutuksessa kehittyny ehkä eniten ohjaajana, eikä siis ihan suotta noustu sen jälkeen Aman kanssa kolmosiin (ja Kujeen).

Tehtiin kaksi rata pätkää. Ensimmäisellä harjoituksella kokeiltiin vekkaamista yhdistettynä jaakotukseen. Sillä sai Amalle selkeästi paremman kaaren aikaan kuin alkuperäisellä hiuskautuksella. Me muuten onnistuttiin kerrankin tekeen koko ratapätkä ekalla kerralla. Viimeisen esteen kohdalla kielto, mutta tällä kertaa en lopettanut samantien kun tuli joku virheellinen kohta radalla. Kokeiltiin myös mitä eroja on valssilla ennen takaakiertoa verrattuna persjättöön samassa paikassa. Mun mielestä valssi tuntui paljon varmemmalta, mutta kuulemma persjättö oli paremman näköinen. Mulle jäi ekalta pätkältä uskomattoman positiivinen mieli. Kyllä vielä opin ohjaamaan.

Toinen pätkä oli hankalampi, sillä siihen tehty ohjauskuvio ei millään meinannut asettua kohdalleen. Amanda irtos taas mielettömän hyvin putkeen. Ja mä ehdin rynnistelemään eteenpäin, vaikka mun ei kuulemma tartte aina olla rynnimässä, vaan pitää opetella miettimään tilannenopeutta. Kaikkineen näillä eväin on kiva lähteä ens viikolla iltakisoihin, sikäli Ama ei aloita juoksua.

Kuje jatkaa taukoiluaan ja palatessaan kentälle se treenaa V:n kanssa. Kun Ama ei nyt mammalomaile, niin sovittiin, että Kuje siirtyy V:n ohjattavaksi ja keskityn itse Amaan. Agirodussa ohjaan Kujetta, mutta muuten se kisailee ja treenailee V:n kanssa. Jospa tämäkin auttaisi siihen kisamotivaatioon kun ei tartte koiran pähkäillä erilaisten ohjaajien välillä.

Eilen olin itse kouluttamassa ja hauskaa puuhaa sekin. Mulla on niin kivat ryhmät. Ensin oltiin länderien alkeiskurssin kanssa kentällä. On niin hauskaa kun kaikki koirat on läntsyjä. Niin samanlaisia ja silti aivan erilaisia. Seuran koulutusryhmästä oli paikalla nyt osa niistä jotka viimeksi eivät päässeet, joten kaikki koirakot on nyt nähny ja pääsen suunnittelemaan treenejä niin, että voidaan vaihdella eri koirien ongelmien kanssa ja tehdä kaikille sopiviksi.

Ja nyt tärkein tieto, mulla alkoi loma! Jee! Viikko ilman että tarttee mennä töihin. :D

Pila 1vee

Onnea Kujeen ja Totin lapsosille, joille tänään tuli täyteen ensimmäinen vuosi! Jekulle, Jipolle, Jermulle, Tikkikselle ja Pilalle onnea!

Pilan treenit: Putken ohituksia

Tänään harjoiteltiin putken ohituksia kahdella erilaisella ratapätkällä.

(Huom. kuvan mittasuhteet sun muut on ihan mitä sattuu)

Pilan ongelma ekassa harjoituksessa oli löytää pimeä putkensuu. Eipä niitä ole harjoiteltu joten tosi vaikeetahan se oli, kun ohjaajakin on toivottaman myöhässä. Takaakiertoon se meni nätisti (vaikka olin siinäkin myöhässä). Kotiläksyksi saatiin pimeiden putkensuiden treenausta.

Toisella pätkällä otettiin rengas erikseen, koska se ei vielä oo hallussa. Sitäkin voisi harjoitella lisää. Mulla oli suuria vaikeuksia olla ohjaamassa putken jälkeisiä hyppyjä. Vasta nyt tuli mieleen, että vein Pilaa varmaan kuin Amaa ja vain oletin sen osaavan. Ama vetää tuollaisissa paikoissa pitkiä kaarroksia ja mähän olin tosi kaukana hypyistä muka ohjaamassa, mutta siis todellisuudessa en ohjannut vaan ajattelin, sen osaavan lukea ajatuksia. Kun menin oikeasti ohjaamaan niin Pila meni tosi nätisti.

Kotiläksyksi tuli pimeiden putkien lisäksi hallintaa, fiksua leikkimistä (nopea leikki, palkka piiloon ja rauhoitus), sylkkäreitä, lähdössä pysymistä, takaakiertoja lelupalkalla. Olikohan vielä muuta... Meillä on pikkaisen tekemistä tuossa lähtö, palkka, hallinta -akselilla. Ländereiden ei kuulemma tarttis pomppia holtittomasti ja kiskoa hihasta. Pimeiden putkensuiden treenaus ja takaakierrot lelupalkalla pitää harjoitella kentällä, koska tarvitsen niiden harjoitteluun esteet, mutta muita voidaan treenata vaikka joka päivä lenkeillä. Ens viikolla mulla on loma, joten silloin on hyvin aikaa.

Läntsyjen höntsäilyjä

Eilen oli meillä Hervannassa länderien agipäivä. Mukaan oli ilmoittautunut yhdeksän koiraa. Lisäksi oli matkassa omat, mutta ne ei juuri saaneet nautiskella kun koulutin ja kaikki aika meni siihen. Toisaalta niille tekee hyvää ihan vaan hengaillakin välillä kentällä ja harjoitella odottamista. Pääsivät sentään lämmittelylenkille. Vaikka päivä vaikutti sateiselta, niin onneksi alkoi ripsimään oikeastaan vasta siinä vaiheessa kun lähdettiin pois kentältä.

Olipa tosi hauska. Musta on aina mukava nähdä oman rotuisia ja onhan se kouluttaminenkin kivaa. Toivottavasti jäi koulutettavillekin hyvä fiilis, ja ainakin muutama tyytyväinen kommentti tuli, että ainakin osa taisi nauttia. Näyttäisi myös siltä, että saan järjestettyä kesäksi oman länderien alkeiskoulutuksen, koska mukaan ilmoittautui tarpeeksi koirakkoja. Vähän puheltiin, että voisi uusia tälläisen koulutuspäiväkin myöhemmin kesällä. Mulla vaan täyttyy viikonloppukalenteri hirveää vauhtia, niin pitää sumplia.

Länderitreenien jälkeen vedin vielä omalle koulutusryhmälle extratreenin kun meiltä jäi tokokisojen vuoksi yksi treenikerta välistä. Siinä olikin sitten viisi tuntia koulutusta yhdelle päivälle. Mitenköhän huippukouluttajat jaksaa koko päivän? Aika rankkaa tuollainenkin rupeama oli. Tosin se oli myös hauskaa ja antoisaa ja mulla jäi ittelle tosi hyvä mieli. Lähti raksutteleen uudet treenisuunnitelmat mielessä. Katotaan mitä kaikkea niistä kesän mittaa saadaan aikaiseksi.

Sitten muita juttuja, Amsipamsi on ilmoitettu oman seuran iltakisoihin. Juoksuja ei näy, mutta pentusuunnitelmat eteni päätökseen. Ama jatkaa eloaan neitinä. Ehkäpä tällekin juoksun lykkäämiselle oli siis syynsä. Tietyllä tavalla Aman kanssa on ollut onnea matkassa ja nyt se onni näyttäytyi siinä, että tuli lisäinfoa niin, että tietää ettei Amsia kannata äidiksi haikailla. Sinänsä sääli, koska yhdistelmä ois ollu vähän erilainen, mutta tätä tää elo on.

Piupau harjoitteli

Eilen töiden jälkeen Pila pääsi ottamaan muutaman toiston verkkokepeillä. Sillä ei vielä ole hajuakaan ekasta välistä, mutta pujottelee rytmikkäästi. Se pääsi myös hiukkasen karkaamaan puomille. Ihan ku oltais saatu kotiläksyksi treenata karkailemattomuutta eikä karkailua... Puomilla pysähtyi kivasti kontaktille. Ei ihan oikeaan kohtaan, mutta selkeästi sillä on mielessä tuo että pysähdytään. Olen erittäin tyytyväinen tähän huomioon. Korjasin paikan oikeaksi ja palkkasin pallolla.



Tänään käytiin SDP:llä. Oikein hyvänmielen treenit. Pila oli innokas, mutta malttoi pysähtyä kuuntelemaankin. Harjoiteltiin takana leikkaamista ja persjätöstäkin onnistuin palkkaamaan kertaalleen. Pila irtoilee yllättävän kivasti hypyille. Se vaan hyppää aikas loiskauttamalla, ponnistuspaikka on lähellä hyppyä ja laskeutuminen osuu todella kauas. Ei mitään pieniä sieviä käännöksiä. Varmaan voisi tohon kehittää jotain. Ens viikolla kaiketi on luvassa hyppytekniikkaa niin katotaan jos sieltä tarttuis jotain ideaa.

Takana leikkaamiset lähti sujumaan heti kun ohjasin sen ite oikein. Ensin koiranpuoleinen käsi osoittamassa hyppyä niin kauan kunnes koira lukitsee sen ja vasta sitten vastainen mukaan. Harjoiteltiin tiukempaa käännöstä jaakotuksellakin. Mulla oli alussa ajoitus aikas pielessä, mutta saatiin viilattua se kohdalleen ja Pila meni tosi kivasti. Mulla oli tässä sama ongelma kun joskus Aman kanssa, en meinannut millään ensin kertoa edessä olevaa hyppyä vaan käännyin liian aikaisin, jolloin koira oli ihan pihalla ja loiskas jonnekin kilsan päähän kun lopulta luki jonkun epämääräisen huitasun. Pilassa on jotenkin tosi paljon kaikkii Amamaisia juttuja.

Piupiu on ihanan motivoitunut ja innokas. Vähän se taas pääsi varastelemaan esteille kun en keskittynyt siihen vaan juttelin, mutta en osaa olla tuosta niin huolissani. Se kuitenkin pysyi hypyn takana hyvin paikoillaan ja tällä kertaa muistin käydä välillä jopa palkkailemassa. Palkkaisin Pilaa sekä lelulla, että namilla, ja välillä lelu tuli myös kouluttajalta. Kaikki toimi hyvin. Olen jotenkin ihan epäuskoinen kun kaikki menee niin helposti ja hyvin. Ja todellakin kun ohjaa oikein niin Pila menee tosi kiltisti just niinku piti. Ehkä meillä on mahkuja saavuttaa tavoitteet, vaikka ne vähän kovat onkin.

Uusi kalenteri, uudet tavoitteet

Nyt kun sekä Ama, että Kuje ovat siirtyneet kolmosluokkaan, pitää agikalenteria katsoa eri tavoin. Enää ei mennäkään vuosittain eteenpäin, vaan aletaan katsoa SM-nollien keruuaikaa. Tämän vuoden nollien keruu loppuu kesäkuun alussa. Koska Kuiskis on tauolla, sille ei niitä enää kerry. Ei sillä silti huono saldo ole, kun kasassa on yksi ja se on yksi enemmän kuin Amsilla. Jos Ama ei aloita juoksuja, ajattelin että voisin piipahtaa sen kanssa oman seuran järjestämissä iltakisoissa. Viimeinen mahdollisuus nokittaa. Vaikka mielummin sais juoksut alkaa. Koska meidän kalenteri kohta kääntää uuden lehden, olisi varmaan syytä kerrata tavoitteet. Tää on taas ties kuinka mones postaus tavoitteista, mutta musta on niin kauhean kiva asettaa niitä itselleni. (Edellisiä postauksia aiheesta: Kujeen tavoitteista, Pilan tavoitteista)

Tämä vuotisiin SM-karkeloihin ei ehditty mukaan, mutta laitetaan tavoitteeksi yrittää päästä ensi vuonna. Ja Pilan kohdalta voisi miettiä kisauran korkkausta, jos perusteet alkaisi ensi kesään mennessä olla kunnossa. Aman kohdalla suunnitelmat on aika auki. Se saa nyt olla varakoirana näissä suunnitelmissa. Tavoite on silläkin saada nollat kasaan, mutta katsotaan nyt ensin tuo pentuprojekti kunnolla päätökseen. Kuje pääsee siis ykköskisakoiraksi, sitä ennen sillä kuitenkin pitää olla motivaatio kohdallaan. Aloitetaan tauolla ja lähdetään sit katsoon virettä. Sen lisäksi haluaisin varmuutta kepeille (pujottelu loppuun asti) sekä kontakteille. Irtoaminen olisi ihan kiva lisä. Tauon jälkeen aloitetaan yksinkertaisilla jutuilla, itsevarmuutta ja paljon palkkaa.



Enemmän painoarvoa voisin laittaa omaan osaamiseen. Josko sitä vihdoin opettelisi ohjaamaan. Ensinnäkin ohjauskuviot on mulla ihan hakusessa. Ne pitäisi opetella selkärankaan, niin että liikkuessani tiedän mitä kumpikin käsi tai jalka on tekemässä. Rintamasuunnan hallinta on toinen osa-alue, jonka haluan saada paremmin hallintaan. Tämän lisäksi haluan todella oppia ajoittamaan paremmin, sillä olen niin kyllästynyt olemaan myöhässä.

Samalla kun opetan Pilalle alkeita, voin hyvin opetella itsekin ohjauskuvioita. Varmaan olisi ihan fiksua jopa laittaa vähän niitä ylös. Eikä se olisi lainkaan huonompaa harjoitella myös isojen kanssa samat kuviot läpi, niin että tietää varmasti niidenkin osaavan. Ensimmäisen kohdan kanssa on siis toimintasuunnitelma valmiina. Kunhan olen saanut ohjauskuviot selkärankaan asti painettua, alan vaatia itseltäni, että hallitsen kokonaisten ratojen ohjaamisen. Ei yksittäisiä sarjoja, vaan pitkiä ratoja kokoajan ohjaten. Kuolleet kädet pannaan. ;)



Rintamasuunnan hallintaan ajattelin liittää myös radan lukemisentaidon. Siinä on mulla selvästi puutteita. En oikein osaa katsoa ansapaikkoja, enkä kovinkaan paljon ole ajatellut miten esteiden kulmat vaikuttavat linjoihin. Nyt pitää opetella katsomaan ratoja enemmän linjoina ja samalla ehkä opin käyttämään rintamasuuntaa paremmin hyväkseni. Olisi mukava katsoa vaihteen vuoksi sellaista videoptkää, jossa en joka välissä ole koirien tiellä ja niiden kulku ei olisi täynnä jyrkkiä mutkia sinnetänne.

Kolmas kohta, ajoittaminen, on kaikkein vaikein. En oikein vielä tarkalleen tiedä miksi olen niin pahasti myöhässä. Yksi syy ainakin on varmistelu. On opeteltava luottamaan koiriin. Ja myös itseeni. Meillä on tulossa seuraan syksyllä joku mentaalivalmennuksenkurssi, sinne on varmasti syytä suunnata. Hermot, hermot, ne pettää ihan liian helposti. Tähän kohtaan voisi varmaan laittaa myös päivitetyn virtuaalikoiran. Virtuaalikoira on siis se mitä rataantutustumisessa mietit ohjaavasi. Mun otukseni on joku kolmijalkainen ajatustenlukija, joka kiitää silti salamana ja irtoilee milloin minnekin. Olisi varmaan fiksumpaa ohjata virtuaali-Amaa tai virtuaali-Kujetta riippuen kumpaa satun kulloinkin ohjaajaan. Jos tiedän minne ne kulloinkin ehtivät ja myös sen mitä kulloisellakin liikkeelläni tekevät, tiedän paremmin missä minun pitäisi olla ja minne pitäisi seuraavaksi ehtiä. Ja ois varmaan syytä erottaa noi kaksi ja Pila kolmantena toisistaan.



Ennen kaikkea tulkoon tulevasta keruukaudesta hauska ja antoisa. :)

Vihreä metsä

Metsä oli vihreä ja kuuma.

Puruharjoitukset

Tänään vähän taannuttiin mun pureskelussa. Laitettiin keppeihin verkot. Ne oli muuten tosi helpot pujottaa. Kaikki länderit kiinni tolppaan ja siitä sit yksitellen pujotteleen. Palkkana toimi pallo. Kuje pääsi ekana ja sillä oli hyvä vire. Amalla yksi toisto, haki hyvin ite oikeaan väliin, vauhti ja itsenäisyys oli se mitä haettiin, mutta vauhti ei vielä ollut kummoinen. Palkkautui hienosti pallolla. Pila vapautui viimeisenä ja säntäsi ekana hyppimään mua päin ja pureskelemaan käsiä. Auts! Pikkaisen liikaa riekkuenergiaa. Meni melkoinen tovi ennenkuin pentu rauhoittui. Muutamat hyvät toistot saatiin kepeillä.



Vielä saa muutaman toiston ottaa koko verkoilla ennenkuin miettii ekan kaaren poistoa. Pila ei vielä ole ihan tajunnut keppien ideaa, vaikka viimeisessä pujottelussa oli jo hyvä rytmi. Sisäänmeno on sille ihan mysteeri vielä. Kerran se kiersi koko kepit kun huiskautin kädellä. Varmaan liitti sen puunkiertoon.

Otettiin pientä ratapätkääkin. Kuje oli aluksi innoissaan, mutta tiukan käännöksen jälkeen sen vire laski. Käännös meni hyvin, mutta sen jälkeinen elämä sitten lössähti. Ollaan venytelty, että jumeista ei pitäisi olla kyse. Ehkä sitä ei vaan ole palkattu fiksusti käännösten jälkeen. Otin sitten pelkkiä käännöksiä palkalla ja Kuiskis muuttui iloisemmaksi. Jätettiin sen osalta siihen. Mielenkiintoinen huomio kaikkineen. Pitää ottaa huomioon tulevia treenejä suunnitellessa.



Piupau otti samaa pätkää, mutta pari hyppyä kerralla. Rimat oli 30:ssä. Vähän mietin kuvia kattellessa pitäiskö pikkuhiljaa nostaa 35:n. Ens viikolla ois tiedossa hyppytreeni, että vois konsultoida valmentajan kans. Alussa Pila malttoi pysyä paikoillaan, mutta kun se vähän väsyi niin alkoi hiippailu. Pitää muistaa käydä välillä palkkaamassa paikoillaan pysymisestäkin.



Mulla ittellä oli kädet ja vartalo ihan hukassa. Nykyisin sentään tiedostan sen, kun vaan vielä osais muuttaa ohjaukseen nää oivallukset. Suurimman osan virheistä tajusin vasta jäähdyttelylenkillä käydessäni treeniä päässäni läpi. Osan havaitsin jopa ihan ihmeteltyäni miksi koira menikin ihan väärältä puolelta, niin että pääsin tekemään oikeamman liikkeen kentällä. Ja sitten on tietysti kaikki ne mitä en edes tajunnut. Ei ole helppoa. Enkä vieläkään tiedä millä saisin itseni ajoittamaan paremmin. Siinäpä sitä onkin pohdittavaa kesäksi.

Talkoopuuhailuja

Viikonloppu on mennyt kisojen merkeissä, mutta tällä kertaa vain talkoillen. Lauantaina oli omassa talkoovuorossa ja sunnuntaina sitten menin kuvaamaan omien koulutettavien radat. Ja pakkohan se oli vähän kanniskella esteitä ja tarkastella rokotuksia sun muuta. Ei vaan osaa olla toimettomana.

Auringonpaistetta piisasi molempina päivinä. Lauantaina onneksi mukana oli viisas Maiju, jolla oli pelastavaa aurinkovoidetta. Aurinkovoiteen tehokin tuli testattua, kun selkään oli vahingossa jäänyt voideton läntti. Ihanan kirkkaanpunainen. Tänään sitten ajattelin, että en voi palaa, mutta niin vain tarttui pohkeisiin punaista väriä, vaikka lähdin kolmosten aikaan jo kotiin ja aamulla oli muutama pilvikin taivaalla. En sentään pahasti palannut.

Näin ratatyöntekijän näkökulmasta taas arvosti ihan eri juttuja radalla kuin yleensä. Hitaat koirat oli ihania putkissa kun niiden jäljiltä ei tarvinnu korjailla. Hyllyt oli ihan parhaita kun ei tartte aikaa hermoilla, tai sitä sattuuko ehtimään korjata kahteen kertaan mentävän aidan riman. Ja tuomareiden huumorintaju on ihan korvaamatonta. Meillä oli onneksi ihan parhaat tuomarit (Virkkala&Sivonen), niin viihtyi tosi hyvin töissä ja tänään muuten vaan paikalla puuhailemassa.

Meidän seuralla talkoovelvoitetta on suhteellisen paljon, mutta en laita sitä pahakseni, sillä tälläkin kertaa tuli taas opittua uusia asioita. Seura ei pyörisi ilman kisojen tuloja, kisat ei pyörisi ilman talkoita ja pienessä seurassa on jokainen työntekijä tarpeellinen. Onneksi puuha on hauskaa, vaikka aika poikki eilen olin koko päivän ulkonaolon jälkeen.

Piupau-pikkainen oli haistelemassa kisafiiliksiä ja sain otettua sillä lämppäripuomilla muutaman hyvän kontaktille pysähtymisen. Palkkana naksu ja palanut makkara. Oli kuuma ja koira poikki, niin pysähtyminen sujui ongelmitta.

Verkot

Tämän päivän shoppailujen tulos, tai no irtokepit on vanhat.


Aitaverkonpalasia ja pakoputkenkiristimiä (muistaakseni ne oli jotain ton nimisiä)


Asennetta


Ihme!!


Ja sitten se kenen vuoksi verkot tehtiin

Asenneongelma ja tavoitteiden asettelua

Koska Kujeen jalkaan loppujen lopuksi tuli A-episodista vain pieni naarmu, päätettiin lähteä tänään kisaamaan ATT:n järjestämiin kisoihin. Jalassa näkyy vielä pieni rupi, mutta menoa se ei sunnuntaiaamun jälkeen ole haitannut. Niinpä huonoista kisoista on turha syyttää sitä. Meillä on Kujeen kanssa pahemmanlainen asenneongelma. Kuje on vielä lähdössä innoissaan, mutta sen jälkeen sen fiilis lopahtaa ja se vaan mennä humputtaa kuin sunnuntaikävelyllä. Tässä vaiheessa voi katseen kääntää peiliin ja voi miettiä mitä oikein onkaan tapahtunut. Ennen pentuja kisoissa oli koira joka ei meinannut käsissä pysyä ja nyt, niin nyt on oikein kiltti vauhditon otus.

Siispä Kujeen tavoitteeksi laitetaan vauhti, into ja sähäkkyys. Jos se on siellä on aikaisemmin ollut, niin on se mahdollista kaivaa esiin. Meillä on ollut liian paljon hallintaa ja vaikeita treenejä. Aloitetaan tekemällä helpompia, lyhyitä pätkiä runsaalla leikkipalkalla ja katsotaan johtaako se mihinkään. Toisaalta voisi elätellä toivoa, että innon puute johtuisi myös siitä, että juoksut olisi tulossa ja ehkä silloin myös Amalla. Nyt peukut pystyyn, että ainakin Amanda aloittaisi juoksut vaikkei Kuje aloittaiskaan.

Kisojen tulokset Kuje 3xHYL, Ama HYL ja kielto+melkein 10 sekuntia yliaikaa. Nyt sit pidetään kunnolla taukoa kisoista ja katsotaan joskus juoksujen (jahka ne alkais) jälkeen uudelleen. Jos saisin Kujeesta kipinän irti agirotuun mennessä.

(On se silti ihan sikamakee, vaikka meneekin hiljaa. Se vaan on niin Kuje <3 )

Ps. Onnittelut velipojalle Vipulle, josta tuli tänään AVA! sekä toiselle velipojalle Veikolle, jonka näin tehneen nollan ykkösluokan kisassa viime viikolla :) Ootte te hyviä!

Pilan ekat agitreenit

Viime viikon perjantaina Pirpanainen oli mukana SDP:ssa ja vaikka se pääsi siellä palloilemaan, niin ihan varsinainen treeni se ei ollut. Olin tosi iloinen siitä miten reipas se oli. Piupau oli uudessa paikassa heti kuin kotonaan, eikä menoa haitannut eri näköiset hypyt tai putket. Pila pääsi kokeilemaan kontaktikapistustakin. Ei ollut Pirpanaisella mielessä lainkaan pysähtyminen, vaan pääasia tuntui olevan vauhti ja suuret loikat. Paljon on meillä treenattavaa edessä.

Tiistaina oltiin ekaa kertaa seuran treeneissä ja se oli Pilan ensimmäinen virallinen treenikerta. Harjoiteltiin putken ja hypyn kanssa twistiä, pakkovalssia ja pakkovalssi-jaakotusta sekä kahdella hypyllä päällejuoksua. Vaikeeta oli. Pila oli oikein taitava, mutta mulla oli aina joku käsi hukassa. Päällejuoksuakin treenattiin monta kertaa ilman koiraa. Jotenkin mun toinen käsi hyytyy ja tipahtaa. Eikä kroppa käänny. Pitäisi varmaan peilin edessä harjoitella. Olen nimittäin päättänyt, että nyt opettelen ohjaamaan enkä vaan huido.

Pilan mielestä treenaaminen oli hauskaa ja ihan superhauskaa oli varastaa putkeen. Ennenkuin ehdin suutani aukaista oli pentu putkessa. Kotiläksyksi saatiinkin odottaminen ja lähtö vain käskyllä. Ollaanhan me sitä harjoiteltu, mutta häiriötilanteessa se olikin vähän vaikeampaa.

Kummasti putki houkutteli Piupauta. Saattaisko johtua siitä, ettei se alkuun juuri mitään muuta estettä ole kokeillut. Ei se silti mun mielestä mikään putkihullu ole. Ainakaan kun Ireen vertaa, joka imeytyy putkeen vaikka kentän toisesta päästä. Amandalle putki ei alunperin ollut lainkaan mieluinen este, mutta sekin on alkanut irtoamaan sinne hyvin. Joskus jopa liian hyvin kun en osaa aavistaa sen sinne irtoavan. En tiedä mistä putki-innostus koirille on nyt viime aikoina syntynyt, vaan niin kauan kun ei liiallisuuksiin mene, olen ihan tyytyväinen. Kaipa jotain on tehty oikein koska se niistä kivaa on.

Pilasta on tullut treenikoira, joten kai sitä pitäisi tavoitteitakin miettiä. Tällä hetkellä se huippu mitä kohti pyritään on, että Pila nousisi kolmosiin ennen Ireä. Tavoite ehkä on mahdollinen, siitä huolimatta, että Pila ei vielä osaa mitään ja sillä ei ole ikää juurikaan. Se mikä tekee tavoitteesta vaikeamman, lähes mahdottoman on, että en halua tällä kertaa lähteä hosumaan, vaan opettaa pohjat kunnolla ennen kisaamista. Ja tarkoitus olisi säilyttää vauhti. Kujeen kanssa vauhti on kadonnut totaalisesti, Amalla sit ei alunperin ollut, mutta se on nyttemmin lisääntynyt. Saas nähdä kuinka Pilan kanssa käy. Ainakin se on hyvin lupaava.

Matka tavoitteeseen on pitkä, joten väliin pitää tunkea monen monituista pienempää etappia. Tällä hetkellä pohdinnassa on, että kuinka lähtisin opettamaan kepit. Ostin irtokepit ja kokeilin kujaa. Ei oikein tunnu mulle sopivalta opetustavalta. V lupasi viritellä verkot. Kujeen opetin niiden kanssa ja se on mulle ollut itselle parastapa opettaa. Katsotaan nyt. Niin paljon on opeteltavaa, vaan pääasia on, että meillä on Pilan kanssa hauskaa. Siwan sanoin ilon kautta :)

Hallintaa ja kaaosta

Perjantaina käytiin SDP:llä yksityistunnilla. Eipä ollut huono koulutus kun lauantaina ensimmäisessä startissa tehtiin Amandan kanssa virheetön rata. Se olikin ensimmäinen kolmosluokan rata jonka olen ohjannut ilman virheitä. Valitettavasti tehtiin yliaikaa, mutta henkisesti melkoinen voitto. Voin siis selvitä kolmosen radoistakin virhettömästi :) Kuje teki V:n kanssa myös puhtaan suorituksen, mutta yliaikaa oli ihan järkyttävästi.


(Kuvasi Maiju Degerman)

Seuraava startti oli hyppyrata, jolla ohjasin ensin Kujetta ja sitten Amaa. Tai siis ohjasin Kujetta ja Amandan kanssa ohjaamisesta on ihan turha puhua. Kujeen kanssa käänsin tyhmästi hypyn päällä. Ei, ei... Aman voi kääntää hypyn päällä, mutta ei Kujetta. Rima alas. Lopussa mokasin vielä toiseksi viimeisen hypyn ja päästin Kujeen hyppäämään sen väärästä suunnasta kun lähdin hätiköimään. Aman rata meni hyllyksi jo neljännellä esteellä kun se irtosi väärään putkeen. Sen jälkeen ei voi sanoa minun ohjanneen, mutta hauskaa meillä oli. Mokasin vielä kepitkin, mutta uskomatonta kyllä Amanda kesti korjauksen hyvin.

Tänään oli vähän huono päivä. Kuje loukkasi itsensä ekassa startissa. Sataa ripsutti vähän. Kuje liukastui A:n ylösmenolla ja satutti etutassunsa. :( Se nilkutti hetken aikaa, mutta lähti ravaamaan sen jälkeen. Tassussa on haava, mutta enää se ei arista sitä. Tosi kurja kun Kujeella oli tällä radalla hyvin vauhtiakin. Onneksi jalka näyttää hyvältä, etä selvittiin todennäköisesti melkolailla säikähdyksellä.


(Kuvasi Maiju Degerman)

Amandan kanssa ensimmäisenä radan pujottelu oli ihan syvältä. Karmea. Tuo keppikulma ei sovi Amalle lainkaan. Se pujotteli, mutta vauhti oli kävelyä. Mokasin yhdelle hypylle ohjauksen ja sain Aman menemään ohi ja melkein lähetettyä putkeen. Epämääräisen pelastelun seurauksena sain Aman kuitenkin yli hypystä ja virheettömästi loppuun. Miksi en osaa vaihtaa ohjaustapaa lennosta? En päässyt ennen hyppyä oikeaan kohtaan vaan jäin liian sivuun. Silläkin hypyllä olisin saanut Aman yli, jos en olisi vain työntänyt vaan olisin muuttanut liikkeen ja tehnyt siihen vaikka jaakotuksen tai jotain. Miksi ihmeessä aivoni ovat niin jäässä?

Toisella radalla oli mulle ja Amalle täysin mahdoton keppikulma. Teki mieli jättää koko startti välistä kun näin sen. Lähdettiin kuitenkin koska halusin kokeilla alun, joka onnistuikin hyvin. Kepeille mulle ei ollut mitään eväitä. Ama sinkosi hypyltä keppien puolenvälin läpi. Ajattelin tässä vaiheessa tehneeni hyllyn, mutta saatiin siitä vitonen. Odottelin keppien päässä ja lähetin Aman pujottelemaan. Nyt kepit onnistuivat nopeammin kuin ekalla radalla ja tästä jäi hyvä mieli. Loppurataa en ohjannut vaan annoin Amandan valita itse hypyt. Hyllyhän siitä tuli.

Lauantaista jäi hyvä mieli, mutta sunnuntain latisti Kujeen loukkaantuminen. Kisapaniikkini on yhä aika iso, mutta ei ehkä enää niin mahdoton. Paljon jäi mieleen treenattavia kohtia. Mulle miinusta ohjauksen lopetuksesta kesken radan. Amalle plussia hienoista putkiin irtoamisista ja miinusta C kisan surkeasta pujottelusta. Kujeelle miinusta ekan startin hitaudesta ja plussaa seuraavien starttien nopeudesta. Vielä on opittavaa. Kaikilla meillä.

Puuhailuja ja suunnitteluja

Eilen käytiin kentällä kääntymässä. Portin tolppa on käännetty (miesten toimesta, ei mun) ja koirat sai rallatella. Länderit pääsi leikkimään Proon kanssa. No sehän meni tietysti niin, että Pila juoksutti Prota, Kuje teki täsmäiskuja Pilaa kohti aina kun pikkuländerin juoksulinja meni läheltä ja Amanda kävi välillä sanomassa Prolle "räyh!" Mulla oli mukana kamera, mutta en tietenkään tajunnut kuvata. En tietenkään, koska agikentällä aivoni muuttuvat vihreäksi mönjäksi enkä osaa ajatella. Ois saanu niin kivoja kuvia.

Koska olin iltavuorossa käytiin samalla Pilan tulevan kouluttajan kanssa tavoitteet läpi. Mun tavoite on saada Pila kolmosluokkaan ennenkuin V saa Iren sinne :D Niin ja tehdä Pilan kanssa perusteet kunnolla. Tarkoitus ois myös opettaa se hukkaamatta Pilan vauhtia, vaikka mulla onkin paha tapa hidastaa koiria. Saatiin heti kotiläksyksi tässä-käskyn opetus kädestä palkkaamalla ja puiden kierto. Siispä suuntaan tänään kolmen länderin kera metsään. Koutsi lupasi myös puuttua siihen, ettei Pila pääse mua pureskellen suorittaan rataa. Sillä vähän tuppaa kierrokset nouseen agiesteiden luona.



Amandalle me otettiin raivokepit. Ensin otin Iren kanssa pari kertaa pujottelen sen nenän edessä ja sitten vasta Ama pääsi suorittaan. Olipas vauhtia, ja raivoa. Palkkasin sen kepillä. Siis semmoisella oksalla. Ei ois uskonu, mutta se palkkautu sillä aika hyvin. Samalla kepillä millä olin palkannu myös Iren. Saatiin kaksi onnistunutta toistoa ja vissiin neljä semmosta missä Ama ei pujotellu loppuun asti, mutta meni vauhdilla, niistä palkkasin kaksi siitä huolimatta ettei menny loppuun. Ainoo huono puoli oli, että tän jälkeen Ire oli aikas kierroksilla ja sen treenistä ei meinannu tulla mitään. Amalla ei muuta otettu. Kuje ei päässy ollenkaan treenaamaan. Sai vaan juosta. Toki se luikahti putkeen ku päästin ne lopussa juoksenteleen, mutta niin meni Ama ja Pilakin.





Sitten suunnittelin hieman länderiagia Tampereelle. Kenttä ois nyt alustavasti varattu 23.5 pariksi tunniksi ja sinne ois tarkoitus järjestää agilityn esittely- ja höntsäilypäivä. Wilman ja Ronjan omistaja Päivi lähettelee aiheesta sähköpostia ja mä laitan vielä foorumille infon. Sen lisäksi yritän järjestää 4:lle länderi-koirakolle 8 kerran koulutuksen. Aika on perjantaisin 16-17.30 eli ei mikään kauhean ideaali, mutta toi on ainoa mikä mulle itelle sopii ja mä vedän sen joten muita mahdollisuuksia ei oikein oo. Se on noin joka toinen viikko vaan. Hintaa en vielä tiedä, se on kyselyn alla. Nyt jos joku Tampereen seudulla asuva (länderin omistaja) sen tästä bongaa, niin sähköpostitse voi kysellä adeina [a] mbnet.fi lisää. Etusijalla on ne, joilla ei treenipaikkaa ole, koska täälläpäin ei mikään hirveän helppo oo alkeiskursseille päästä. Tän tarkotus ois helpottaa harrastuksen aloitusta. Mutta myös muut voi kysellä.

Kesäkausi alkoi

Ohoh, aika on taas vierähtänyt kaikkialla muualla kuin blogin päivityksen parissa. Se on mennyt Amandan juoksuja odotellessa, mutta niitä ei vieläkään näy, ei kuulu. Se on pentujen suhteen huonompi homma. Aikataulut on menny vähän ohi ja ympäri jo moneen otteeseen. Ja juoksut on yhä vaan hukassa. En tiedä mitä kummaa koirat oottelee.

Tällä viikolla alkoi kesän treenit pyöriä. Mä olenkin sitten kolmena päivänä viikossa kentällä. Tiistaina ja torstaina treenaamassa ja perjantaina vetämässä itse koulutusta. Ihan kivalta kuulostaa. Päästiin halutuille kouluttajille ja muutenkin meni mun osalta oikein putkeen. Joka toinen viikko oon kuitenkin iltavuorossa, että se vähän sotkee tota pakkaa.

Ollaan V:n kanssa samassa vuorossa, joten sain loistavan idean, että vois yhdessä ottaa yksityistunteja SDP:lta iltaviikolle. Meillähän ois yhteensä 4 treenattavaa koiraa Ama, Kuje, Ire ja Pila. Niinpä tilasin ekan tunnin ja jos se vaikuttaa hyvältä niin vois sit jatkaa.

Viikonloppuna ois tarkotus suunnata Ouluun kisoihin ja moikkaan porukoita. Näyttelykalenteriinkin oon saanu Pilalle ja Kujeelle pari merkintää ja tarkotus ois vielä muutama muu näyttelysuunnitella niiden lisäksi tälle vuodelle. Vähän tylsää kun niissä ilmotusaika umpeutuu jo kuukausia ennen näyttelyä. Olen ihan liian tottunut siihen, että agikisoissa ilmottautuminen menee kiinni viikkoa ennen kisaa. Seuran omat kisatkin lähestyy. Sinne sitten talkoileen pitkästä aikaa. Tai talkoilinhan mä siellä läntsykisoissa. No yhtä kaikki, ihan kivaa sekin.

On keväinen olo, vaikka ulkona on aika kylmää ja harmaata. Siitä huolimatta ajattelin nyt suunnistaa kohti kenttää. Tässä vielä loppuun tosi nolo video Amandan varaslähdöstä. Se on hyvä lopetus talven treeneihin :)

Video
En vaan voi olla nauramatta tolle :DDD