Laiskottelua

Me ollaan vaan alkuviikko laiskoteltu. Pientä siivoilun tynkää ja metsälenkkejä on ehtinyt ennen töihin menoa, mutta ei sen kummempaa. Aika taas kiitää. Toisaalta on oikein tyytyväinen ja rento olo, että kaipa tälläiset löysemmät päivät tekee ihan hyvää.

Kylpärissä on melkein seinä näkyvissä. Vielä sinne keittiöstä näkee, että ei ihan oo omaa rauhaa, mutta toisaalta juuri tällä hetkellä siellä ei ole pönttöäkään, että mitäs sillä rauhalla tekiskään. Aikataulu venyi ja vanui, niin että tokkopa enää on minkäänlaista tavoiteaikaakaan näkyvissä. Poikaystävä totesi, että jouluksi suihkuun, mutta hei, siihen on ikuisuus! Toivottavasti se pilaili.

Kuvia: valo ja varjo

Viikko tuli täyteen

Totskiroo on ollut meillä viikon. Helposti se on sulautunut lauman osaksi. Totoro on oikein hyväkäytöksinen ja kiltti nuorimies ja tytöt tykkää siitä kovasti. Se kulkee nätisti lenkeillä ja puuhastelee agilityjuttuja innoissaan. Verkkokepit ei ihan suju, koska Totskista verkot on hyppäämistä varten. Kontaktille se osaa pysähtyä hienosti. Hommaa helpottamassa on meillä namialusta. Oikeista kontakteista ollaan kokeiltu vaan kerran puomia ja harjoitellaan pysähtymispaikkaa pihalta löytyvällä kontaktikapistuksella.



Ja kylppäri ei ole valmis, vaikka eilen sen piti olla. Enpä ole yllättynyt...

Ohjatut treenit: jaakotuksia räntäsateessa

Torstaina sää oli päivällä kauniin aurinkoinen, mutta siinä vaiheessa kun ehdittiin kentälle, alkoi sataa märkää sohjoa taivaalta. Päätettiin, että otetaan vaan lyhyt ohjausharjoituspätkä.



Menin ensin Aman kanssa ja kokeilin ottaa sen vastaan tokan hypyn takaa. Tarkoitus oli tehdä sylkkäri ja takanaleikata kolmoshypylle. No sain sen otettua vastaan, mutta ohjaus muuttui hyvin epämääräiseksi persjätöksi ja oli ihan järkyttävän hidas. Seuraavaksi heitin Aman vastaisella kädellä kakkoshypyn edestä. Melkein törmäsi ansahyppyyn, mutta vauhti oli parempi. Tämän jälkeen harjoiteltiin niin, että kakkoshypylle ja vitoshypylle tehdään jaakotus. Jaakotukseni oli yhden käden huitaisu, mutta Amalla se toimi. Seiskalle tehtiin niisto, jonka Ama teki hyvin.

Tässä välissä näin miten jaakotus pitäisi tehdä. Joo'o. Mun jaakotus ei todellakaan näyttänyt yhtään samalta. Pilan kanssa harjoiteltiin sitten jaakotuksen tekemistä kakkoshypylle, niin että molemmat kädet ois käytössä ja koira saa jarrutuskäskyn ennen hyppyä. Ehkä yksi siedettävä ja loput oli hitaita (eli ohjaukseni oli myöhässä), tai huidoin yhdellä kädellä, tai rima tippui, tai koira kääntyi ennen estettä... Lisäksi Pila varasti ainakin viisi kertaa. Se ei ihan kestä, että jätän sen hypyn taakse ja menen sitten kauemmas ihmettelemään ja huitomaan. Enpä sen kanssa ole kovin usein sellaista harrastanut, että ihan hyvä huomio. Voisi muutaman kerran taas palkkailla paikalla olosta.

Toinen harjoitus mitä tehtiin oli niisto, joka meni ihan poskelleen. Pila hyppäsi sen jonnekin selkäni taakse eikä pysynyt yhtään käden mukana. Näitä pitää myös harjoitella. Treeni kaikkineen oli lyhyt, mutta antoisa. Molemmat koirat oli ihkuloisia, eikä lumisohjo yhtään masentanut niitä. Olin itseasiassa jo aikaisemmin viikolla mietiskellyt, että pitäisi vähän tehdä jaakotuksia, että aika loistaasti kouluttaja osas aavistaa missä mun puutteet on. Nyt tiedän paremmin millä mallilla jaakotukseni on ja myös mitä niissä pitää korjata. Pitäisi ehkä hankkia iso peili olohuoneeseen niin voisi katsoa katsoa mitä sitä oikein töpeksii tai ehkä videokuva voisi ajaa saman asian.

Tilasin viime viikolla Agility Aketemian Agilityn perusteet DVD:n. Siinä oli ihan kivasti esitelty tekniikoita. Tarkoitus olisi ottaa aina joku tekniikka, katsella videoklippi ja harjoitella se koirien kanssa iltaviikoilla kun en ohjattuihin treeneihin pääse. Mietinnässä oli myös Janitan Tekniikka 1, mutta siinä oli vähemmän tekniikoita ja suurempi hinta. Ehkä sekin tulee kuitenkin jossain vaiheessa tilattua. Ilmeisesti myös joku kolmas oli tekemässä tekniikkavideota. Tosi mukavaa kun tällaisia tehdään. Mulla on totisesti hiomista oman ohjauksen teknisessä puolessa.

Ohjatut treenit: numeroitu rata

Tuntuu että edellisistä ohjatuista treeneistä on valovuosi aikaa. Jouduin heti alussa ratamestarin hommiin. Ei se nyt ihan kerrasta mennyt paikoilleen. Jotenkin kaikki tämä ja radalle laitetut numerot, sai aikaan kisajännityksen. Great!



Rata tuntui kivalta ja mentävältä. Ensimmäisellä kerralla pakka lähti hajoilemaan muurin kohdalla. Pila hidasti muurille voimakkaasti ja hyppäsi sen epävarmasti. Eipä olla muuria juuri harjoiteltu. Jatkoi siitä nätisti putkeen, mutta mun ohjaus katosi tuohon muurilla olleeseen sählinkiin, kun se ei mennyt ihan niinkuin kuvittelin ja kostautui kolme estettä sen jälkeen. Hyvin tyypillistä mulle. Pilan ollessa putkessa melkein sotkeuduin jalkoihini. Sain sen seuraavaan putkeen, mutta ohjaus oli myöhässä ja takaakiertoon taisi homma kämmätä.

Saatiin me puhdaskin rata aikaan. Mulla oli vaikeuksia luottaa, että Pila menee seiska hypyn takaakiertoon oikein ja jäin vähän liikaa varmistelemaan. Tai itseasiassa se taisi olla päällejuoksu, mutta liikaa varmisteltu yhtä kaikki. Ja sen tein joka kerralla, vaikka kuinka yritin lähteä siitä aikaisemmin. Seuraavaa estettä en sitten ohjannut kunnolla vaan lähdin ennakoimaan valssia muurille ja Pila kääntyi useaan otteeseen ennen hyppyä. Tosi nätti käännös, mutta sitähän ei tällä kertaa haettu. Vaikeinta radassa oli pitää ohjaus kasi-hypyllä ja valuttaa valssi sen jälkeen niin, että koiran linja oli muurilta suoraan oikeaan putkensuuhun. Pöytä meni hyvin. Pila rakastaa kontakteja. Vähän jopa liikaakin..

Toinen mulle hankala kohta oli 13-hyppy, jossa mulla meinas kokoajan loppua ohjaus kesken. Pilalle tuollaiset (11-12-13) selkeät suorat on jotenkin vaikeita ja mun pitäisi muistaa ohjata ne viimeisetkin hypyt. Amanda lukee itse tällaisen suoran ja olen ehkä vähän liikaa sen kanssa oppinut ettei tartte ohjata sen kun juoksee vaan vieressä. Eihän se Pilan kanssa tietenkään toimi. Sellaisia pätkiä voisi harjoitella ihan itsekseenkin, pitäisi muistaa lisätä treenattavien listaan.

(Totoro oli mukana ja harjoitteli vähän sylkkäriä ja paikoillaan pysymistä.)

Totskihan se

Höh kukaan ei ihmetelly meidän "uutta" koiraa. Totorohan se on juoksuja paossa. Lauantaina käytiin ryöstämässä Kipalasta. Totski on mulla ollut aikaisemminkin hoidossa. Silloin sillä oli tosin kaverina vaan Onni. Samalla reissulla pääsin kurkkailemaan Ropan ja Cellon vauvoja. Niin suloisia. Olisi tehnyt mieli ryöstää yksi, pieni, ruskeanaamainen söpöläinen mukaan. Eipä mulla kyllä mikään pentukuume ole.



Kylpyhuone-remppa jatkuu ja siellä on havaittavissa jonkin näköistä edistymistä. Nopeaa se ei ole ja epäilen, että suunniteltu aikataulu petti aikaa sitten, eikä vasta eilen. Itse projektoin pihalle renkaan ja pituuden, ja sain ne maanantaina maalattua. Kumpikaan ei ole lähelläkään virallisia mittoja. Rengas on hajoava, että tavallaan edistysaskelia. Kuvassa rengasta ei vielä ole maalattu.



Me ollaan harjoiteltu Totskin kanssa paikoillaan pysymistä. Se on ensimmäisiä käskyjä mitä omille koirille oon opettanu. Totoro on sitä mieltä, että turhempaa käskyä ei ole olemassakaan. Käsken koirat paikoilleen ennen kuin päästän ne vapaana metsäänkään ja siinä on yleensä hyvä tilaisuus ottaa rivikuvia. Siis jos kaikki pysyisivät paikoillaan. Ekat kerrat oli ihan toivotonta, mutta edistystä tapahtuu.



Palkinnoksi ne sai nameja ja metsässä riukkumista. Paljon riekkumista :)

Yksi, kaksi, kolme, neljä

Yksi, kaksi, kolme, neljä... Ja kaikki seisovat meidän rappusilla.
Mitä ihmettä ;)

Puuhailuja pitkin viikkoa

Tiistaina sain keittiön tasot paikoilleen. Niistä tuli paremmat kuin uskoinkaan. Nyt on paikka pastoille, jauhoille ja mausteille. Mausteet vaan pitäisi järjestellä purkkeihinsa ja katsoa mitä kaikkea niistä laittaa esille ja vähemmän käytetyt voi jättää kaapin uumeniin. Jossain vaiheessa sitten, kun hirveästi aikaa.



Tiistai-iltana saapui rimankannattimetkin. Olipa hyvä, että keittiötasoja maalatessa, maalailin samalla osan rimoista. Kokosin keskiviikkona hypyt loppuun ja nyt on valmiina yhdeksän hienoa estettä. Rimat vaan on tosi alimittaisia jämäpaloja. Hyviä rimoja on maalattuna vain kaksi. Pitäisi sahata loputkin ja vielä maalatakin ne. Jonain päivänä sitten.



Torstaina ostin kaakelit ja hirveästi tilpehööriä kylppäriin. Sinne kai nyt sitten tulee lattialämmitys, joka jonkun sähkömiehen pitää kytkeä. En tajua noista jutuista niin yhtään mitään. Kaakelit näytti kummiski hyvältä ja oli suurinpiirtein sellaiset kun halusin. Ne oli myös halvemmat, koska oli joku alennusmyynti, joten kai mun nyt pitää olla tyytyväinen.

Pihatreeni: kertausta ja hyppysarja okserilla

Keskiviikkona otettiin treeniksi sama pätkä kuin maanantaina ja lisäksi hyppysarja, jonka päässä oli okseri. (4 hyppyä + okseri) Nyt treenin kesto oli sen kymmenisen minuuttia. Hypyltä kepeille molemmilla koirilla neljä toistoa. Tein niihin takana leikkauksen kepeille. Molempien kanssa toimi. Hypyssä oli rima 45:ssä. Ei kolissut Pilallakaan.

Hyppysarjassa Pila tipautti muutaman kerran toisen riman, kun se ei malttanut oikein keskittyä hyppäämiseen. Siinä oli muutenkin Pilan kanssa vähän säätämistä. Aluksi se ei lukenut okseria ollenkaan mukaan, meni pelkät hypyt ja alkoi okserin edestä etsimään palkkaa. Menin okserin taakse kutsumaan sitä. Tuli kaikki esteet, mutta toinen rima tipahti. Toistolla teki oikein. Lähetin sen ekan hypyn takaa ja meni nätisti palkalle asti. Lähetin vasemmalta puolelta sarjaa ja taas toka rima tippui. Oikealta puolelta lähettäessä rima pysyi. Okseri oli 40:nen. Amandalla ainoa miinus oli, että kun lähetin sen ekan hypyn takaa, niin tuli palkan syötyään sarjan takaisin päinkin.

Mustaa rataa tein niin, että yritin pysyä hypyn takana ja lähettää koiran siitä hypyn kautta putkeen ja antaa hakea vain suullisella käskyllä kepit. Amandan saaminen putkeen oli vähän kinkkistä, mutta se haki kepit hyvin. Pila taas irtosi putkeen hienosti, mutta putkelta juoksi keppien ohi. Jouduin näyttämään keppien aloituksen melko läheltä, että saatiin onnistunut suoritus.

Jyrsimiä ja muuta elämää

Remontti ikäänkuin edistyy. Poikaystävä lupasi, että parin viikon päästä kylppäri on valmis. Se on edistynyt aika hitaasti. Vaan kai se on ymmärrettävää, ettei poikaystävä halua kaikkea aikaansa sen parissa viettää, kun on omia harrastuksia ja töissäkin pitäisi käydä. Ja enpä voi sanoa olevani niin nopea itsekään, sillä keittiön tasot jotka mun on aikoja sitten pitänyt laittaa on yhä kiinnittämättä. Sain sentään eilen sahattua ja maalattua ne, että edistystä tapahtuu. Hitaasti, mutta jossain vaiheessa.

Meillä on sisällä hiiri. Ei kiva. Vessasta löytyi lattian alta pesiä. Vanhoja tosin. Nyt hiiripiippari on kovemmmalla. Pitäisi kiertää verkottamassa kaikki aukot. Niissä pitäisi olla verkot, mutta ovat vähän rapistuneet, että ehkä siellä on hiiren mentävä aukko. Hiirenloukkujakin pitäisi varmaan asetella. Meillä on niitä kyllä, mutta koirista oli hauska napsutella niitä kiinni, niin laitettiin pois käytöstä. Pila ehti eilen yhden hiirulaisen tappaa. Se oli aikas taitava siinä ja ansaitsi runsaat kehut. Sinänsä hauskaa, että Kujetta ei voisi touhu vähempää kiinnostaa. Ei ole siinä asiassa Pila tullut äitiinsä. Kujetta kiinnostaa vain leluhiiret.

Pihatreeni: suorat kepit

Kuvan mittasuhteet on ihan vinkkurassa. Käytin piirtämiseen Agility Bluesin demoversiota ja Paintia. Mittailin esteet ja muokkasin niiden kokoa ohjelmaan vähän oikeammaksi kuin mitä ne eilisessä kuvassa on. Luulen, että mittasin kentän jotenkin väärin. Pitänee ihmetellä sitä huomenna uudestaan.



Tällä kertaa Kuje pääsi lämmittelylenkille mukaan, mutta jäähdyttelymetsäilyyn se ei vieläkään pääse. Viikon päästä vasta saa aloittaa enemmän liikunnan. Treenattiin Aman ja Pilan kanssa ensin punainen rata, suora hyppy ja putki jonka päässä palkka. Hypyn ja putken väli oli oikeasti 5m. Amandalle kaksi hyvää toistoa molemmin puolin ohjaten.

Pila karkasi ensin syömään palkan kahdesti, ennenkuin tajusin olla jättämättä namia. Helpommalta puolelta malttoi pujotella. Jouduin tekemään kahdeksan toistoa ennenkuin sain lähetettyä sen ekalta hypyltä pujottelulle. Ja juoksemaan joka kerta laittamaan palkan siinä vaiheessa kun Pila meni pujotteluun sisään.

Mustallakin radalla Ama haki hyvin pujottelun. Pila ei hakenut sitäkään vähää mitä ekalla pätkällä. Näytin ekan välin ja saatiin yksi hyvä pätkä. Toiselta puolelta yrittäessä se haistoi jonkun hajun ja lähti hyörimään. Nostin sen aidan taakse ja otin Amalle pimeän putkensuun hakemista (A1 ja A2). Kolmella toistolla saatiin kelvollinen ja vaihdoin kentälle takaisin Pilan. Nyt saatiin Pilalle hyvät pätkät molemmin puolin. Lopuksi palkkasin sen hypyn taakse odottelusta.

Aikaa meni ehkä parisenkymmentä minuuttia. Kauemmin kuin oli tarkoitus, johtuen tuosta Pilan haahuilusta. Kumpikaan koirista ei olisi halunnut vielä lopettaa ja metsässä ne juoksivat melkoista kyytiä. Onneksi metsä on kävelymatkan päässä niin tulee käveltyä sekä sinne, että pois. Lihakset tykkäis varmaan kyttyrää jos menis suoraan metsään ja päästäis irti.

Pihatreenin aloitus

Mentaalivalmennuksen yksi tehtävistä on treeni- ja kisapäiväkirjan pitäminen. Olen toki kirjaillut blogiin jotain juttuja, mutta voisin ryhdistäytyä tämänkin asian suhteen. Lisäksi olisi hyvä liittää mukaan ratapiirroksia. Olen ollut luvattoman laiska piirtämään niitä alkuinnostuksen jälkeen. Siinäkin suhteessa pitäisi ryhdistäytyä.



Otettiin lauantaina ja sunnuntaina pienet piha-agipätkät Amandan ja Pilan kanssa. Vuorotellen pääsivät toisen odottaessa aidan takana. Mullahan on vaan puolet pihasta aidattuna ja agikentän (, tai oikeammin tulevan agikentän sillä tällä hetkellähän se on vaan sammaleinen nurmikko,) puolelle koirat pääsee vain luvan kanssa.

Pila ei oikein tykännyt vuoron odottelusta ja naapurit sai kuunnella hetken melkoista huutoa. Treeni ei tosin kestänyt puolta tuntiakaan ja sunnuntaina katselin, että tuo aika piti sisällään alkulämmittelytkin. Muutama toisto ja sitten vuoron vaihto. Lopuksi mentiin metsään jäähdyttelemään ja Kuje, joka on sairaslomalla ei päässyt edes sinne mukaan.

Lauantaina tehtiin kaikki pätkät ja sunnuntaina mustilla merkittyjä numeroita sekä suoraan putkeen lähetystä, niin että seisoin toisen suun vieressä ja lähetin kauempaan. Sunnuntaina lähetin koiria myös kaariputkeen joka oikeasti kiertää epämääräistä kasviryteikköä. Sitä vaan ei ole piirretty kuvaan.

Amandalla kesti aika tovin ennenkuin se tajusin keppien sisäänmenon. Jättäydyin tahallani jälkeen ja annoin sen itse etsiä oikean kohdan. Kepeissä on verkot ja voi Amankin kanssa helpommin testailla kaikkea. Otin mustilla numeroilla merkityllä radan sekä takaakiertona kakkoshypylle, että pakkovalssilla kakkoshypyn takaa. Jälkimmäinen toimi Amalla paremmin.

Pilan kanssa takaakierto kakkoshypyllä toimi, mutta pakkovalssista ei mainannut tulla mitään. Se meni kakkosen ohi tosi helposti. Kepeille haki hienosti. Pilalla oli pikkaisen kierrokset korkealla. Puolet ajasta meni siihen, että kielsin sitä hyppimästä ja puremasta. Palkkasin molempia nameilla, mutta jotenkin Pila kerää niistä paljon isommat kierrokset kuin lelupalkasta.
Punaisesta radasta ei Pilan kanssa tullut juuri mitään. En ehtinyt ajoissa sijoittua, enkä pystynyt ohjaamaan kolmosta. Vauhtia oli ihan liikaa ja järkeä liian vähän. Otettiin sitten kaariputkeen irtoamista, joka Pilalla sujui ihan hyvin sen jälkeen kun se ensimmäisen kerran osui putken suusta sisään.

Luulen, että seuraavalla kerralla teen ensin suunnitelman niin voi harjoittelu olla helpompaa. Nyt tein kyllä radan ja suunnittelin ensimmäisen pätkän, mutta sen jälkeen meni vähän säätämiseksi.

Pään tyhjennystä

Eilinen päivä meni mietteissä, no jaa ja ihan vähän keppejä harjoitellessa. Aamulla oli mentaalivalmennuksen ensimmäinen luento. Tuli muutamia valaistumisen tunteita. Ja itseasiassa ei vaan mulle, vaan sattuipa vieressä istunut kouluttajakin pukkaamaan kylkeen ja toteamaan, että pätee muuten suhun. Julia Kärnä oli hyvä luennoitsija ja taas voi kiitellä TAKUTien ahkeraa koulutustoimikuntaan kun saivat tällaisen järjestettyä. Kuukauden päästä on vielä toinen luento ja sitä ennen pitäisi käydä kisaamassa ja tehdä kotitehtäviä. En tiedä pitäiskö osallistua Tamskin kisoihin tän kuun lopussa. Omissa epiksissä oon järjestämässä ja muistaakseni jotkut toiset epikset osuu iltavuoroviikolle. No, kai sitä virallisiin voi mennä ihan vaan tarkkailemaan oman päänsä menoa.

Kisaamisen lisäksi päässä on pyörinyt ajatuksia siitä haluanko vai enkö halua kasvattaa. Mulle on eräs henkilö puhellut Kujeen pennuttamisesta jo aika pitkän aikaa. Ha, olisi yksi varma pennun ottaja. Alunperin Kujetta ottaessa taka-ajatuksena oli kasvattamisen aloittaminen, mutta en vieläkään ole päässyt sinuiksi sen kanssa, haluanko ihan oikeasti lähteä mukaan sellaiseen ruljanssiin. Ja vaikka ei oteta huomioon itse pennutusprosessia, niin ei mulla kerta kaikkiaan ole urostakaan Kujeelle. Totti oli semmoinen koira, josta oikeasti halusin pennun. Pila on mahtava otus. Pientä ylikuumentumisongelmaa meillä on agissa ja se on aika varautunut, mutta mieletön harrastuskoira ja toivon siitä aika paljon.



En ihan ole päässyt puusta pitkälle ajatuksissani. Toisaalta tykkään hirveästi Kujeesta. Se on pysynyt terveenä, mutta eipä sillä ikääkään vielä kauheasti ole. Mielestäni se on niin hyvä narttu, että toinen pentue olisi ihan paikallaan. Toisaalta sillä on jo yksi pentue, joten se on antanut jo osansa länderikantaan. Sitten on urosongelma. Mistä löytyisi Kujeelle sopiva uros, joka paikkaisi Kujeen virheitä, jolla ei takana olisi samoja terveysriskejä ja jonka kanssa luonteista tulisi hyviä. Mä itse haluaisin pennuista hyviä harrastuskoiria, mutta oishan se hyvä saada helppoja kotikoiriakin, koska suurin osa pennuista taitaa kuitenkin kotikoiriksi mennä.



Ja niin päädyn taas miettimään, että onko järkeä vai ei? Sekä myös, että jos niitä pentuja tulee, niin miten maltan itse olla ottamatta yhtä, tai kahta? Ja mistä löytyisi uros? Ja onko riskit liian isot?

Nyt saisi vapaasti kommentoida puolesta ja vastaan. Erilaisia näkökulmia otettaisiin kiitollisuudella vastaan.

Agilityelämää

Taas aika vierähti ihan liian nopeasti ja ensimmäinen työviikko on jo takana. Loma meni siis maanantaita lukuunottamatta kentällä. Viikonloput kisat olivat viimeiset viralliset kisat tälle vuodelle, ja myös suurimmat, jotka tänä vuonna ollaan pidetty. Ihan kivaa oli talkoilla. Jotenkin siellä paikalla vaan viihtyy, kun saa viettää aikaa kavereiden kanssa siitä huolimatta, että saa painaa hommia. Taas loistavia tuomareita työntekijän näkökulmasta. Joku valitsee meille kivoja. Olin molempina iltoina ihan poikki. Onhan noi pitkät talkoopäivät aika raskaita, mutta on se kaikkineen sen arvoista.

Tiistaina käytiin Pilan kanssa treeneissä. Putken pimeää suuta sai pikkaisen hakea, kun mä tuppasin vähän liikaa rynnimään. Okseria otettiin hyppysuoran päässä ja sen Pila teki hyvin. Renkasta yksinään ja putken seurana. Keppejä niin, että vaan toisella puolella oli verkot. Se oli hauska idea, ja yllätyin, kun Pila pujotteli ne hyvin. Pussia otettiin hypyn kautta, ja puomilta palkkailin muutaman kerran. Kauheen nopeasti tuntui koira väsyvän. Meillä oli aika intensiivinen tunti. Hienosti ipana kaikkineen menee, vaikka treenataankin ihan pimeällä ja ympärillä on häiriökoiria.



Paras treenissä oli toi pujottelun sujuminen. Innostuin keskiviikkonakin tekemään verkkokeppejä niin, että eka kaari oli poissa ja Piu pujotteli senkin hyvin. Viimeisen kaaren poissaoloa se ei vielä kestä. Olin jo vähän luovuttanut noiden keppien suhteen, mutta nyt tuli uutta intoa. Selvästi tauko niiden harjoittelusta teki vaan hyvää.

Kujekin oli tiistaina treenaamassa, mutta torstain treenit jäi väliin, sillä keskiviikkona siltä poistettiin murtunut poskihammas. Kuiskis-reppana. Ei se ole kipuillut, tai kipuaan ainakaan näyttänyt. Satuin vain huomaamaan hampaan tutkiessani sattumalta sen suuta. Oli vielä todella pahasti haljennut, eikä mitään tietoa miksi. Nyt Kujeelta puuttuu yksi hammas, kaikki muut sentään on tallessa. Karenssiakin rapsahti kuukausi kipulääkkeen loppumisesta. Pari päivää Kuje saa niitä napsia ja suuta pitää putsailla jollain aineella aina ruuan jälkeen, ettei bakteerit jää haavaan muhimaan. Parin viikon päästä vielä käydään lääkärille näyttämässä, että onko parantunut siihen malliin kuin piti. Ainakin Kuje on ihan oma itsensä. Ei olisi leikkauksen jälkeenkään halunnut maata siinä pesässä minkä sille tein vaan itsepäisesti kipitti heti makkariin ja pomppasi sänkyyn. Pomppiminen oli muistaakseni ohjeen mukaan kiellettyä. Toivottavasti toipuminen jatkuu näin hyvänä.

Torstaina sekä Pila, että Ama pääsi kokeilemaan helppoa ratapätkää. Siihen saatiin pari kohtaa jossa pääsi hiomaan persjättöjä. Mukavia onnistumisen iloja molempien kanssa. Amandakin meni niin hyvin kepit. Jei! Kontakteista keinu meni Pilalla ekalla kerralla lentokeinuksi (taas...). Siihen tarttis saada joku järki. Ama taas karkas keinulta ennen aikojaan. A taisi olla molemmilla hyvä, Pilan kanssa varmistelin sitä. Kumpikaan koirista ei ihan oikeasti osaa kontakteja. Kouluttajalta tuli hyvä vinkkejä häiriötreeniin.

Tänään kouluttamaan ja huomenna olisi mentaalivalmennuksen eka kerta. Aika agility-painotteista elämää. Talossakin mietin, että voisi ehkä sittenkin siirtää pikkaisen aidan paikkaa, niin saisi isomman treenitilan. Voisi myllätä myös vähän kasvustoa matalaksi niin pihalla olisi paljon enemmän tilaa. Pihan tekeminen on kyllä ensi kesän projekti vasta. Jos saisi tänä vuonna edes sen kylppärin kuosiin.

Busseilua treeneihin

No niin tällä viikolla on busseiltu koirien kanssa ihan urakalla. Leela oli ainoa joka ei päässyt seikkailemaan. Tiistaina mentiin Pilan kanssa treeneihin, keskiviikkona Camo oli mukana kun käytiin tavoitteellisten palaverissa, torstaina Ama pääsi treenaamaan ja perjantaina oli Kujeen vuoro.

Aikas erilaisia matkakumppaneita oli kaikki. Pila meni ihan kivasti, mitä nyt olisi halunnut syödä lattialta kaikki roskat. Rauhoittui kyllä paikoilleen. Camo matkusti ainoana sylissä, pikkaisen oli vilkkautta ilmassa, mutta oiva matkailija. Amanda tutisi puolet matkasta, joka stressistä tai sitten sillä oli lievää matkapahoinvointia. Helppo ja kiltti se on, mutta pikkaisen kävi sääliksi. Kuje paineli suoraa taakse ja meni makaamaan. Ehdottomasti parhain matkustaja. Se todella yllätti mut kun en muistanut kuinka ihana onkaan Kujeen kanssa liikkua ihan vaan kahden.



Torstain treeneissä Amalla oli alussa ihan käsittämätön vauhti. Sinkosi kuin ohjus ja mulla hajos kaikki kortit pakasta. Mentiin rataa A:lle, ja siihen oli pakko pysähtyä palkkaamaan ja vetään henkeä. Onneksi pysähdyin, sillä sen jälkeen ohjaus ei toiminu. Takana leikkaamista pitäisi harjoitella Amankin kanssa. Kun ongelma, siinä liikkeessä, olen minä. Mä vaan rynnin enkä osaa yhtään säädellä omaa vauhtiani niin, että koira oikeasti pääsisi mun edelle. Sitten oon jumissa ennen koiraa esteessä ja yritän huitoa vaan siinä ja toivoa, että koira menis esteen vaikka oma liike on stopannut.

Harjoiteltiin treeneissä persjättöä. Oli kauhean vaikea kohta harjoitella sitä kun Ams ois halunnu mennä kokoajan selän takaa A:lle. Jotenkin taas unohdin miten A vetää Amaa. Eikä se yhtään auttanut, että hyppylinja oli suoraan sinne A:lle. Kyllä liike sit lopulta onnistui, mutta tosi vaikee saada liike ja ajoitus kohdalleen.

Jotenkin ihan perusliikkeetkään ei oo mulla selkärangassa. Ja kun osa energiasta pitää käyttää ihan vaan sen miettimiseen, niin olen toivottoman myöhässä. Ehkä mun pitäisi harjoitella niitä perusliikkeitä ihan ilman koiraa joku viikko ja sitten toinen mokoma koiran kanssa ja sitten liittää vielä esteet mukaan. Tässähän loppuu vallan aika kesken.

Nyt pitäisi suunnata kentälle (taas) viikonloppu kisoissa töissä ja siinä oiskin tää loma sit.

Raivauksen tuloksia

Hurraa, olkkarin raivaaminen saavutti eilen sen pisteen, että sain laitettua matot lattialle. Se näyttää jo ihan asuttavalta. Yksi nurkka on vielä täynnä epämääräisiä rojuja. Siinä on vanha keittiön pöytä, jolle en oikein ole keksinyt paikkaa ja muuta sälää, jotka etsivät oikeaa osoitetta. Mutta voiton puolella ollaan. :)



Sisustuksellisesti olkkari ei ole ihan sitä mitä haluaisin. Sohva on entisen omistajan vanha. Haluaisin uuden, mutta ensin pitäisi tehdä muutama viikonloppu ylitöitä, että olisi varaa ostaa se. Tiedän jo millaisen aion hankkia. Mutta kyllähän se alkaa näyttää jo enemmän mun olohuoneelta. Johtuisko siitä että on kolme kirjahyllistä kirjoja. Vaikka voisihan niitä olla enemmän. Kyllä tuonne vielä mahtuisi.



Keittiö sen sijaan näyttää ihan karmealta kun vessaremontti laajeni sinne ja niiden välissä oleva seinä alkaa purkautua. En tainnut luvata, että keittiökin olisi loman jälkeen siisti. Koska se ei tule olemaan. Kuistia sen sijaan olen olohuoneen ohella raivannut ja sekin alkaa näyttää vähän ihmismäisemmältä.



Haaveilen, että saisin kuistille kenkähyllyn ja säilytysarkun. Katselin semmoisia vähän eri liikkeistä. Kivoimmat oli Ikealla, mutta mitään täydellistä ei löytynyt. Poikaystävä puheli, että voisi itse tehdä sellaisen, mutta katsotaan nyt. Jospa hän keskittyisi kylppäriin, ja voin vaikka itse yrittää väsätä muutaman laudan pätkän kasaan ja katsoa saanko laatikon aikaan. Nyt olisi ainakin työkalut kun shoppailin oman poran alennusmyynnistä.



Yläkerran kimppuun en vielä ole käynyt. Siellä pitäisi laittaa sängyt paikoilleen makuuhuoneeseen, mutta makuuhuoneesta pitäisi ensin purkaa vuodesohva osiin, että sen saisi siirrettyä toiselle puolelle. Yläkerta on muutenkin aikas kauheen näköinen, kun tapetit on puoliksi revitty ja lattiamatot on missä sun sattuu. Jahka alakerta on kunnossa voin miettiä mitä yläkerralle keksisi. Ei tekisi mieli uhrata sinne hirveitä summia kun ei tiedä jos tekisi kattoremontin ja siinä vaiheessa voi joutua purkamaan yläkertaakin jossain määrin. Jos en vaan päästä sinne koskaan vieraita tai jotain... :D Eipä sinne kovin pitkät ihmiset mahdukaan.



Rottia tai muita jyrsijöitä ei ole näkynyt, kun hyvät metsästyskoirat pitämässä jyrsijäkannan kurissa :D

Tavoitteellista agia

Me päästiin Amandan kanssa 3-luokan tavoitteellisten ryhmään. Meille tulee Niina-Liina Linna vetämään viisi koulutuskertaa ja tekemään henkilökohtaiset oppimissuunnitelmat. Hänen koulutustensa välissä meillä on kaksi kouluttajaa vetämässä viikkotreenejä ja kotiläksyratoja. Tää on tällainen yhdeksän kuukauden projekti, jonka tavoitteena on koota SM- (ja MM-)nollat kasaan. Mukava päästä mukaan projektiin ja toivottavasti me saadaan homma pelaamaan. Olen kauhean innoissani ja vähän jännittääkin. Lisäksi ilmoittauduin mentaalivalmennukseen, jos saisi jotain eväitä kisajännitykseen ja sen kurissa pitämiseen. Sen pitää Julia Kärnä.



Musta on hienoa miten meidän pienessä seurassa järjestetään tällaisia mahdollisuuksia. Vaikka meidän seurassa talkootöitä on todella paljon, niin toisaalta sen vastapainoksi annetaan myös mun mielestä hyvin etuja. Täytyy sanoa, että olen viihtynyt TAKUTien riveissä hyvin. :)



Kujekin menee tavoitteellisten ryhmään, mutta alempien luokkien ryhmään V:n ohjaamana. Siinä kouluttajat ovat seuran sisältä, osaan koulutuksiin ammennetaan Niinun oppeja ja lisäksi tulee erilaisia teemakoulutuksia mm. hyppy- ja kontaktitreenejä.



Pila toivon mukaan jatkaa samassa mölliryhmässä. Meillä on hirveä lista opeteltavaa. Tuntuu että kepit ei edisty yhtään, vaikka eipä niitä kovin aktiivisesti ole treenattu. Takana leikkaamisesta saatiin kotiläksyä, vaikka Pila osaakin sen suht hyvin, niin mä olen itse aivan pihalla. Kahtena viime viikkona on ollut harjoituksia treeneissä ja mun ajoitus on jotain ihan käsittämättömän huonoa. Tällä viikolla myös Pila oli vähän huono, mutta se johtui siitä että ne ovat Camon kanssa leikkineet niin paljon, että ei sitten energiaa riittänyt kentälle asti. Jos jotain hyvää pitää tiistain treeneistä kaivaa, niin A:n kontakti onnistui.

Rentoutumista

Ihanan rentoa kun ei tarvinnut lähteä töihin. Sen sijaan käytiin tyttöjen kanssa metsässä ja vähän otettiin piha-aksaa (poikaystävän leikkaamalla nurmella). Olen testaillut uusia reseptejä ja järjestellyt cd:tä. Sekä tehnyt ostoslistaa Ikeaan :D Keittiössä ollut viimeinen laatikko on purettu, mutta samaa ei voi sanoa olohuoneen laatikoista. Elättelen silti toivoa, että ennen ensi viikkoa olohuone on siisti ja järjestyksessä.



Huomenna olisi agitreenit. Oikeastaan tänään olisi ollut Camolla ja Leelalla treenit, mutta ajatus busseilusta ei innostanut. Ehkä otan Camon huomenna mukaan. Me joudutaan menemään Pilan kanssa bussilla, sillä V on iltavuorossa eikä meillä ole kyytiä. Itseasiassa mulla olisi joka päivä asiaa kentälle. Keskiviikkona on tavoitteellisen ryhmän infotilaisuus, torstaina treenit ja perjantaina koulutan. Rentoa menoa ;) No jaa, eikös lomalla pidä tehdä sitä mistä tykkää.

Hoitolapsia

Käytiin pikareissu Oulussa juhlimassa vanhempien satavuotis-synttäreitä lauantaina. Hoitolapset lähti mukaan. Nekin on helppoja reissukoiria, kun ovat tottuneet liikkumaan.


Kuje, Ama ja Camo


Kuje, Ama, Leela ja Onni

Leela ois vieraiden toimesta kaapattu. :D Se osaa olla niin hyväkäytöksinen ettei mitään rajaa. Camo taas viime yönä nukkui ekan kerran, samoin kuin mä. Miten noin pienessä koirassa voi olla niin järkyttävästi energiaa? Eihän se leikkinytkään kuin kolmisen vuorokautta putkeen. Ja piti samalla mua hereillä ravailemalla ympäriinsä ja kipittelemällä mun päällä. Ehkä se että kidutin niitä ennen juhlia pitkällä metsälenkillä kaatosateessa auttoi. Loppulenkistä kumpikaan kääkistä ei ois halunneet enää liikkua vaan molemmat mulkoili mua pahasti. Länderit vaan juoksi tyytyväisenä, ne on niin tottunu, vaikka Kujekin vinkkaili muutaman kerran, että tältä polulta pääsis takaisin päin.

Vimppa kesälomaviikko alkoi

Koko viikon oon enemmän tai vähemmän satanut. Ihan syksyinen olo. Ei tunnu siltä, että kesäloma alkoi tänään. No, tämä viimeinen viikko on enemmänkin koiranhoitoviikko kuin varsinaista kesälomaa. Leela ja Camo tuli eilen hoitoon ja ovat ensi viikon hoidossa. Ajattelin kesän alussa, että parempi ottaa lomaa tähän väliin, kun on varmaan niin ärsyttävää lähteä koko lössin kanssa kerrostalosta lenkille. Enpä tiennyt siinä vaiheessa ostavani taloa. Tosin suunnitelma on aikalailla sama, mennään hihnoissa lähimettään ja päästetään koirat irti.

Nurmikko on yhä leikkaamatta (ruohonleikkurissa on joku vika), pihalla kasvaa sieniä ja remonttisälää, olohuoneessa on keittiönpöytä palasina, mutta jotain olen saanut aikaiseksi: kirjat ovat aakkosjärjestyksessä. Tai siis ne on laitettu ensin kategorioittain ja suurin osa kategorioista on nyt aakkostettu. Niin ja taisin ostaa kuusi kirjaa lisää, kun satuin kirpparille. Mutta onneksi keksin että niitä voi laittaa päällekäinkin. Kaikki mahtui hyllyihin. Kirjojen shoppailu on niin koukuttavaa. Ensi viikolla aion saada olohuoneen järjestykseen. En vain tiedä mitä teen sille pöydälle. Tai minne laitan kaikki kengät. Jos saan kaiken järjestykseen niin tekeminen ei lopu sillä kai yläkertakin pitäisi saada jonkunlaiseen kuosiin.

Loma, loma, loma... Vissiin..

Ja mitä sitten tapahtuikaan

Kai se pitäisi kirjoittaa analyysit viidestä hylly radasta ja siitä viimeisestä josta saatiin vihdoin tulos (2xkielto+yliaikaa). Ja ehkä julkaista videotkin, vaikka ovat kyllä todella karmeeta katsottavaa. Mua hävettää katsoakin erityisesti eilistä huitomista ja muutenkin meno oli aika no, kamalaa.

Jos aloitetaan ensin KASin kisoista. Ekalla radalla mulla levis vähän pää ja en keinun jälkeen enää oikein ollut kartalla. Ohjasin suoraan mentävän hypyn takaakierroksi. Seuraava rata taas oli henkinen nolla. Pää pysyi kasassa, mutta Amanda kielsi keinun kolme kertaa. En tiedä miksi se viimeisellä kerralla keksi, ettei keinua voi suorittaa. Aman kanssa agi on joskus vähän tämmöistä.

Radat löytyy valokuvakansiosta *klik*. Laitan sinne jossain vaiheessa myös tän viikonlopun radat tai ainakin osan niistä. Jahka saan ne koneelle ja kännykkä jaksaa vinkua ne eteenpäin.

Lauantaina meillä eka rata meni kontaktiesteiden kanssa tapellessa. Ama kielsi taas keinun, mutta suostui sentään OKK:n keinun suorittamaan. Sen jälkeen mokailin ite putken lähetyksen josta tuli kielto ja sitten Ama kielsi puomilla. (Sehän olisi voinut olla keinu.... plääh! ) Tokalla radalla keskityttiin sitten vaan suorittaan keinua ja puomia jotka molemmat meni hyvin. Mulla meni ohjaus ihan poskelleen ja olin hyllyttäny Aman jo ennen näitä esteitä kun ohjaukseni oli niin toivottoman myöhässä.

Tänään meillä meni Pian kanssa koirien lämmittelylenkki vähän pitkäksi, joten myöhästyin hyppärin rataantutustumisesta. Onneksi sain käydä sen katsomassa itsekseni kun palkintoja jaettiin. Tiesin siis miten rata meni, mutta ohjasin silti Aman vähän väärille esteille. Tosin alla oli jo vitonen kepeiltä. Olin onnistunut sössimään jokaisen keppien aloituksen viikonloppuna. Hah, vanha vaiva on palannut.

Agiradalta me saatiin tosiaan tulos ja vain kaksi kieltoa samalta putkelta kun Ama ei oikein tahtonut löytää putkensuuta. Ja varmaan mun ohjauskaan ei oikein ollu kohdallaan. Keinu ja puomi meni tosi hyvin ja Ama pysähtyi A:lle niin hyvin, että en meinannu muistaa vapauttaa sitä siitä. Olen ihan uskomattoman tyytyväinen että kaikkien hyllyjen jälkeen saatiin tulos. Ja tää oli ehkä viikonloppuna eka rata jolla vähän ohjasin enkä vaan huitonu epämääräisesti.

Vaikka kisoista ei niin kauheesti tullut tuomisia, niin shoppailin vähän. Ostin kujakepit Agimetiltä. Pitänee Pilan kanssa kokeilla, että mitä se tykkäis kujasta. Lisäksi nyt voi Kuiskiksen ja Aman kanssa harjoitella omalla pihalla keppejä. Irtokeppien kanssa en oo viittyny, kun ne kaatuu niin helposti ja Ama saattais taantua. Eka pitää vaan leikata nurmikko, sillä eihän sinne sekaan mitään mahdu. Kenttä kasvaa jo puuntaimia. Seuraavaksi haluaisin kevyen keinun pihalle. Katotaan nyt.

Paljon ois suunnitelmia ja säätämisestä huolimatta Aman kanssa on kiva mennä. Se kai on pääasia, että on hauskaa :)

Hyllystä hyllyyn

Aika taas vierähtänyt luvattoman nopeasti. Eikä ihme sillä on piisannut puuhaa ihan liiaksi ja sairastellakin olen ehtinyt. Kaksi viikkoa sitten startattiin neljä starttia Oulussa ja tänä viikonloppuna on saman verran startteja samassa kaupungissa. Tähän väliin on mahtunut kolme muuttoa ja sairasloma. Hiukan on puhkikulunut fiilis.

Kisoista sen verran, että hyllyä puskee. Tarkempi analyysi ja videot myöhemmin. Hyllyä on puskenut myös talossa. Olohuoneessa on vihdoin vanhemmilta saatu kirjahylly lopullisesti koottuna. Jo nyt. Eihän se vienyt kuin kuukauden, pari... Myös mun kirjahylly on koottu ja olohuoneen tavarat alkaa hakea paikkaansa. Kirjahyllyjen kokoamisen kunniaksi ostin kymmenen kirjaa tällä viikolla. Pitäähän sitä olla jotain täytettä. Eihän talolle kannettu kuin joku kymmenisen laatikollista kirjoja...

Nyt oon varmaan sitten virallisesti muuttanut taloon. Kaikki tavarat on siellä ja postiakin tulee. Tilasin lehdenkin, mutta jostain syystä en ole ehtinyt vielä yhtenäkään aamuna lukea sitä. No ainahan sitä voi käyttää sytykkeenä.

Patteritkin on laitettu päälle kun alkoi tuntua, että talo on turhan viileä. Muuttojen jälkeen (ja itseasiassa aikanakin) olin jossain tylsässä flunssakuume-taudissa. Tuskinpa kuitenkaan tuli kylmettymisestä, sillä olen kiskonut päälleni kaksi peittoa, että nukkuessa on hyvin tarjennut.

Pari viikkoa olen ollut töissä ja vielä ensi viikko pitäisi jaksaa, sitten viikko kesälomaa. Tosin kovin kesäinen lomasta tuskin tulee. Leela ja Camo tulee hoitoon viikoksi, joten se on oikeastaan koiranhoitoloma. Lomalla kai olisi vihdoin aikaa laittaa tavaroita paikoilleen. Me vaan raahattiin ne kiireellä talolle, ja ihan joka paikka on täynnä laatikoita, pusseja ja sälää. Meinasin laittaa kuvan, mutta sotku on niin järkyttävä, etten kehtaa. Ja jos talo on sisältä oikea kaatopaikka, niin samalta näyttää piha. Talo hukkuu jonnekin kasvillisuuden keskelle ja siellä täällä pihalla on epämääräisiä vessaremontista irronneita roskakasoja. Näinköhän siitä saa enää koskaan nättiä?

Jospa tää on nyt se pohja mistä sitten noustaan uuteen kukoistukseen. Nyt on ainakin muutto takana, että siitä ei tartte stressata. Vielä kun vessaremppa valmistuis olisin oikein iloinen. Eiköhän tavararöykkiöt pikkuhiljaa saa taltutettua. Haaveilen, että pihalle saisi ulkovaraston, minne saisi työkaluja ja kaikkea pihalla olevaa tavaraa vähän säilöön. Se on suunnitelmissa vasta kun kylppäri on valmis. Kaikki muukin mihin rahaa talossa menisi odottaa vessan valmistumista. Ehkä sit ens kesänä viimeistään.

Nolla

Mä en ehkä saata vieläkään uskoa, mutta me tehtiin tänään Aman kanssa hyppyradalla nolla. Siis kolmosluokassa. :O Minä ohjasin :O


(kuva treeneistä hienäkuulta)

Päivä on ollut pitkä. Lähdettiin puolen päivän aikoihin KASin kisoihin. Agirata alkoi joskus yhden tienoilla, sen jälkeen oli möllikisat ja B rata alkoi ykkösistä. Toisaalta kisapaikalla viihtyi ihan hyvin. Mikäs sitä ollessa kun oli hyvää seuraa ja kahvikaan ei ollut kallista. Pilakin pääsi kokeilemaan möllirataa, mikä oli aika hieno mahdollisuus.

Mulla meni Aman kanssa agirata vähän pieleen, mutta yksi oivallus sieltä poiki. Ilmeisesti jännitän vieläkin keppejä niin paljon, että keppien jälkeen mulla ei pysy enää ohjaus kasassa. Ihan sama vaikka itse kepit menis hyvin, mutta jotenkin muutama este sen jälkeen pakka alkaa hajoomaan. Aman hyllytin väärään putken päähän, sählättyäni ensin muuten sen putken kanssa aikani. Alkukin meni vähän plörinäksi kun huiskautin kädellä tokan hypyn kohdalla ja Ama luki sen lähtöluvaksi. En ollut lähdössä ihan varma miten alun teen. Katoin videon, eikä se näytä ihan niin pahalta kuin tuntui. Pää oli ihan jumissa. Olen ihan tyytyväinen keppeihin. Onnistunut pujottelu on aina bonusta Aman kanssa. Paikoitellen ohjauskin kulki ihan kivasti, sääli ettei omat hermot pysyny yhtään kasassa.

Video Aman A-radasta

Pilan kanssa meillä meni vähän pieleen. Syytän tyhmää ohjaajaa. Pila meni alun tosi nätisti, mutta ei pysähtynyt A:lla. No joo en ottanut sitä uudestaan vaikka olisi pitänyt. Sen sijaan jäin vaan seisomaan ja tuijottamaan koiraa. Ohjauksesta A:n jälkeen ei voi oikeastaan puhuakaan. Puomin Pila meni upeasti! Mua pikkasen jännitti kun se oli mattopintainen ja alumiinia, mutta Pila ei ollut moineskaan. Se on tosi hieno, pieni koira. :) Sääli että ohjaaja oli niin pihalla.

Video Pilan möllikisasta

Kuje ja V juoksivat molemmilta radoilta ihan hyvät vitoset. Ekalla tippui rima. Ei oikein tiedä miksi. Toisella tuli kepeille menosta virhe. Molemmissa kummiskin ehtivät ihanneaikaan. Mun mielestä paremman näköistä kuin mitä Kuje mun kanssa menee.

Hyppyradalle me lähdettiin Aman kanssa viimeisenä, mikä ei yleensä lupaa hyvää. Vipu oli tässä vaiheessa jo tehnyt upean nollan Pasin kanssa. Nollan, jolla pari pokkasi Hyppyvalion tittelin! :D Mä päätin että keskityn radalla vaan alkuun. Jos Ama lähtee ilman lupaa, niin jätetään homma siihen. Ams odotti oikein kiltisti lupaa ja meni oikein nätisti. Kepeillä vähän meinas valua eka väli, mutta Ama paikkas sen ja pujotteli oikein. Radalla oli onneksi kolme putkea peräkkäin ja ehdin vähän vetää keskimmäisen putken kohdalla henkeä ja nollata kepit. Pikkasen mulla lopussa iski paniikki, mutta onneksi Ama meni radan oikein siitä huolimatta. Hirveän näköistä huitomista paikoitellen ohjaus. Tosin oli paikoitellen kyllä hyviäkin pätkiä. Sijoitusta en tiedä, olikohan viides vai kuudes?

Video Aman B-radasta

Meidän eka SM-nolla kerättynä :) Tai eka nolla ylipäätään kolmosista. Jee! Huomenna vielä pitäisi kaksi rataa juosta. Jospa menis sit nukkuun...

Piun ekat möllikisat

Tiistain treenit ryhmät järjesti epikset eilen ja järjestelyjen lomassa ehdin juosta pari kertaa kentällä Pilan kanssa. Mun oli tarkoitus ilmoittaa se vain tositosimölleihin, missä olisi ollut siivekkeitä ja putkia, mutta jumituin työntekoon, joten Pila meni mölliluokkaan. Onhan se harjoitellut kontakteja. Tosin ei koskaan A:ta radan osana, mutta ajattelin, että se voisi silti mennä.



Rata oli tosi kiva. Sää ei ihan suosinut meitä kun sataa ripsutteli vettä. Tuli muuten kisan jälkeen mieleen, ettei Pila ole tainnut vesisateessa ees treenata ja medimöllien aikaan satoi ihan hyvin vettä. No selvästikään Pila ei sateesta välitä, mikä on ihan hienoa.

Tarkoitus oli testata miten Pila menee kun mulla iskee kisapaniikki ja kun ympärillä on kisamainen tunnelma. Tähän ois sopinu hyvin se tosimöllien rata, mutta nyt päästiin testaan myös miten kontaktit menee kisoissa. Ekalla kerralla en palkannut ja taisi muuten olla eka kerta kun Pila ei saanu kontakteilta palkkaa. Toka kerta otettiin ihan sillä, että pääsen palkkaamaan tytön kontakteilta.

Video ekasta radasta

Video tokasta radasta

Pila meni tosi hienosti. Mä vaan jätin lopussa ohjaamatta ja sillä mentiin ekalla ohi viimeisen hypyn ja tokalla kerralla sit jäi väliin kaksi. Oli ehkä vähän liian pitkä rata meille vielä. Pila oli ihan kuollu ratojen jälkeen ja makas kevythäkissä sateensuojissa loppuajan ihan raatona. Mutta ihan mielettömän makee otus, oon tosi ylpee siitä.

Valkeakosken kisat

Eilen piipahdettiin Valkeakoskella ottamassa yhdet startit Kujeen ja Aman kanssa sekä kannustamassa Takkulaisia, jotka pärjäskin todella hyvin. Siellä satoi kakkosluokassa LUVA-nollia sekä muuten hyviä suorituksia. Hyvä, hyvä :D

Kolmosten rata näytti suurinpiirtein tältä:

Hyvin suurpiirteisesti kuvattuna. Tosin en ole varma oliko toi yksi hyppy kahteen kertaan vai tultiinko A:n jälkeen eri hypylle. Hmm...

Ama starttasi ekana ja Kuje oli luokan päättävä koira. Hyvin ehdin molempien kanssa juosta. Mun tavoitteena oli, ettei oma pää hajoaisi heti lähdössä. Ja se ei hajonnutkaan. Päästiin puomille asti ennen kuin pää pirstoutui ilmaan ja hukkasin itseni. Itse virhe tapahtui vasta keinulla, kun mun takaaleikkaus epäonnistui ja Ama kääntyi keinulla ympäri. Mulla katosin viimeinenkin punainen lanka, mutta se mikä on uskomattominta on, että vaikka tän jälkeen tullut pyörityskuvio ei lähtenyt yhtään sinnepäinkään mitä suunnittelin, niin onnistuin huiskimaan Aman oikeille esteille ja pystyin jopa vaihtamaan taktiikkaa lennosta, mikä on järkyttävä edistysaskel. Yliaikaa meille tuli jonkun verran, mutta kuulemma ilman keinusählinkiä oltais saatettu ehtiäkin ihanneaikaan. Se mistä oon ihan sika-tyytyväinen on Aman kepit jotka meni virheettä. Ne oli hitaat, mutta tuollaisesta kulmasta hyvät.



Kaikkineen ihan siedettävä rata mun osaltani. Vähän harmittaa ettei pää pysy kasassa, mutta osasin epäillä, että tauon jälkeen mulle käy niin. Rata oli mukava. Se tuntui helpolta, mutta niin vaan siellä oli ansoja joita en tajunnut tutustuessa. Aman ohjaaminen oli mulle luontevampaa kuin Kujeen, vaikka Kujeen kanssa mun pää pysyi paremmin kasassa.

Kujeen kanssa hyllytettiin heti kolmannella esteellä kun se luikahti putken väärään päähän. Tai siis mä huiskautin sen sinne kun jäin varmistelemaan tokaa hyppyä ja käsi osoitti suoraan sinne putken väärään päähän. Seuraavaksi huiskautin sen keppien tokaan väliin, mutta kun saatiin kepit aloitettua oikein niin loppu rata oli sujuvaa. Kuje meni ihan kivalla asenteella. Ei se niin innoissaan ollu piirimestaruusradalla, mutta ei jääny minnekään löysäilemään. Vaikka musta tuntui etten osaa ohjata Kujetta, niin nättiä rataa se teki ja pyörityskuvio oli paljon parempi kuin Aman kanssa.



Näillä eväillä on hyvä lähteä ensi viikonloppuna kisaileen Ouluun. Jospa paineet ois siellä pienemmät, kun on taas yksi rata alla. Mä toivoisin että ois joku lääke kisajännitykseen... Mutta ehkä siihen ei auta kuin kisaaminen ja kokemus. Ehkä kenties joku päivä mulla kestää pää koko radan verran.

Länderileirin kuvia

No niin. Epämääräisesti silmäilty läpi perjantaina ja lauantain kuvia. Lauantailta on vielä lisää kuvia, mutta niitä en oo käyny läpi. Ehkä käyn, ehkä en. Tässä nyt on kummiski agitreeneistä otettut kuvat ja muutama sekalainen.



http://adeina.kuvat.fi/kuvat/Kromfohrl%2525E4ndereit%2525E4/Leiri2010/

Lomailua

Loma aloitettiin läntsyleirillä, sitten maanantina piipahdettiin Kipalassa ja sen jälkeen onkin vain liidetty ja laiskoteltu. Olen vihdoin saanut kaikki omat hyppyesteet maalattua ja niihin on tilattu kiskot ja kannattimet. Tajusin tosin eilen, että pitäis maalata rimatkin. Plääh! Mä kun niin toivoin, että maalausurakka oli siinä. Sitä paitsi kontaktikapistuskin kaipais uutta maalikerrosta. Oih ja voih, ei niin yhtään innostais.

Tiistain treeneistä mulla on video. Pilan liitely näyttää tällä hetkellä tämmöiseltä:
Pilan treeni

Torstaina pääsivät isot tytöt kentälle ja Ama oli ihana. Se kehitti jostain suunnattoman vauhdin joka riitti jopa kepeille ja pujottelu oli nopea. Ihan mieletöntä <3 En tiedä miten päin olisin pomppinu ilosta kun se oli niin makee. Sunnuntaina päästään testaan kuinka kisoissa menee. Mulla on pikkuinen pelko, että koira karkaa näpeistä. Toisaalta mitä väliä, pääasia, että on hauskaa.

Talo etenee hitaasti. Vessa on purkautunut lisää ja olohuone hakee muotoaan uusien kalusteiden kanssa. Tai siis siellä on yksi oikeasti uusi kaluste ja muut on vaan vanhoja jotka on alkaneet valua tänne. Oli pakko ostaa vaatekaappi, kun täällä on niin toivottoman vähän kaappitilaa. Ja se meni luonnollisesti olkkariin. Mun sisustustyylillä tai tyylittömyydellä ei mihinkään juhlajulkaisuihin pyritä. Tää talo on oikea sekametelisoppa ja mitä kauemmin täällä olen sitä sekavammaksi kaikki muuttuu. Ehkä pääasia on, että ite viihdyn eikä se että näyttäisi hienolta.

Mulla on viiskytmiljoonaa kuvaa koneella, mutta niiden saaminen nettiin onkin työ ja tuska. Tarkotus oli leirikuvat laittaa pikapikaa nettiin, mutta mitä vielä. Osaa en ole vielä katsonutkaan. Ehkä mä tässä ryhdistäydyn. On tässä nyt vielä viikko lomailuaikaakin jäljellä.

Leirillä ja piirimestaruuksissa

Perjantaina oli ensimmäinen lomapäivä ja sehän oli hyvä viettää läntsyleirillä. Mun tapahtumiin osallistuminen oli lähinnä agipainotteista. Muuten aika meni lähinnä kuulumisia vaihtaessa ja saunoessa. Hauskaa oli ja vinkkejä tarttui.



Lauantaina oli yllätystapahtumana kilpailu jossa 3-luokassa kisaavien ohjaajien piti ohjata vierasta länderiä. Mulle arpaonni soi Totin ja oli kulkaas ihan mielettömän makee menijä. Olin kokoajan toivottaman myöhässä ja unohdin kaikki Harjun Jarin aamulla antamat neuvot. Mutta Totti oli tosi ihana <3 Tykkäsin kovasti.



Mun koirista Kuje meni Riikalle ja tämä kaksikko voitti koko kisan. Arpaonni epäsuosi Terhille Amandan, joka ei ollut kovinkaan yhteistyöhaluinen. Oisko ollut kymmenen metrin päässä musta sellainen maaginen piste missä Aman piti aina kääntyä ja karata takaisin mun luo. Sitkeydellä kuitenkin kaksikko taisteli tien hopealle. Mitä tästä opimme? Koirat on siis ne jotka on menny kolmosiin ja ohjaaja laahaa jossain perässä :D



Kujeen kanssa käytiin sunnuntaina oikeasti kisaamassa, piirimestaruusjoukkueessa. Meidän joukkueen taktiikkana oli tehdä neljä hyllyä. Ihan pettämätön taktiikka. Mä olin Kujeen kanssa ankkurina. Me tehtiin hienoa nollaa Kujeen kanssa viimeiselle esteelle missä heitin sen takaakiertoon. Eihän me voitu pettää joukkuetta. ;) Oli ihan mieletön voittajafiilis. Upea rata, upea Kuje ja meni niin putkeen kun olla voi. Oltaisiin kuulemma ehditty ihanneaikaankin. Näillä eväin on hyvä lähteä viikon päästä kisaamaan.