Rähjäiset

Ohjatut treenit: Vaikea käännös

Sunnuntaina meillä oli Pilan treeneissä kolme mukavaa pätkää. Kivoja pätkiä siitä huolimatta, että ei meinannut taaskaan onnistua. Varsinkin viimeisessä pätkässä oli täysi mahdottomuus saada Pila kääntymään tiukasti. Kävin omalla ajalla ottamassa saman käännöksen ja tein huomion, että Pila kääntyy kyllä toiselle puolelle tiukasti, mutta toisen puolen käännöksessä se valuu. Samoin ohjattujen treenien niistoissa valui. Mutta mentiin suurinosa ajasta kaikki esteet ihan oikein, vaikkei täydellistä ollutkaan.

Pila irtos taas ihanasti putkeen. Sen se osaa hienosti. Muutenkin mä tykkään kun se jyristää mielellään eteenpäin. Ja huomasin katsoessani videoita, että Pila on ruvennu pomppimaan esteitä joiden vieressä seisoskelen silloin kun ei tehdä mitään. Amanda tekee samaa, mutta Kuje ei. Ja mä nään tän kovin positiivisena kun se tarjoaa itse esteiden ylityksiä, vaikken tiedä onko se oikeasti sitä.

Mä vaan niin tykkään Piusta! Sillä on asenne kohdallaan. Nyt kun vielä oppisin itse joka kerta antamaan kaikkeni. Huomenna Ams menee sydänultraan. Toivottavasti tulos on se, että pääsee perjantaina Päivin treeneihin.

Kevään merkkejä

Kevät tulee ja lumi sulaa. Koirien turkit alkaa olla melkoisen räjähtäneitä. On taas se aika vuodesta kun pitäisi edes pikkaisen kiinnittää huomiota nyppimiseen. Onneksi mun ländereillä on helppohoitoiset turkit. Tosin varjopuolena niistä irtoo karva. Silti irtokarva häiritsee mua huomattavasti vähemmän kuin ainainen turkinhoito. Eikä mua laisinkaan häiritse koirien rähjäinen olemus, joten ne on kaukana kauniisti trimmatuista näyttelykoirista, jo normilookissaan. Varsinkin Amalle kasvaa pitkät, pitkät hapsut korviin. Nyt ne alkaa munkin silmään olla aikas räjähtäneen oloisia, joten tässä vaiheessa ois syytä varmaan alkaa nyppiä.

Toinen kevään merkki on pennut, joita vilisee joka puolella. Ja tietysti pentukuume. Huomasin järkytyksekseni, että länderiyhdistyksen sivuilta oli poistunut länderin luonnekuvaus. Onneksi Kipa laittoi mulle suurinpiirtein samanlaisen ja antoi luvan laittaa sen blogiin, että on jostain luettavissa. Mun mielestä se on älyttömän hyvä ja kuvaava teksti ja kannattaa lukea moneen otteeseen ennen länderipennun hankkimista. Luin sen itse ennen Amandan tuloa, vaikka Ama nyt ei pentuna tullutkaan. Samoin lueskelin sitä ennen Kujeen tuloa ja kertailin, kun oltiin katsomassa Pilaa. Länderien kanssa ei sosiaalistamisen merkitystä voi korostaa ikinä liikaa. Se alkaa kasvattajan luona pentupesästä ja jatkuu läpi elämän.

Näin keväällä on paljon länderipentueita, osa syntynyt ja osa astutettu. Olen ihan koukussa kaikkiin pentublogeihin. Länderipennut on niin söpöjä! Kummasti sitä unohtuu niitä ihastellessa, kuinka hankalia ne osaa olla. Vaikka olen lukenut tuon Kipan tekstin varmaan miljoonaan kertaan, niin joka kerta se on yhtä hyvä muistuttelu sosiaalistamisen tarpeesta. Ja joka kerta kuin näen söpöjä länderivauvoja, niin kaikki unohtuu. :D


Kuvassa Kujeen pentu Jekku

"Länderin luonne

Länderi ei rotuna ole helpoimmasta päästä vaan on varsin vaativa varautuneen luonteensa takia. Länderi on todellakin rotutyypillisesti varautunut sekä ihmisiä että muita eläimiä / koiria kohtaan. Se on kaikkein tyypillisimmillään yhden ihmisen / perheen koira ja jopa tutulle hoitoon joutuminen voi olla sille rankka kokemus, ellei asiaa ole harjoiteltu edeltä käsin. Varautuneisuus tulee esiin vasta vuoden-puolentoista iässä, joten sosiaalinen länderipentu ei välttämättä ole sosiaalinen enää aikuisena, ellei asian eteen olla valmiita tekemään työtä.

Länderi on herkkä, mutta myös itsepäinen. Se on sekoitus pehmeyttä ja terrierimäistä pippuria. Tällainen yhdistelmä tekee koiran opettamisesta ja sosiaalistamisesta melkoisen työn. Ei voi koskaan liikaa korostaa sosiaalistamisen tärkeyttä kun on kyse länderistä. Jos sen osalta menee siitä, mistä aita on matalin, se tietää ongelmia myöhemmin; koirasta tulee helposti säikky tai vaihtoehtoisesti varsinainen rähisijä, kumpikin arkuuden ilmentymiä. Rähisevä länderi on pelokas länderi, ei suinkaan vihainen, kuten usein kuvitellaan.

Haluan tosiaan korostaa sitä, että länderi on rotuna työläs ensimmäiset pari vuotta. Aikaa kuluu, ja sitä täytyy olla, länderin kanssa rutkasti, jos siitä haluaa kunnollisen ja hyvin käyttäytyvän koiran. Tottelevaisuuskoulutuksessa kannattaa ehdottomasti käydä, vaikkei ikinä aikoisi kilpailla, agilityn kanssa vähän sama homma. Näin saa koiran haltuun ja sen kanssa kehittyy kunnon suhde. Mikään laiskan ihmisen koira länderi ei siis ole, varsinkaan nuorena, mutta vanhempanakin se tarvitsee aika ajoin opittujen asioiden kertaamista.

Käsittelyn sallimisen opettaminen on erityisen tärkeää, sillä monet länderit eivät anna vieraan lainkaan koskea itseensä, koska niitä ei ole siihen opetettu. Jos länderiin kosketaan väkisin, se helposti näykkää. Kuitenkin esim. eläinlääkärin on voitava käsitellä länderiä.

Länderi on oman perheensä koira, sitä eivät kiinnosta vieraat yleensä lainkaan, eikä sitä tulekaan esim. pakottaa "leikkimään" vieraitten koirien kanssa, ellei se itse ole kiinnostunut. Koirapuisto ei ehkä ole länderin paikka... riippuu tietysti yksilöstä; ei sääntöä ilman poikkeusta. Länderi on kuitenkin opetettava käyttäytymään eli esim. ohittamaan vieraat koirat ja ihmiset näistä välittämättä. Kun länderi "aikuistuu", se on vähän kuin vanha ihminen: kaikki uusi epäillyttää sen varautunutta luonnetta. Sen takia on tärkeää heti pennusta alkaen opettaa länderi kohtaamaan uusia asioita, käsittelemään pelkojaan ja yleensä ottaen näyttää sille maailmaa niin laajalti kuin ikinä aikaa riittää. Kasvattajan puoleen tulee aina kääntyä heti, jos vähänkin on kysyttävää tai ongelmanpoikasta. Yhteyttä tulee ottaa jo silloin kun ongelma ei vielä ole ongelma, näin siitä ei ehkä tulekaan ongelmaa. Jokaisen kasvattajan velvollisuus on auttaa ja neuvoa ja jokaisen kasvattajan tulee tuntea niin rotu kuin koiran opettamisen metodit yleensäkin.

Länderi on erittäin oppivainen, mutta se ei ole palveluskoira. Länderi oppii erittäin helposti kaiken haluamansa, joka ei välttämättä ole sama kuin omistajan haluama... Agility on länderin laji, samoten kaikki muu sellainen missä on vauhtia ja tapahtuu. Perinteinen tottis taas ei ehkä ole länderin vahvin laji, vaikka kyllä ländereitä siinäkin kilpailee, toistaiseksi tosin vähemmän.

Jos haluaa sosiaalisen koiran, joka menee kaikkien ihmisten luo rapsuteltavaksi ja joka rakastaa vieraita koiria ja/tai ihmisiä, niin rotu EI ole länderi. Länderi hyväksyy vieraat omaa tahtiaan, jos hyväksyy, eikä se välttämättä halua tervehtiä (pentuaikaa lukuunottamatta) vieraita. Usein länderi ei myöskään halua, että vieraat ihmiset koskevat sitä. Kyllä länderi sitten valitsee itselleen kavereita (ihmisistä ja koirista), jotka hyväksyy ja joitten luo ryntää saamaan huomiota. Valitettavasti omistaja ei voi valita länderinsä rakkauden kohteita... Jos haluaa varmasti luoksepäästävän koiran, niin silloin rotu EI ole länderi, sillä pääsääntöisesti länderi haluaa huomiota vain itselleen tärkeiltä ihmisiltä.

Länderi on aktiivinen rotu ja touhuaa mukana kaikessa, aivan kaikessa. Länderi on aina valmis lähtemään reissuun ja jaksaa pitkätkin lenkit niin kävellen kuin juosten. Länderi ei missään tapauksessa ole tarhakoira, vaan sen on ehdottomasti saatava osallistua perheensä arkeen kaikin mahdollisin tavoin.

Länderi ei yleensä ole tyhjän räkyttäjä, mutta se on kuitenkin vartioiva rotu. Se siis hälyttää isäntäväkensä haukkumalla, kun se havaitsee jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Vieraiden tullessa ääntä on yleensä riittämiin. Arka länderi haukkuu enemmän kuin reipas, joten sosiaalistaminen on tässäkin suhteessa tärkeää.

Perinnöllisistä sairauksista ländereillä esiintyy kaihia, epilepsiaa ja hyperkeratoosia. Koska länderi on rotuna pieni ja sisäsiittoinen, kannattaa näihin aiheisiin ehdottomasti tutustua.

Valitettavasti ostajat saavat toisinaan "ostopaniikin" (=pentu-mulle-heti-nyt), jolloin länderi hankitaan harkitsematta riittävän tarkkaan ja pitkän päälle länderiin ei sitten ollakaan tyytyväisiä. Älä koskaan hätäile, äläkä anna painostaa itseäsi, sillä ottaessasi länderin, sidot itsesi elävään, tuntevaan olentoon seuraavaksi (toivottavasti) 10-15 vuodeksi. Harkitse tarkkaan!! Käy katsomassa kasvattajia ja tutustu heihin; onhan kasvattaja se, jolta tulee kysyä neuvoa ja apua aina tarvittaessa, ja jonka tulee huolehtia pennun sosiaalistamisesta pennun ensimmäisten 7-8 viikon aikana. Kannattaa tutustua myös narttuun, jonka pennun ottamista harkitsee, sillä pentu kannattaa ehdottomasti ottaa sellaiselta nartulta, joka on itselle mieleen. Näin siksi, että odotusaikana ja 8 viikon pikkupentuaikana pentu ehtii oppia lukemattoman määrän käytöskaavoja ja reagointitapoja emoltaan, eikä niiden poisopettaminen ole mikään helppo juttu.

Ellet ole nähnyt länderiä "livenä", niin tutustu muutamaan koiraa (mieluiten kotioloissa) ennen kuin päätät ostaa länderin.

© Kirsti Forstén, kennel Kipazin"


Kuvassa Kujeen vauvoja

Varmaan on muitakin kevään merkkejä kuin räjähtäneet turkit ja länderipennut, mutta vallan unohdin kun jäin katselemaan pentukuvia. :D Yritin houkutella Kipaa lainaamaan mulle Fridaakin, ehkä sellaiseen ikuisuuslainaan, mutta ei herunut lupaa. Ei ihme, Frida on mainio vekara. Olisi tullut vähän hulinaa ja vilskettä meille. Tytöt on taas ihan liian kilttejä ja helppoja. Leelan ja Camon palattua takaisin itäiseen Suomeen on niin hiljaista talossa. Aivan liikaa aikaa katsella pentukuvia. :D

Ohjatut treenit: Pila pieni valmennusryhmäläinen

Sunnuntaina oli sen verran paljon porukkaa poissa Pilan treeniryhmästä, että treenattiin sit itseksemme kontakteja. Mulla kun oli namiautomaatti sopivasti mukana. Osui hyvään saumaan, kun olin jo ehtinyt miettiä, että pitäisi joku päivä vaan pyhittää kontalteille ilman muuta treenaamista. Virheitä tuli jonkun verran ja Pilalle oli vaikea mennä puomi alas, jos jäin taakse etupalkasta huolimatta. Lisää treeniä tarvittais vielä.

Tiistaina Pila oli valmennusryhmän treenissä ja se oli oikeastaan taitavampi kuin mitä luulen, että Ama ois ollu. Meillä oli todella kiva treeni, missä oli kuusi erilaista rastia. Keppihäiriö, putki-puomierottelu, niisto, ennakoiva valsssi vs. jaakotus sekä ratapätkä, jossa tehtiin pimeän putken hakua, poispäinkäännös ja takaakierto-valssi.

Jaakotuksen harjoittelu tuli mun treenilistaan tähän kaksiviikkoisjaksoon. Pila osaa sen, mutta mä en. Nyt harjoittelen itseksi jaakotusta ja ennakoivaa valssia. Aman kans jaakotusta pitäis harjoitella, mutta katsotaan sitä sit ens viikon jälkeen.

Pila oli taitava. Ratapätkässä se meni oikein, vaikka ohjasin poispäinkäännöksen hassusti ja kerran tein siihen vahingossa vippauksenkin. Piu jotenkin aina yllättää mut taidoillaan. Se alkaa jo lukea kivasti rataa, jos en vain itse säädä ihmeitä. Olen tosin alkanut ajatella, että se on aika hidas. Pitäisi joskus kellotella pätkiä niin tietäis.

Kepeilläkin Pila oli parempi kuin uskoinkaan. Ei kestänyt ihan mahdottoman paljon häiriötä, mutta meni silti tasoonsa nähden hyvin. Tätä voisi itsekseen treenata.

Putki-puomierottelussa, Pila menee herkästi puomille, minkä tiesinkin. Sen saa ohjattua putkeen, mutta tarkkana pitää olla. Tätäkin voisi treenata uudemman kerran. Niistoja ehdittiin tekeen pari, jotka ei olleet kovin kummoisia.


Koirapoppoo maalaismaisemissa

Monta koiraa

Nyt piisaa koiria ja vilinää :)

Nelivuotias

Söpö nappisilmä :)

Kylmä kylppäri

Kujeen synttärien kunniaksi meillä oli taas sähköt poikki. Argh! On se kumma miten niitä vastoin käymisiä pukkaa. Aina kun joku juttu tuntuu menevän hyvin, niin eikös joku muu synkistä arkea. Talossa toimii nykyisin kylppärissä vessanpöntön lisäksi suihku ja siellä oikeasti pystyy käymään. Luksusta ;) 



No huomenna ois kaiketikin sähkäri tulossa vilkaiseen kylppäriä ja ehkä se samalla keksii miksi sulake meillä napsuu vähän väliä. Ei oo kauheen kiva tulla kotiin vaan huomatakseen että sisälämpötila on +14 tai saati sit herätä aamulla siihen että on +12. Ja oishan se ihan kiva käydä suihkussa, niin että siellä ois valot eikä tarttis pitää ovea auki. Kaikista ongelmista huolimatta talo on yhä vaan ihana ja oma piha parhautta. 

Huomenna tulee myös Maiju kera Leelan ja Camon, joten koiria tulee viikon verran riittämään. Jee! Ihan parasta. :)

Ohjatut treenit: hankala hyppy

Ensiksi kiitoksia kaikille kommenteista ja terveisesti, joita on tullu niin blogiin kuin sähköpostiinkin. Ama vaikuttaa normaalilta itseltään, mutta itse en vielä ole toipunut säikähdyksestä. Sydänultra on varattu ja aika on parin viikon päästä. Siihen asti Ama saa taukoilla agista, vaikka muuten se on kyllä leikkinyt ja riehunut. 

Tänään oli SDP-hallilla iltaviikon treenit Päivin opissa. V meni Kujeen kanssa. Hitsit että Kuje meni makeesti. Siihen on tullut pikkaisen pippuria ja käännökset on ihanan pieniä. Mutta kontaktit on kyllä kuralla ja pahasti. Niihin pitää keksiä joku juttu. 

Pilan kanssa päästiin 33 esteen radasta kepeille nro 11 asti. Ja sekin monessa osassa. Oli niin vaikeeta. Piti juosta, ja ohjata. Mutta teki oikein hyvää tuollainen pätkä jossa oli pakotettu juoksemaan. 



Pilalle oli tosi vaikea lukea vinossa olevaa hyppyä. Silloin kun hyppy oli neljäntenä, en ollenkaan tajunnut edes tehdä siihen päällejuoksua vaan yritin jotain takaakierto-sähellystä joka ei toiminut. Pila ei osaa päällejuoksua yhtä hyvin kuin Ama ja sen huomas. Mun ohjaukseni parani heti kun tajusin tehdä päällejuoksun, hiljaisesta vauhdista se toimi hyvin Pilan kanssa, mutta kovasta olikin vaikeampaa. Tankattiin siinä aikamme ennen kuin saatiin onnistunut suoritus. 

Seuraavaksi ongelmaksi tuli samainen hyppy numerona seitsemän. (lähetys putkeen, renkaalta vastaan ja kääntö seiskalle) Pila ei lukenut sitä niin millään ohjauksella. Luulen että tarttetaan treeniä vinoon asetelluista hypyistä. Tuskan ja hien jälkeen saatiin se kerran toimimaan. 

Ja sen jälkeen jäin liian taakse enkä meinannut ehtiä takanaleikkaamaan ysille, joten piti juosta, paljon. Ja lopuksi keppien kulma oli karmee. Eikä Pila meinannut hokaista vaikka yritin näyttää ekan välin vetämällä sen kädellä. Mutta kaikkiin kohtiin saatiin lopulta onnistunut pätkä. 

Me jouduttiin alussa keskusteleen Pilan kanssa siitä kuuluuko lähdössä pysyä paikoillaan. Lopulta se pysyi. Muutaman kerran se onnistui taas kiskoon mua hihasta, mutta muistin myös kieltää napakasti, joten ehkä edistyn. Putkiin Pila irtos niin hyvin. Kepeillä ekalla kerralla jätti vimpan välin pujottelematta, mutta muuten pujotteli loppuun. Sen jälkeen kun ensin sain sen oikeaan väliin. Rimojakin kolisi alas. Pila ei anna anteeksi yhtään riman päällä huutamista tai huitomista. Valitettavasti. 

Tyytyväinen olen koiran asenteeseen. Omassa ois vielä parannettavaa. Keskittyminen ja asenne. Hidastelin taas ihan turhia. 

Aman lääkärissä käynti

Amanda tutkittiin päällisin puolin, kuunneltiin sydän ja keuhkot sekä otettiin verikoe. Mitään poikkeavaa ei missään löytynyt. Joko se oli hyvin outo epilepsia-kohtaus, tai Amanda pyörtyi, jostain syystä. Mahdollisesti sydämessä on jotain sellaista vikaa, mikä ei kuulu. Sivuääniä ei kuulunut ja leposyke oli normaali. Yksi vaihtoehto oli rasituksesta johtunut rytmihäiriö ja sellaista ei millään pysty levossa kuulemaan. Jos vastaavaa ilmenee uudelleen, niin sydänultraus kannattaisi ottaa.

Meille nyt sattuu ja tapahtuu näitä epämmäräisiä kohtauksia ihan liian usein. :( Ja Amandan kohdallakin tapaus jää mysteeriksi. Luulen, että tilataan aika vielä tuohon sydänultraan. Positiivista lienee, että minkäänlaista tappotuomiota ei lääkärissä tullut, tai harrastuskieltoa. Tänään lenkillä Ama juoksenteli ihan normaaliin tapaan eikä kuukahtanut kesken juoksun.

Ohjatut treenit: Pila ekaa kertaa Niinun valmennuksessa

Sunnuntaina Pila oli ensimmäistä kertaa Maisan sijaisena Niinun treeneissä. Mulla oli edellisen koulutuksen jälkeen aika matala fiilis kun tuntui etten osaa tippaakaan ohjata Amandaa ja koira raukkakin on ihan pihalla lajista. Nyt fiilis oli aivan erilainen. Tuntui että me ehkä osataankin jotain, jopa Pilan kanssa, ja opitaan lisääkin.

Poispäinkäännöksen harjoittelusta omalla ajalla oli hyötyä. Onnistuttiin Aman kanssa tekeen kepeiltä putkeen poispäinkäännös. Amanda oli niin hieno. Mä olin niin ylpeä, kun se osas. Kepit on menny takapakkia. Ama pujottelee kohtuullisella vauhdilla noin puoleen väliin, mutta sit alkaa hiljentely. Tähän saatiin pari vinkkiä, joita pitää kokeilla ja myös vähän kellotella, että näkee todellisen ajan ja eri juttujen vaikutuksen.

Harjoiteltiin jaakotusta. Mun pitäisi harjoitella sitä enemmän. Varsinki Aman kanssa sitä voisi hyödyntää. Ama tuppaa valuun helposti kun vaan huiskin sitä, joten osan huiskinnasta ois hyvä korvata oikealla ohjauksella. Niisto-sokkari sujui molempien kanssa hyvin, erityisesti Pilan käännös sai kehuja. Tän liikkeen kanssa musta tuntuu että alan jo tietää mitä teen. Päällejuoksu on toinen mistä pidän. Aman kanssa se menee hyvin, Pilaan en ihan luota ja sen kanssa tarttis harjoitella lisää.

Puolivalssi pitää laittaa treenilistalle. Amalle tehotreeniin kepit ja Pilan kanssa tarttis panostaa hallintaan. Yllättävää :P Ohjaukseen varmuutta ja vauhtia. Me ehdittiin Niinun kanssa keskustella varmuuden luomisesta ja näillä eväillä sit yritetään mennä eteenpäin. Jospa seuraavaan koulutuskertaan mennessä ois parannusta näkyvissä.

Hallilla oli hyvin kiikerä keinu. Ama ei ollut siitä moksiskaan. Palkkailin sen ensin pari kertaa pelkästä keinusta. Pilan ei ollut tarkoitus mennä sitä lainkaan, mutta se karkas sinne ittekseen hirveän tyytyväisen näköisenä. Se on kans yks marakatti koko koira. Mutta eipä sitäkään kiikerä keinu haitannut. Ylösmenon se vaan ohitti aikas reilusti hypätessään sivusta. Keinun ja puomin ylösmenoja ois hyvä treenata.

Jari ja Maija kuvas meidän treenit. Molemmille suuret kiitokset.
Täytyy kattella rauhassa noi videot ja samoin ne pätkät mitä yritin ite Niinusta kuvata. Voi sitten rakentaa suunnitelmaa miten edetä seuraavaan koulutuskertaan asti. Toivottavasti Amandalle seuraavakin koulutuskerta tulee.

Amanda sai kohtauksen

Tarkoitus oli hehkuttaa miten upeat treenit oli eilen. Kaikki se pyyhkiytyi kuitenkin mielestä äsken lenkillä. Oltiin ihan tavallisella lenkillä, alkuun kävellen, että koirilla lihakset lämpiää ja sitten päästin ne irti. Amanda juoksi normaaliin tapaan ja yhtäkkiä se hidasti kävelyksi, pysähtyi ja näytti siltä että oksentaa. Huojui hetken ja tipahti jalattomaksi. Kun pääsin sen luo, se oli ihan sen näköinen, että kuolee. Ama makasi ihan hiirenhiljaa kyljellään ja sen silmät pullistuivat päästä. Siinä vaiheessa musta tuntui, että se ei nouse siitä enää ollenkaan. Jos Kujeen tuolilta tippuminen säikäytti, niin se ei ole mitään verrattuna siihen miltä musta tuntui Amandan maatessa lumessa. Nostin sen syliini ja tajusin että pakkohan mun on kytkeä muut kiinni. Kun sain toiset hihnoihin, nostin Aman maasta ja lähdin kantamaan sitä kotiin. Vähän matkaa oltiin kävelty ja Amanda vaikutti pirteämmältä, joten laskin sen maahan. Se näytti siltä, että haluaa itse edetä, joten annoin sen kävellä itse. Siinä vaiheessa se vaikutti jo normaalilta ja käveli loppumatkan kotiin. Huomenna aamulla mennään lääkäriin.

(Muistiin itselle: Pila aloitti eilen juoksun.)

Kujeelle terveen paperit

Eläinlääkäristä tuli viestiä, että cushing-tautia Kujeella ei ole. Huh, helpotus. :) Seuraava verikontrolli on vuoden päästä, joten toivottavasti Kujeen osalta ois lääkärireissut nyt tässä. Olen niin helpottunut.



Pilan tassuunkin näyttää antibioottisalva tepsivän. Se on vissiin temunnut jossain ja oikeaan ranteeseen oli joku aikaa takaperin tullut naarmu ja innokkaan hoivaamisen johdosta naarmun alla on joku patti. Patti näyttää laskevan, että oisko ollu pieni tulehdus.

Molemmat lääkärissä käyneet koirat on nyt doping-karenssissa, joten jää Hyvinkään kisat meidän osalta väliin. No ehkä voidaan sen sijaan mennä SDP:lle epiksiin tai jotain. Pilakin pääsee sunnuntaina ekaa kertaa Niinun koulutukseen.

Talo, no jaa tai sauna on kuvauksellinen, koska se oli tällä viikolla päässyt lehteen. Siinä yritettiin kuvata miten tukossa lumesta vastapäätä oleva alikulkusilta on, mutta näkyypä siitä hyvin saunakin.

Lumi on tukkinut meilläkin pihaa ihan kiitettävästi. Aitaa ei ole jäljellä yhtään missään. Joku neiti vielä keksi että ilman aitaa voi vaeltaa agikentän puolelle. Vaan pääasiassa koirat pysyy hyvin pihassa aidan puutteesta huolimatta, ja pihaahan se kentän puolikin oikeasti on, vaikka sille puolelle saakin mennä vain luvalla.

Kuulemma huomenna pääseen kotona suihkuun. Ans kattoo...

Eläinlääkärissä jälleen

Viikko on taas menny ihan sumussa. Päivityksiäkään oikein ehtiny naputtaa kun töissä pitäny tehdä töitä. :D Talossa on nyt toimiva vessanpönttö ja seinässä on ikäänkuin suihku. On kylppäri yhä vaan kesken, mutta edistyy, vaikkakin hitaalla tahdilla.

Tänään Kuje ja Pila kävivät eläinlääkärissä. Kuje verikokeessa ja Pila näyttämässä pattia tassussa. Pattiin tuli voidetta ja Kujeesta kupattiin verta ihan urakalla. Reppanalla on kolmessa tassussa siteet verikokeiden otosta.

Ensin otettiin normi verikoe. Hurraa, hurraa! Kujeen munuaisarvot on palanneet normaaleiksi!! Jee! Kivi tippui sydämeltä. Jatketaan vielä munuaisruokaa, koska sen koostumuksesta ei ole haittaa, vaikka munuaisissa ei pitäisi olla mitään vikaa. Nyt ei tartte panikoida sitä jos Kuje pääsee varastelemaan ruokaa, vaikka pääasiassa vielä K/D ruoalla jatketaankin. Kujeelta otettiin myös cushing-testi. Siitä tulokset tulee myöhemmin. Mutta hyvältä näyttää, eikä Kujeella ole mitään oireita nyt ollutkaan. :)

Kujeelle hopeaa

Pikainen päivitys agilityn osalta. Käytiin Oulussa kisaamassa pari starttia Rauno Virran radoilla. Mulla meni eka rata Aman kanssa hyllyksi (3xkielto) ja tokalta tuli 10+yliaikaa (2xkielto). Mä en vaan osannut ohjata niin yhtään. :( Positiivista sentään, että ekalla radalla tein poispäinkäännöksen ja Ama suoritti esteen oikein.

V ja Kuje sen sijaan oli hyviä. Ekalta radalta vitonen kun Kuje ei ihan menny niin hankalasti kepeille ja tokalta radalta hieno nolla ja 2.sija. Jee! Hyvä V ja Kuje! Nättiä menoa, keinukin onnistui ja kontaktit osui joka radalla kohdalleen.

Ohjatut treenit: vaikea sylkkäri

Pilan ohjattujen treenien rata oli todella kiva. Siinä oli helppoa suoraa ja lopussa Jarin kidutuskuvio. Tietty. Eihän meitä voi helpolla päästää.

Sori surkea kuva ja vikurallaan olevat mittasuhteet.



Pila nousi kerran, mutta muuten pysyi vaikka menin kolmoshypyn jälkeen vastaanottaan. Tiukka haltuunotto ja nelonen takaakiertona toimi hyvin. Kokeiltiin pakkovalssia nelosen takaa, mutta mun ajotus oli hukassa ja Pila valui kauas. Kepeillä meni tokaan väliin, mutta kun rauhoitin itteni ja annoin mahdollisuuden hakea itse, niin se toimi. A:lta valui kerran, muuten hyvä.

Putken 11 jälkeen tullut kuvio oli vaikea, vauhdissa mahdoton. 14 putken väärä suu veti 13 hypyltä kuin magneetti. Saatiin ehkä yksi onnistunut ja sekin ehkä pelkkää säkää. Vaihtoehtoina siihen oli takanaleikkaus+sylkkäri, sylkkäri+garrettstoppi (en tiedä sen ohjauksen oikeaa nimeä, koira lähetään hypylle, ponnistusvaiheessa pysäytetään oma liike jolloin koira tulee hypyltä takaisin käteen tiukasti siivekettä nuollen) ja takanaleikkaus+garrettstoppi. Viimeksi mainittu onnistui kerran, koska sylkkärit ei toiminu.

Kävin omalla ajalla treenaamassa saman ratapätkän. Pilan kanssa otin sylkkäriä A:n alla olevalta putkelta hypylle ja oli niin vaikeeta. Palkkasin namiautomaatilla, että sain sen edes jotenkin oikeaan paikkaan. Ama ja Kuje meni koko radan. Jännä miten osaan toistaa samat virheet uudestaan ja uudestaan. Pakkovalssi venyi niilläkin. Sitä pitäisi treenata. Oman liikkeen stoppaus 13 hypyllä toimi ihanasti. Lisää tarttee treenata. Siitä ois hyötyä.

Torstai-aamuna käytiin Päivin yksärillä ja radalla oli pakko taas käyttää sylkkäriä. Ja sitähän saatiin hioa oikein urakalla että osasin ajoittaa edes vähän sinnepäin. Mutta oli tosi hyvä harjoitus ja Amandan kanssa saatiin poispäinkäännös radalle. Se jopa meni oikein. Päiviltä tuli myös hyviä oivalluksia Aman ja Piun eroista. Niitä on ehkä pakko ohjata eri tavoin...

Pila palkintopallilla

Tänään Pilan kanssa käytiin Lempäälässä kokeilemassa paljon pelättyä Tallin mattoa. Ei ollut meille huono pohja. Joillakin makseilla näki kyllä melko karmeeta hyppyjen hakemista. Pila oli ilmoitettu molempiin startteihin.

Eka rata oli hyppäri ja siellä oli läntsyjä kolme kisaamassa. Vähänkö oli mukavaa saada rotuseuraa. Lähtölistassa mentiin peräkkäin Zona, Enni ja Pila. Sinänsä kurjaa ettei pystynyt niin hyvin katsomaan toisten ratoja. Mutta hienosti meidän kaikkien alkkarikromfot meni :) Ei ihan puhtaasti, mutta silti hienosti ja hauskaa oli.



Pilan eka rata on kamerassa, mutta ei vielä mulla. Laitan sen sit esille kun aikanaan saan. Tosi kivan tuntuinen rata. Lähdössä Pila ainakin nousi seisomaan, en tiedä liikkuiko. Otin sen tokan hypyn takaa vastaan, että voi olla vielä liian pitkä matka. Pitää harjoitella. Virhe meillä tuli putkelta (11) kun Pila pyörähti putkessa ympäri ja tuli takaisin. Jos se ei ois hypänny mun selkään niin en ois tienny. :D Uudestaan siis putkeen ja menoksi. Tuloksena vitonen. Meidän paras tulos tähän asti :)



Toinen oli agilityrata. Tää mulla on kännykässä. Kiitos Tanja kuvaamisesta!
Video radasta

Taas tuntui niin hyvältä meno. Ja nyt Pila istui nätisti lähdössä. Pääsin kehumaankin sitä. Lähti luvalla. Puomilla oli pikkaisen hakemista että mihinköhän sitä pitäis tulla. A:lla tuli hyvin oikeaan kohtaan, mun vapautus oli vähän hätäinen. Keinulla sit tuli kielto. Varmaan mun keinukeinukeinu hokema oli vähän liikaa ja Pila joutu sit arpoon, että saako sen mennä vai ei. Keinulla se meinas ensin mennä ylösmenolle 2on-2off asentoon ja jouduin pyöräyttään sen toiseen suuntaan. En odottanut että tulee ihan kunnolla alas. Oon jotenkin keinulla vapauttanu kun se on laskeutunu enkä vaatinu etutassuja maahan. Kepeillä vielä viiminen jäi pujottelematta mun ennakoinnin vuoksi ja sen jouduin korjaamaan. Päästiin kummiski hakeen kolmospalkinto mikä oli ihan kiva yllätys.

Tosi kivaa oli. :D Kiitoksia Petralle ja Ennille sekä Tildalle, Jarille ja Zonalle seurasta! Mä kisapaikalla jo Petraa kovasti kiittelin henkisestä tuesta, kun oon huomannu, että mun kisajännitys vaatii sen että saan jonkun kanssa höpistä ennen startteja. Ja samoin jäähdyttelylenkeillä se radan jälkeinen nollautuminen menee hyvin kun pääsee jonkun kanssa pohtimaan sitä että miten siellä menikään. Samoin oli paljon muita tuttuja ja ihana Tanjakin kuvas meille ton toisen radan.

Olin niin ylpeä Pilasta. Se on tosi hieno koira. Onneksi mä mokailen, niin saadaan nauttia näistä ykkösten radoista, sillä ne on kivoja ja tuntuu sellaisilta meille sopivan tasoisilta. Haetaan vaan tuntumaa kisaamiseen, siihen että tehdään pitkää rataa ilman palkkaa. Sekä samalla tulee huomattua niitä treenattavia asioita. Seuraavana ois mietinnässä loppukuusta Hyvinkää. Vähän riippuu että aloittaako neiti juoksut vai ei.

Arkikahvit

Kokeilin tällä viikolla parin päivänä ajan olla juomatta kahvia. Muuten kahvia tulee juotua joka päivä. Aamu alkaa sillä ja töissäkin tulee juotua yleensä ainakin yksi kupillinen. Parin päivän testin tuloksena voin todeta olevani aikas koukussa kofeiiniin. En nimittäin herännyt kumpanakaan päivänä kunnolla. Fiksusti sijoitin testin aamuvuoroon ja töissä tiistaina en havahtunut hereille ollenkaan, keskiviikkona heräsin juuri ennen ruokkista, mutta sen jälkeen tuli taas laput silmille. Jos olisin hetkeäkään pitempään istunut paikoillani, niin siihen oisin nukahtanut. Töiden jälkeen oli pakko nukkua päikkärit ja silti ilta meni väsymyksen vallassa. Olipahan ihan eri fiilis kun veti torstaina aamukahvit ennen töihin lähtöä. Ekaa kertaa sillä viikolla tuntui että on heräillä. Kahvinarkki, mikä kahvinarkki. Päätä ei sentään särkenyt.

Talo on pysynyt pystyssä. Kylppäri on kesken yhä vaan. Piha sai uuden näön, kun puolet aurattiin auki. Nyt vois kokeilla lumiverkottomia keppejä. Ainakin kunnes taas ollaan kohta samassa tilassa. Jospa nyt ei autotkaan jumittelis hankeen. Auraamattoman puolen polku on muuten semmoiset kolkyt senttiä ylempänä kuin toinen puoli. Siinä on semmoinen hieno porras.

Koirat on kilttejä ja ihania. Ne on niin helppoja, että oikein ihmetyttää. Metsään ei olla päästy hetkeen kun lumi valtasi sen. Käpsytellään tylsästi pyörätietä. Voihan noita siinäkin irti pitää, mutta kaipaan semmoista metsän rauhaa. Ei vaan viitsisi lapion kanssa mennä sinne kaivelemaan polkuakaan. Taidetaan suosiolla tyytyä valmiiksi aurattuun kävelyreittiin.

Ohjatut treenit: Niinun viikkorata 1

Valmennusryhmä hakee vähän tapoja ja käytännöntoteutuksia. Projekti etenee ja muokkautuu sitä mukaa kun ymmärretään toimintaa paremmin. Jonkun verran homma on vielä hakusessa.

Koska itse pääsen treeneihin vain joka toinen viikko, se luo oman haasteensa. Päätin, että nyt otan aamuviikoista sen ilon irti, että treeneissä katsotaan joku tekniikka, jota sitten harjoittelen kaksi viikkoa itsekseni. Pidän näistä foorumillemme "päiväkirjaa", joten blogiin kirjaan vain tekniikan, jota tullaan harjoittelemaan. Tarkoitus on iltavuoroviikolla videoida kyseinen tekniikka, niin että näen kehitynkö ja myös siksi, että muut pääsevät kommentoimaan miten se menee. Tiistaina tekniikaksi tuli poispäinkäännös mitä en ratatreenissä osannut tehdä Amandan kanssa.

Meillä oli tällä viikolla valmentajana Jari. Sieltä napsui taas erittäin hyviä huomiota. Suuri ongelma meillä oli valuminen. Tässä-käskyn ajoitus pitää tehdä jotenkin ihan älyttömästi paljon ennen kuin Amanda hyppää estettä, jonka jälkeen sen pitäisi kääntyä. Jotenkin noihin valumisiin pitäisi keksiä jotain. Poispäinkäännös ei onnistunut. Tarkkuutta ja rintamasuunnan huomiointia. Mulla on karmee tapa vaan huiskia sinnepäin ja semmoiset tietynlaiset huiskaisut saa kaiken lisäksi Aman jonnekin kaukaisella galaksille asti. Sitten se menee semmoiseksi kalasteluksi, alan varmistella ja homma hajoo palasiksi. Päin tyhjää seinää pujottelu oli todella vauhditon ja muutaman kerran Ama lopetti pujottelun kesken. Hmmm... en muista että päällejuoksussa ois ollu valittamista silloin kun tein sen kunnolla, sen sijaan sen jälkeinen lähelle vetäminen oli ihan järkyttävän vaikeeta kun meinasin tehdä seuraavallekin esteelle aina sen päällejuoksun. Mutta hyvä treeni oli.

Pilan ensimmäiset kisat

Pilan ensimmäiset viralliset kisat on nyt käyty. Aika meidän näköiset kisat oli ja tavoitteetkin (yhdeltä radalta tulos) itseasiassa täyttyi. Mediksi mittaaminen sujui hyvin. Vähän jännitin sitäkin, koska ihme mörköilyä on esiintynyt, mutta Pila oli tällä kertaa normaali iloinen itsensä. Ei se ihan paikoillaan tahtonut pysyä kun kaikkia piti nuuhkia, mutta koska se on niin selkeästi alle maksirajan ja yli minirajan, niin tuomarin oli helppo todeta mediksi.

Ensimmäinen rata oli meidän paras. Ei virheetön, koska leikkasin kepeillä tosi huonosti Pilan takana ja se ajautu väärään väliin. Korjauksessa Pila ehti nappasta mua kädestä, mistä toinen vitonen. Mutta muuten rata meni hyvin ja tuntui hyvältä. Kontaktit toimi ja Jaanan ohjeen mukaisesti annoin Pilan vaan mennä.

Video ensimmäisestä radasta

Toisella radalla Pila jäi lähtöön levottomana ja hiipi kiinni ekaan esteeseen. No annoin sen kuitenkin lähteä. En tiedä olisiko ollut parempi vain jättää siihen. Pila hyppäsi ekan riman kanssa ja sitä ihmetellessäni jätin ohjaamisen. Mentiin neljäntenä esteenä olevalle A:lle asti, jonka Pila valui läpi. Vaadin siihen 2on-2offin ja keskeytettiin sit siihen. Ainoa hyvä radassa oli että vaadin edes ton asennon.

Video ekasta hyllystä

Kolmas rata oli hyppäri. Nyt istutin Pilan lähtöön ja se pysyi siinä hyvin. Valssasin surkeasti ja liian aikaisin. Uskomatonta että sellainenkin on multa mahdollista. Siitä ensimmäinen kielto. Päästiin kohtuullisesti viimeiseen putkeen asti ja sen jälkeen lopetin ohjaamisen tyystin. Äh, risuja ohjaajalle. Pila ei lue Amandan tapaan lähellä olevia esteitä silloin kun en ohjaa. Mutta radalla meni kepit hyvin, mistä olen oikein tyytyväinen.

Video toisesta hyllystä

Keskeneräisyys näkyi ja tuntui kisoissa. Silti yllätyin, koska Pila on valmiimpi mitä uskoinkaan. Mun ohjaus on puutteellista ja tuntuma Pilan kanssa liikkumiseen puuttuu. Hyviä treeni-ideoita tuli paljon ja muutenkin mietittävää. Eli oikein antoisat kisat. Ei ollenkaan hullumpi idea. Nyt on saatu ensimmäisen kisan paine pois niskoilta. On niin paljon helpottuneempi olo. Hienoa oli huomata, että Pilan kanssa pystyy kisaamaan. Enemmän pitäisi löytyä luottoa koiraan ja oma ohjaaminen pitäisi olla selkeämpää, tarkempaa ja jämäkämpää. Ja sitä ohjaamista ei saisi jättää kokonaan pois päältä.

Jaanalle kiitokset seurasta, kommenteista ja tsemppauksesta!

Hyppytekniikka: aloitus

Takuilla on nyt käynnistynyt näitä projekteja enemmänkin ja yksi projekteista on hyppytekniikan harjoittelu. Alatalon Vapun pitämän kurssin jälkeen suunniteltiin kaikille seuran jäsenille vapaa tekniikan harjoittelu mahdollisuus. Treenejä on koottu vihkoon ja kalenterissa on lauantaille varattu aikaa kaikille halukkaille.

Homma starttasi käyntiin jo viikko sitten, mutta koska me Pilan kanssa episteltiin en päässyt treeneihin. Tänään kävin ekaa kertaa. Mukana oli kaikki länderit, mutta Pila ei päässyt tekeen mitään. Kuje on V:n kanssa aikaisemminkin tehnyt tekniikka harjoitteita ja se näkyi erona Amandaan joka ei moisia oo tehny.

Ensimmäinen oli kasvava harjoitus, siten otettiin kääntymistä S:n muotoisella radalla ja lopuksi kokoava perussarja. Amandalla oli hakemista, Kuje oli selkeästi parempi. Kaikki radat tuli videolle. Samoin kuvattiin Jekku ja Pro, jotka oli myös treenaamassa.

Sain loppulenkittää myös Pron. Neljä koiraa. Hmm... Kujeen ja Pilan mielestä Jekku oli aivan yli-ihana. Erityisesti Kujeen. Siitä on tullut nuorten miesten kosiskelija sen jälkeen kun se sai pennut. Nyt se ois joka välissä halunnu keikistellä, tai jos keimailu riitä niin oishan Jekkua voinu astuakin.

Oli hauskaa. Mä niin tykkään Takuista <3 tällaisia upeita mahdollisuuksia. Ja seuralaisista, jotka viitsii ja jaksaa.

Omakotitalon ihanuuksia

Tämä viikko on taas ollut niin omakotitalon ihanuutta. Erityisen ihanaa, kun ainoa lämmitysmuoto on sähkö, joka on jo pariin otteeseen ollut poikki. Aika nopeaa talo jäähtyy ilman lämmitystä. Liekö pitäisi harkita sitä takkaa. Kylppäri on kesken yhä vaan. Joka paikka tulvii lunta. Auto ei meinannut lähteä pihasta kun eturenkaat vajosivat lumeen.

No onneksi on piha... Tai jotain.

Ohjatut treenit: hillitsemätön, hallitsematon

Ensinnäkin tänään tuli huomattua miten tärkeitä aamurutiinit on. Sähkökatkoksen vuoksi en saanut aamukahvia, enkä todellakaan myöskään kaikkea itsestäni treeneissä irti. Ei vaan pystynyt keskittymään. Treenasin vain Pilan kanssa ja V sitten kokeili Kujeen lisäksi Amandaa.

Toisekseen Piulla ei ollut ongelmaa mennä puomille. Niin minkäänlaista, sillä se varasti sinne heti kun silmä vähän vältti tai ihan muuten vaan jos kaarre meni pitkäksi. Mun ohjaaminen oli todella takkuista. Tuntuma oli huono ja löperö. Päivi sai tosissaan ruoskia ennen kuin lyhyt pätkä meni edes vähän sinnepäin. Pila-raukka sillä ei nyt ollut arvoisensa ohjaaja.

Kostoksi hitaudesta tai surkeesta ohjauksesta Pila kiskoi ihan kiitettävällä innokkuudella hihasta. Jossain vaiheessa suorastaan näki että sillä nousi höyry päästä. Aina se antoi yrittää ja jos ohjaus meni nappiin, niin ei napsimistakaan näkyny. Hyviä vinkkejä ja paljon saarnaa tuli tän suhteen. Vielä kun saisi erityisesti sen ajatuksen, että nappasusta huolimatta edettäis ja tehtäis se tarkoitettu (huonosti alunperin ohjattu) este, eikä jäätäis kökkimään, mun aivoihin asti. Tieto menee tosi hitaasti mulla perille.

Muutakin aatoksia tuli. Kontaktien suhteen pitää tehdä jotain. Pila vapautuu kädellä. Ja tämäkin pitäisi saada mun tajuntaan, että se idioottimainen huiskiminen pois. Voisi ehkä ottaa olkkarissa lankkutreeniä namiautomaatin kanssa. Samaa tarvis Ama ja Kuje.

Kepeillä Pila ei ekoilla kerroilla meinaa pujotella loppuun, eikä kestä juurikaan häiriötä. Veikkaan että sunnuntain kisoissa tulee keppivirheitä. Myös pitkä rata ilman palkkaa on sille vaikeeta ja niitäkin ois syytä harjoitella. Ja erityisesti kisanomaista treeniä eli jatketaan virheestä huolimatta.

Radalla oli kiva poispäinkäännöskohta. Yllätyin kuinka hyvin Pila sen lopulta meni, vaikka ei sitä suuremmin oo treenattu. Samoin kokeilin putkesta tullessa sylkkäriä, joka toimi ilman hyppyä syliin. Se välillä yllättää osaamisellaan. Meistä kahdesta mä oon se, joka on pahasti jäljessä...

Itsenäiset treenit: ongelmalliset kontaktit

Maanantai-aamuna käytettiin hyväksi mahdollisuus päästä kyydillä Takkulaan. Mulla oli kaikki kolme länderiä mukana.

Pila

Pilan kanssa ei ollut tarkoitus tehdä kun vähän putkesta kepeille menoa, sekä A:ta. No sehän livahti kepeiltä puomille, mutta hyytyi ylösmenolle. Eli treeneistä tulikin puomi-treenit. Kolmannella toistoilla puomi muuttui vauhdikkaaksi. Kun kokeiltiin hetken päästä toisesta suunnasta, taas hyytyminen ylösmenolle. Amanda meni samaisen puomin ihan reippaasti, joten itse puomissa ei ollut vikaa. Kokeilin, että heiluuko se tai muuta. Puomi oli ihan seinän vieressä mikä voi vaikuttaa. Toinen mitä mietin, että arpooko Pila, että onko kyseessä keinu vai puomi. Pila on tällä hetkellä kauhean innostunut keinusta, mutta se on vielä niin alussa niiden kanssa, että voi hyvinkin sekoittaa esteet toisiinsa. No mene ja tiedä, katsotaan miltä se torstaina näyttää. A:n Pila meni ilman ongelmaa. Keinua en ottanut. Kaikessa muussa tekemisessä on sama into tallella, joten en vielä ole kovin huolissani puomista.

Amanda

Amandan kanssa yritettiin ottaa saksalainen videolle, treenata kontakteja ja kokeilla miten menee pujottelu päin seinää. Ennen kaikkea yritin palkata Amandaa lelulla ja se onnistui!!! Hurraa! Meillä oli hurjan hauskaa. Ja lelulla palkkaaminen toimi senkin jälkeen kun olin palkannut nameilla kontaktit.

Kuje

Argh, miten kauheessa kunnossa sen kontaktit on. Ihan järkyttävää. Niille pitäisi tehdä jotain. V ei tällä hetkellä mitenkään erityisen aktiivisesti yritäkään treenata. Ehkä mun pitää ite vahvistaa noita Kuiskiksen kontakteja. Ylipäätään voisi ehkä Minnan kanssa konsultoida kaikkien länderien kontaktit ja miettiä niihin treenitaktiikkaa, ksoka mulla on kaikkien kanssa jotain ongelmaa. Jos vain joskus pääsisin tiistain treeneihin. Kuje pujotteli hyvin päin seinää ja oli muuten tosi ihana. Ja se osas putkijarrutuksen.

Miljoona riviä lisää treenattavien asioiden listalle....

Ohjatut treenit: takana leikkaamisen vaikeus ja mörköily

Sunnuntain treenit Pilan kanssa oli taas niin vaikeet, että ois tehny mieli vääntää itkua. Miksi mä en osaa? Mulla on joko kolme kättä tai sitten vaan yksi kun pitäisi olla kaksi, tai ei yhtään kättä ollenkaan, mutta sen sijaan kaksi vasenta jalkaa, puhumattakaan siitä että rintamasuunta osoittaa vähintäänkin kattoon. Pila-raukka joutui sietään mun säätämistä. No tästä latistavasta fiiliksestä huolimatta, mun on sanottava, että Jarin treenit tekee meille vaan hyvää. Hän pakottaa meidät tekeen oikein, ja pakottaa oikeasti yrittämään.

Takanakierto, takaaleikkaus ja putkeen lähetys oli ihan toivoton yhdistelmä. Pila kyllä irtos kuolleelle lelulle (tosin ihan väärään aikaan ja ei niin yhtään jäänyt kuuntelemaan mitä sille siinä vaiheessa huusin). Ja harjoiteltiin pari kertaa istumasta lähtöä, vaikka en siihen asentoon ole vielä liittänyt paikoillaan pysymistä. Samoin putkijarrutuksesta Pila ei enää muista mitään. Ja se haluaisi kovin, kovin, kovin varastaa kontakteille aina kun sellainen eteen tupsahtaa.

Tokalla kerralla rataa muutettiin, eikä meidän tarvinnut tehdä alkuun leikkausta vain sain änkeä siihen surkean valssin. Saatiin tehtyä enemmän kuin kaksi estettä peräkkäin. V oli tässä vaiheessa tullut paikalle hakeen meitä ja sanoi, yllättävän kohteliaasti, ettei se ihan niin pahalta näyttänyt. Me varmaan näytettiin molemmat Pilan kanssa niin surkeilta, että oltiin lohdutuksen tarpeessa.

Pila myös reagoi tosi voimakkaasti mörköilemällä. Treeniryhmään tuli saksanpaimen. (Aika makee koira muuten. ;) ) V epäili, että oisko se laukaissut muistikuvia Irestä. Irehän kävi Pilan päälle sen ollessa pentu. Ainakin Pila pelkäs Bredoa ihan mielettömästi. Ja Pila myös haukkui treeniryhmän ihmiset pystyyn. Suostui kyllä lahjottavaksi, mutta ei luottanut oikein keneenkään. Toisaalta sillä voi olla ihan vaan murkkuilukausi länderimäiseen tapaan. Sunnuntaina mörköily ei vaikuttanu agilityyn, mutta maanantaina kun aamulla käytiin hallilla, niin Pila alkoi aristella puomia. Suostui menemään sen, mutta jalat tutisten. Siinä vaiheessa kun pääsi alastulolle, niin silmät syttyi ja innokkaasti 2on-2offiin odotteleen palkkaa. Hmmm, Pila onkin ollut tähän asti niin helppo, että kaipa nyt oli aika tulla jotain haastetta. Katotaan kuinka se torstaina reagoi Päivin treeneissä.

Pila epistelee

Lauantain iloksi mentiin Pilan kanssa Lempäälään epiksiin. Ei saatu kyytiä, joten seikkailtiin busseilla ja pahinta oli ettei ollu häkkiä mukana. Onneksi sain jonkun pitään Pilaa rataantutustumisen ajan. Ne hetket se odotteli oikein nätisti, mutta muuten odottelu oli aika tuskaa. Pila hyppi päin ja repi raivokkaasti hihasta tai hihnasta. Kierroksia oli ihan liikaa. Yritin lämppäriradalla laskea niitä, mutta melko epätoivoista. Pila on tottunut odottelemaan häkissä. Sinänsä toki hyvä harjoitella sellaistakin tilannetta että häkkiä ei ole.

Möllirata meni ihan kivasti A:lle asti, jonka Pila juoksi läpi. Sen jälkeen ei mitään ajatustakaan ohjaamisesta. Mulla oli päin hyppivä länderi jaloissa, niskassa, selässä, mahassa.... ja ennen kaikkea hihoissa. Puomilla hyvä kontakti, jonka senkin teki oikeasti ohjaaja. Me ollaan vielä kaukana itsenäisistä kontakteista. Ensinnäkin varmistelen kontakteja pysähtymällä itse. Pila ei osaa hakeutua kontaktin loppuun vaan seuraa tiukasti mun liikettä. Ja vapautan sen kädellä, enkä sanallisella käskyllä. Tän radan jälkeen totesin, että ollaan valovuosien päässä kisaamisesta.

Video radasta

Kilpailevien radan alku oli vähän haastavampi kuin ykkösluokan tasoa, mutta muuten rata oli helppo. Keppikulma oli siinä mielessä edullinen, että lumikepeillä kulma on suurinpiirtein sama. Ekalla kierroksella Pila ei osunut oikeaan keppiväliin (toisinsanoen ohjasin sen väärään väliin...) ja iski käteen kiinni kun jouduin korjaan. Kaikkineen miljoonasti parempi mitä mölllirata. Pila suostui rauhottumaan keppiepisodin jälkeen ja loppu rata taisikin mennä kohdilleen.

Video kilpailevien eka yrityksestä

Uusintakierros oli päivän paras rata meiltä. Tuntui että vihdoin mulla oli koira, joka kuunteli. Ja miten nätisti meni kepeille. Ja se jopa odotti pomppimatta sekunnin välein ennen omaa vuoroaan. Mutta jos vaaditaan kaksi rataa ja varmaan parisen kymmentä minuutti lämmittelyradalla, ennenkuin Pila on niin väsynyt, että saan sen vähän kuunteleen ja se keskittyy tekemään, niin se ei lupaa hyvää ens viikonlopulle. Mitä enemmän sillä on kierroksia sen enemmän mun oma söhlääminen lisääntyy ja sen kaoottisemmaksi meillä homma menee.

Video kilpailevien tokasta yrityksestä

Mua hitusen epäilyttää että Pila ei hidastelekaan ekassa virallisessa startissaan...

Pilan treenilistalle kohosivat irtoaminen eteen; itsenäiset, varmat kontaktit sekä keppien sisäänmeno. Ohjaajalle pitäisi takoa päähän kunnollista, selkeää ohjaamista; vammailukädet pois; luottoa koiraan; palkkaaminen pois kädestä sekä jämäkkyyttä ja asennetta tekemiseen. No meidän pitäisi nyt kevääksi mennä Niinun tavoitteellisten ryhmään Pilan kanssa Maisan tilalle. Katsotaan. Ihan kiva jos saadaan sieltäkin suunnalta jotain uusia ajatuksia.

Kaikkineen positiivinen seikkailu. Pila oli mielettömän helppo bussikoira. Se on oikein hyvä citykoira, kun ei juurikaan piittaa ihmisistä ja liikkuu rennosti missä vaan. Joku otti Pilasta oikein kuviakin ja se hurmasi muutaman ihmisen suostumalla nuuhkimaan vähän kun he rapsuttelivat.

Kisat olivat vähän kaoottiset, mutta hauskat. Oli taas hyvää seuraa ja tykkään kovasti Lempäälän hallista kisapaikkana. Siellä on joka kerta ollut hyvin järjestetyt kisat. Kiitokset taas Kirsimaarialle kuvaamisesta ja tsemppaamisesta!

Pihatreenit: Jotain yritystä

En ole talvikaudella vielä kertaakaan päässyt osallistumaan Aman kanssa viikkoryhmän treeneihin. Jos en ole iltavuorossa tai ole liikaa pakkasta, niin olen sairaana kuten tällä viikolla. Ohhoi hyvässä tilassa meidän treenaaminen...

Kotona on sisällä satunnaisesti paukuteltu keinua ja se näkyikin kisoissa, sillä keinu sujui Amalla hyvin. Pihalla mulla ei ole enää kuin kepit. Niihin on kertynyt ympärille "lumiverkot". Pilan kanssa on tehty niitä satunnaisesti ja nyt kokeilin Amankin kanssa. Jouduin Amandan kanssa menemään lähemmäs keppejä, että se pujotteli. Ei muuten ollut kivaa juosta lumessa, joka on pinnalta jäässä ja sulaa alta. Jalat hakkautu aivan mustelmille.



Yritetään nyt sit välillä harjoitella lumikeppejä kun ulkona on leudompaa. Pilan saa lähetettyä kepeille kauemmalta polulta ja tavoite ois Amanki kanssa päästä sinne.

Vuoden ensimmäiset kisat

Vuoden ensimmäiset kisat meni kisapaniikin parissa. Tällä kertaa se iski vasta pari tuntia ennen lähtöä, mutta kisapaikalla olikin tärisevä raunio ekaan starttiin asti. Jouduin vielä lähteen Aman kanssa viimeisenä, mikä on mielestäni pahin starttipaikka. Onneksi siinä vaiheessa kun pääsee ekan esteen taakse paniikki häipyy ja voi nauttia menosta.

Pahoittelen, että radat on pikaisesti käsin piirretty ja kulmat ja etäisyydet mitä sattuu. Ehkä niistä saa jonkinlaisen kuvan.
Ratapiirros

Ratapiirros

Ekalla radalla Ama sinkos väärään päähän putkea. Tiesin että sellainen riski ohjausvalinnassani on, mutta halusin ottaa kepit kunnolla ja varmasti. Muuten kiva rata. Kontaktit meni kivasti. Keinulla ei mitään ongelmaa. Molemmat radat oli Huittisten, eka Annen, toka Harrin. Toinen oli mulle vaikeampi ja meni sähläämiseksi. Ohjausvirheestä kielto kun olin Aman tiellä eikä se päässyt hyppäämään. A:lle suunnittelin persjättöä, mutta Ama ei pysähtynyt. Videolta katoin niin se kiihdytti vaan vauhtia, ei aikomustakaan pysähtyä. Seuraava hyppy väärään suuntaan ja vielä myöhemmin päästin väärään putken päähän.

Pilakin oli turistina mukana ja otin sen kanssa lämppärihyppyjä. Vähän oli pettyny ipana kun ei saanut tehdä enempää. Se ois ihan intopinkeenä ollu menossa radalle. Sekä Ama että Kuje on ekoissa kisoissa ollu hitaita. Elättelen toivoa, että Pilakin ois, että ehtisin jotenkin edes ohjaamaan. No parin viikon päästä sen näkee...

Pilan treeni-video

Tässä on Pilan treeni video viime maanantailta.
Video
Hyvin näkyy keskeneräiset kontaktit. Ei toimi jos jään taakse. Ja näkyy myös Pilan pureskelu ja hyppiminen... Vähän nolo video, mutta kertoo juuri sen missä tällä hetkellä ollaan.

Pikkasen mietin, että en laittais ollenkaan, mutta aattelin että jassu kummiski haluaa nähdä ;)

Vuoden ensimmäisiä treenejä

Tässä on viikon sisällä käyty jo kolme kertaa treenaamassa ja mitään en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa ylös. Lauantaina ja maanantai-aamuna käytiin Takkulassa. Treenasin yksin kaikki kolme koiraa ja videoin osan treenaamisestani.

Valitettavasti video ei suostunut kännykästä siirtymään nettiin. Pitää katsoa jos jaksaisi kokeilla läppärin kautta kun sekin vihdoin tuli huollosta. Tosin läppäristä puuttuu akku, että aika surkee huolto. Toimii sentään kun on virtapiuha seinässä.

Tänään käytiin SDP:llä yksityistunnilla. Ohjasin radalla Pilaa ja Amaa kävim vain palkkaamassa keinulta ja puomilta. Sunnuntaina ois Amsin kanssa ne pari starttia. Pilallakin ois ehkä ensimmäiset startit luvassa kuun lopussa, jos mitään kummempaa ei tapahdu.

Tauko on tehnyt hyvää. Samoin keinun paukuttelutreeni. Aman keinu on paljon parempi. Pilalle tauko taikoi pujotteluun varmuutta ja vauhtia. Kiihkeyttä siinä on ehkä vähän liiankin kanssa. Ja meillä on hienoinen pureskeluongelma... Erityisesti jos mun pitäisi ohjata tiivis ohjauskuvio ja Pila on hiukkaakaan epävarma. Tai jos kiilaan sen linjalle enkä käskytä irtoamista ajoissa. Pila kyllä irtoo ja etenee upeasti, sääli ettei ohjaaja osaa kertoa ajoissa mitään. Ja se kerta kaikkiaan vaan on niin makee. On vaikea kuvailla sanoin kuinka mielettömän hienolta Pilan ohjaaminen tuntuu. Se vaan on.

Keskeneräinenhän Pila vielä on. Se osaa nyt kaikki esteet, mutta nekään ei vielä ole varmoja. Kontaktit toimii kun juoksen esteen ohi, mutta jos jään taakse Pila hidastaa ja jää kysymään. Keppien idea on syttynyt Pilan päähän, mutta sisäänmeno ja pari viimeistä väliä on epävarmoja. Myös rimoja tippuu jos huidon tai huudan esteen päällä. Eli kesken on vähän kaikki. Ohjauskuvioista päällejuoksu ei esimerkiksi toimi yms. Opeteltavaa on paljon. Lähinnä siis mennään kisoihin treffaan mun kaveria ja korkkaan ekan kisan paniikki pois mun päästäni.

Puhelun testailuja

Hahaa, kuvat.fin erinomaisen palvelun johdosta onnistuin siirtämään kuvia puhelimesta valokuva-kansiooni. Niiden linkittäminen blogbooster-appilla ei ole niin helppoa kuin picasan kuvien, mutta oma mieli kuvien säilymisen suhteen on levollisempi.

Ilmoitin Kujeen ja Aman Tamskin kisoihinkin puhelimella. Kätevä vekotin, mutta kaipaan silti läppäriäni.

Jännää pentuelämää

Niin suloinen ja kiltti :) Leikittäjiä on piisannut kun sekä Pila että Camo ovat innoissaan Fridan kanssa leikkimässä. Camon kanssa leikeistä ei ole kuvaa kännykässä, mutta Fridan ja Pilan hiirenveto-leikistä on yksi vähemmän tärähtänyt, vaikkei tarkka sekään. Kumman nätisti Pila Fridaa on leikittänyt. Ei ainakaan Kujeelta ole sellaista oppinut, sillä äiti leikkiessään vain yrittää riistää lapselta lelun suusta. Hyvin onnimaista....



Fridalla tippui leikin lomassa kulmuri. Eipä niitä ole kuin yksi enää jäljellä. Huomaa, että hampaat vaihtuvat sillä korvatkin on aika villit. Välillä melkein pystyssä ja välillä tosi kauniisti.

Uusi vuosi, uusia kuvia

IPhonesta löytyy huonoja puolia. En millään keksi miten saisin kätevästi kuvat suoraan puhelimesta kuvat.fi kansiooni. Picasaan saan kyllä kuvat suoraan ja näppärästi. Sinne nämäkin on tungettu. Toinen huono puoli on etten tiedä millä saisi kursorin sanan keskelle. Kirjotusvirheiden kohdalla pitää pyyhkiä koko sana korjatakseen virheen. Toisaalta blogin päivitys on aika näppärää ja tekstin kopioiminen ihanan simppeliä.




Uuden vuoden kunniaksi käytiin taas ryöstämässä koira Kipalasta. Tällä kertaa Frida.



Pikkuneiti ei ole kuin viikon, vaikka se on niin suloinen että voitaisiin pitää pidempäänkin. Pila on uudesta leikkikaverista innoissaan. Camoa lukuunottamatta, se ei oikein muista koirista tunnu piittaavan. Fridan kanssa niillä kuitenkin synkkasi heti. Onpa jotain tekemistä kun agista ollaan vielä tauolla ja energiaa Pilalla riittää. Jos yhdistää kaksi riiviötä, tuloksena on pakko olla kiltti koira. No ainakin parin tunnin leikkien jälkeen näin kävi, kun sekä Pila että Frida sammuivat.

Hauskaa Uutta Vuotta 2011!

Joulu on jo ohi

Joulu ei sujunut rauhallisissa merkeissä. Aluksi aatonaattona putket jäätyivät. No siinähän ei ole mitään uutta, niiden sulattelu on tullut jo tutuksi. Sulaessaan vaan joku mikä lienee paineventtiili koki viimeisen päivänsä ja losahti. Onneksi oltiin paikalla, sillä muuten vesivahinko olisi voinut olla paha. Nyt saatiin nopeasti uusi venttiili tilalle ja homma oli sillä selvä. Ongelmat tosin ei tuohon loppuneet.

Koirista pahimman (tai parhaimman näkökannasta riippuen) koki Kuje, joka pääsi varastamaan pari siivua kinkkua. Luonnollisesti juuri se kuka ei missään nimessä ois saanu. Toivottavasti ei tee sen munuaisille hirveästi hallaa.

Vähän oli outoa viettää joulua omassa kodissa kun on niin tottunut siihen, että jouluna ollaan porukoilla. Aika haikeetakin, eikä tuntunut kuusesta huolimatta lainkaan niin jouluiselta. Saas nähdä missä ens vuonna ollaan.



Joulun jälkeen olen lähinnä harjoitellut uuden puhelimen käyttöä. Ensinnäkin mun liittymä meinasi mennä ihan sekaisin jo ennenkuin olin koko joululahjaa edes saanut. Seuraavaksi jouduin odottamaan maanantaihin sillä vanha sim-kortti (jonne muuten jäi kaikkien numerot ) ei sopinut iPhoneen. Sain uuden sim-kortin ja vanha lakkasi toimimasta. Ei siinä muuten olisi ongelmaa ollut, mutta netti on mulla puhelimen varassa. Tää uusi puhelin piti kytkeä iTunesiin, että se alkaisi toimia. Vaan läppäri on huollossa ( yhä vaan). Varakoneessa oli vanha versio, joka ei kelvannut. Olipahan muuten taistelu saada siihen koneeseen iTunes, että sai vihdoin uuden luurin toimiin.

No nyt puhelin on pelikunnossa. Seuraavaksi vietin tunteja selvittääkseni miten voin rekisteröityä lataamaan ilmaisohjelmia ilman luottokorttia. Eipä ollut helppoa sekään. Sen jälkeen olen lähinnä pelannut, pelannut ja vielä vähän pelannut.

Joululahjan testailua

Sain joululahjaksi iPhone4:n. Vaikka edellinenkin oli älypuhelin, niin on tää aika erilainen. Eikä ollut mikään ihan helppo ottaa käyttöönkään. Hauska vekotin, vaikka en vielä kovin sinuiksi ole päässyt.

Hauskaa joulua

Ohjatut treenit: Hallintaa kaarroksiin

Eilen oltiin taas Päivin yksärillä V:n kanssa. Koska Pila on tauolla, vain Kuje ja Ama treenas. Pitkästä aikaa näin Kujeen menoa ja jopa ohjasin sitä itsekin. Olipas erilainen ohjattava. Ilmankos mulla menee ajatukset ihan solmuun silloin kun yritin vaihdella Amaa ja Kujetta. Kuje ei irronnut minnekään ja varsinkaan putkiin. Näin ihan selkeästi, että se katsoi putkeen, mutta kun käänsin juoksulinjan seuraavalle esteelle, niin Kuje kääntyikin mukana. Samassa kohdassa Ama irtos putkeen helposti ja niin olisi myös Pila tehnyt. Kujeelle tuli muutamia hyviä vinkkejä treenattavaksi. Sen kanssa pitää myös paukutella keinua sillä se on todella toivoton tässä vaiheessa. Mukavaa oli päästä Kujeenkin ohjaksiin välillä, vaikka V:n kanssa se meni nopeammin mun mielestä.

Amsin treenit meni hienosti. Musta tuntui että me melkein osattiin jotain :D Käännöksissä en vieläkään meinaa malttaa ohjata rauhallisesti. Mutta muutamalla muistuttelulla saatiin niitä paremmin kohdalleen. Me oltiin niin hyviä, että saatiin loppuun tehdä vielä erilainen lopetuspätkä, jossa harjotieltiin lisää kääntymistä. Ällistyttävää, että Amandaa sai käskyttää tässä-käskyllä jo ennen hyppyä, jos halusi sen kääntyvän hypyn tiukasti. Olisin luullut, että sellainen auheuttaa meillä kiellon, mutta ei, Ama oli jo lukinnut hypyn. Saatiin tää tehtyä jopa vauhdin kanssa.

Mun miniläppäri on yhä huollossa :/ Ratapiirros jää siis uupumaan. Piirsin sen kyllä paperille, jos lohduttaa...

Päivi oli laittanut meille matalan keinun, koska kaikilla ländereillä on nyt keinuongelmaa. Kuje ei meinannut mennä sitäkään, Amanda oli aavistuksen varmempi. Mä vapautin Aman puomilta ainakin kerran väärästä kohdasta. Hienoa, että tajusin sen jo tänään... Palkkasin sentään kerran oikeasta kohdasta.

Radalla kepeille oli suunniteltu lähetystä. (Mikä ei ekalla kierroksella ohjatessa tullut edes mieleenikään.) Amanda meni sinne lähetykselläkin. Se vaan ei ekalla kerralla pujotellut loppuun asti ja meni sitten aika epävarmaksi. Pari kertaa palkattiin ekaan väliin. Saatiin sitten tehtyä lähetys radan osanakin. Suurin vaikeus oli mulla muistaa hakea Ama putkelta. Mä olin nii'in iloinen, että epävarmuuden jälkeen onnistuttiin nostaan Aman pujottelu siedettäväksi. Vuosi sitten ei olisi onnistunut.

Kaikkineen ihan älyttömän positiiviset ja rennot treenit. Antoi pikkaisen itsevarmuutta mullekin. Käännöksiä pitää nyt makustella niin Aman kuin Kujeen kanssa. Joskos mahtuis olohuoneessa yhden hyoyn kanssa muutaman kerran palkkaileen. Pitänee kokeilla.

Ohjatut treenit: Vapun viikonloppu

Nyt on makusteltu viikonlopun antia muutama päivä. Tutkailin muistiinpanoja ja sieltä löytyi kaikkea sellaista mitä en enää muistanutkaan. Järkyttävän paljon tuli kirjoitettua ja olisi varmaan syytä kirjoittaa muistiinpanot puhtaaksi koneellekin, sillä noista ei mun harakanvarpaista ei ota oikein kukaan selvää. En varmaan vuoden päästä itsekään.

Pila oli perusryhmässä, jolla lauantaina harjoituksina oli setpoint eli yksi vauhditon hyppy bumberin takaa ja perussarja, joka medillä on viiden jalan mittainen. Sunnuntaina harjoiteltiin kasvavaa sarjaa, joka medillä lähtee viidestä jalasta ja kasvaa aina jalka kerrallaan. Toiseksi saatiin valita harjoitellaanko korkeuden hahmottamista vai pituutta. Pilan kanssa harjoiteltiin korkeutta, mistä mulla on videoitakin.

Eka pätkä

Toka pätkä

Näiden pätkien välissä opeteltiin istumaan opettelua ja keskusteltiin muutenkin siitä aiheesta. Ekan videopätkän katsoneet varmaan arvaa miksi ;) Onhan Pila nyt jo varmaan kaksitoista kertaa istunut lähdössä... :D

Olin molemmat päivät paikalla kokonaan ja kuunteluosuudella tuli todella hyviä juttuja. Kaikkineen todella innostava kurssi. Ideoitiin Jaken omistajan kanssa hyppytreenirinkiä TAKUTeille. Toivottavasti saadaan projekti hyvin käyntiin.

Jakesta vielä semmoinen huomio, että se on ihan poikkeuksellisen fiksu nuorimies kun onnistui lämppälenkillä saamaan Pilan leikkimään kanssaan. Pila on ihan hirveä roturasisti, eikä välittäisi muista kuin ländereistä. Varsinkaan jostain isoista koirista, kuten bortsun sen silmään on. Sinänsä hassua, että Pila kentän laidalla yleensä kadehtii kaikkein eniten juuri Jaken menoa agiradalla. Kaipa Piukin tuli samaan tulokseen kuin me kaikki muut, että Pikku-Jake nyt vaan on niin makee :D

Kujeen veritulokset

Eilen käytiin taas imemässä verta Kujeen jalasta. K/D ruoka on auttanut, sillä Kujeen tulokset olivat laskeneet. Vieläkään munuaisarvot eivät ole normaalit, mutta suunta on oikea. Ruoka siis toimii ja sillä jatketaan. Seuraava verikontrolli on muutaman kuukauden kuluttua ja toivottavasti silloin arvot olisivat normaalissa. Aika helpotus oli tämä lääkärikeikka.

Koska Kuje inhoaa Hillsin K/D muonaa, ostin Royal Caninen Renal-pussin testattavaksi. Ja se maistui ihan eri malliin. Koska meillä on vähän ongelmaa namien suhteen (turvallisia vaihtoehtoja on huonosti), ajattelin että kokeillaan nyt pitää näitä herkullisempia nappuloita nameina ja jatketaan Hillsin syöttämistä ruokana. Kujeen paino oli tippunut takaisin normaaliin, mutta eipä se liian laiha ole, joten siinä mielessä ehkä huonomminkin maistuvaa ruokaa voi syöttää. Kuje kuitenkin syö sitä, vaikkei innolla. Eikä Kuje ole sellainen nirppis kuin Amanda, joka tahallaan laihduttaa jos sille päälle sattuu.

Ohjattuja treenejä: Niinu ja Vappu

Tällä viikolla pääsin treeneihin niin Aman kuin Pilan kanssa. Amandalla oli tiistaina Niinun valmennusta ja Pila oli kahden päivän mittaisella Vappu Alatalon hyppykurssilla. Kesällä suunnitelmissa oli Pilan suhteen Messariin meno, mutta jotenkin agility ajoi nyt sen ohi...

Niinulla oli rata, joka oli mulle ja Amandalle vaikea. Tai siis mulle. Ama ois varmaan menny jos sitä ois kunnolla ohjattu. Alku oli aika hankala ja juuri sen pitemmälle ei päästy. Oma fiilis oli muutenkin huono (kipeä, väsynyt) ja se heijastui ihan heti siihen, ettei vaan saanut puristettua oikein mitään itsestään irti. Töks, töks vaan. Nyt sitten iloisemmalla mielialalla kotiläksyjen kimppuun ja seuraavalla kerralla vaan yritetään olla parempia.

Onneksi Vapun kurssi nosti mielialaa. Ihan loistava viikonloppu ja mieli suhisee treeni-ideoita. Pila oli oikein ihana. Kotiläksyksi saatiin lähdössä istuminen. Ja meidän oma kouluttaja niin tuuletti tämän kuullessaan, koska ollaan puoli vuotta siitä asiasta väännetty peistä. :P No joo.. Harkitsen asiaa.

Mut yllätti se, että Pilan hyppytekniikka onkin suhteellisen hyvä. Ilmeisesti ihan omissa treeneissä tulleet hyppyharjoitukset on auttaneet niin paljon. Vähän sillä meni liito-oravoinniksi sunnuntain viimeinen treeni, missä harjoiteltiin korkeuden arviointia. Tämä mulla on jopa videolla kun tokana päivänä tuli mieleen, että kännykälläkin saa videokuvaa. Molempina kertoina jäi järkkäri kotiin, vaikka kovasti oli tarkoitus ottaa se mukaan.

Näillä eväillä on hyvä jatkaa harjoituksia. Tähän väliin tosin Pila jäänee tauolle. Ehkäpä harjoitellaan istumista ja paikoillaan pysymistä. Aman tauko pitää vähän miettiä. Se on muutaman viikon jo ollut treenaamatta, mutta Niinun valmennus katkaisi tauon. Kuje taas on taukonsa pitänyt jo kokonaan. Kuiskis oli kuulemma ollut V:n treeneissä keskiviikkona ilmiömäinen. Tiistaina sillä on lääkäriaika, katsotaan mitä silloin selviää.

Aika vaisua on meno ollut. Treenit on jäänyt väliin kaikkien kanssa, mutta tänään onneksi olisi Aman kanssa Niinun treenikerta ja sinne päästään. Itsenäisyyspäivän kunniaksi puuhailin kotona. Ja yllättäen mun puuhailut oli taas agilitypainotteisia. ;)

Olen tilannut kontaktikapistuksen aikoja sitten ja se on vallan mainio kapistus.


Olen naksutellut koirielle kontaktin paikkaa pelkästään kapistuksen toisella lautaosalla. Jonkun aikaa lautaa katsellessani mieleen tuli, että siihen voisi ehkä tehdä pienen lisäosan.


Tsadaa! Minikeinu :D


Nyt sitten voidaan harjoitella keinua olkkarissa. Tarkoitus on pureutua Aman keinuongelmaan ja aloitetaan treenit ihan vaan pamauttamalla keinua. Heti kun sain keinun valmiiksi, kokeilin naksutella pamautusta. OIkein hauskaa puuhaa, vaikka Ama ei kyllä ihan pamauttanut sitä. Se lähinnä hiveli keinun pintaa, mutta eiköhän me tästä edetä. :)

Kokkailu

Edellinen viesti oli suhteellisen masentava, joten vastapainoksi jotain muuta. Mulla on tapana tehdä omituisia ruokasekoituksia. Tänään on taas sellainen päivä, että katsoin jääkaappiin ja näin epämääräisten jämien mahdollisuudet. Joten ei kun sotkemaan.
-itse sekoitettu tomaattisekoitus jota käytetty pitsoihin
-tonnikalapurkin jämät
-ananaspurkin jämät
-kookosmaidon jämät
-soijakastike jossa on kaikkea tosi epämäärästä soijarouhetta ja maissia ainakin ja tomaattia
-maissijauhoja
-soijajauhoja
-vettä
-mausteita
Nää kattilaan ja sitten keitetään. Tuloksena on vähän omituisen makuista mössöä, mutta kyllä sitä syödä pystyi. Tää on niitä ruokia minkä vuoksi kaikki katsoo mun kokkailuja yleensä kaksi kertaa ja harkitsee tosi tarkkaan maistaako :D

Hiljaiseloa

Koirarintamalla on hiljaista. Kipa käväisi hakemassa Cellon ja Totskin viime viikon tiistaina. Amanda aloitti viikonloppuna juoksunsa sekin. Treenattu ei oo. Kuje inhoaa K/D nappuloitaan. Pakkanen jäädytti sunnuntaina putket, mutta tiistaina putkimiehet kävi avaamassa ne. Läppäri vetelee viimeisiään erään länderineidon tiputettua sen lattialle. Heitin puhelimeni vesisankoon, jotenkin sekin vähän piiputtaa. Että silleen. Pirskatin alamäkeä vaan elo, mutta ilmeisesti ei osuta vieläkään pohjaan.